keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Laskiainen - lumella tai ilman


Laskiaisena lasketaan mäkeä ja laskeudutaan paastoon 


Laskiaisblogissamme tänä vuonna kaksi työskentelyä: voit valita joko laskiaisperinteisiin liittyvän laskiaiskertomuksen ja -bingon tai luokan yhteisen ekopaastotyöskentelyn. Tai valitse vaikka molemmat! Laskiaisvinkkejä myös Pinterest-sivullamme.

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
Laskiainen on varsin vanha juttu. Laskiaisesta alkanutta kevätpaastoa on vietetty 1400 vuoden ajan, jo 600-luvulta saakka. Katolisen kirkon aikana keskiajalla joulu päättyi Nuutin päivään, josta alkoi pitkä pyhätön kausi eli härkäviikot. Härkäviikot puolestaan lopetti laskiainen, joka merkitsi paaston alkamista. Keskiajalla laskiaisesta muodostui varsin riehakas karnevaali, jolloin herkuteltiin lihalla ja herkuilla. Karnevaalin jälkeen oli aika aloittaa paasto eli sanoa lihalle ja herkuille jäähyväiset seitsemäksi viikoksi pääsiäiseen saakka. Reformaation myötä Suomen kirkosta tuli luterilainen, eivätkä kevätpääston määräykset enää koskeneet luterilaisia. Laskiaisen vietto jäi.

Paaston aika alkaa laskiaisesta, tarkkaan ottaen laskiaistiistain jälkeisestä keskiviikosta jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi. Tuhkakeskiviikon perinne on ollut kirkossa käynti ja tuhkaristin piirtäminen otsaan katumuksen merkiksi. Tänä vuonna laskiainen on vasta helmikuun lopulla, 28.2.

Paaston aikana on ollut myös tapana rauhoittua odottamaan tulevaa pääsiäistä. Rauhoittuminen ja kohtuullisuus ovat tarpeen myös nykyajan elämässä. Paastoperinnettä on elvytetty myös luterilaisessa kirkossa. Esimerkiksi ekopaasto kutsuu miettimään omia kulutusvalintoja ja ympäristöä pääsiäistä edeltävän paaston ajan.

Suomessa laskiaisena saatetaan edelleen syödä rasvaisia ruokia, kuten lihalla höystettyä hernekeittoa eli rokkaa ja kermavaahdolla sekä hillolla tai mantelimassalla täytettyjä laskiaispullia. Laskiaistiistaina Suomessa on perinteisesti "laskeuduttu paastoon" laskemalla mäkeä pulkalla tai suksilla. Laskiaisen vietto ei kuitenkaan riipu siitä, onko maassa lunta!

Bingo laskiaisen sanoista

Sananselitysbingo on hauska tapa tukea oppilaiden käsitteellisen ajattelun kehittymistä. Edellisen lukutekstin pohjalta voi tehdä luokassa bingon.

1. Luetaan teksti lukupareissa tai kuunnellaan teksti opettajan lukemana.
2. Parit kirjoittavat vihjeiden sanat bingoruudukkoon vapaavalintaisessa järjestyksessä.
3. Oppilaat saavat hetken aikaa painaa sanoja mieleensä. Sitten lukupaperit otetaan pois.
4. Opettaja lukee vihjeet.
5. Pari, jonka bingorivi tulee ensimmäisenä täyteen, huutaa bingo.
6. Tarkistetaan, ovatko bingon saajat muistaneet sanojen merkitykset oikein.
7. Bingoa voidaan jatkaa kunnes kaikki parit ovat saaneet bingon. Niin kaikki sanat tulee käytyä vielä merkityksineen läpi.

Helpotettu versio: oppilaat piirtävät tai kirjoittavat sanat ruudukkoon. Sanoja luetaan ääneen satunnaisessa järjestyksessä.

Teksti, vihjeet ja bingoruudukko erillisenä tiedostona (linkki)



Luokan yhteinen ekopaasto

1. Miettikää mistä asioista voisitte luopua paastokauden ajaksi jotta ympäristö (luonto tai muut ihmiset) voisi paremmin.
2. Kirjoittakaa kaikki ehdotukset yhteiselle listalle.
3. Laittakaa lista sekä tyhjä julistepaperi luokan seinälle paaston ajaksi. Julistepaperi voidaan otsikoida esim. Meidän luokan ekopaasto.
4. Leikatkaa kuppiin tyhjiä paperilappuja (sellaisia mihin mahtuu kirjoittamaan yhden asian listalta). 5. Oppilaat valitsevat listalta paastoteon ja kun ovat täyttäneet sen, täyttävät lapun ja liimaavat sen julisteeseen. Listaa voi myös täydentää uusien asioiden tullessa mieleen.
6. Ennen pääsiäistä työ puretaan ja pidetään juhlat. Voitte asettaa jonkin tavoitteen lappujen määrälle ja sopia siitä miten tavoitteen saavuttamista juhlistetaan.
7. Paaston purku: jaotellaan lappuset siten että samat sisällöt samaan pinoon. Katsotaan mitä asioita on tehty paljon ja mitä vähän.
Keskustellaan: miltä tuntui luopua asioista? huomasitteko että teoillanne oli jotain vaikutusta omaan ajatteluunne tai ympäristöön?

j.k. Lue lisää mm. karnevaaleista ja lihan jäähyväisistä viime vuoden blogipostauksestamme Laskiaisesta se alkaa...

perjantai 17. helmikuuta 2017

Dialogissa kohtaan toisen


Vierailijakynänä KTM Katja Castillo, joka tutkii väitöskirjassaan dialogifilosofi Emmanuel Levinasin ajattelua subjektin rakentumisen näkökulmasta. Levinasissa kiehtoo kutsu eettisyyteen, vastuullisuuteen ja toiseuden kohtaamiseen kaiken oppimisen lähtökohtana. Katja osallistui Dialogitaitaja koulutukseen Oulussa ja pohtii tässä koulutusta Levinasin filosofian valossa. 

"Itsensä kyseenalaistaminen on tervetulotoivotus täysin toiselle." 
- Emmanuel Levinas - 

Opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen keskiössä on ihmisenä ja kansalaisena kasvaminen: ihmisyyden ydintä tavoitellaan OPS-issa seitsemästä erilaisesta näkökulmasta, 1. ajattelun ja oppimaan oppimisen, 2. kulttuurisen osaamisen ja vuorovaikutuksen, 3. itsestään huolehtimisen ja arjen taitojen, 4. monilukutaidon, 5. TVT-osaamisen, 6. työelämätaitojen ja yrittäjyyden sekä 7. osallistuvan vaikuttamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen kautta. 

Dialogitaitaja-koulutus osoitti mielekkäällä tavalla, kuinka kaikilla näillä seitsemällä osa-alueella tarvitaan dialogitaitoja. Kaiken oppimisen taustalla on kohtaamisia ihmisen ja moninaisen maailman välillä, jossa taito kuunnella, kommunikoida ja käydä dialogia itsen ja toisen välillä on ensiarvoisen tärkeää. 

Kouluttaja-Raili Oulun UPEAT-koulutuksessa.
Dialogitaitaja-koulutus rakentui teorian ja käytännön harjoitteiden monipuolisesta kokonaisuudesta, joka antoi mahdollisuuden pohtia koulua katsomusten ja erilaisten arvojen välisen dialogin paikkana sekä antoi opettajalle käytännön työkaluja ohjata lapsia dialogin saloihin luokkatilanteessa. Koulutuksessa oli hienosti huomioitu erilaisia nettisovelluksia, joita voisi hyödyntää pedagogisina työkaluina dialogitaitojen harjoitteluun. 

Luovuus ja uudenlaiset menetelmät ovatkin mielestäni tervetulleita avaamaan turvallista ja osallistavaa tilaa dialogisuudella kasvatuksessa, sillä ilman turvallista tilaa ja paikkaa, erilaisuus jää etäiseksi ja siltä halutaan suojautua vetäytymällä omien vahvojen mielipiteiden taakse piiloon. Dialogitaitaja-koulutuksessa juuri vahvat mielipiteet valjastettiin oivallisesti avaamaan keskustelua reagointikorttien avulla: kannattaa lähteä koulutukseen oppimaan, miten se oikein on mahdollista!

Liettuassa syntynyt, mutta Ranskassa elämäntyönsä tehnyt filosofi Emmanuel Levinas, johon Dialogitaitaja-koulutuksessakin viitattiin, puhuu toisen ihmisen arvoituksellisuudesta. Hän mukaansa emme voi koskaan olettaa tietävämme kaikkea toisesta. Avoin dialogi vaatiikin meiltä jokaiselta itsensä ja oman tietämisensä kyseenalaistamista. Dialogisuus on avoimuutta kohdata erilaisuutta vailla tarvetta muuttaa sitä samanlaisuudeksi. Me emme voi hallita toista tietämisemme kautta, emmekä myöskään ajatella, että olisimme täysin samanlaisia muiden kanssa (emme edes niiden ihan parhaiden kavereidenkaan kanssa!) 

Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi rakentaa suhteita toinen toisiimme. Päin vastoin, toisen ihmisen äärettömyys kutsuu meidät päättymättömälle tutkimusmatkalle, jossa yhteyden keskeisenä merkityksensä on rakentua ihmisyydessä sekä arvostaa ihmisyyden moninaisuutta. Me voimme oppia tuntemaan dialogin kautta toisen lisäksi myös itseämme. Ilman toista, erilaista, vierasta, lähimmäistä ei ole myöskään minua, tuttua, samaa. Toisen kasvoilla näen itseni. Se miten toinen reagoi minun sanoihin, on ennen kaikkea viesti minulle, siitä miten toinen näkee ja kuulee minut. 

Levinasin filosofia avaakin kasvatuksessa mielenkiintoisen suhteen opettajan, oppilaan sekä maailman välillä. Kasvatuksessa opettaja tuo luokkaan oman ammattitaitonsa, kypsyytensä sekä halunsa avata maailmaa oppilailleen, hän edustaa ympäröivää yhteiskuntaa ja OPSin suuntaamana ohjaa opetustilanteita, jotta jokaisella oppilaalla olisi yhtäläiset mahdollisuudet ihmisyydessä ja kansalaisuudessa kasvuun. 

Toisaalta jokainen oppilas edustaa opettajalle arvoituksellista toiseutta, jolle opettaja on vastuussa. Jokainen oppilas tuo luokkaan oman historiansa sekä tulevaisuutensa määrittelemättömiä mahdollisuuksia. Ennakko-oletukset oppilaiden taustasta, perheiden arvomaailmasta sekä kulttuurisesta taustasta asettavat ehtonsa opetustilanteelle, mutta toisinaan opettajankin olisi hyvä harjoittaa omia dialogitaitojaan käymällä omat positiiviset sekä negatiiviset ennakkoluulonsa tietoisesti läpi. 

Dialogitaitaja-koulutuksessa annettiin mukavasti kättä pidempää myös tällaiseen harjoitteluun. Dialogitaitoja rohkeasti harjoitteleva ja opettava opettaja voi parhaimmillaan auttaa oppilaitaan erilaisine taustoineen ja arvoineen oppimaan toinen toisiltaan erilaisuuden hyväksymisen lisäksi moninaisuuden aitoa kohtaamista levinasilaisessa hengessä. 

Loppujen lopuksi dialogissa on kyse kyvystä kohdata toinen ihminen ainutlaatuisena ja ainutkertaisena toisena. Aidossa kohtaamisessa on läsnä aina enemmän kuin minä koskaan voin itse ymmärtää. Se tekee nöyräksi hyvällä tavalla. En usko, että meistä kukaan tulee tällä ihmisyyden saralla koskaan täysin valmiiksi, minkä vuoksi yhdessä harjoittelu voi olla sekä opettajalle että oppilaille hieno mahdollisuus oppia uutta itsestään sekä toisesta! 

Kevään 2017 UPEAT-koulutukset.
Dialogitaitaja-materiaali verkossa.