torstai 27. elokuuta 2015

Ajattelun taitoja ja tiimityötä 2. luokassa


Erilaista ussaa! –materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöisen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Alakoulun opettajat yhdistelevät jo lähtökohtaisesti työskentelyissään eri oppiaineita ja opettavat monenlaisia ajattelun taitoja. Ajattelun taitojen näkyväksi tekeminen ja niiden oppimaan oppiminen ei oikeastaan vaadi paljonkaan ylimääräistä panostusta. Tiedostamalla mitä ajattelun taidot ovat ja miten ne kehittyvät erilaisilla työtavoilla, on mahdollista ohjailla oppimisprosessia kohti jäsentynyttä ajattelun taitojen oppimista.

Esittelen tässä minkälaisia mahdollisuuksia ajattelun taitojen oppimiseen kertomustyöskentely tarjosi 2. luokassa sekä miten ajattelun taitojen oppimista olisi vielä voinut laajentaa.

Kasvatuspsykologi Benjamin Bloomin mukaan ajattelun taitoja ovat tiedon muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, yhdistely ja arvioiminen. Ajattelun taidot voidaan jaotella myös kriittisen ajattelun, luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun taidoiksi riippuen ajattelutapahtuman kontekstista ja tavoitteesta.

Työskentelimme 2. luokkalaisten kanssa yhdessä yhden oppitunnin ajan kahtena maanantaiaamuna. Ensimmäinen tunti eteni kuten eskariluokassa. Harjoittelimme tunnetaitoja ja kerroin kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta kertomusesineiden avulla. 

Kerronta opetusmenetelmänä helpottaa asian muistamista. Kertomuksen juonellinen rakenne sekä kertomukseen liittyvät tunteita herättävät tapahtumat saavat aikaan sen, että kertomukset muistetaan asiatekstiä paremmin. Kerronnan visualisointi edelleen vahvistaa muistijälkiä.

Kertomuksen ohessa kertomusesineiden ihmettely on mainio keino herätellä luovaa ajattelua.Yksinkertainen kysymys "mikä tämä kankaanpala voisi olla?", herättää oppilaat katselemaan esinettä ´toisin silmin’.

Kertomuksen jälkeen kertomuksen hahmojen tilanteita, ajatuksia ja tunteita pohdittiin yhdessä. Eläytyminen hahmojen tilanteisiin auttoi tarkastelemaan samaa tilannetta monesta eri näkökulmasta ja kehittää vertailun taitoja: auttaja ehkä ajatteli näin, kun taas ryöstäjä saattoi ajatella näin. Mitä yhteistä heillä oli, mikä heitä erotti?

Ajatusten ja tunteiden yhteenkietoutumien tarkastelu helpottaa eri näkökulmien ymmärtämistä ja jonkun ihmisen toiminnan ymmärrettäväksi tekemistä.

Toisella oppitunnilla oli vuorossa kertomuksen yhteistoiminnallinen työstäminen kertomusta kuvaavien tapahtumakorttien ja jokaisen oppilaan omienkommenttiruutujen avulla. Tervetulotoivotusten jälkeen muistelimme hetken mitä oli edellisellä kerralla tehty. Sen jälkeen annoin ohjeet tunnin työskentelyä varten: 

  • Luetaan kertomus
  • Leikataan kuvat, järjestetään ne ja liimataan julisteelle, 
  • Mietitään missä kohdassa itse haluasi olla 
  • Mitä ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyisi? 
  • Lopuksi liimataan myös oma kuva ja omat ajatukset julisteeseen.


Kun tehtävänä oli leikata tapahtumakorttien ruudut erilleen, annoin ohjeeksi leikata niin, että jokainen sai leikata. Osa ryhmistä leikkasi vuorotellen samaa paperia, osa keksi että paperin voi leikata ensin kahteen tai useampaan osaan, jolloin heti useampi oppilasta pääsee töihin ja työ sujuu nopeammin. Ohjeeksi olisi voinut myös antaa leikata sillä tavoin, että työ sujuu mahdollisimman nopeasti. Näin leikkausvaiheeseen liittyi saumattomasti pieni ongelmanratkaisutehtävä.


Kertomuksen hahmottaminen sekä kuvien että tekstin välityksellä painaa asiasisällön paremmin tiedon yhdistelemistä ja vertailua yhdistellessään kahta erityyppistä informaatiota.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet lisätä tehtävään tiedon soveltamista ja ongelmanratkaisua esimerkiksi pyytämällä oppilaita miettimään, mikä tässä kertomuksessa oli heidän mielestään tärkeää ja mitä siitä voi oppia. Nämä oivalluksia voisi sitten soveltaa esimerkiksi johonkin nykypäivän tilanteeseen.

Mitä tottuneempia pienryhmät ovat työskentelemään itsenäisesti ja tavoitteellisesti, sitä vaativampia ajattelun taitoja edistäviä tehtäviä heille voi antaa. Tämä 2. luokka oli niin tottunut työskentelemään pienryhmissä, että heille olisi luultavasti voinut vain näyttää mallikuvan tavoitellusta lopputuloksesta ja antaa heidän itse ratkaista miten se toteutetaan. Tai jos haluaa painottaa luovaa ajattelua, olisi voinut antaa vain erilaisia työskentelymateriaaleja ja pyytää ryhmiä tuottamaan niistä jonkun tuotoksen, joka liittyy jotenkin kertomukseen.

Kriittistä ajattelua kertomusten parissa voi harjoittaa esimerkiksi tutustumalla kertomuksen historiallisen taustaan ja pohtimalla mikä on kertomuksen merkitys ja tavoite. Miksi Jeesus kertoi tämän kertomuksen? Onko kertomus oikeasti tapahtunut? Onko sillä väliä onko kertomus oikeasti tapahtunut vai ei? Nämä kysymykset eivät välttämättä nouse vielä 2.luokkalaisten ajatusmaailmasta, mutta jos joku niitä pohtii, on hyvä huomata että ne tarjoavat hienon mahdollisuuden harjoittaa yhdessä kriittistä ajattelua.

Arviointitaitoja ja oppimaan oppimisen taitoja tehtävänantoon voisi lisätä esimerkiksi siten, että oppilaille annetaan tietyt kriteerit, jotka työn tulee täyttää, tai heille annetaan tietyt oppimistavoitteet, jotka heidän tulisi työskentelyssä oppia. Työskentelyn lopuksi oppilaat voivat arvioida itse ovatko nämä tavoitteet toteutuneet. On tärkeää, että tavoitteet ovat riittävän yksinkertaiset ja selkeät ja niitä ei saa olla kerralla liikaa. Oppimisen arviointia voi jäsentää esimerkiksi yksinkertaisilla arviointilomakkeilla.


Ideaalitilanteessa oppilaat itse suunnittelevat työnsä tavoitteet ja sen toteutuksen, toteuttavat työn sekä arvioivat miten ovat työssään onnistuneet. Tämä vaatii jo kuitenkin harjaantumista, joten kannattaa aloittaa pienin askelin. Työskentely tämän taitavan 2. luokan kanssa loi minuun kuitenkin paljon uskoa siihen, että järjestelmällinen yhteistoiminnallinen työskentely tuottaa hyviä tuloksia ja luo hyvän pohjan myös ajattelun taitojen oppimiselle. Kiitos ihana Laura –ope yhteistyöstä!

Kaikki kerronta- ja työskentelymateriaalit

Ajattelun iloa toivottelee

Essi Ikonen
Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori

torstai 20. elokuuta 2015

Tunnetaitoja eskarilaisten kanssa

Erilaista ussaa!–materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöiseen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Eskarilaisten kanssa päätin testata tunnetaitoharjoitusten yhdistämistä Laupias samarialainen –kertomuksen kerrontaan kuten Erilaista ussaa! –materiaalin osallisuuden polussa. Aikaa oli käytettävissä n. 45 minuuttia ja tarkoituksena oli tehdä yksi tunnetaitoharjoitus sekä kertoa kertomus ja ihmetellä kertomuksen tapahtumiin liittyviä tunteita.

Olimme lasten kanssa jo ennestään tuttuja ja ennen työskentelyn alkua he kurkistelivat kiinnostuneena laatikkoani, jossa kertomustavarat olivat. ”Miksi sä olet täällä?”, ”Mitä siellä on?” ”Mitä me tehdään?”

Lauloimme alkuun opettajan johdolla muutaman eskarilaisten valitseman laulun ja sitten hiljennyimme piiriin. Otin tunnekortit ja laatikon viereeni. ”Tänään me leikitään näillä. Tiedättekö mitä nämä ovat?” Kysyin.  ”Ne ovat sitä kun joskus tuntuu sellaiselta”, ”Tunteita!” 


”Joo, ne ovat tunteita. Ja täällä laatikossa on kertomus. Mutta leikitään ensin näillä tunteilla”. Teimme korttien avulla tunnetaitoharjoituksen nimeltä Liikkuvat tunteet, jossa harjoitellaan tunnistamaan tunteisiin liittyviä kasvonilmeitä, pohditaan missä tilanteissa voisi tuntua samalta kuin kyseisessä tunnekortissa sekä harjoitellaan ilmaisemaan tunteita omalla keholla.

Lapset heittäytyivät täysin rinnoin ilmaisemaan iloa, hämmästystä, surua, pelkoa, inhoa, vihaa ja taas iloa. Mielikuvituksen avulla piirin keskelle loihdittu susi sai muutaman oppilaan syöksymään luokan nurkkaan kiljuen karkuun. Opettaja toppuutteli oppilaita ja minä toppuuttelin opettajaa. ”Annetaan lasten eläytyä ja rauhoitutaan kohta yhdessä”

Kokoontuminen jälleen piirin istumaan ja laatikon esille ottaminen sai oppilaat rauhoittumaan ja suuntaamaan kiinnostuksensa laatikkoon. Ilmapiiri oli selvästi jännittyneen kiinnostunut: Mitä laatikossa oikein on?

Erilaista ussaa! –kerronta on muokattu Godly Play –kerronnasta, jossa keskeisenä elementtinä on ihmettely. Nostelin siis ensin kertomustavarat yksitellen laatikosta lattialle ja ihmettelimme yhdessä niitä.”Mikähän tämä on? Se on aika iso ja aika ruskea.” Nostin ruskean kankaan lattialle ja silittelin sitä sileäksi. ”Se voisi olla suklaata! Tai se voi olla piparkakku!” ”Tai se voi olla autiomaa!” Oppilaat keksivät.

”Niin, se voisi olla suklaa tai piparkakku tai autiomaa. Katsotaanpa mitä muuta täällä on”. Näin yhdessä ihmetellen kävimme läpi kaikki laatikossa olevat esineet. Eskarilaisten kanssa mukavaa on erityisesti se, että heille ei ole vielä muodostunut ajatusta, että opettajalla on yksi ainoa oikea vastaus jonka hän haluaa kuulla. Mielikuvitus laukkasi ja ideat lentelivät tavaroita ihmetellessä.

Kun kertomuksen kulissit oli näin rakennettu, kertomus saattoi alkaa. Hiljaisuudesta. Kerroin kertomuksen esineiden avulla hyvin niukoilla lauseilla, kuten Godly Play –kerronnassa on tapana. Lapset kuuntelivat hiljaa. 

Kun kertomus oli kerrottu, ryhdyttiin taas ihmettelemään. ”Oliko kertomuksessa jokin kohta josta sinä pidit?” ”Oliko siinä jokin kohta jonka olisit halunnut muuttaa?” Kaikki halukkaat saivat kertoa.

Tämän jälkeen otimme tunnekortit taas esiin ja ryhdyimme miettimään miltä kertomuksen henkilöistä mahtoi tuntua eri tilanteissa ja mitä he mahtoivat ajatella. Rakensin uudestaan muutamia kohtauksia ja kävimme läpi niissä esiintyvien ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lapset osasivat hyvin eläytyä henkilöiden asemaan. Yksi lapsista oli erityisen taitava huomaamaan tunteiden ja ajatusten välisiä yhteyksiä. ”Se oli surullinen koska siihen toiseen sattui mutta se oli myös vähän iloinen kun se saattoi auttaa”.

Teki mieli hihkua että hienoa, kylläpä sinä olet taitava! Mutta sanoin vain: ”niin, joskus voi olla surullinen ja iloinen yhtä aikaa.” Kerronnan ideana on, että jokaisen lapsen ajatuksia vahvistetaan myönteisesti. Tällöin on tärkeää pidättäytyä arvottavista kommenteista, myös positiivisista. Se, että lapsen ajatus kuullaan ja se hyväksytään yhteiseen tilaan, on jo itsessään lasta vahvistava palaute. Se myös laajentaa yhteisen tilan tervetulleeksi kaikkien oppilaiden ajatuksille, ei vain niiden, jotka onnistuvat vastaamaan opettajan ajattelua ja arvomaailmaa renosoiden.

Arvottamisen välttäminen on usein helpotus myös opettajalle: on mahdollisuus asettua avoimin mielin vuorovaikutukseen lasten kanssa ja ihmetellä heidän erityisyyttään. Kun lapsi, jonka kertoja tietää pelkäävän monia asioita, julistaa ”minä en pelkää mitään”, voi olla lohdullista huomata miten se pieni hetki, jolloin kertoja katsoo häntä silmiin ja toistaa ”ahaa, sinä et pelkää mitään”, voi olla lapselle tärkeä.

Oppilaat alkoivat muutaman kohtauksen jälkeen liikkua hieman levottomasti, joten päätin päättää työskentelyn. Aikakin alkoi olla täynnä. Nostelin esineet huolellisesti ja hellästi takaisin kultaiseen laatikkoon. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa lapset olisivat voineet vielä leikkiä esineillä ja olisimme voineet tehdä luovan työskentelyn kertomuksen pohjalta. Tällä kertaan näin oli hyvä ja oppilaat lähtivät hypellen jatkamaan päivän muita puuhia.

Ohjeet kerrontahetken toteuttamiseen löytyvät Erilaista ussaa! -hankkeen verkkosivuilta 17.9.2015 alkaen. Materiaalin käytöstä on tarjolla myös maksuton koulutus julkaisutilaisuuden yhteydessä 17.9.2015.

Essi Ikonen
Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori

perjantai 14. elokuuta 2015

Elämäntaitoja koulusta: Dialogitaitoja kymppiluokan ja maahanmuuttajaluokan yhteisopetuksessa

Erilaista ussaa! –materiaali julkaistaan 17.9.2015 Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöisen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla. 

Viime keväänä kymppiluokkalaisten uskonnon kurssin suoritukseen kuului pienen esityksen/opetushetken pitäminen maahanmuuttajaryhmälle. Yksi ryhmä päätti käyttää Erilaista ussaa! –materiaalia ja opettaa sen avulla maahanmuuttajille kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta.

Oppilaat valmistautuivat laminoimalla tunnekortteja ja Laupiaan samarialaisen tapahtumakortteja sekä kääntämällä Raamatun tekstin Laupiaasta samarialaisesta englanniksi. Opetustuokio alkoi kertomuksen lukemisella ääneen sekä suomeksi että englanniksi. Tämän jälkeen oppilaat jakoivat opiskelijat 4-5 hengen ryhmiin ja jakoivat ryhmille tapahtumakortit sekä tunnekortit. 

Ryhmien tehtävänä oli järjestää kuvat oikeaan järjestykseen. Tämän jälkeen ryhmien tuli valita tunnekortteja jotka heidän mielestään liittyivät kertomuksen johonkin kohtaan. Lopuksi kaikki ryhmät kertoivat muille mitä tunnekortteja olivat valinneet ja miksi. 

Työskentely sujui hyvin vaikka kyseessä oli suuri ja vaihtelevalla kielitaidolla varustettu ryhmä. Kuvien ja korttien käyttö helpotti työskentelyä kun oppilaiden ei tarvinnut olla pelkän kielellisen ilmaisun varassa. 

Kuvat auttoivat ryhmäläisiä ymmärtämään toinen toisiaan: sanojen puuttuessa oli mahdollista osoittaa kuvaa jolloin joku toinen ehkä tiesi haussa olevan sanan ja saattoi auttaa. Samalla opiskelijat oppivat myös uusia sanoja. Useammassa ryhmässä kuului sinnikästä sanan ”hämmästys” toistamista.

Erityisesti minua ilahdutti huomata, miten helposti työskentely kirvoitti ryhmissä eettistä pohdintaa ja keskustelua. Tunteiden liittäminen kertomuksen tapahtumiin näytti väistämättä nostavan esiin kysymyksiä hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä. Tehtävänasettelun väljyys ehkä vaikutti siihen, että opiskelijoiden ajatukset vaikuttivat hyvin rehellisiltä ja aidoilta.

Tässä lyhyessä työskentelyhetkessä ei päästy kovin syvälle kertomuksen tematiikkaan tai vuoropuheluun, mutta pidemmässä työskentelyssä olisi mahdollista esimerkiksi pyytää ryhmiä valitsemaan jokin kertomukseen liittyvä kohta tai teema joka heissä herätti ajatuksia ja työstää siitä jonkinlainen esitys, tai lähteä tarkemmin selvittämään kertomuksen sisältöä ja taustaa. 


Opettajana oli hienoa olla sivustaseuraajana kun oppilaat hoitivat upeasti hetkensä opettajana,
auttoivat, neuvoivat ja ohjasivat toimintaa. Haittapuolena työskentelytavassa oli korttien leviäminen sikin sokin pöydille työskentelyn jälkeen. Mutta iloisella mielellä keräilimme ja järjestimme ne yhdessä opettajaoppilaiden kanssa tunnin jälkeen: työskentely oli sujunut kokonaisuudessaan erinomaisesti.



Essi Ikonen
Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori