keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Adventin aikaan



Adventtina aletaan valmistautua joulun aikaan. Oppilaiden kanssa voi tehdä yhdessä adventtikynttilöitä ja miettiä niihin liitettyjä merkityksiä.
Ohessa kerrotaan hieman adventin taustasta ja esitellään muutama työskentelytapa, joiden avulla voi yhdistää kädentaitoja, kulttuurintuntemusta ja vuorovaikutustaitoja.


Adventti



Sana adventti tulee latinasta (adventus Domini) ja tarkoittaa ”Herran saapumista tai tulemista”. Tutummassa merkityksessään adventilla tarkoitetaan neljää viikkoa, erityisesti neljää sunnuntaita ennen joulua. Adventin aika on valmistautumista jouluun ja suureen juhlaan. Läntisten kirkkojen, kuten Luterilaisen kirkon kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista.


 Adventtikynttilät


Adventtikynttilöiden käyttö tuli Suomeen 1900-luvun alkupuolella Ruotsista. Jokaisena adventtisunnuntaina sytytetään yksi kynttilä enemmän. Näin valon määrä kasvaa, mitä lähemmäs joulua tullaan. Kristityt ajattelevat että jouluna maailman valo, Jeesus, tulee ihmisten keskelle. Adventtikynttilät asetetaan niin että ensimmäisenä adventtina sytytetään vasemmanpuolimmainen kynttilä, seuraavana sunnuntaina seuraava kynttilä oikealle päin.

Jokaiselle adventtikynttilälle on annettu oma merkitys. Tämä pohjaa pohjoisamerikkalaiseen kirkolliseen perinteeseen. Kynttilät ovat


Toivon kynttilä (hope)

Rauhan kynttilä (peace)

Rakkauden kynttilä (love)

Ilon kynttilä (joy)


1. Adventti – Toivon kynttilä

Ensimmäisenä adventtina lauletaan virsikirjan ensimmäistä laulua, Hoosiannaa.
Laulu kertoo ”Daavidin pojasta”, Jeesuksesta. Ensimmäisenä adventtina virittäydytään joulun odotukseen ja toivoon. Pimeyteen syttyy ensin pieni valo, toivon kipinä. Jotain hyvää on tulossa, me käymme kohti suurta juhlaa toiveikkain ajatuksin. Toivo vie eteenpäin, saa uskomaan parempaan. Nyt on vielä pimeää, mutta valo lisääntyy koko ajan. Ensimmäistä adventtisunnuntaita sävyttää riemu ja liturginen väri on valkoinen.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella ensimmäinen adventtikynttilä ja kerätä kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Mitä toivot teidän luokallenne?

Mitä toivot jouluna?

Mitä toivot itsellesi? 


Askartelu
Tarvikkeet: ½ wc-paperirulla/oppilas, väripaperia, liimaa, tusseja ja sakset.
Kesto: 15 minuuttia
Ohjeet:
1. Leikataan wc-paperirulla puoliksi.
2. Päällystään puolikas rulla valkoisella tai värillisellä paperilla. Leikkaa paperista noin sentin reunoiltaan suurempi kuin rulla. Reunat taitetaan rullan sisäpuolelle ja liimaa laitetaan taitteisiin.
3. Liimataan kynttilä alustalle.
4. Leikataan kynttilään liekki keltaisesta kreppi- tai monistuspaperista. Piirretään lanka.


Erilaisia tapoja toteuttaa työskentely:
Oppilaat voivat nimetä kynttilän ja kertoa mitä ajatuksia teema tuo heidän mieleensä, valita väripaperin joka kuvaa heidän ajatuksiaan tai piirtää symboleita tai konkreettisia asioista, joita adventin teema heissä herättää.

Halutessasi voit toteuttaa työskentelyn myös valmiilla värityskuvalla (ylempi kuva) ja kuvissa näkyvät kehykset löydät täältä.


 2. Adventti – Rauhan kynttilä

Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa. Maailma kaipaa rauhaa, näinä päivinä rauhan teema tuntuu hyvin ajankohtaiselta. Kun sytytämme toisena adventtina kynttilän, toivomme maailmaan rauhaa ja väkivallan ja pelon loppumista. Adventti-kynttilä vie myös ajatuksemme ihmisen sisäiseen rauhaan ja rauhoittumiseen. Kynttilän liekki rauhoittaa levottoman mielen ja valmistaa meitä kohti joulun suurta juhlaa. Rauha voi merkitä myös sovinnon tekemistä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on riitaa ja erimielisyyksiä. Jouluaattona julistetaan joulurauha:

(…) julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään (…)

Luterilaisessa kirkossa toinen adventtisunnuntai julistaa Jeesuksen toista tulemista aikojen lopussa ja liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella toinen adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Missä sinä rauhoitut?

Millaiset asioiden tekeminen rauhoittaa sinua?

Miten voisimme lisätä rauhaa luokassamme?



 3. Adventti – Rakkauden kynttilä

Rakkaus mielissämme yhdistyy helposti romanttiseen rakkauteen, rakkauden kynttilä voisi palaa romanttisen illallisen merkiksi pöydässä. Rakkautta on myös lapsen ja vanhempien välillä sekä hyvien ystävysten välillä. Jeesus opetti rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jeesus oli aikansa radikaali ajattelija ja käski rakastamaan myös vihollistaan. Ohjeena tähän hän kehotti tekemään muille ihmisille sellaisia tekoja, joita toivoisi itselleenkin tehtävän. Kristityille rakkauden kynttilän rakkaus on myös Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Jouluna monet kerääntyvät yhteen rakkaimpiensa, perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Joulu on rakkauden juhla.

Luterilaisessa kirkossa kolmas adventtisunnuntai muistuttaa parannuksen saarnaajasta, Johannes Kastajasta, jota pidetään Jeesuksen tienraivaajana. Liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella kolmas adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Millaisessa tilanteessa olet kokenut olevasi turvassa ja rakastettu?

Mikä on sinulle rakasta?

Miten voisit ilmaista toiselle, että hän on sinulle rakas ja tärkeä?


 4. Adventti – Ilon kynttilä

Neljäntenä adventtina on aika iloita sillä joulu, ilon juhla on jo aivan lähellä. Raamatun mukaan enkelit saapuivat ilmoittamaan suurta ilosanomaa paimenille: Vapahtaja on syntynyt. Ilo liittyy joulun tunnelmaan: lasten silmät loistavat kilpaa kuusen kynttilöiden kanssa, on aika kerääntyä yhteisen pöydän ääreen rakkaiden ihmisten kanssa. Joulu on myös ilahduttamisen aikaa: kuten Itämaan tietäjät toivat lahjoja pienelle Jeesus-lapselle, mekin haluamme ilahduttaa lähimpiämme, erityisesti lapsia pienillä lahjoilla. Voimme iloita yhdessä: joulu on täällä, odotus on päättänyt.

Luterilaisessa kirkossa neljäntenä adventtisunnuntaina muistetaan Mariaa, Jeesuksen äitiä. Liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella neljäs adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Mikä saa sinut iloiseksi?

Mitkä asiat joulussa tuottavat sinulle iloa?

Miten voisit ilahduttaa jota kuta lähelläsi?





Laulut, joita voit hyödyntää adventin aikaan:




Lue lisää:

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Adventti

https://jouluaika.wordpress.com/adventti/

http://evl.fi/Evkirja.nsf/Kirkkovuoden%20pyh%C3%A4t?OpenView&Start=1&Count=112&Expand=1.1#1.1

http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/adventti-tuo-valon



www.lohjanseurakunta.fi/liitteet/1355/7/lohkare0412

tiistai 10. marraskuuta 2015

Twiittailijoiden terveisiä Lapuan lukiosta

Viime blogikirjoituksessamme Twiitaten vai viitaten kirjoitin Lapuan lukion hienosta opiskelutavasta, jossa opiskelijat opiskelivat reformaation käänteitä eläytymällä historian henkilöiksi. #UE2Lalu -projektin vetäjä, opettaja Jaana holma ja hänen opiskelijansa kirjoittivat meille kokemuksistaan ja julkaisemme ne nyt muidenkin maisteltavaksi. 

Ope sukeltaa Twitterin ihmeelliseen maailmaan
 
Olen 56-vuotias uskonnon opettaja Jaana Holma Lapualta. Uralla takana päin lukemattomia oppitunteja. Liian paljon luentoja, opiskelijoiden haukottelua, kynien pyörittelyä ja viime vuosina älypuhelimien jatkuvaa räpläämistä. Siis tarttis tehdä jotain!

Rohkea ope Jaana Holma
Oikeastaan minun ikäluokkani opettajalla on kaksi vaihtoehtoa: 

a) Vaipua koomaan odottelemaan eläkkeen alkamista
b) Ottaa vauhtia digiloikkaan! 

Valitsin vaihtoehdon b.

Olin päättänyt kesällä kokeilla jollain tulevalla UE2 -kursilla twitterin käyttämistä. Historian kurssi on siinä mielessä otollinen somekurssiksi, koska siellä voi valita henkilöitä ja panna heidät keskustelemaan keskenään. Koulun alkaessa elokuussa huomasin kauhukseni, että koko vuoden kaikki UE2 -kurssit olivat jo ensimmäisessä jaksossa. Suunnittelulle ei jäänyt lainkaan aikaa, vaan oli hypättävä somevirtaan. Sain hyviä neuvoja ystävältäni Siilinjärven lukion historian opettajalta Aira Roivaiselta, joka oli käyttänyt twitteriä opetuksessaan.
 
Valitsin yhden luokista sillä perusteella, että jo edellisenä keväänä jaoin ajankohtaista materiaalia twitterin kautta juuri tuolle ryhmälle. Sana kuitenkin kiiri nopeasti ja muistakin ryhmistä ilmoittautui innokkaita twiittaajia. Kaiken kaikkiaan ryhmiä syntyi yhdeksän. Noista henkilöistä seitsemän oli historianhenkilöitä ja kaksi fiktiohenkilöitä, mutta he elivät reformaation ajan Wittenbergissä ja heidän piti samaistua sen ajan uskonnolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Kurssin alussa lainasimme koulumme kirjastosta kirjoja reformaatiosta ja katsoimme Martti Lutherin elämästä kertovan elokuvan. Kurssi eteni myös ajassa melko tavalliseen tapaan, mutta painottui 1400-1500-lukuihin.
 

Mikä sitten oli erilaista kuin ennen?


Se motivaatio ja innostus - Pojatkin olivat innostuneita opettajasta puhumattakaan! Se iloinen oppimisen pöhinä! Sanoin  jossain vaiheessa kurssia, että olen joutunut kriisiin:


Miten voin palata enää tavallisiin oppitunteihin? 

Siis ei ulkokohtaista tiedon kaatamista aivolokeroihin vaan aitoa tiedon etsimistä, soveltamista ja oivalluksen tiivistämistä 140 merkkiin. Koenumerot olivat kuitenkin tavanomaiset, mutta väitän, että opiskelijat sisäistivät asiat paremmin.

Wittenbergistä twitteriin by Mina Hamm # UE2Lalu


Mitä seuraavaksi Jaana Holma? 

Olen lupautunut YLE:n uuteen twitterprojektiin: Titanic




Twiittiryhmä Lutherin takana

Uskonnon kakkoskurssi, missä käsittelyssä on kirkkohistoria, oli muista kursseista positiivisesti poikkeava twitter -lisän ansiosta. Meidän ryhmämme, missä oli enimmäkseen 2B luokan opiskelijoita, oli uskonnonopettajamme Jaanan mukaan twitterkurssin pääryhmä, sillä meidän ryhmästämme kaikki osallistuivat twiittaamiseen. Kahdesta muusta, uskonnon kakkoskurssia käyvistä opiskelijoista,  muutamat ryhmät osallistuivat twiittaamiseen. Aloitimme kurssimme katsomalla uskonpuhdistukseen liittyvän elokuvan.

Minun ja neljän muun kurssikaverini, Jessen, Hannun, Jeren ja Johanneksen, hahmona oli Martti Luther. Muita hahmoja oli mm. Fredrik Viisas, Hans Luther, Paavi Leo X ja Katariina von Bora. Luther oli suuressa roolissa kirkkohistoriassa, minkä seurauksena myös twiitattavaa oli mukavan paljon. Oli myös kiva huomata, kuinka muita twitterin käyttäjiä kiinnosti meidän juttumme, sillä loppujen lopuksi seuraajia Lutherilla oli 114. Seuraajiksemme liittyi mm. eri koulujen uskonnon opettajia, pappeja ja muita seurakunnassa työskenteleviä henkilöitä. Myös tavallisia twiittaajia löytyi.

Twitterkurssissa parasta oli, kun jokaista tuntia ei tarvinnut käyttää kirjoja selaillen ja opettajaa kuunnellen, mistä luultavasti olisi seurannut puolinukkumista. Saimme reilusti aikaa toteuttaa oman hahmomme twiittejä, mikä sujui ainakin Luther-ryhmän osalta hyvin, sillä ryhmähenki oli hyvä ja kaikki saivat vuorotellen twiittailla. Humoristiset twiittaukset toivat myös oman lisämakunsa tylsien ja totisten twiittien sijaan. Twiittauksissa saimme siis käyttää erilaisia kuvia, murteita ja kuivia vitsejämme, mitkä yleensä ovat loppujen lopuksi niitä hauskimpia. Huonoja puolia twitterikurssista ei oikeastaan tule edes mieleen.


Kirkkohistorian pääasiat jäivät tosi hyvin mieleen twiittaamisen avulla. 

Luther by Emilia Romppainen #UE2Lalu

Piti olla koko ajan perillä siitä, mitä Lutherin aikaan oli tapahtunut, että osasi kirjoittaa oikeanlaisia twiittejä. Meidän opettajamme oli myös suurena apuna perillä pysymisessä ja osasi antaa myös hyviä twiittausehdotuksia. Kuvataidetta sai halutessaan käyttää myös hyödyksi, sillä hahmojen kuvan sai itse piirtää kuvataiteen tunnilla, mutta kuvan nappaaminen netistä oli myös sallittua. Useat kuitenkin piirsivät kuvan omasta hahmostaan twittertilin profiilikuvaksi, kuten myös minä raapustelin Lutherin kuvan.

Twitter-kurssi toi vaihtelua perus koulurutiineihin ja voisin suositella samanlaisia kursseja pidettäväksi jatkossakin. Kaikin puolin kurssi oli tosi mukava ja erilainen!

Emilia Romppainen
Ryhmässä myös: Jesse Lehto, Hannu Korpela, Johannes Hakola ja Jere Hyvärinen


Hans Luther

Twitterkäyttäjäni oli Hans Luther, Martti Lutherin isä, yhdessä kolmen muun opiskelijan kanssa. Kurssi oli tosi kiva. Tuntui että oppi paljon enemmän, kun luki muiden twiittejä. Jaksoi myös seurata aiheita, koska ne eivät olleet tylsästi kirjoitettuna kirjaan. Kurssi oli myös omalla tavalla haastava koetta varten, koska keskityttiin reformaatioon niin paljon, että muut aiheet jäivät vähän vähemmälle.

Twiittaamisesta minulla, eikä muillakaan ryhmäläisilläni, ollut paljon kokemusta. Olimme kaikki Twitterissä, mutta emme olleet koskaan twiittailleet mitään. Kun kurssi alkoi, minua vähän jännitti, kuinka tämä tulee onnistumaan. Loimme käyttäjän ja aloitimme twiittaamaan. Se oli helppoa heti, koska opettajamme opetti, kuinka twiitataan ja muita käytännöllisiä asioita.
   
Meidän hahmomme ei ollut keskipisteenä, mutta silti mielestäni merkitsevä. Mielestäni paras ja hauskin twiittimme oli twiitti, jossa houkuttelimme Marttia kotiin:

@MarttiLutheri Tuu poika keitolle. Äitees on taas tehny lempiruokaas. 

Martin lempiruokaa oli hernekeitto. Twiittasimme yhteensä 13 kertaa, ja kaikki oli pohjammaa murtehella.  

Kurssin toteuttamista Twitterissä suosittelen jokaiselle opettajalle, sillä oppilaat tykkää 
ja tuo myös opettajan päivään erilaisuutta positiivisessa mielessä!


Taavetti Korpela
Ryhmässä myös: Toni Huhta, Jori Rintakangas ja Santeri Latvala   



Katariina von Bora


Kuin sillit purkissa konsanaan! 
#hyvästi #luostari #pakomatka #alkoi #UE2Lalu"

Tällaisella twiitillä Katariina von Bora karkasi luostarista. Oli pääsiäinen 1523, kun Katariina ja 11 muuta nunnaa matkustivat sillitynnyreihin piiloutuneina turvaan erään wittenbergiläisen taidemaalarin luo. Tämä oli meidän mielestämme yksi hauskimmista twiiteistämme.

Mielestämme kurssi oli mielenkiintoinen, koska sen aikana piti twiittejä keksiessä paneutua silloiseen aikaan ja piti esimerkiksi miettiä, mikä oli silloin normaalia, mitä asioita tai keksintöjä silloin oli jo keksitty ja mistä asioista oli soveliasta puhua. Kurssin aikana aikaakin ehti kulua twiiteissä monia vuosia, mikä piti twiitatessa ottaa huomioon: alussa Katariina oli vielä luostarissa asuva lapsi, ja lopussa Martin vaimo. Alussa ja lopussa Katariina siis twiittasi täysin eri asioista, ja ehkä kielellisestikin eri lailla. Twiittejä suunnitellessa täytyi tehdä sen verran taustatyötä, että henkilöiden historiaan tuli tutustuttua syvällisemmin kuin muuten olisi tullut. Twitter-kurssi oli uusi ja erilainen kokemus. Vaihtelu virkistää, joten asiat jäivät hyvin mieleen.

Ryhmäläiset: Kirsi Kivilahti, Mari Pouttu, Elina Pikkusaari ja Johanna Mikkilä




Uskontotuntiunelmia -blogi kiittää lämpimästi koko ryhmää niin rohkeasta opiskelusta, kuin kokemusten jakamisesta!

Muistathan, että sinunkin esimerkillesi voi olla tilaa blogissamme!

Kuvat julkaistu tekijöiden ja kuvaajien luvalla.



torstai 22. lokakuuta 2015

Tviitaten vai viitaten?

Miten saisin oppilaat kiinnostumaan opiskeltavan aineksen kannalta olennaisten henkilöiden elämästä ja vaiheista? Miten saisin oppilaat innostumaan oikein urakalla historiassa tapahtuneista asioista, joilla on edelleen vaikutusta uskonnon ilmenemisessä kulttuurissamme ja muuallakin maailmassa?

Itse ponniskelin näiden kysymysten äärellä opettaessani uskontoa usein. Siksi kokeilin jos minkä moista. Joskus onnistuen ja joskus lannistuen. Nähdessäni tänä syksynä Lapuan lukion opettaja Jaana Holman sovelluksen twitterin käytöstä en voinut kuin hehkuttaa tuota sovellusta opetukseen. Napakymppi kerta kaikkiaan. Hyvä Jaana!


Kuva kaapattu Twitterin #UE2Lalu -uutisvirrasta


Mistä tässä siis on kyse?

Jaana ideoi lukion kirkkohistorian kurssille (UE2) sosiaalista mediaa, twitteriä, hyödyntävän menetelmän, jolla opetettavan aineksen ja sisällön kannalta olennaiset henkilöt heräsivät oppilaille aidommin eloon. Käytännössä tunnilla tapahtui jotakuinkin näin:
  • Oppilaat jakaantuivat ryhmiin
  • Kukin rymä sai oman henkilön johon tutustua paremmin
  • Kukin ryhmä perusti omalle hahmolleen twitterissä oman tilin kuvineen päivineen
  • Jokainen postaus lähti Lapuan lukion kurssilta hashtagilla #UE2Lalu
  • Ja loppu onkin historiaa
Lapuan Sanomatkin kirjoitti aiheesta ja Jaana on kuvaillut jutussa tehtäväksiantoa vielä tarkemmin:
"Uskonnon kurssilaiset tutustuivat saamiinsa henkilöhahmoihin ja reformaation aikakauteen. He kuvittelivat itsensä 1500-luvulle ja sovelsivat tietoaan. He eläytyivät aikaan ja paikkaan. Kuvittelivat, mitä näkevät, kun astuvat vaikkapa kyseisen vuosituhannen ajan kirkkoon tai, miten henkilöt toisiaan puhuttelevat. Lapuan lukiolaisten kirkkohistorian henkilöt keskustelivat sujuvasti pohjanmaan murteella. Twiittauksissa edettiin ajassa." Lapuan Sanomat 20.10.2016

Mikä tässä nyt sitten on niin hienoa? 

Tämä on loistava esimerkki siitä, miten sähköistä maailmaa tulee hyödyntää opetuksessa pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin blogissa Syksyn alku ja pedagogiset ratkaisut ja tämä tapaus täyttää kaikki nuo kriteerit. Kuulen jokaisen rivin kohdalla pim -äänen, kun luen eri tutkimuksista kokoamiani kriteerejä. Katso ja kuuntele vaikka itse:

Oppilas & opiskelija aktiivisena toimijana sekä tuottajana (pim)
Opiskelun ja oppimisen merkityksellisyys ja yhteys todelliseen elämään (pim)
Yhdessä tekeminen ja vuorovaikutuksellisuus (pim)
Vaikuttamisen mahdollisuus projektin etenemiseen yksilötasolla (pim)
Emotionaalinen sitovuus ja motivaatio (pim)

Jaana itsekin kuvaa oppilaiden motivaatiota ja intoa annettuun tehtävään seuraavasti: 

"Koskaan aikaisemmin ei kukaan oppilas ole, 30-vuotisen opettajaurani aikana, lauantai-iltana ollut minuun yhteydessä uskonnon kurssin puitteissa, mutta nyt oli. Tämä kurssi synnytti aivan uudenlaista pöhinää läksyjen teon suhteen."

Tunnistan Jaanan kommentista juuri sen innon, jonka ansiosta oppilaat eivät edes tajua opiskelevansa todella intesiivisesti opetussuunnitelman ohjaamia sisältöjä. Kun motivaatio on korkealla, oppimista tapahtuu. Tulokset näkyvät oppimisen lisäksi positiivisina emootioina opiskeltavaa ainesta kohtaan ja tulevissa opintosuorituksissa, joissa aihetta käsitellään.

Jaana Holma, olet ansainnut tunnustuksen ja siksi
 uskontotuntunelmia.blosgspot.fi ja uskonnonopetus.fi 
myöntävät sinulle kunniamaininnan ja diplomin työstäsi. 
Hienoa työtä!

Lisämaininnan esimerkki saa myös oppiainerajat ylittävästä yhteistyöstä kuvaamataiteen kanssa. Opiskelijat saivat piirtää hahmonsa kuvaamataiteen tunnilla.



Sallan vinkit

Hyödynnä Jaanan esimerkkiä soveltamalla sitä muihin oppiaineisiin ja oppisisältöihin, joissa ollaan tekemisissä henkilöhahmojen kanssa. Uskonnossa tätä voisi soveltaa esimerkiksi
  • Kristinuskon synnyn ja muiden eri vaiheiden merkkihenkilöihin
  • Raamatunkertomusten läpikäymiseen
  • Etiikan kuvitteellisten tilanteiden luomiseen ja tarkasteluun 

Muista vain, että teidän tarvitsee:
  • Tutustua ryhmissä annettuihin henkilöihin, hahmoihin tai kertomukseen
  • Piirtää tai luoda hahmolle kuva ja tili twitterissä
  • käyttää yhtä ja samaa hashtagia joka hahmon postauksessa, jotta voitte mielekkäästi seurata tilanteen etenemistä
  • koota opittua ja tarkastella aikaansaannostanne yhdessä

torstai 27. elokuuta 2015

Ajattelun taitoja ja tiimityötä 2. luokassa


Erilaista ussaa! –materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöisen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Alakoulun opettajat yhdistelevät jo lähtökohtaisesti työskentelyissään eri oppiaineita ja opettavat monenlaisia ajattelun taitoja. Ajattelun taitojen näkyväksi tekeminen ja niiden oppimaan oppiminen ei oikeastaan vaadi paljonkaan ylimääräistä panostusta. Tiedostamalla mitä ajattelun taidot ovat ja miten ne kehittyvät erilaisilla työtavoilla, on mahdollista ohjailla oppimisprosessia kohti jäsentynyttä ajattelun taitojen oppimista.

Esittelen tässä minkälaisia mahdollisuuksia ajattelun taitojen oppimiseen kertomustyöskentely tarjosi 2. luokassa sekä miten ajattelun taitojen oppimista olisi vielä voinut laajentaa.

Kasvatuspsykologi Benjamin Bloomin mukaan ajattelun taitoja ovat tiedon muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, yhdistely ja arvioiminen. Ajattelun taidot voidaan jaotella myös kriittisen ajattelun, luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun taidoiksi riippuen ajattelutapahtuman kontekstista ja tavoitteesta.

Työskentelimme 2. luokkalaisten kanssa yhdessä yhden oppitunnin ajan kahtena maanantaiaamuna. Ensimmäinen tunti eteni kuten eskariluokassa. Harjoittelimme tunnetaitoja ja kerroin kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta kertomusesineiden avulla. 

Kerronta opetusmenetelmänä helpottaa asian muistamista. Kertomuksen juonellinen rakenne sekä kertomukseen liittyvät tunteita herättävät tapahtumat saavat aikaan sen, että kertomukset muistetaan asiatekstiä paremmin. Kerronnan visualisointi edelleen vahvistaa muistijälkiä.

Kertomuksen ohessa kertomusesineiden ihmettely on mainio keino herätellä luovaa ajattelua.Yksinkertainen kysymys "mikä tämä kankaanpala voisi olla?", herättää oppilaat katselemaan esinettä ´toisin silmin’.

Kertomuksen jälkeen kertomuksen hahmojen tilanteita, ajatuksia ja tunteita pohdittiin yhdessä. Eläytyminen hahmojen tilanteisiin auttoi tarkastelemaan samaa tilannetta monesta eri näkökulmasta ja kehittää vertailun taitoja: auttaja ehkä ajatteli näin, kun taas ryöstäjä saattoi ajatella näin. Mitä yhteistä heillä oli, mikä heitä erotti?

Ajatusten ja tunteiden yhteenkietoutumien tarkastelu helpottaa eri näkökulmien ymmärtämistä ja jonkun ihmisen toiminnan ymmärrettäväksi tekemistä.

Toisella oppitunnilla oli vuorossa kertomuksen yhteistoiminnallinen työstäminen kertomusta kuvaavien tapahtumakorttien ja jokaisen oppilaan omienkommenttiruutujen avulla. Tervetulotoivotusten jälkeen muistelimme hetken mitä oli edellisellä kerralla tehty. Sen jälkeen annoin ohjeet tunnin työskentelyä varten: 

  • Luetaan kertomus
  • Leikataan kuvat, järjestetään ne ja liimataan julisteelle, 
  • Mietitään missä kohdassa itse haluasi olla 
  • Mitä ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyisi? 
  • Lopuksi liimataan myös oma kuva ja omat ajatukset julisteeseen.


Kun tehtävänä oli leikata tapahtumakorttien ruudut erilleen, annoin ohjeeksi leikata niin, että jokainen sai leikata. Osa ryhmistä leikkasi vuorotellen samaa paperia, osa keksi että paperin voi leikata ensin kahteen tai useampaan osaan, jolloin heti useampi oppilasta pääsee töihin ja työ sujuu nopeammin. Ohjeeksi olisi voinut myös antaa leikata sillä tavoin, että työ sujuu mahdollisimman nopeasti. Näin leikkausvaiheeseen liittyi saumattomasti pieni ongelmanratkaisutehtävä.


Kertomuksen hahmottaminen sekä kuvien että tekstin välityksellä painaa asiasisällön paremmin tiedon yhdistelemistä ja vertailua yhdistellessään kahta erityyppistä informaatiota.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet lisätä tehtävään tiedon soveltamista ja ongelmanratkaisua esimerkiksi pyytämällä oppilaita miettimään, mikä tässä kertomuksessa oli heidän mielestään tärkeää ja mitä siitä voi oppia. Nämä oivalluksia voisi sitten soveltaa esimerkiksi johonkin nykypäivän tilanteeseen.

Mitä tottuneempia pienryhmät ovat työskentelemään itsenäisesti ja tavoitteellisesti, sitä vaativampia ajattelun taitoja edistäviä tehtäviä heille voi antaa. Tämä 2. luokka oli niin tottunut työskentelemään pienryhmissä, että heille olisi luultavasti voinut vain näyttää mallikuvan tavoitellusta lopputuloksesta ja antaa heidän itse ratkaista miten se toteutetaan. Tai jos haluaa painottaa luovaa ajattelua, olisi voinut antaa vain erilaisia työskentelymateriaaleja ja pyytää ryhmiä tuottamaan niistä jonkun tuotoksen, joka liittyy jotenkin kertomukseen.

Kriittistä ajattelua kertomusten parissa voi harjoittaa esimerkiksi tutustumalla kertomuksen historiallisen taustaan ja pohtimalla mikä on kertomuksen merkitys ja tavoite. Miksi Jeesus kertoi tämän kertomuksen? Onko kertomus oikeasti tapahtunut? Onko sillä väliä onko kertomus oikeasti tapahtunut vai ei? Nämä kysymykset eivät välttämättä nouse vielä 2.luokkalaisten ajatusmaailmasta, mutta jos joku niitä pohtii, on hyvä huomata että ne tarjoavat hienon mahdollisuuden harjoittaa yhdessä kriittistä ajattelua.

Arviointitaitoja ja oppimaan oppimisen taitoja tehtävänantoon voisi lisätä esimerkiksi siten, että oppilaille annetaan tietyt kriteerit, jotka työn tulee täyttää, tai heille annetaan tietyt oppimistavoitteet, jotka heidän tulisi työskentelyssä oppia. Työskentelyn lopuksi oppilaat voivat arvioida itse ovatko nämä tavoitteet toteutuneet. On tärkeää, että tavoitteet ovat riittävän yksinkertaiset ja selkeät ja niitä ei saa olla kerralla liikaa. Oppimisen arviointia voi jäsentää esimerkiksi yksinkertaisilla arviointilomakkeilla.


Ideaalitilanteessa oppilaat itse suunnittelevat työnsä tavoitteet ja sen toteutuksen, toteuttavat työn sekä arvioivat miten ovat työssään onnistuneet. Tämä vaatii jo kuitenkin harjaantumista, joten kannattaa aloittaa pienin askelin. Työskentely tämän taitavan 2. luokan kanssa loi minuun kuitenkin paljon uskoa siihen, että järjestelmällinen yhteistoiminnallinen työskentely tuottaa hyviä tuloksia ja luo hyvän pohjan myös ajattelun taitojen oppimiselle. Kiitos ihana Laura –ope yhteistyöstä!

Kaikki kerronta- ja työskentelymateriaalit

Ajattelun iloa toivottelee

Essi Ikonen
Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori

torstai 20. elokuuta 2015

Tunnetaitoja eskarilaisten kanssa

Erilaista ussaa!–materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöiseen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Eskarilaisten kanssa päätin testata tunnetaitoharjoitusten yhdistämistä Laupias samarialainen –kertomuksen kerrontaan kuten Erilaista ussaa! –materiaalin osallisuuden polussa. Aikaa oli käytettävissä n. 45 minuuttia ja tarkoituksena oli tehdä yksi tunnetaitoharjoitus sekä kertoa kertomus ja ihmetellä kertomuksen tapahtumiin liittyviä tunteita.

Olimme lasten kanssa jo ennestään tuttuja ja ennen työskentelyn alkua he kurkistelivat kiinnostuneena laatikkoani, jossa kertomustavarat olivat. ”Miksi sä olet täällä?”, ”Mitä siellä on?” ”Mitä me tehdään?”

Lauloimme alkuun opettajan johdolla muutaman eskarilaisten valitseman laulun ja sitten hiljennyimme piiriin. Otin tunnekortit ja laatikon viereeni. ”Tänään me leikitään näillä. Tiedättekö mitä nämä ovat?” Kysyin.  ”Ne ovat sitä kun joskus tuntuu sellaiselta”, ”Tunteita!” 


”Joo, ne ovat tunteita. Ja täällä laatikossa on kertomus. Mutta leikitään ensin näillä tunteilla”. Teimme korttien avulla tunnetaitoharjoituksen nimeltä Liikkuvat tunteet, jossa harjoitellaan tunnistamaan tunteisiin liittyviä kasvonilmeitä, pohditaan missä tilanteissa voisi tuntua samalta kuin kyseisessä tunnekortissa sekä harjoitellaan ilmaisemaan tunteita omalla keholla.

Lapset heittäytyivät täysin rinnoin ilmaisemaan iloa, hämmästystä, surua, pelkoa, inhoa, vihaa ja taas iloa. Mielikuvituksen avulla piirin keskelle loihdittu susi sai muutaman oppilaan syöksymään luokan nurkkaan kiljuen karkuun. Opettaja toppuutteli oppilaita ja minä toppuuttelin opettajaa. ”Annetaan lasten eläytyä ja rauhoitutaan kohta yhdessä”

Kokoontuminen jälleen piirin istumaan ja laatikon esille ottaminen sai oppilaat rauhoittumaan ja suuntaamaan kiinnostuksensa laatikkoon. Ilmapiiri oli selvästi jännittyneen kiinnostunut: Mitä laatikossa oikein on?

Erilaista ussaa! –kerronta on muokattu Godly Play –kerronnasta, jossa keskeisenä elementtinä on ihmettely. Nostelin siis ensin kertomustavarat yksitellen laatikosta lattialle ja ihmettelimme yhdessä niitä.”Mikähän tämä on? Se on aika iso ja aika ruskea.” Nostin ruskean kankaan lattialle ja silittelin sitä sileäksi. ”Se voisi olla suklaata! Tai se voi olla piparkakku!” ”Tai se voi olla autiomaa!” Oppilaat keksivät.

”Niin, se voisi olla suklaa tai piparkakku tai autiomaa. Katsotaanpa mitä muuta täällä on”. Näin yhdessä ihmetellen kävimme läpi kaikki laatikossa olevat esineet. Eskarilaisten kanssa mukavaa on erityisesti se, että heille ei ole vielä muodostunut ajatusta, että opettajalla on yksi ainoa oikea vastaus jonka hän haluaa kuulla. Mielikuvitus laukkasi ja ideat lentelivät tavaroita ihmetellessä.

Kun kertomuksen kulissit oli näin rakennettu, kertomus saattoi alkaa. Hiljaisuudesta. Kerroin kertomuksen esineiden avulla hyvin niukoilla lauseilla, kuten Godly Play –kerronnassa on tapana. Lapset kuuntelivat hiljaa. 

Kun kertomus oli kerrottu, ryhdyttiin taas ihmettelemään. ”Oliko kertomuksessa jokin kohta josta sinä pidit?” ”Oliko siinä jokin kohta jonka olisit halunnut muuttaa?” Kaikki halukkaat saivat kertoa.

Tämän jälkeen otimme tunnekortit taas esiin ja ryhdyimme miettimään miltä kertomuksen henkilöistä mahtoi tuntua eri tilanteissa ja mitä he mahtoivat ajatella. Rakensin uudestaan muutamia kohtauksia ja kävimme läpi niissä esiintyvien ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lapset osasivat hyvin eläytyä henkilöiden asemaan. Yksi lapsista oli erityisen taitava huomaamaan tunteiden ja ajatusten välisiä yhteyksiä. ”Se oli surullinen koska siihen toiseen sattui mutta se oli myös vähän iloinen kun se saattoi auttaa”.

Teki mieli hihkua että hienoa, kylläpä sinä olet taitava! Mutta sanoin vain: ”niin, joskus voi olla surullinen ja iloinen yhtä aikaa.” Kerronnan ideana on, että jokaisen lapsen ajatuksia vahvistetaan myönteisesti. Tällöin on tärkeää pidättäytyä arvottavista kommenteista, myös positiivisista. Se, että lapsen ajatus kuullaan ja se hyväksytään yhteiseen tilaan, on jo itsessään lasta vahvistava palaute. Se myös laajentaa yhteisen tilan tervetulleeksi kaikkien oppilaiden ajatuksille, ei vain niiden, jotka onnistuvat vastaamaan opettajan ajattelua ja arvomaailmaa renosoiden.

Arvottamisen välttäminen on usein helpotus myös opettajalle: on mahdollisuus asettua avoimin mielin vuorovaikutukseen lasten kanssa ja ihmetellä heidän erityisyyttään. Kun lapsi, jonka kertoja tietää pelkäävän monia asioita, julistaa ”minä en pelkää mitään”, voi olla lohdullista huomata miten se pieni hetki, jolloin kertoja katsoo häntä silmiin ja toistaa ”ahaa, sinä et pelkää mitään”, voi olla lapselle tärkeä.

Oppilaat alkoivat muutaman kohtauksen jälkeen liikkua hieman levottomasti, joten päätin päättää työskentelyn. Aikakin alkoi olla täynnä. Nostelin esineet huolellisesti ja hellästi takaisin kultaiseen laatikkoon. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa lapset olisivat voineet vielä leikkiä esineillä ja olisimme voineet tehdä luovan työskentelyn kertomuksen pohjalta. Tällä kertaan näin oli hyvä ja oppilaat lähtivät hypellen jatkamaan päivän muita puuhia.

Ohjeet kerrontahetken toteuttamiseen löytyvät Erilaista ussaa! -hankkeen verkkosivuilta 17.9.2015 alkaen. Materiaalin käytöstä on tarjolla myös maksuton koulutus julkaisutilaisuuden yhteydessä 17.9.2015.

Essi Ikonen
Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori