Miksi mennä messuille?

Ohi on. Jokavuotinen ponnistus, takana ideointia, suunnittelua, valmistelua, materiaalien tilausta, osaston ilmeen miettimistä, ohjelman varmistamista ja niin edelleen.

Ja sitten kaikki on ohi yhdessä hujauksessa, kaksi intensiivistä päivää, satoja hymyjä, vaihdettuja kuulumisia, jaettua opetusmateriaalia ja tsemppaamista tärkeässä työssä. Siitä on tehty Educa, opetusalan suurimmat messut.

Ohjelma on yleensä laadukasta. Kasvatusalan kärkinimet tulevat puhumaan, ohjelmassa on huomioitu kasvatuksen koko kirjo varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen. Tapahtuma kiinnostaa myös yritysmaailmaa, sillä opettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä.  Samoin poliittiset päättäjät ovat tapahtumassa hyvin mukana, sillä koulutuspoliittiset teemat eivät ole mitään pieniä asioita, eivät ainakaan kun eduskuntavaalit lähestyvät.

Kun itse olin opettajana, olivat Educa-messut aina mukava tapahtuma. Messuilla kierrellessä mukaan tarttui monenmoista opetusmateriaalia, karkkeja tuli napsittua eri osastoilta ja vaihdettua muutama sana monen ständillä päivystäjän kanssa. Ja koululle tulin monen monta kynää ja ajatusta rikkaampana.

Nykysin, Agricolan uskonnonpedagogisena kouluttajana Educa-messut edustavat vähän erilaisia asioita. Kahdessa päivässä on tarkoitus kohdata mahdollisimman monta opetusalan ammattilaista ja tehdä tiettäväksi meidän toimintaa uskonnonopetuksen tukemiseksi. Suunnitellaan sellaista materiaalia, joka tukisi opettajia heidän käytännön työssään ja vaihdetaan ajatuksia siitä, miksi uskonnonopettaminen tuntuu vaikealta ja mitä se toisaalta antaa. Tänä vuonna ”kuva koskettaa” teema tuntui monesta opettajasta ajankohtaiselta. Taiteen tukija, symboliasiantuntija Liisa Väisäsen tietoiskut olivat hyvin suosittuja ja kiinnostusta herätti myös ikonien käyttö ja kuvien ja symboliikan osuus tulevassa opetussuunnitelmassa.  Ja oletettavasti myös materiaalin suunnittelussa oli onnistuttu, sillä paljon hyvää palautetta saivat Erilaista Ussaa!-hankkeen tunnetaitoja ja itse- ja vertaisarviointia tukeva materiaali. Niitä kun voi hyvin käyttää monen eri oppiaineen opetuksessa. Tärkeitä olivat myös erilaiset opettajuuteen liittyvät keskustelut, jaettu kokemus ja vertaistuki.

Palaan kuitenkin vielä alkuun, opettajuuteen. Se on ehkä hienointa Educassa. Koolla on valtava joukko eri alojen opettajia. Tunnelma on leppoisa. Kollegiaalisuus on käsin kosketeltavaa. Opettaja saa olla ylpeästi sitä mitä on, eikä tarvitse selitellä, miksi on valinnut uran mistä ei makseta bonuksia tai valtavia tulospalkkioita. Toivottavasti kohdataan ensi vuonnakin. Meidän opettajien tulee pitää yhtä ja kasvatuksen ja koulutuksen lippukorkealla. Miksikö? Educan tämän vuoden teemaa lainaten: Sillä tulevaisuus tehdään nyt.

  

Kollegoistaan ylpeänä iloiten,

Raili Keränen-Pantsu

Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja

ps. Monenlaista materiaalia tarjolla sitä käytännön työtä tukemaan:

• Viimeinen ehtoollinen thinglink

• Erilaista Ussaa! –hankkeen materiaali. Erityisen suosittuja olivat tunnekortit ja itse- ja vertaisarvioinnin materiaali 
• Lue ajankohtaista-artikkeli osastomme sisällöistä

Opetusharjoittelussa Agricolassa - Ajatuksia uskonnonopetuksesta

Tällä kertaa blogistina toimii vieraskynä. Olen Juha, teologian opiskelija ja suoritan pedagogisten opintojen soveltavaa harjoittelua täällä Järvenpään Seurakuntaopistossa Agricolan uskonnonpedagogisessa tiimissä. Osallistun harjoittelun aikana kymppiluokan opetukseen. Kirjoittelen tähän blogiin vähän asioita, jotka ovat mielenpäällä liittyen yleisesti uskonnonopetukseen ja ajatuksia, joita heräsi kymppiluokan opetukseen osallistumisesta.  

Uskontotuntiunelmia on mielenkiintoinen otsake blogille. Millainen on unelmien uskontotunti? Meillä kaikilla on varmaan hieman eriävät ajatukset siitä. Kaikilla kun on erilaiset tavat oppia ja opettaa. Kuitenkin jonkinlainen unelmataso on varmaankin saavutettu, kun tunnilla viihtyy sekä oppilas, että opettaja ja myös oppimista tapahtuu.

Tänään oppitunnilla ja sen jälkeen mietimme hieman samoja teemoja, jotka liittyvät edellä kirjoittamaani. 

Oppitunnilla oli ainesta, joka toimi hyvin ja ainesta, joka ei taas toiminut niin hyvin. Ryhmä oli energinen, mutta tuntui, että he kuitenkin jaksoivat istua ja kuunnella, kunhan se tapahtui tarpeeksi pienissä pätkissä. Ryhmätyöt ja vastaavat eivät taas toimineet niin hyvin, koska oppilailla oli vaikeuksia keskittyä oleelliseen.

Juha vetää yhteen 10. luokan post it -työskentelyä

Joskus itsestä saattaa tuntua, että tekisi mieli pitää koko tunti frontaaliopetuksena ja kaataa tietoa oppilaiden päähän ja toivoa, että edes jollekin jotain jäisikin sinne. Tämä ei kuitenkaan varmasti vastaa oppilaiden kokemusta unelmauskontotunnista, eikä pidemmän päälle opettajankaan. Oppimistulokset tuskin myöskään olisivat hurraamisen arvoisia. Lisäksi uudessa opetussuunnitelmassa tärkeässä osassa on erilaisten elämäntaitojen oppiminen. Tähän kiinnitetään huomiota myös kymppiluokan opetuksessa ja sen vuoksi erilaiset ryhmätyöt ja vastaavat ovat tärkeässä roolissa tunneilla.

Toisaalta taas, jos lähestyy oppituntia siitä lähtökohdasta käsin, että olisi mahdollisimman paljon erilaista toiminnallista opetusta, niin usein sekin, ryhmästä riippuen, kaatuu omaan niskaan.

Ryhmä ei jaksa keskittyä ja opettajan mielestä uudet hienot sovellukset lytätään suoralta kädeltä.

Oikeaa lähestymistapaa olisi varmasti hyvä lähteä hakemaan näiden kahden vaihtoehdon välimaastosta. Tietysti tässä kohtaa on myös tärkeää huomioida erilaiset oppijat. Kaikki opetustavat eivät vain sovi kaikille.

Tässäkin asiassa varmasti parhaiten toimisi se kuuluisa kultainen keskitie. Ongelma onkin siinä, että mikä on kulloinkin se kultainen keskitie? Tämä asia on hyvin pitkälti tapauskohtaista. Ryhmään pitäisi tutustua jonkin aikaa, ennen kuin huomaa, millaiset työtavat sopivat juuri tälle ryhmälle.

Kymppiluokan opettaminen oli itselleni uusi kokemus. Opettaminen sinänsä ei eroa muustakaan opetuksesta, mutta uskoisin, että erilaisia kokeiluja on helpompaa sisällyttää kymppiluokan opetukseen ja sisältöjä voi hiukan painottaa parhaaksi näkemällään tavalla. Sinänsä on varmasti hankalaa miettiä opetussuunnitelmaa näin lyhyelle jaksolle, jossa kuitenkin pitäisi opettaa vähän kaikkea. 

Tunnin alussa sain hieman kertoa itsestäni ja oli kiva huomata, että oppilaat olivat kiinnostuneita erityisesti teologian opinnoistani ja omista ajatuksistani uskontoihin ja uskoon liittyen. Turinointini jälkeen seurasi hiljentymisharjoitus, jossa tarkoituksena oli keskittyä suussa olevaan suklaaseen ja miettiä hiljaa itsekseen sen koostumusta ja makua. Tämä kuitenkin kaatui osaksi siihen, että suurin osa oppilaista ei halunnutkaan suklaata!! Ehkä joulusta on liian vähän aikaa... Tämän jälkeen näytimme oppilaille kuvia ja he saivat tunnekorttien avulla ilmaista, että mitä tunteita kuvat herättivät. Joillekin tämä harjoitus tuntui sopivan hyvin, mutta osa porukasta ei syttynyt sille.

Tämän jälkeen oli tauko ja siirryimme eri tilaan. Seuraavassa tilassa ei ollutkaan perinteistä pulpettimeininkiä, vaan säkkituolit. Aluksi vähän jännitti, että räjähtääkö homma käsiin säkkituolien vuoksi, mutta ylläriylläri oppilaat jaksoivatkin kuunnella opetusta hyvin. No ehkä tähän vaikutti myös juuri ollut tauko. Oppilaat osoittivat myös ilahduttavaa aktiivisuutta ja tietotasoa.

Loppuajan käytimme ryhmätöihin. Ryhmillä oli tehtävänään etsiä scoopi.it -sivuilta uskontoa käsittelevä artikkeli ja liittää se kymppiluokan coniel alustalle kommenttien kera. Jos oppilaille jäi aikaa, saivat he kommentoida muiden valitsemia artikkeleita. Jos tätä ei tunnilla ehtinyt tehdä, jäi se kotiin tehtäväksi.     

Julkaisi Juha Palo -harjoittelijamme puolesta Salla

Tunteita tunnille!

Tämän viikkoinen kymppiluokan uskonnontunti herätti paljon ajatuksia. Työrauhasta, itseohjautuvuudesta, teknologiasta opetuksessa, ryhmädynamiikasta…

Päätin kuitenkin kirjoittaa näistä tunnekorteista kun viime viikolla niin lupasin.

Harjoittelijamme Juha oli valmistanut tunnille hienon PP –esityksen uskonnon ulottuvuuksista. Päätin käyttää tunnekortteja alkulämmittelyksi tähän. Juha poimi esityksestään kaikki kuvat erilliselle PP:lle. Jaoin sekä oppilaille että opettajille tunnenaamakortit (erilleen leikattuina). Sen jälkeen heijastin kuvia vuorotellen kankaalle. Tehtävänä jokaisen kuvan kohdalla oli valita yksi kortti, joka parhaiten vastaa tunnetta, jota kuva herättää ja keskustella valinnastaan kaverin tai opettajan kanssa.

Valitsin kuvat tunnetyöskentelyyn sen takia, että kuvat ovat tekstiä tehokkaampia tunteiden herättäjiä. Tunteet puolestaan vaikuttavat oppimiseen: ne vaikuttavat kognitiivisiin prosesseihin, päätöksentekoon ja motivaatioon (Kim & Pekrun 2014). Tunnepitoiset asiat muistetaan paremmin kuin vähemmän tunteita herättävät.

Positiiviset tunteet edistävät opiskeltavien asioiden oppimista ja pitävät yllä opiskelumotivaatiota. Etenkin kun motivaatio, itseohjautuvuus ja positiiviset tunteet kulkevat käsi kädessä, ne tuottavat hyviä oppimistuloksia (Mega, Ronconi & De Beni 2014). Lisäksi tunnetaidoilla, kuten taidolla tunnistaa omia ja toisten ihmisten tunteita, nimetä ja ilmaista tunteita sekä säädellä tunneilmaisuaan on yhteys hyvinvointiin.

Miten me sitten onnistuimme tunnetyöskentelyssä kymppiluokan kanssa?

Tehtävä herätti toimintaa ja keskustelua. Oppilaat plarasivat korttejaan ja katselivat kuvia. Aina ei löytynyt sopivaa kuvaa, joku kuva taas ei herättänyt paljoakaan tunteita. Välillä oppilaat miettivät omien tunteiden sijaan mitä tunteita kuvien henkilöillä oli. Joistakin kuvista osa oppilaat sai paljonkin irti tunteisiin ja uskontoon liittyviä ajatuksia. Tehtävä jaksoi kiinnosta noin kymmenen minuuttia. Osaa oppilaista kyllästytti.

Lopuksi pyysin oppilaita vielä näyttämään korttia, joka parhaiten sopi siihen, minkälaisia tunteita kyseinen harjoitus herätti. Monet etsivät touhuissaan pinkastaan korttia ja esiin vedettiin voittopuolisesti VIHA ja INHO.

Minua nauratti. Palaute oli niin aito. Ja se annettiin voittopuolisesti hymyssä suin. Epäilen, että tämä liittyi siihen, että oppilaat eivät oikein pitäneet tätä vakavasti otettavana opiskeluna. Tai sitten siitä, että tämän ikäkauden kehitystehtävään kuuluu vihata ja inhota. 

Tunnekortit saatte pian käyttöönne uskonnonopetus.fi –sivuilta Erilaista Ussaa! –materiaalista. Niihin voi tulla tutustumaan myös Educassa23.-24.1.2015 osastollamme 6 d 81. Otamme ilolla vastaan iloisia, surullisia, hämmentyneitä, vihaisia, inhostuneita ja pelokkaitakin kommentteja sekä korteista että niiden käyttökokemuksista.

Terveisin,

Essi Ikonen

Uskonnonpedagoginen kouluttaja, Agricola

Lähteet:

Kim, C. & Pekrun, R. (2014) Emotions and Motivation in Learning and Performance. Handbook of Research on Educational Communications and Technology. Springer, New York.
Mega, C., Ronconi, L. & De Beni, R. (2014) What makes a good student? How emotions, self-regulated learning, and motivation contribute to academic achievement. falseJournal of Educational Psychology106.1 (Feb 2014): 121-131.

Kirjallisuutta:

Nummenmaa, Lauri  (2010) Tunteiden psykologia

Kokkonen, Marja (2010) Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito

Peltonen, Anne & Kulberg-Piilola, Tarja (2005) Tunnemuksu

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. http://www.edu.fi/tunteesta_tunteeseen Tunnetaitojen oppimateriaali kasvatuksen ja erityiskasvatuksen ohjaajan opas harjoituskirjaan

Tunteellisia tunnustuksia

En kirjoittanut blogia kymppiluokasta ennen joulua. Tapaaminen isä Mitron kanssa Järvenpään ortodoksisella kirkolla peruuntui viime tipassa. Aamulla mietin, että mitähän ihmettä teemme kolme tuntia ilman oppikirjoja ja nettiluokkaa.

Väsäsin sitten jonkun väsyneen tehtävän uskonnon ulottuvuuksista ja kannoin luokkaan kasan kirjoja, joita satuin kaapeista löytämään. Ehdotin, että oppilaat etsisivät niistä asioita, jotka liittyvät uskonnon eri ulottuvuuksiin. Paperit jäivät melko tyhjiksi. Oli minulla jotain muitakin ideoita, mutta ei niihin oikein päästy käsiksi. Ope oli aika surullinen ja pettynyt itseensä, oppilaat vallattomia ja turhautuneita.

Tuntien lopuksi oppilaat alkoivat kyselemään että tehdäänks me niitä esitelmiä sinne Mava –opiskelijoille (maahanmuuttajien valmentava –ryhmä). Sanoin että en tiedä, tuleekohan siitä mitään. Laitoin oppilaat sitten kuitenkin äänestämään jaloillaan ja ottamaan kantaa janalla (toisessa päässä kyllä, toisessa ei) väitteeseen ”minusta on huono idea tehdä esityksiä Mavalle”.

Yllätys yllätys, kukaan ei ollut samaa mieltä kanssani. Siitä reipastuneena jakauduimme ryhmiin ja puristin ryhmiltä kommentit siitä, mihin he haluavat minulta apua ryhmätöidensä kanssa. Vastaus: ”Anna meille valmiita aiheita!”

Vau. Kiitollisena tästä päätin kantaa vastuuni opettajana ja käydä töihin keksimään oppilaille valmiita aiheita. Tunsin itseni varsin aloittelevaksi opettajaksi. Opin, että uusien pedagogisten ideoiden (itseohjautuvia ja voimautuneita oppilaita tuottava unelmien pedagogiikka) yhdistäminen huonoon suunnitteluun ja itselle tuntemattomaan ryhmään (lukio-ope opettaa kymppiluokkaa) tuottaa monenlaisia tunteita.

Ensi viikolla kerron teille kuinka pääsimme eteenpäin, paljastan loput tässä esiintyvistä tunnekorteista sekä kerron, mitä teimme niillä kymppiluokkalaisten kanssa.

Iloa työhön ja elämään toivottelee

Essi
Uskonnonpedagoginen kouluttaja