sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Taitoja oppimaan!


Kymppiluokan uskonnon kurssi pyörähti taas käyntiin. Tavoitteenamme on tänä vuonna harjoitella tulevaisuuden taitoja, innostaa oppilaita hahmottelemaan omia tulevaisuuden unelmia sekä tietenkin oppia ja kerrata uskonnon sisältöjä. Kurssin lopussa järjestämme yhdessä MAVA –linjan opiskelijoiden kanssa Uskontojen markkinat, jossa kaikki pääsevät esittelemään jotain uskontoon liittyvää asiaa muille.  

Taitojen opettelu aloitettiin hiljentymis- ja itsetuntemustaidoista. Hiljentymisen ja kuuntelemisen taidot saavat koulumaailmaan liittyvissä keskusteluissa suhteellisen vähän huomiota, vaikka toisaalta työrauha on suuri kysymys nykypäivän kouluissa. Päätimme, että tällä kurssilla aloitamme jokaisen oppituntikokonaisuuden jollakin rauhoittavalla ja hiljentymiseen painottuvalla työskentelyllä.

Ensimmäisellä kerralla käytimme lattiakuvakertomusta Viisi leipää ja kaksi kalaa, jossa jokainen saa hiljentyä pohtimaan omia vahvuuksiaan ja lahjojaan. Lattiakuvakertomuksia voisi luonnehtia toiminnalliseksi kerronnaksi, siinä Raamatunkertomus toimii siltana osallistujan omiin elämänkysymyksiin. Lopputuloksena on yhteinen kuva lattialla, jossa jokaisen oma tuotos –tässä tapauksessa omien lahjojen leipäkori – on osa suurempaa kokonaisuutta.

Toisen oppitunnin aloitimme kahden minuutin ”seisomameditaatiolla”, jossa oppilaat pohtivat omia tärkeitä asioitaan ja tulevaisuuden haaveitaan.

Hiljentymistehtävät herättivät oppilaissa pohdintaa siitä, miksi teemme jotain tällaista. Pääsimme kuitenkin niiden avulla sivuamaan Raamatun sisältöjä sekä uskontojen hiljentymisperinteitä. Ja ainakin minusta tuntui siltä, että toinen oppituntikokonaisuus oli jo huomattavasti ensimmäistä rauhallisempi, mistä lie johtuikaan.

Ensi viikolla tapaamme isä Mitron Järvenpään ortodoksisessa kirkossa. Oppilaat ovat tehneet hienoja kysymyksiä ja lupautuneet haastatelemaan Isä Mitroa sekä videoimaan haastattelun, odotan innolla!
Terveisin,
Essi
Uskonnonpedagoginen kouluttaja Agricolasta

maanantai 8. joulukuuta 2014

Teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana


 
Kirjoitin jutun Pikkuväki-lehteen (6/2014), joka on juuri ilmestynyt. Lehden teemana on Kertomukset kannattelevat lasta. Minulla on ollut ilo työskennellä upeiden alkuopetuksen ammattilaisten kanssa ja nähdä miten teknologian käyttö taipuu upeaksi välineeksi lapsen ajattelun esille tuomiseksi ja kasvattajan tueksi tuollakin. Juttuni syntyi näistä kokemuksista ja yhteistyön voimasta. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa täälläkin varhaiskasvatuksen sekä esi- & alkuopetuksen väelle ja ehkä muillekin.



 

 

Ajatteluni näkyy ja kuuluu - teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana

 

Lapset puhuvat, kiljahtelevat, jalat tömisevät ja kikatus kuuluu, kun seuraan lasten tarinankehittelytuokiota Riihimäellä, Peltosaaren koulun esikouluryhmässä. Osa lapsista leikkii lattialla, toiset piirtävät ja askartelevat pöydillä. Pieni ryhmä suunnittelee omaa tarinaansa ison valkoisen kosketustaulun edessä. Eräs tyttö hieroo mikkiä kädessään samalla kun keho keinuu. Lapset harjoittelevat oman äänen liittämistä yhdessä kehittämäänsä tarinaan ja sitä tukeviin kuvituksiin.

Ryhmän tilassa on yksi kosketustaulu (ActivBoard), jolle heijastuu tietokoneen näytön kuva videotykiltä. Lapset siirtelevät valitsemiaan kuvia kosketustaululla kynän avulla tai sormillaan, samalla tavalla kuin hiirellä liikutellaan asioita tietokoneen näytöllä. Tähän tarinaan lapset ovat
tuoneet dokumenttikameralla kaapatun kuvan myös itse huovuttamistaan hiiristä.


Hiiret ovat pääosassa lasten keksimässä tarinassa, joka kertoo ystävyydestä ja leikkiin mukaan ottamisesta.
- Ketään ei saa jättää yksin, Elsa sanoo.
- Ei niin. Nää hiiret lähtee ton tytön mukaan, ettei sen tartteis olla surullinen kun se on yksin, jatkaa
Enniina innoissaan.
- Joo, sitten ne menee leikkimään sen tytön kotiin ja niillä on kivaa yhdessä, vaikka niitä hiiriä
vähän pelottikin ensin,
kommentoi Elsa.

Teknologia on oiva väline

Teknologian mukanaan ottaminen varhaiskasvatuksessa tarjoaa monia positiivisia mahdollisuuksia. Varsinkin, kun teknologia valjastetaan palvelemaan lapselle varhaiskasvatuksen piirissä annettavia taitoja. Olennaista laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on huomioida teknologian kokonaisvaltainen käyttö ja lasten aktiivinen rooli. Kokemusten mukaan prosessiluonteiset toiminnot tukevat tätä hyvin. Lapsen mielikuvitus, emootiot ja kokemukset pääsevät keskiöön, kun teknologia laitetaan palvelemaan tätä kaikkea.

Lapsen näkökulman lisäksi teknologia palvelee myös ohjaajaa. Seuratessa lasten kokemuksia prosesseissa, joissa hyödynnetään teknologiaa, lapsen ajattelu ja ääni tulevat näkyviksi. Tiedolliset, kognitiiviset ja sosiaaliset elementit ovat vahvasti esillä. Ryhmissä käytetään vertaisoppimista, opetellaan vastuunottamista ja -jakamista, toisen kuuntelemista ja toiminnan suunnittelua yhdessä.

Peltosaaren koulun esiopettaja Minna Jussila on vetänyt tarinapedagogiikkatyöskentelyjä jo neljä vuotta. Teknologian mukaan ottamisen myötä hän on kokenut saaneensa uutta potkua omaan opettajuuteensa.

- Digitaaliset työvälineet ovat oiva lisä muiden perinteisten välineiden rinnalla, mutta kosketustaulu, tarinoiden animoiminen ja videotallenteiden katselu yhdessä vievät toiminnan ihan uudelle tasolle. Prosessin aikana lapsista paljastuu puolia ja taitoja, joita en muuten näin helposti pääsisi näkemään. Näen myös työskentelyn eri vaiheissa lasten yksilöllisiä kehityshaasteita helposti.

- Piirustuksia on ihana katsella, mutta kun videoita tehdään ja katsellaan yhdessä, lapset kuulevat oman äänensä ja näkevät yhdessä tehdyn tarinan heräävän henkiin. Se on koskettava näky. Lapset ylpeinä omasta työstään suu isossa hymyssä. Ujotkin lapset otetaan mukaan ja he pääsevät esille.
- Videot näytetään tietenkin myös vanhemmille, jotka hämmästelevät lasten taitoja ja liikuttuvat niistä ehkä jopa lapsia ja minuakin enemmän,
Jussila toteaa.

Sampoa kuunnellaan ja keskustelu työstä on alkamassa

Kokonaisvaltainen toiminta ja lasten kokemukset etusijalla


Tarinapedagogiikkaa käytetään myös kouluissa esimerkiksi lukemaan opettelussa. Lukukirjan sijaan tai sen rinnalla lapset tuottavat itse luettavia kertomuksia ja videoita. Teknologiaa voidaan käyttää monin tavoin. Yksi varhaiskasvatukseen hyvin soveltuva tapa on sadutuksen muunnos, kodutus.

Espoon Viherkallion koulussa esikoululaiset ovat päässeet kodutuksessa suunnittelemaan (design) pareittain uusia pelimaailmoja. Koduttamisessa heitä auttavat koulun vanhemmat oppilaat, joiden kanssa eskarilaiset koodaavat (coding) suunnittelmansa valmiiksi peleiksi. Kun koodaus on valmis, lapset saavat pelata omia pelejään itse luomissaan maailmoissa. Innostus, osallisuuden kokeminen ja omien ajatusten näkyväksi tekeminen ovat hyvin konkreettisia ja kiehtovia tällä menetelmällä.

Kodutuksessa, samoin kuin tarinapedagogiikkatyöskentelyssä, olennaista on lapsen kokonaisvaltainen toiminta ja toisen kohtaaminen, aito dialogi lasten välillä. Lapset yrittävät ymmärtää toistensa toiveita, ajatuksia ja toimintasuunnitelmia voidakseen toimia yhdessä. Luovuus kehittyy samalla, kun lapsi kokee tulleensa arvostetuksi. Prosessi teknologioiden avustuksella tuotetuista videoista ja peleistä on kuin retki, jonka aikana lapsi saa tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokea osallisuutta ympärillä oleviin ihmisiin ja elämään.

Molemmissa prosesseissa kasvattaja pääsee mukaan omalla toiminnallaan. Läsnäolollaan, kiinnostuksen osoittamisella ja kaikkinaisekka vuorovaikutuksella hän voi vaikuttaa lasten osallisuuteen ja sen kokemukseen. Kun mielikuvitus on riittävän kehittynyttä, visuaaliset kuvat ja niiden yhdistäminen ääneen auttavat lapsia kertomaan oman tarinansa uudella tavalla, toisin kuin pelkästään piirtämällä. Animaatioihin voi lisätä erilaisia merkityksiä, lasten oman käden jäljen, askartelun tai piirroksen. Kodutuksen keinoin luodut pelit ja sen todellisuus ovat myös lapsen itsensä luomaa ja arvokasta.

Lapsen ajattelu ja ääni kuuluviin

Näiden uudenlaisten maailmojen ja työtapojen myötä se mikä on lapselle merkityksellistä, tulee
näkyväksi, kuultavaksi ja kosketeltavaksi – pelattavaksikin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen emotionaalista ja sosiaalista kasvua sekä identiteettiä. ”Minä sain tämän aikaan!”, ”Minä osaan tällaistakin!”, ”Hui miten hienoa!”, kuuluu lasten suusta. Eikä hymyä lasten kasvoilla voi olla huomaamatta. Toisille taputtaminen on spontaania ja innostunutta.

Hyvät menetelmät ja käytänteet kannattaa ottaa haltuun, tai jos ei omaksi työvälineeksi, niin ainakin laittaa mieleen muhimaan. Millaisia teknologian mahdollisuuksia voisin itse hyödyntää? Mikä on minulle luovuttamatonta lasten kanssa työskenneltäessä ja miten voisin sitä lähestyä teknologian avulla? Kysy myös itseltäsi, miten voisin hyödyntää teknologiaa siten, että lapsen oma toiminta, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu tulevat näkyviksi. Annetaan siis lapselle ääni ja ennen kaikkea lapsen kokea, että hänen äänellään on merkitystä.


Teknologian edut lasten varhaiskasvatuksessa

 

• lapsen ajattelu ja taidot tulevat monipuolisesti esille
• lapset harjaannuttavat sosiaalisia taitojaan ja käyvät aitoa dialogia
• lapset kehittävät mielikuvitustaan ja visuaalista tuottamista
• lapset oppivat käyttämään teknologiaa toiminta ja tavoite edellä, ei itseisarvona
• työntekijä pääsee lähelle lapsen maailmaa ja merkitysten antoa kehittämällä samalla itseään
ohjaajana


Kiitokset Peltosaaren Esiopettaja Minna Jussilalle ja hänen esiopetusryhmälleen kuvaamismahdollisuudesta ja yhteistyöstä!

Kuvat ja teksti: Salla Vainio

P.S. Tammikuussa 2015 Kirjapajalta ilmestyy kirja Uskonto lapsuuden kulttuureissa, jonka toimittavat Arto Kallinoniemi, Martin Ubani ja Saila Poulter. Kirjassa on mukana myös syväluotaavampi artikkelini edellä esitellystä aiheesta, jos kiinnostuit vahvemmin prosessin antamista mahdollisuuksista kasvattajan ja lapsen oppimisen näkökulmasta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenterista tukea opettajille sähköisen maailman opiskeluun

Joulu tulee ja opellakin on oikeus joulukalenteriin! Maistuisikos siis sähköisiä vinkkejä päivittäin avaava kalenteri joulun tulosta muistuttamaan? Mari Petreliuksen luvalla linkitän hänen upean teoksensa ICT Joulukalenterin tänne blogiimme.



Jokaisesta luukusta aukeaa jokin sähköinen vinkki, jota voit hyödyntää opetuksessa tai muuten työssäsi. On upeaa, kun ihmiset laittavat oman osaamisensa likoon ja laittavat hyvän kiertämään. Tämä on loistava tapa auttaa opettajia kehittämään taitojaan. Tiedän, että joulukuussa voimat on jo vähän vähissä, mutta säästä vaikka tämä sähköisen maailman palveluita opettajalle vinkkaava kalenteri ensi vuodeksi ja hyödynnä täpöllä sitten!

Aloittelemme Marin kanssa yhteistyötä muutenkin ideoiden jakamiseksi, joten voi olla, että löydät kalenterista jo blogistammekin tuttuja elementtejä.

Pearltrees palveluun

Sallan vinkki koulujen tai oppilaitosten esimiehille, rehtoreille ja TVT -tukena toimiville

Nappaa tästä ihmeessä itsellesi eväitä ensi vuodelle opettajien tukemiseen ja jaa pedagogisilla päiväkahveilla tai kunkin opekokouksen alussa yksi näistä ideoista ja miten olet sitä opetuksessa hyödyntänyt.

Hyvää joulunodotusta kaikille opettajille,

toivottaa Salla

tiistai 2. joulukuuta 2014

Kuvien äärellä Educassa

Educa –messut lähestyvät ja me uskonnonpedagogiset kouluttajat täällä Agricolassa työstämme innolla materiaalia messuja varten. Tänä vuonna teemanamme on Kuvan kosketus.

Kuvat taipuvat opetuksessa moneen ja niillä voidaan sekä edistää sisältöjen oppimista että oppia tärkeitä taitoja, kuten esimerkiksi kuvanlukutaitoa. Erityisesti uskonnonopetukseen kuvilla on paljon annettavaa. Sen lisäksi, että kuvien avulla voidaan opettaa asiasisältöjä, niiden avulla voidaan oppia uskonnon olemuksesta ja sen kokemuksellisesta ulottuvuudesta, joka ei aina aukene sanoin kuvattavaksi.

Kuvilla on tunnevoimaa: ne herättävät tunteita ja syviä kokemuksia, jotka usein ovat vaikeasti sanoitettavissa. Kuten uskonto, kuvataide voi välittää jotain merkityksellistä, joka ei täysin aukea tiedollisen tarkastelun kautta. Kuva koskettaa ilman sanoja.

Kuva voi myös avata ja auttaa ymmärtämään esimerkiksi uskonnollisia kertomuksia ja niiden inhimillisiä ulottuvuuksia tehokkaammin kuin sanoihin perustuva viesti. Kuvat voivat herätellä herkkyyttä katsella maailmaa erilaisista näkökulmista, auttaa etsimään erilaisia merkityksiä asioille ja antaa näin välineitä muiden ihmisten ja erilaisuuden kohtaamiseen.

Teknologia tarjoaa uusia kiinnostavia välineitä kuvan käyttöön. Esimerkiksi thinglink –ohjelma antaa mahdollisuuden lisätä kuviin erilaista informaatiota, kuten tekstiä, ääntä ja videokuvaa. Katso alla olevaa kuvaa klikkaamalla miten thinglink voi toimia kuvan symboliikan avaamisen apuna.
thinglink

Tähän ja muihin ideoihin voit tutustua myös osastollamme 6 d 81 Educassa. Tarkemmat aikataulut ja sisällöt tulevat uskonnonopetus.fi –sivuille tammikuussa!
terveisin,
Essi
Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja

 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Yllättävää tukea uskontojen opiskelulle Euroopan Neuvostosta


Vierailijakynänä: Jyri Komulainen

Kirjoittaja on dosentti, joka koulutti opettajia Helsingin yliopistossa vuosina 2004-2010 ja toimii nykyään muun muassa Suomen Ekumeenisen Neuvoston Kasvatusasioiden jaoston puheenjohtajana. 

Osallistuin lokakuussa kollokvioon, joka järjestettiin Strasbourgin lähistöllä Klingenthalissa. Järjestäjinä olivat InterEuropean Comission for Church and School (ICCS) sekä uskonnonopetusta tukevien järjestöjen eurooppalainen allianssi Coordinating Group for Religion in Education in Europe (CoGREE). Parinkymmenen uskonnonopetuksen ammattilaisen kokoontuminen muistutti, miten erilaisin tavoin Euroopan Unionin jäsenmaissa on järjestetty uskontoihin liittyvä opetus – jos sitä ylipäätään koulussa on.

Klingenthaliin kokoontui uskonnonopetuksen ammattilaisia eri puolilta Eurooppaa


Itse pidin pienimuotoisen esitelmän siitä, miten suomalainen oman uskonnon opetuksen malli vastaa yllättävän hyvin monikulttuurisuuden haasteisiin. Saatoin viitata Inkeri Rissasen viime toukokuussa Helsingin yliopistossa tarkastettuun väitöskirjaan, jossa osoitetaan islamin opetuksen hyödyttävän muslimivähemmistön kotoutumista. Rissasen mukaan islamin opetus voi muodostaa koulun arjessa paikan, jossa islamin lähtökohdista voidaan pohtia hyvänä kansalaisena elämistä suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Pohdin myös sitä, että kouluissamme tulisi kuitenkin luoda konkreettisen dialogin paikkoja. Esimerkiksi uskonnon eri opetusryhmiä voitaisiin tuoda säännöllisesti yhteen. Tärkeää olisi myös kehittää koko koulua uskontodialogin paikaksi.
Ajatukseni saivat kollokviosta kaikupohjaa, sillä Euroopan Neuvosto pyrkii vastaaviin päämääriin – esimerkiksi siihen, että luokkahuoneet voisivat muodostaa ”turvallisen tilan” (safe space) katsomusten kohtaamiseen. 

Euroopan Neuvosto on jo pidempään pyrkinyt edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia vahvistavaa kansalaisuuskasvatusta. Uskonnon nostaminen keskeiseksi tekijäksi on kuitenkin uutta. Klingenthalin kollokviossa todettiinkin moneen otteeseen, että Euroopan Neuvosto on tehnyt täyskäännöksen uskontoon liittyen. Herätteenä toimivat vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut.
Osana tätä prosessia Euroopan neuvoston ministerikomitea antoi vuonna 2008 suosituksen otsikolla Dimension of religions and non-religious convictions within intercultural education. Suosituksen pohjalta käynnistettiin asiantuntijaryhmän työskentely, jonka tuloksena julkaistiin alkusyksyllä 2014 Signposts – Policy and practice for teaching about religions and non-religious world views in intercultural education.

Muistilappujen avulla ideoitiin, miten tehdä tunnetuksia Signpost-kirjaa
Klingenthalin kollokvion huomion keskipisteessä olikin uunituore Signposts, joka on kirjoitettu opettajankouluttajille, opettajille ja poliittisille päättäjille. Klingenthalissa myös mietittiin, miten kukin kollokvion osanottaja voisi edistää opaskirjaan tutustumista ja sen ideoiden toimeenpanoa omissa konteksteissaan.

Mutta mitä kirjassa esitetään ja mitä merkitystä sillä on suomalaiselle uskonnonopetukselle?

Aivan aluksi on huomattava, että kirjassa ei luonnostella mitään yleiseurooppalaista uskonnonopetuksen mallia. Siinä vain tarjotaan paikallisten sovellusten virikkeeksi näkökulmia, miten kulttuurienvälisessä kasvatuksessa (intercultural education) voitaisiin huomioida asianmukaisesti uskonnot ja ei-uskonnolliset katsomukset. Signposts vahvisti näkemystäni, että suomalaisessa uskonnonopetuksessa perusasiat ovat kohdillaan. Meillähän opetetaan uskontoa niin, että oman uskonnon rinnalla opiskellaan laajastikin muita uskontoja. Paino on uskonnon tiedollisissa ulottuvuuksissa, varsinkin ylemmille luokka-asteille edettäessä, vaikka kokemuksia ja taitojakin pidetään myös tärkeinä. 

Luontevalta tuntui myös se, että Signposts rakentuu hermeneuttiselle pyrkimykselle ymmärtää uskontoa ja ei-uskonnollisia katsomuksia. Kirjassa ei haluta esimerkiksi erottaa liian tiukasti ”uskonnollista ymmärtämistä” (religious understanding) ja ”uskontojen ymmärtämistä” (understanding religions). Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi suomalainen malli voi edistää uskontojen ymmärtämistä niin, että siihen avarrutaan oppilaan omasta traditiosta ja oppilaan omasta katsomuksellisesta etsinnästä käsin. Suomen kohdalla näkisinkin, että Euroopan Neuvoston julkaisema Signposts asettaa kehityspaineita enemmänkin elämänkatsomustiedolle kuin uskonnolle. 

Elämänkatsomustieto voisi tarjota hyvän alustan tutkia uskontoja ja ymmärtää niitä uskontotieteen näkökulmasta. Valitettavasti perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sisältävät hyvin niukasti uskontoihin liittyviä sisältöjä. On pohdittava, antaako elämänkatsomustieto opiskelijalle riittävästi tietoja uskonnoista, jos mittarina käytetään sinänsä täysin sekulaarin Euroopan Neuvoston uusia avauksia. Tätä kirjoittaessa luonnosvaiheessa olevat uudet opetussuunnitelman perusteet näyttäisivät edustavan minimaalista parannusta, sillä niissä mainitaan nimeltä kristinusko ja islam.

Suomalaisen koulun tulee vastaisuudessa panostaa aiempaa enemmän uskontojen ja ei-uskonnollisten katsomusten tuntemukseen sekä koko koulun läpäisevän dialogin kulttuurin kehittämiseen. Se ei ole yhden oppiaineen asia vaan koskee kaikkia oppiaineita ja koko koulua. Etsittäessä suuntaviivoja uudenlaisiin toimintamalleihin kannattaa perehtyä myös Signposts-kirjaan. 



Jyri Komulainen 
Kirjoittaja on dosentti, joka koulutti opettajia Helsingin yliopistossa vuosina 2004-2010 ja toimii nykyään muun muassa Suomen Ekumeenisen Neuvoston Kasvatusasioiden jaoston puheenjohtajana.

Sallan terveiset: muistathan, että meille voi kirjoittaa blogiin myös vierailijakynällä! Lähetä meille uskonnonopetus@seurakuntaopisto.fi -osoitteeseen tekstisi ja muutama kuva ja ajatus siitä, miksi haluaisit asiasi jaettavan uskontotuntiunelmia -blogissa.

torstai 13. marraskuuta 2014

Ihan pilvessä sanapilvistä!

Lähde: Answergarden.ch
Olen tutustunut uuteen pilvipalveluun ja haluan jakaa sen helppouden sinulle lukijamme! Kyseessä on Answergarden, ilmainen pilvipalvelu, jolla saan opiskelijoiden tai koulutettavien ajatuksia näkyville mukavaksi sanapilveksi. Mikäs tässä nyt sitten on niin ihmeellistä? No se helppous ja vielä se, että saan nopeasti vetäjänä tai opettajana tietoa kurssilaisteni ajattelusta. Vieläpä siten, että ne sanat, jotka pilvessä näkyvät isoimmalla, ovat niitä, jotka on kirjoitettu useimmin.


Pedagoginen lisäarvo?

Noh, jos esim kysyn opiskelijoilta answergardenin avulla, mikä käsite etiikan termeistä jäi heille vielä epäselvimmäksi, näen saman tien pilvestä, mikä on tuottanut eniten haastetta ja pääsen vielä porautumaan opiskelijoiden kanssa asiaan. Ei papereiden keruuta, kaikki vastaa ja oppimistulokset ovat parempia.

Tai kouluttajan työkalu kurssin alkaessa: Mitä odotat kurssilta? Ei enää fläppitauluja ja tusseja ja tihrustamista flappitaululle.


Sallan vinkit:
- Tee linkki helposti ja nopeasti Answergardenissa
- Jaa seinäsi linkki opiskelijoille joko kurssisi alustalla tai some -ryhmässänne tai yksinkertaisesti tykin näytöltä vaikka powerpointilla
- Tee pilvellesi aidosti kysymystä kuvaava otsikko
- ohjeista yhteen sanaan ja vaikka vielä perusmuotoon sanasta
- lyhennä koodi tarvittaessa bit.lyssa tai tee siitä QR koodi

Jos kiinnostuit, kurkkaa lyhyt opetusvideoni sanapilven teosta ja voit kokeilla oman pilven vääntämistä.



Palvelun plussia:
+ ilmainen
+ täysin pilvessä: ei latauksia open tai opiskelijoiden laitteille
+ ei rekisteröitymistä (aivan, jeeeeee!)
+ helppokäyttöisyys
+ sanapilven voi säätää itse tunnin, päivän tai viikon voimassa olevaksi

Kokeilemaan vaikka kokoustenkin alussa! 

Aiotkos kokeilla? Kerro miten meni!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

UPEITA opettajia uskonnonopetuksen äärellä

Jotain kummaa siinä on, kun opettajat tulevat yhteen. Se ei ole vain ammattitaidon suurta sutinaa, vaan myös aidosti oman työn ja sen sisältöjen pohtimista, arvioimista, ideoiden etsimistä, toisen kuuntelemista ja kokemuksen sanoittamista.

UPEAT -kiertue 2014 Kuopiossa


Olen saanut viimeisen viikon aikana kohdata opettajia aina Helsingin kärjestä, Espoon ja Järvenpään kautta Savon sydämeen Mikkeliin ja Kuopioon. Huomenna on edessäni vielä Joensuu ja 36 alan ammattilaista. Enkä koskaan pety. Vaikka opettajana astunkin näihin tilanteisiin aikuiskouluttajana, saan kuitenkin laittaa silmilleni opettajan silmälasit ja harteilleni kasvattajan kaavun. Ehkä myös rinnallakulkijan suuret korvat kaivan esiin hiussuortuvieni alta ja silmilläni ammennan ammattilaisten eleistä ja kehonkielestä samoin kuin opettajana oppilaideni kanssa.

Mikä sinun työssäsi on virkistävää vettä?
Olen kiitollinen työstäni. Saan opettamisen lisäksi kouluttaa opettajia ja kehittää uskonnonopetusta Suomessa. Se ei ehkä ole tänä päivänä helpoin paikka, mutta en häpeä sanoa, että näen uskonnonopetuksella olevan merkitystä tänä päivänä. Näen katsomusaineiden opetuksella olevan merkitystä siksi, että koulu ei koskaan ole katsomusvapaata kenttää. Siellä kohtaavat niin kovat, kuin pehmeät arvot, eri uskonnolliset vakaumukset jo yhdenkin uskonnon sisällä ja erilaiset ihmiskuvat.

Minä ajattelen, että on tärkeää, että jokainen saa eväät oman maailmankatsomuksen sanoittamiseen, pohtimiseen ja dialogiin niin katsomuksen sisällä kuin niiden välillä. Minusta on olennaista, että lapseni osaavat tulevaisuuden työelämässä kunnioittaa työtoveriaan olivatpa he kansainvälisen yrityksen johtajia tai koodaajia sekä asiakkaitaan, olivatpa he kätilöitä tai kauppiaita.Olivatpa nuo työtoverit tai asiakkaat minkä tahansa katsomuksen edustajia. Minä toivon, että lapselleni aukeavat tulevaisuudessakin niin taide, musiikin sanoitukset ja sarjakuvat, vaikka niiden sisällön oivaltaminen vaatisi Raamatun - tai jonkin muun uskonnollisen kertomusmaailman tuntemusta.

Minä en pidä siitä, että minut leimataan hihhuliksi kun puhun uskonnonopetuksen puolesta. En varsinkaan silloin, kun tajuan tuon leimaajan puhuvan sellaisesta uskonnonopetuksesta, jota ei tänä päivänä ole olemassakaan tai hänen tietonsa osoittautuvat olemattomiksi. Hän ei ollut esim. tietoinen siitä, että 96% suomalaisista vanhemmista valitsee lapsellensa mieluummin uskonnon katsomusaineeksi kuin elämänkatsomustiedon. Hän ei myöskään tiennyt sitä, että uskonto ei ole enää 10 vuoteen ollut tunnustuksellista tai että uskonnonopetus ei ole uskonnonharjoittamista vaan yleissivistävää koulutusta, jonka sisällöt määrittelee valtakunnallinen Opetussuunnitelma, jonka tekemistä johtaa Opetushallitus. Hieman noloa hänelle, mutta minkäs teet.

Mutta eihän se minulle kuitenkaan kuulu. Vaikka en tunnista sieltä kaikkea sitä laadukasta opetusta, mitä kentällä Suomessa tänä päivänä tehdään tai uskonnonopetusta, jonka puolesta minä teen töitä, voin sanoa itselleni ja muille UPEIlle: meidän työmme on tärkeää ja hyvää. Se on laadukasta ja arvokasta.

Minusta on ilo olla UskonnonPedagoginen Asiantuntija (UPEA) teidän kaikkien kanssa! Kiitos ajastanne UPEAT -kiertueella ja kiinnostuksestanne, siitä että avasitte suunne ja jaoitte omastanne. Voimia työhön ja iloa arkeen!

Lämpimin ajatuksin UPEAT -kiertueen keskeltä Kuopiosta


Kouluttaja Salla Vainio



Mikä ihmeen UPEAT?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Arjen rauhanturvaajat


Ukrainan armeija on käyttänyt rypälepommeja Itä-Ukrainan sodassa ja vahvistunut Isis hyökkäsi rajusti Kobanessa. Poliisi ampui sotilaiden päälle ajaneen miehen Kanadassa.

Entäpä jos lukisitkin tänään seuraavat uutisotsikot: Koulutyttö kantoi mummonsa kauppakassin. Mies paistoi pizzaa sijaislasten kanssa. Nuori nainen antoi anteeksi työkaverilleen ja tutustui maahanmuuttajaperheeseen. Nuori mies antoi bussirahaa tuntemattomalle, auttoi humaltuneen miehen kotiin ja tuki koulunrakennusprojektia Afrikassa.
Molemmat ovat tärkeitä. Kuitenkin, surullisten ja väkivaltaisten uutisten tulva saa mielemme joko surulliseksi tai turtumaan. Maailman toisella puolella tapahtuva pahuus tuntuu ikävältä ja epämääräiseltä. Siitä on vaikea saada otetta, ei oikein tiedä miten siihen voisi vaikuttaa.

Ekumeenisen vastuuviikon hieno Arjen rauhanturvaajat –video kannustaa meitä turvaamaan rauhaa pienillä arkipäivän teoilla. Arkipäivän tekoihin voimme itse vaikuttaa. Pienistä teoista voi kasvaa suuri virta ja ystävällinen teko voi laittaa hyvän kiertämään ja turvata rauhaa yllättävällä tavalla.

Ajattepa vaikka tätä: Tuntematon nainen antoi minulle vessarahaa rautatieasemalla kun olin kolmen pissahätäisen lapseni kanssa matkalla ilman kolikkorahaa. Tästä iloisena ja kiitollisena jäin auttamaan vanhuksen omalle laiturilleen vaikka minulla oli kiire junaan. Tästä ilahtuneena vanhus jutteli elämäntarinaansa vierustoverilleen junassa. Tästä liikuttuneena vierustoveri tuli ajatelleeksi, että hänen elämänsä on kuitenkin aika hyvää, osti vaimolleen kukkia ja pelasi lastensa kanssa lautapelejä illalla. Lapset olivat iloisia ja käyttäytyivät seuraavana päivänä hyvin koulussa. Opettaja oli iloinen ja lahjoitti rahaa kouluhankkeeseen Afrikassa. Kouluhankkeen myötä kylän lasten ajautuminen väkivaltaisiin puolisotilaallisiin joukkoihin väheni.

Totta puhuakseni en tiedä mitä tarinassa seurasi oman osuuteni päätyttyä. Mutta sen tiedän, että positiiviset tunteet tarttuvat ja että hyvällä mielellä ihminen on ystävällisempi muille ja tulkitsee maailmaa positiivisemmin. Koskaan ei voi tietää mitä hyvää omista ilon ja avun pisaroista seuraa.

Haastan kaikki tämän blogin lukijat tutustumaan Ekumeenisen vastuuviikon hienoihin materiaaleihin ja turvaamaan rauhaa ympärillään ainakin tämän viikon ajan!
Lue lisää vastuuviikosta täältä: Ekumeeninen vastuuviikko 2014

T: Essi, arjen rauhanturvaaja  

torstai 25. syyskuuta 2014

Sähköä lukio-opetukseen

Lukiossa on meneillään siirtyminen sähköisiin ylioppilaskokeisiin. Tänä syksynä lukion aloittaneet kirjoittavat kokeensa siis sähköisinä muutaman vuoden päästä. Miten tämä näkyy sitten Onerva opettajan elämässä?

Onerva on vuosikausia saanut opettaa lukiossa sillä tavalla kun on tottunut opettamaan. Hänen ei ole tarvinnut antaa opiskelijoiden palauttaa mitään tehtäviä sähköisenä. Suuri muutos Onervalle oli se, kun piirtoheittimistä piti remontin aikana luopua ja siirtyä käyttämään powerpointtia. Pedagogiikassahan ei kuitenkaan tarvinnut muuttaa mitään.

Nyt Onerva on alkanut miettiä, miten hän voisi tukea opiskelijoitaan tässä muutoksessa jo UE 1 kurssilta asti. OPSin sisällöthän pysyvät edelleen samoina, joten Onerva voi rauhassa keskittyä tuttuihin sisältöihin. Onerva uskaltautuikin tänä syksynä hyppäämään tuntemattomaan pyytämällä opiskelijoilta apua. Hän tiesi itse olevansa opetuksen ja sisällön ammattilainen, siksi tilanteen tunnustamisessa ei ollut mitään kauheaa.

Onerva kysyi aidosti opiskelijoilta, miten heidän mielestään voisi tunneilla käyttää ylppäreissä vastaan tulevaa tekstinkäsittelyä oppilaiden mielestä. Vaihtoehtoja tulvi. Onerva ei ihan saanut selvää kaikista guugledraiveista ja wassapeista, mutta selvää oli, että oppilaat pystyisivät tuottamaan tekstiä jossain, mistä hänkin voisi sen katsoa. Auttaisivat kuulemma niitäkin, joilla ei vielä ihan homma ole hallussa tai tilejä ole.

Niinpä seuraavaksi kerraksi Onerva oli jo miettinyt missä kohtaa opiskelua tekstintuottaminen toimisi. Opiskelijat saisivat koota opintopiirejä, jotka opetuksen lomassa tekisivät tietyistä aiheista vapaavalintaisesti tuotoksen. Onerva saisi siis vielä opettaa ne osiot, joista halusi pitää kiinni opettajajohtoisesti, mutta siellä täällä Onerva voisi antaa ajankohtaisartikkeleja tiimeille aiheeseen liittyen pohdittavaksi ja kommentoitavaksi. Opiskelijat olivat kumman motivoituneita.

Hieman Onervaa vielä jännittää, miten hän tekstit pääsee lukemaan ja arvioimaan, mutta hän luki ammattikuntansa lehdestä, että olennaisinta onkin antaa opiskelijoiden tuottaa nyt reaaliaineissa tekstiä sähköisesti. Opiskelijat sanoivat, että jos heidän tuki ei Onervaa miellytä, he voivat printata tai laittaa tuotokset sähköpostilla opettajalle. Onerva kun ei ole vielä koulun alustaa ottanut käyttöön vaikka moni muu onkin. Ylppäreiden testialustakin tulisi kuulemma vuodenvaihteessa uunista ulos ja hän voisi miettiä olisiko siitä työkaluksi tässä.

Onerva on kuvitteellinen henkilö, mutta toivon, että Onervan kaltaisia opettajia tässä muutoksessa on olemassa. Sellaisia, jotka uskaltavat hypätä hyödyntämään opiskelijoille tuttua teknologiaa ja sovelluksia. Näin aletaan rakentaa pikkuhiljaa koulutusta sähköisiä ylppäreitä tukevaksi niin, että opiskelijoilla on valmiuksia tuottaa sisältöjä koetilanteessa keskittymättä laitteisiin.

Opettajilla on vahvaa pedagogista osaamista ja sisältöosaamista lukiossa. Laitetaan nämä nyt vihdoin yhteen sen sähköisen maailman kanssa ja siirretään suomalainen lukio-opetuskin tälle vuosituhannelle. Opettajien ammattiaitoa kunnoittaen ja tulevaisuuden tekijöille tärkeitä taitoja opettaen.

 Voimia arjen keskelle toivottaen,

Salla -ope



 P.S. jos sinua kiinnostaa ylppäreihin liittyvä fakta, olen kirjoittanut aiheesta artikkelin Synsyguksen numeroon 4/14, jonka nettiversion voit lukea nettisivuiltamme.

Tämä 11 minuutin koulutusvideoni käy läpi samoja sisältöjä



tiistai 2. syyskuuta 2014

Erkkaussa -hankkeen taustaa ja uusia tuulia

”Kirjoita jotain siitä mikä on sun oma visio ja tausta Erkkaussan hankkeelle!” kehottivat ihanat työtoverini kun mietimme seuraavan blogitekstin aihetta. Päätin poimia tähän muutamia hetkiä elämästäni, jotka liittyvät Erilaista ussaa!–hankkeen tavoitteisiin ja sisältöihin.

Eräs oppimiseen ja erilaisuuteen liittyvä mieleenpainuva hetki liittyy kehitysvammaisten parissa opiskeluaikana tekemääni työhön. Eräällä kurssilla työskentelin tytön kanssa, joka aina kulkiessaan ovesta halusi jäädä avaamaan ja sulkemaan ovea loputtoman pitkäksi aikaa. Toiminta tuntui minusta järjettömältä, joten kysyin kokeneemmalta kollegaltani miten siihen tulisi suhtautua. Kollegani vastasi suurin piirtein näin: ”Jotkut meistä oppivat oven avaamisen ja sulkemisen nopeammin, toiset hitaammin. Hän luultavasti opettelee jotain hänelle tärkeää avatessaan ja sulkiessaan ovea.” Kolmen viikon kurssista käytimme huomattavan ajan oven avaamiseen ja sulkemiseen. En vielä tänä päivänäkään tiedä mitä hän oppi, mutta muistan hänen keskittyneen ilmeensä ja tyytyväisen olonsa kun hän oli saanut rauhassa työskennellä oven kanssa.

Toinen tapaus liittyy elämänkatsomuksiin. Olen kasvanut uskonnollisessa kodissa sekulaarin maailman keskellä. Vaikka olen osallistunut uskonnollisen yhteisön toimintaan lapsena, minulle on ollut aina vaikea ymmärtää mistä ihmiset puhuvat kun he puhuvat Jumalasta. Ensimmäinen teoreettisesti jäsentynyt havaintoni liittyen elämänkatsomuksiin tapahtui kun tuoreena abiturienttina suuntasin maailmalle ja sain käsiini Reijo Työrinojan teoksen Uskon kielioppi: Uskonnollisten väitteiden ja käsitteiden luonne Ludwig Wittgensteinin myöhäisfilosofian valossa. Wittgensteinin ajatus siitä, että sanat saavat merkityksensä ja tulevat ymmärrettäviksi aina osana tiettyä elämänmuotoa kolahti minuun. Ajatus siitä, että väite ”Jumala on olemassa” ei välttämättä ole samanlainen olemassaoloväite kuin ”Tuoli on olemassa”, tuntui mullistavalta. Miten en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että uskonnollisella kielellä voi olla erilainen käyttötapa ja merkitys kuin tavallisella arkikielellämme?

Toimiessani uskonnon ja filosofian opettajan huomasin, että monet nuoret ovat samassa tilanteessa kuin minä: uskonnollinen kieli ja maailmankuva tuntuvat täysin käsittämättömiltä tieteellisen maailmankuvan näkökulmasta. Meillä opettajilla on harvoin mahdollisuus jäädä availemaan kaikkia eteen tulevia ovia, meillä on kiire suorittaa opetussuunnitelman meille asettamat tavoitteet . Tunsin turhautumista ja riittämättömyyttä huomatessani, että usein asiasisällöt valuivat kuin vesi hanhen selästä, koska uskonto edusti jotain niin vierasta, että sitä ei voi edes ymmärtää.



Kunnianhimoinen tavoitteemme Erilaista ussaa! -hankkeessa on luoda sellaisia opetusmenetelmiä ja oppituntirakenteita, joiden avulla jokainen saisi oppia rauhassa omalla tasollaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Teemaksi olemme valinneet Raamatunkertomukset, koska opettajat usein kokevat niiden käsittelyn haastavaksi ja toisaalta, koska uskomme että niillä on paljon annettavaa. Raamatunkertomukset tuovat eteemme parhaimmillaan ihmiselämän nousu- ja laskuvedet ja ne inhimillisen elämän haasteet, jotka ovat olleet samoja niin Raamatun kirjoittajille kuin meille bloggajille ja twiittaajille. Ne avaavat myös hienon mahdollisuuden pohtia uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan suhdetta.

Tavoitteenamme on tehdä helppokäyttöinen paketti, joka tarjoaa materiaaleja, monipuolisia tehtäviä ja valmiita tuntirakenteita sekä ala- että yläkouluun. Painopiste on kokemuksellisissa ja osallistavissa menetelmissä, jotka on suunniteltu siten, että ne palvelevat uuden opetussuunnitelman mukaisten tietojen ja taitojen oppimista.

Seuraa hankettamme sen nettivuilla! Kommentteja hankkeeseen voi lähettää täällä blogin puolella. Otamme ilolla vastaan kaikki ideat, kokemukset ja ajatukset liittyen eriyttämiseen uskonnonopetuksessa!

P.S. Jos kiinnostuit uskonnonfilosofiasta niin hyvä teos päästä alkuun on John Hickin Uskonnonfilosofia (1992). Muita itseäni insprinoineita teoksia ovat mm. D.Z. Phillipsin Religion and the hermeneutics of contemplation (2001) ja Gianni Vattimon Uskon että uskon (1999)