Lattiakuvakertomus lukiolaisten kanssa

Syksyn alussa kirjoitin siitä, miten rohkaistuin symbolityöskentelyn maailmaan. Tekstissäni kerroin siitä, kuinka työtapa arvelutti ennakolta: olisiko minusta siihen ja mitä se vaatisi? Blogitekstin lopulla kuitenkin odotin jo innolla pääseväni tositoimiin, ja nyt tahdonkin kertoa teille siitä, kun viimein pääsin. Suurkiitos siitä minut ryhmäänsä päästäneelle opekollegalle!

Ennalta huomasin jännittäväni tätä itselleni uutta työtapaa aika paljon. Jokin siinä, miten mielsin kertomuksen kertomisen konkreettisia symboleita hyödyntäen, sai minut kokemaan, että työskentely vaatisi aivan erityistä heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Pohdin myös sitä, miten noin 16-vuotiaat mahtaisivat suhtautua tähän oppimismenetelmään, joka hyödyntää niin vahvasti leikkiä ja luovuutta?

Valittu kertomus, Muhammadin ilmestys, nivoutuu aiheensa puolesta lukion uskonnon ensimmäisen kurssin / moduulin keskeisiin sisältöihin (kuten toki myös perusopetuksen ala- ja yläluokkien oppimääriin). Parhaimmillaan symbolididaktinen työskentely vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kehotietoisuutta sekä katsomusten välistä dialogia, joten myös menetelmän taitotavoitteet osuvat yksiin niin lukion opetussuunnitelman uskonnon oppiaineen kuin yleisen osan laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoitteiden kanssa. Aikaa työskentelyyn meni 60 minuttia, joka varmasti on enemmän, kuin mitä lukion uskonnossa keskimäärin käytetään yksinomaan Muhammadin ilmestystä kuvaavan kertomuksen käsittelyyn, joten perusteltavaa saattaa lukijan näkökulmasta jäädä vielä tältä osin.

Lattiakuvakertomusten avulla voidaan edistää lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueista erityisesti globaali- ja kulttuuriosaamista, hyvinvointiosaamista ja vuorovaikutusosaamista.

Lukion toimintakulttuuria kuvaavassa opetussuunnitelman luvussa kohdassa Oppiva yhteisö todetaan seuraavasti: ”Opetuksessa hyödynnetään yhteistoiminnallisuutta ja tuetaan ryhmän sosiaalisten suhteiden muotoutumista.” Alaluvussa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus puhutaan toimintatavoista ja käytännöistä, jotka tukevat ilmapiirin kiireettömyyttä. Symbolididaktinen kertomustyöskentely, jossa koko ryhmä rakentaa yhteisen kuvan, ja jokainen tulee osalliseksi (kuitenkin niin, ettei ketään pakoteta esimerkiksi sanallistamaan omaa osuuttaan ääneen) tukee yhteishenkeä ja opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista. Erityisesti tällainen on epäilemättä hyödyllistä juuri lukion ykkösten kanssa. Varaamalla työskentelyyn aikaa ja panostamalla yhteiseen rauhoittumiseen tuetaan kiireettömyyden kokemusta, joka saattaa usein olla kortilla lukio-opintojen työntäyteisessä ja hektisessäkin arjessa.

Hieman ihmetellen ja osa hihitellenkin kolmisenkymmentä lukiolaista kävivät piiriin istumaan, eikä hiljaisuus meinannut ihan heti laskeutua. Tilanteen asetuttua pidin johdantosanat tarkoituksella lyhyinä, tärkeintä oli korostaa, että tänään meillä ei olisi oikeita tai vääriä vastauksia, vaan juuri se, mikä kultakin sisimmästä nousisi, olisi merkityksellistä yhteisen pyrintömme kannalta. Oma jännitykseni hälveni heti alkuun päästyämme. Tästä työskentelyohjeesta voit katsoa, miten kertomus ja lattiakuva etenevät: kertomus, liike, kuvan rakentaminen ja keskustelu vuorottelevat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lukiolaisryhmän yhdessä tekemä lattiakuva Muhammadin ilmestyskertomuksesta.

Ryhmän jäsenet osallistuivat eriasteisella pieteetillä lattiakuvan muotoiluun, mutta kaikki osallistuivat, mikä parasta. Ikävaihe on herkkä, puhumattakaan siitä, että on juuri aloitettu uudessa porukassa lukio-opinnot - ei ole välttämättä helppoa heittäytyä luovaan toimintaan koko ryhmän edessä. Samoin ihmetellessämme kertomuksen jälkeen pyhää erilaisten kysymysten avulla ei avoin kysymys koko ringille tuottanut puheenvuoroja, mutta turvallisemmat pariporinat löystivät kielenkannat.

Lopuksi jakauduimme pienryhmiin muistelemaan kertomuksen päävaiheita ja tunnelmia. Kiertelin ryhmissä ja etsiskelin nuorten kanssa vastauksia heiltä nousseisiin spontaaneihin kysymyksiin, kuten: "Mihin uskontoon tämä nyt liittyikään?" "Oliko Gabriel siis se profeetta?" "Mikä tunne se on, jos sulta kerta toisensa jälkeen pyydetään jotain sellaista, mitä et osaa tehdä?" Tuntui siltä, että edeltävä työskentely oli saanut ainakin osan lukiolaisista avoimeksi pohtimaan kysymyksiä ääneen heille tuntemattoman aikuisen kanssa, mistä iloitsin.

Kertomuksen pääkohdat ja tunnelmat kirjattiin lapuille.

Kertomustyöskentelyn pohjalta on luontevaa jatkaa kurssin islamiin liittyvien sisältöjen käsittelyä. Kertomuksen eri kohtiin palaamalla voi lähteä tutkimaan esimerkiksi profeetta Muhammadin elämää, Koraania tai resitaation merkitystä.

Jäin vielä innolla odottelemaan, millaista palautetta opiskelijat mahdollisesti antaisivat työskentelystä omalle opettajalleen jälkikäteen. Semminkin, kun eräs nuori lausahti vielä ringissä istuessamme: "Ihan kivaahan tällainen on, mutta pakko kysyä, että mitä tässä on oikein tarkoitus oppia?" Tuolloin vastasin, että tämän kurssin asioita, mutta että oppimisen näkökulmasta voimme ehkä paremmin arvioida menetelmän toimivuutta hieman myöhemmin.

Muutaman viikon päästä arviointitilaisuuden yhteydessä opiskelijat saivat antaa palautetta mistä vain koskien kurssia, ja jotkut olivat nostaneet lattiakuvatyöskentelyn erikseen esiin myönteiseen sävyyn. Erityisesti seuraava palaute kuvastaa nähdäkseni hyvin menetelmän hyödyllisyyttä sisältöjen oppimisen näkukulmasta: ".. tunti oli hyvällä tavalla erilainen, koska silloin pääsi konkreettisesti tekemään. Tekemällä eri tavalla auttoi minua muistamaan paremmin joitakin asioita."

Kertomuksia on aina hyödynnetty tiedonvälittämisen muotona ja kerronnallinen rakenne auttaakin meitä muistamaan paremmin. Yhdistettynä keholliseen tekemiseen, visuaaliseen kuvaan ja omakohtaiseen sekä yhteiseen pohdintaan kyseessä onkin jo aika tehokas yhdistelmä oppimisen kannalta. Itselleni puhuttelevinta symbolididaktiikassa on kuitenkin se, kuinka se vahvistaa osallisuutta ryhmässä. Kuva rakentuu yhdessä ja jokainen vie kuvaan vähintäänkin yhden symboliesineen, jollei muuta. Avoimet symbolit voivat kantaa monenlaisia merkityksiä käyttäjästään riippuen, ja oman symbolinsa saa sanallistaa, muttei ole pakko. Metodi huomioi näin paitsi erilaisia oppijoita, myös erilaisia temperamentteja ryhmässä. Työtapa toteuttaa siten hyvin myös turvallisemman tilan periaatteita, joihin uusi lukion opetussuunnitelma meitä uskonnossa velvoittaa.

Kokeile siis rohkeasti :-) Täältä löydät ohjeita symboleita hyödyntäviin kertomustyöskentelyihin. Olemme valinneet mukaan kertomuksia eri perinteistä siten, että ne nivoutuvat luontevasti uskonnon oppiaineen sisältöihin eri kouluasteilla. Kuulisimme mielellämme kokemuksistasi!

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Keväällä on vielä mahdollisuus osallistua maksuttomiin Kerro minulle tarina -koulutusiltapäiviimme Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella tai Helsingissä. Lue lisää, ilmoittaudu mukaan ja ota kertomusten voima omaksesi.

YK:n päivä ja vastuuviikko: uusi materiaali ihmisoikeuskasvatukseen

Alkaneella viikolla vietetään ekumeenista vastuuviikkoa. Se on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, jonka teemana ovat tänä vuonna ihmisoikeuspuolustajat. Samaisen viikon torstaina 24.10. vietetään YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Valtakunnalliset opetussuunnitelmamme lähtevät siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat paitsi velvoittavaan normipohjaan myös niihin arvoihin, joille koko opetus perustuu. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan: “ihmisoikeuskasvatusta on kaikki sellainen koulutus, kasvatus ja tiedotus, joka tähtää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien maailmanlaajuiseen kunnioitukseen, ja joka siten ehkäisee ihmisoikeusloukkauksia.” Viime OPS -kierroksella ihmisoikeuskasvatukseen liittyvä aines lisääntyi myös uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä.

Kunnioittaaksemme YK:n päivää ja ekumeenista vastuuviikkoa nostammekin esiin tämän vuoden Kerro minulle tarina –materiaalistamme ihmisoikeuskasvatusta varten luodun tehtävän. Siihen liittyvä kertomus on herättänyt vilkasta ja innostunutta keskustelua vastikään alkaneella koulutuskiertueellamme ja iloitsemme voidessamme jakaa jotain yhteisistä pohdinnoista näin laajemmallekin yleisölle.

Nuori kaukaisesta maasta –tarina ja siihen liittyvä työskentely on alkujaan lähtöisin moninaisuus-oivallus-dialogi eli MOD-koulutuskokonaisuudesta. MOD-toiminta tähtää yhdenvertaisuuden edistämiseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kertomuksen taustalla vaikuttavat useamman ihmisen oikeat elämäntarinat, mutta se on kirjoitettu mahdollisimman avoimeen muotoon. Päähenkilöstä käy esimerkiksi ilmi, että hän on turvapaikanhakija, mutta tarina ei kerro hänen sukupuoltaan, lähtömaataan tai ikäänsä - häneen viitataan vain sanalla Nuori. Tämä haastaa pohtimaan, millaisilla oletuksilla ja mielikuvilla täytämme tarinan aukot. Mitä sukupuolta edustaa lyhytsanainen viranomainen, entä empaattinen kanssamatkustaja - tai tämän puoliso? Muuttuisiko suhtautumisemme päähenkilöön, jos hänen kotimaansa olisikin jokin muu, kuin mitä kuvittelimme? Mistä ovatkaan peräisin ne ennakkoasetelmat, joilla mielessämme kertomusta täydennämme?

Materiaalin pohdintakysymykset tuovat myös näkyväksi tosielämän moraalisten valintatilanteiden moninaisuuden ja haastavuuden. Miksi meidän on vaikeaa toimia oikein, vaikka tietäisimme mikä on oikein? Kun omaa näkökulmaa vaihtaa, ei ratkaisu olekaan niin helppo, kuin aluksi saattaisi olettaa.

Kertomus muotona tuo ihmisoikeuskysymykset ja -ongelmat lähemmäs oppijoita ja monesti uutistekstejä helpommin ymmärrettäväksi. Tarina herättää myös tunteet mukaan oppimisprosessiin ja virittää empatiaan eri tavalla kuin esimerkiksi tietotekstin opiskelu. Kertomuksesta keskustelu ja sen havaitseminen, että eri asiat ja henkilöt koskettavat eri tavoin kuulijoita, on avartavaa ja lisää ymmärrystä. Näin asia painuu mieleenkin voimakkaammin. Parhaimmillaan kertomuksesta ja siihen liittyvästä työskentelystä käynnistyvä sisäinen prosessi johtaa vaikuttamisen haluun ja yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen.

Tutustu siis Nuori kaukaisesta maasta -materiaaliimme ja katso voisiko se palvella sinun oppilaitasi tai opiskelijoitasi ihmisoikeusteeman äärellä. Mikäli innostut kerronnan maailman hyödyntämisestä laajemminkin oppimisen ja eettisyyden tukena, tule ihmeessä mukaan maksuttomalle Kerro minulle tarina -koulutuskiertueellemme.

Antoisaa vastuuviikkoa ja YK:n päivää toivottaen,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Opetushallituksen sivuilla on julkaistu vastikään laaja materiaalivaranto liittyen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen, johon tutustumista suosittelen myös lämpimästi.

Mitä sinä haluaisit kertoa uskonnon opetuksesta?

Hei kollega,

tiedäthän sen tunteen, kun julkisuudessa kerrotaan tarinaa työstäsi ja ammatistasi, muttet tunnista sitä kertomusta lainkaan? Aivan. Sen kokemuksen äärellä olemme taas olleet useamman kerran seuratessamme lähiaikojen julkista keskustelua. Koulujen uskonnon opetusta koskien on edelleen liikkeellä mitä ihmeellisimpiä mielikuvia ja käsityksiä. Mitäs jos otettaisiin vähän tilaa haltuun omilla kertomuksillamme ja ajanmukaisella tiedolla?

Uskonto oppiaineena tarjoaa välttämättömiä taitoja maailmankansalaiselle. Tänä päivänä uskonnon sisältö avautuu koko maailmaan jo perusopetuksen alaluokilla, kun tunneilla perehdytään erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse muistan omalta kouluajaltani syttyneeni ussan tunneilla roihuun juuri tämän aihepiirin laajenemisen myötä, joka silloin aammoin tapahtui yläasteelle siirryttäessä. Opetussuunnitelmat ovat sittemmin moneen kertaan uudistuneet ja vastaavat nykyisellään erinomaisesti globaalin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Oma roihuni ei kerran sytyttyään koskaan laantunutkaan. Se kantoi yläasteelta lukioon ja sittemmin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen laitokselle. On valtava etuoikeus saada tehdä työtä sellaisten teemojen parissa, joista voi oppia aina vain uutta itsekin, edistäen lasten ja nuorten kanssa taitoja, joita pitää elintärkeinä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa toimimiselle.

Uusimpien opetussuunnitelmien mukaan yksi uskonnonopetuksen keskeisistä tehtävistä on kehittää valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin. Tähän liittyy oleellisesti myös kasvanut ihmisoikeuksiin liittyvä aines uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Lisäksi uskontojen moninaisuuden rinnalle on noussut opetussuunnitelman tasolle eksplisiittisesti myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus. Ilolla on tervehditty tätä alati lisääntyvää painotusta uskontojen ja katsomusten elettyihin muotoihin. Uskonto kulttuurisena ja yhteiskunnallisena oppiaineena sisältää myös vahvan eettisen orientaation.

Linnea ja Loviisa työstävät kuoleman teemaa Hugo
Simbergin teoksen pohjalta. Kuva: Aura Kotkavirta

Mitäpä jos me uskonnon opettajat, jotka näemme tämän päivän uskonnon opetuksen arvokkaana ja tärkeänä välineenä katsomustietoisuuden ja uskontolukutaitojen edistämisessä, laittaisimme omat kertomuksemme mukaan keskusteluun ja avaisimme sitä, mitä uskonnon tunneilla tapahtuu juuri tänään? Mitäpä jos jonain päivänä julkisuudessa uskonnon oppiaineesta esitetyt mielikuvat vastaisivatkin Opetushallituksen opetussuunnitelmassa määrittämiä ja opetuksessa toteutuvia mainioita yleissivistäviä sisältöjä?

Jos koit kutkutuksen tai tutinan rinnassasi, liity tähän iloon kanssamme hashtagilla  #ussatänään ja postaa somessa omia merkityksellisiä uskonnon tuntien sisältöjä, toimintaa ja tapahtumia. Kerrotaan yhdessä tarinaa siitä, mitä ussan opetus on tänä päivänä!

Iloiten siitä, miten laadukasta uskonnon opetus on Suomessa jo nyt,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Maksuton koulutuskiertueemme käsittelee tänä lukuvuonna juuri kertomusten voimaa ja mahdollisuuksia opetuksessa. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan ensi kuussa alkavalle kiertueelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 

Kerro minulle tarina –opetusmateriaalit maksutta verkossa 

Kuinka rohkaistuin kertomusten ja symbolityöskentelyn maailmaan

Aloitin vastikään kouluttajana Uskonnonopetus.fi:ssä ja tunnelmassani on paljon samaa, kuin aloittaessani ensimmäisen uskonnon kurssini opettamista tai kirjoittamista ensimmäisessä oppikirjaprojektissani. Kutkuttaa, innostaa, en meinaisi millään malttaa – mutta samalla jännittää todella paljon. Miten tulen onnistumaan, entä jos en osaa? Uuteen alkuun liittyy aina ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olisivatkin ilo ja into.

Anna aloitti uudessa työssään 1.8.

Yksi ihan ensimmäisistä tehtävistäni on ollut perehtyä uuteen Kerro minulle tarina -materiaaliimme. Ihaillen kollegoitteni tekemää työtä pistin heti alkuun merkille paketin monipuolisuuden: kertomuksia monista uskonnollisista perinteistä, inspiroivia tosielämän elämäkertoja ja kiinnostavia harjoituksia, jotka saatoin mielessäni kaikki liittää vaivatta tiettyjen opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen opiskeluun. Toisaalta huomasin sisimmässäni heräävän kysymyksen siitä, olisiko useaan osioon liittyvä kerronnan ja symbolityöskentelyn yhdistelmä haastava ottaa haltuun? Lähdin koettelemaan, mistä tällainen tunnelma minussa syntyi ja kysymään, oliko se perusteltu.

Symbolididaktisissa menetelmissä kertoja luo tarinaa kertoessaan siitä samalla kuvaa esimerkiksi laittialle tai pöydälle erilaisten symboliesineiden avulla. Yleensä kuulijat kutsutaan osallistumaan kuvan muotoutumiseen joko kertomuksen aikana tai sen jälkeen. He peilaavat omaa elämysmaailmaansa kuulemaansa ja näkemäänsä ja tuovat sen esille symboliesineitä käyttäen ja mahdollisesti samalla mietteistään ja tunnoistaan puhuen. Jostain syystä omissa mielikuvissani rima oli alkuun melko korkealla tällaisen menetelmän käyttöönoton suhteen. Mutta oliko siihen aihetta?

Kertomuksiahan me nimittäin käytämme kaikki, lukemattomin tavoin - kerromme vaikkapa oman elämämme sattumuksista kertomuksen muodossa. Tietoisemmin katsomusaineiden tunneilla olemme kaikki vähintäänkin kertoneet - tai muulla tavoin käsitelleet - eri uskontoperinteitten myyttejä. Ihan reippaasti olen näissä yhteyksissä hyödyntänyt esimerkiksi piirtämistä, liikkumista ja draamaa oppilaiden kanssa. Piiriin käyminenkään ei ollut minulle vierasta, joten olivatko symboliesineet kuten kankaanpalat, kivet, hiekka tai köysi todella niin kaukana kaikesta, mitä olin koskaan tunneillani hyödyntänyt?

Symboliesineet voivat olla monenlaisia.

Symboliikkakaan ei ole katsomusaineiden opettajalle vieras alue, opetammehan eri traditioitten symboleita tämän tästä. Rohkaisemme myös usein oppilaita kertomaan käsityksistään piirtämällä kuvia. Monen muun tavalla olen viime vuosina laittanut oppilaat tuottamaan “symbolikieltä” kirjoittamalla uskontoaiheisen viestin pelkillä emojeilla. Tällaisessa tehtävässä hyöty on itse asiassa sama, kuin Kerro minulle tarina -materiaalissamme kertomuksiin liitettävällä symbolityöskentelyllä: jokainen oppilas pääsee osallistumaan, eikä tarvitse rohkaistua viittaamaan tai edes sanoa mitään. Ja opettaja lukee varmasti jokaisen viestin.

Symbolityöskentelyt ovatkin loistava keino vahvistaa oppilaiden osallisuutta turvallisella tavalla. Muistan hyvin, kuinka erään kerran tällaisessa seiskaluokkalaisen emojiviestissä käsiteltiin edellispäivänä tapahtunutta terrori-iskua: vierekkäin olivat valtion lippu, pommi ja itkuemoji. Tässä tapauksessa en usko, että aihe olisi tullut esiin, mikäli oppilaan olisi pitänyt viitata luokassa ja tehdä suusanallisesti aloite keskustelulle tapahtuneesta.

Mitä tietoisemmaksi tulin niistä tavoista, joilla jo hyödynnän kertomuksia tai symboleita opettajana, sitä enemmän aloin rohkaistua materiaalimme äärellä. Kertomuksen ja symbolityöskentelyn yhdistäminen samanaikaiseksi kokonaisuudeksi ei olisikaan niin suuri askel otettavaksi, kuin minusta ensinäkemältä tuntui!

Osallisuuden vahvistaminen puhutteli minua aivan erityisesti. Kuinka usein meillä on aikaa kuulla kaikkia oppilaitamme oppitunnin puitteissa? Omassa opettajan arjessani vastaus olisi ollut: usein liian harvoin. Symbolididaktisessa työskentelyssä jokainen tulee näkyväksi ja pääsee samalla rakentamaan koko ryhmän yhteistä kuvaa. Sen lisäksi menetelmä mahdollistaa opetuksen sisältöjen käsittelyn elämyksellisellä tavalla, jolloin mukaan prosessiin voidaan saada sellaisia mielen syvätasoja, jotka muutoin uinuisivat. Menetelmä myös kehittää empatiataitoja, ja antaa siten eväitä eettiseen kehitykseen. Sopivalla kertomuksella, esimerkiksi uudesta materiaalistamme löytyvällä Arvokas timantti -kertomuksella, voidaan ottaa jokin moraaliin liittyvä kysymys käsiteltäväksi, ja hyödyntää menetelmää laajemminkin etiikan opiskelussa.

Jos, kuten minäkin aluksi, epäröit uuden menetelmän äärellä, ehdotan seuraavaksi yhdenlaista välimuotoa, jolla voit ottaa askeleen lähemmäs kertomuksen ja symbolityöskentelyn täysimittaista yhdistämistä.

• Kerro oppilaille valitsemasi kertomus. 
  
• Heijasta sen jälkeen älytaululle tai valkokankaalle tunnekortit. Kerro, että eriväriset värikynät viittavat korttien mukaisesti eri tunteisiin. 
• Pyydä jokaista ottamaan esiin värikyniä sen mukaan, mitä tunteita hänellä heräsi kertomuksen aikana. 
• Järjestäkää kaikkien värikynät esimerkiksi “auringon” muotoon. Halutessasi voit asettaa auringon keskelle jonkin esineen, joka symboloi itse kertomusta. 
• Vaihtoehtoisesti voit tulostaa kaikille omat tunnekortit, jos se on mahdollista, jolloin voitte koota niiden avulla koko luokan “tunnekartan” kertomuksen päätteeksi. 
• Kysy, haluaisiko joku kertoa tunteistaan tarkemmin.
• Samaan tapaan voit kartoittaa ryhmän fiiliksiä monissa eri yhteyksissä, vaikkapa oppitunnin aluksi ja lopuksi. Tunteita voivat symboloida myös oppilaiden itse valitsemat esineet luokassa. 

Jos taas olet valmis ryhtymään tuumasta toimeen, ota haltuusi symbolidaktiset työskentelyt vaikkapa Ruutin matkakertomuksen tai profeetta Muhammadin ilmestyskertomuksen merkeissä! Itse en malta odottaa, että pääsen tositoimiin materiaalin parissa :-)

Innostunein terveisin,

Anna Saurama
kouluttaja, Uskonnonopetus.fi

P.S. Tässä vielä linkit tarinantäyteiseen lukuvuoteemme liittyen:
Lyhyt esittely Kerro minulle tarina -teemastamme
Kerro minulle tarina -materiaalipaketti
Ilmoittaudu mukaan teeman mukaiselle koulutuskiertueelle

Uskonnollisten tilojen BINGO

Tulosta 9 eri bingoalustaa verkosta

Kevään viimeisten uskonnontuntien koittaessa voi virkistää muistia tai oppia ihan uutta pelaamalla vaikka bingoa uskonnollisista tiloista. Tähän materiaaliin on kasattu esineistöä kolmesta eri uskonnollisesta tilasta: Luterilaisesta kirkosta, moskeijasta ja ortodoksisesta kirkosta.

Miten pelata uskonnollisten tilojen bingoa? 

1. Tulosta bingoalustat 2-3 hengen ryhmille ja leikkaa ne 3 x 3 kuvan alustoiksi katkoviivan yläpuolelta. Anna alustoja yksi per ryhmä. 

2. Leikkaa sivujen alareunasta esineet yksittäisiksi korteiksi leikkausviivan alta bingon vetäjälle. 

4. Bingon vetäjä nostaa yhden kortin kerrallaan näkyville. Kun ryhmän alustalta löytyy vastaava kuva, he merkitsevät sen joko rastilla tai hyödyntämällä tilapoletteja.

5. Tavoitteena on saada kolme esinettä samaan suoraan linjaan pystyyn, vaakaan tai vinoon. Samalla mietitään ryhmän kesken tai parina kyseisen esineen nimi ja se uskonnollinen tila, jossa esineen voi nähdä (Luterilainen kirkko, moskeija tai ortodoksinen kirkko). 

5. Kun jokin ryhmä tai pari on saanut kolme osumaa samaan linjaan, he huutavat: Bingo! He esittelevät muille bingolinjansa nimeten sille osuneet esineet ja kertovat mihin tilaan esineet kuuluvat. Bingoa ei voi saada, mikäli kaikki esineet tai tilat eivät mene oikein.  

6. Bingoa jatketaan niin kauan, että yksi ryhmä on saanut kaksi kolmen osuman riviä sekä nimettyä linjallaan olevat esineet ja tilat oikein. Haastetta voi lisätä vaatimalla bingon lausuneen ryhmän kertomaan, mihin tai miten linjalle osuneita esineitä käytetään tai mikä niiden merkitys kyseisessä tilassa on. 

Bingovinkkejä

Minkä tilan esine on kyseessä?

• Laminoi bingoalustat ja käytä pestävää tussia bingoalustoilla tai tulosta materiaalista löytyviä tilapoletteja kullekin ryhmälle niin, että he voivat laittaa huudetun esineen päälle tilaa vastaavan poletin, jonka ajattelevat olevan kyseessä. 
• Jos haluat ryhmien kokevan saavansa nopeammin alustaa täytettyä, vetäkää kerralla kaksi korttia esiin kerralla.
• Voitte pelillistää bingoa vielä lisää antamalla ryhmien yrittää huutaa mahdollisimman nopeasti kortin esiin nostamisen jälkeen, mikä esine on kyseessä. Lisäpisteitä voi saada, jos tietää, mikä merkitys esineellä on tilassa. 
• Kerratkaa tiloja ja niiden esineistöä vaikka rakentamalla oppilaiden kanssa tilat esinekorttien avulla luokkaanne. 
• Keskustelkaa pelin jälkeen siitä, mitä opittiin, mikä oli jo tuttua ja mistä haluaisi kuulla lisää.
• Bingon jälkeen ryhmät voivat myös toteuttaa itse tai vertaisarviointia siten, että he antavat toisilleen Hienoa ryhmätyöskentelyä -poletin. Poletteja voi kerätä pitkin vuotta ja julistaa voittajan (eniten kyseistä polettia kerännyt) kuukausittain, jaksoittain tai vuoden lopussa.

Tämä bingo on osa ympäristönlukutaidon edistämisen Tutki tilaa -materiaalia, jonka löydät maksutta verkosta osoitteesta www.uskonnonopetus.fi/tutkitilaa

Mukavia bingohetkiä ympäristönlukutaidon edistämisen parissa!

Toivottaa uskonnonopetus.fi:n kouluttaja 

Salla Vainio

Luokka pukeutuu pääsiäiseen

Kuva: wikimedia

Pääsiäisen aikaan kadulla voi nähdä pieniä noitia mustine kissoineen. Kaupat ja kodit täyttyvät värikkäistä vitsoista, pupuista, tipuista ja munista. Pääsiäisen on kristittyjen suurin juhlapyhä joulun ohella. Tähän kevään juhlaan sekoittuu kuitenkin symboliikka ja perinteitä myös muista perinteistä.

Tämän blogin työskentely kehittää kulttuurista lukutaitoa keskittyen symboliikkaan, joka on yleistä ja yleisesti jaettua suomalaisessa kulttuurissa. Tavoitteena on luoda tilaa ja tuoda näkyväksi myös niitä lasten lähipiirin traditioita, jotka eivät välttämättä näy valtakulttuurissa ja katukuvassa. Työskentely on suunniteltu niin, että sen voi toteuttaa myös luokissa, joissa on erilaisista katsomustaustoista tulevia oppilaita. Halutessaan opettaja voi syventää kristillisten merkitysten tutkimista uskonnon tunneilla.

Kalenterissamme pääsiäisen termistö nousee kristillisestä perinteestä ja heijastaa Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita, jotka ovat tiivistetysti: 1. Jeesus ratsastaa Jerusalemiin ja hänet otetaan juhlien vastaan (palmusunnuntai) 2. Jeesuksen toiminta herättää pahennusta ja hänet tuomitaan kuolemaan (Pitkäperjantai) 3. Jeesuksen haudalla vierailevat naiset yllättyvät löytäessään tyhjän haudan (Pääsisäissunnuntai). Jeesuksen seuraajat uskovat, että Jeesus on noussut kuolleista. Tämän uskon pohjalle alkaa kehittyä kristillinen kirkko.

Ennen palmusunnuntaita (14.4.2019) 

Aloitus:

Pääsiäisloma lähestyy. Jutelkaa yhdessä siitä, mitä ajatuksia tulevaan lomaan liittyy. Jutelkaa myös siitä, mitä pääsiäisen merkkejä voi nähdä ympäristössä. Oppilaille voi antaa tehtäväksi jutella kotona vanhempien kanssa siitä, mikä omalle perheelle on tärkeää pääsiäisen aikaan. 

Rairuoho ja muut kasvit

Rairuoho on perinteinen pääsiäiskoriste. Symbolisesti samaa viestiä kertovat mitkä tahansa kasvit: vihreä kasvinalku viestittää uuden elämän alkamisesta ja toivosta.

Työskentely:

• Istuttakaa rairuohoa tai muita nopeasti itäviä kasveja koristamaan luokkahuonetta. Jos istutatte erilaisia kasveja, voitte samalla tehdä havaintoja niiden erilaisista itämis -ja kasvuajoista. 
• Tämän äärellä voi keskustella myös siitä, miten me ihmisetkin olemme erilaisia siinä, miten nopeasti kasvamme tai opimme asioita ja miten voisimme auttaa toisia kasvamaan ja oppimaan omassa tahdissaan. 

Virpomisvitsat, noidat ja mustat kissat

Palmusunnuntaina lapset kulkevat noidiksi pukeutuneena virpomassa naapureita ja sukulaisia ja saavat palkkioksi yleensä herkkuja tai rahaa. Joskus näillä pikkunoidilla on myös musta kissa mukanaan. Virpomisperinteessä yhdistyy Venäjältä ja itäisestä Suomesta peräisin oleva virpomisperinne ja läntisen Suomen trulliperinne.

Idän ortodoksisessa perinteessä koristelluilla pajunoksilla virvottiin perheenjäseniä, sukulaisia ja lähimpiä naapureita. Tällä muisteltiin sitä, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja ihmiset vastaanottivat hänet juhlien ja heiluttamalla palmunoksia. Virpomisen tarkoitus oli toivottaa kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta.

Trulliperinne on tullut meille Ruotsista. Sana trulli tulee ruotsin kielen sanasta troll, joka tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa. Trullit olivat alunperin syrjäytyneitä vanhoja naisia, jotka kulkivat pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä leikkaamassa eläimiltä karvoja tai nahanpalasia, jotta saisivat naapuritalon onnen itselleen. Jumalan suojelevan vaikutuksen ajateltiin olevan juuri tuona yönä kaikkein heikoin Jeesuksen kuoleman vuoksi. Länsi-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla virpomispäivä onkin perinteisesti ollut pääsiäislauantai.

Länsimaisessa kulttuurissa musta on surun, onnettomuuden ja paholaisen väri. Mustan kissan näkemisen on uskottu tuottavan huonoa onnea. Muinaisessa Egyptissa kissoja arvostettiin ja niiden uskottiin tuottavan hyvää onnea. Kuun jumalatar oli kissajumala Bastet.


Työskentely:

• Tehkää koristeita, joita lapset liittävät pääsiäiseen, kuten luudalla lentäviä noitia, mustia kissoja ja virpomisoksia, tai lasten perheiden omiin perinteisiin liittyvillä asioilla. Koristelkaa luokka näillä koristeilla.
• Jutelkaa siitä, mistä nämä perinteet tulevat ja mitä ne merkitsevät. 
• Edellä esitellyt kulttuuriset perinteet heijastelevat sekä surua että toivoa. Jutelkaa siitä, mitkä asiat voivat tuoda surua ihmisille. Entä mitä hyviä asioita voi toivoa toiselle tai itselle? 
• Kirjoittakaa sekä surullisia että hyvää tekeviä asioita lapuille ja liittäkää ne kuvien joukkoon, ruohon sekaan tai vitsoihin. Miettikää myös sitä, voiko joku asia olla toiselle ilon aihe ja toiselle surun aihe.  

Hiljaisella viikolla (15.-21.4)

Pääsiäsimunat, puput ja tiput

Kananmunat ovat monissa kulttuureissa elämän, syntymän ja hedelmällisyyden symboleja: munan sisällä on uuden elämän alku. Kristityille pääsiäismuna on ylösnousemuksen symboli. Legendan mukaan Jeesuksen ystävä Maria Magdaleena vei Rooman keisari Tiberiukselle ensimmäisen punaiseksi värjätyn pääsiäismunan ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Nykyisin tutuimpia pääsiäismunia ovat suklaamunat. Sen sisällä oleva yllätys viittaa yllätykseen, jonka naiset kokivat Jeesuksen haudalla huomatessaan, että hauta onkin tyhjä. Myös munankuoren läpi murtautuva tipu kuvaa uutta elämää.

Pääsiäispupujen taustalla saattaa olla muinainen mesopotamialainen taru, jonka mukaan taivaalta putosi kevätpäivän tasauksen aikaan suuri hopeinen muna. Munan sisältä kuoriutui Ishtar -jumalatar, jonka uskottiin ottavan Ostara -juhlan aattona jäniksen hahmon ja munivan värillisiä munia.


Työskentely:

• Koristelkaa luokkahuonetta pääsiäismunilla, pupuilla ja tipuilla. Kirjoittakaa niiden yhteyteen asioita, jotka ovat teidän mielestänne kivoja yllätyksiä elämässä. 
• Vertailkaa ajatuksianne ja pohtikaa, millaisista ja miten erilaisista yllätyksistä eri ihmiset pitävät. 
• Jos haluatte leikkiä kiirastorstaina munataistelu -leikkiä, käyttäkää tässä keitettyjä kananmunia, joita voitte hyödyntää leikissä myöhemmin.

Kiirastorstaina (18.4.)

Kiirastorstai -nimen alku, kiiras (ruotsiksi skära) merkitsee puhdistautumista. Kansanuskomuksissa kiira on on ollut pahan henkiolento, jota on pääsiäisenä ajettu pihasta kolistelemalla lehmänkelloja tai polttamalla tulia. Näin uskottiin myös käärmeiden pysyvän poissa pihasta kesällä. Käärme on Raamatustakin tuttu pahan vertauskuva. Pääsiäissiivous tehtiin yleensä juuri kiirastorstaina. Katolisessa kirkossa kiirastorstai on ollut myös henkisen puhdistautumisen päivä. Silloin käydään ripittäytymässä eli tunnustamassa synnit eli pahat teot ja ajatukset papille. Kristinuskossa kiirastorstai on myös päivä, jolloin Jeesus nautti viimeisen aterian opetuslastensa kanssa ennen kuolemaansa.

Riippumatta kulttuurista ja uskonnosta juhlaan on tapana valmistautua siivoamalla ja juhlissa yleensä syödään yhdessä. Kaikille pääsiäislomaan ei liity erityistä juhlaa, mutta luokassa voidaan yhdessä juhlistaa loman alkua. Yhteinen juhla ja yhteinen ateria vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Työskentely:

• Siivotkaa yhdessä luokka siistiksi.
• Ihailkaa siistiä ja kauniiksi koristeltua luokkaanne. Jokainen voi valita kohdan tai koristeen, josta pitää eniten ja voitte jakaa ajatuksia niistä. 
• Pitäkää juhlat. Voitte itse miettiä mitä juhlissa tehdään ja syödään. 

Taistelevat kananmunat

Taistelevat kananmunat on takuuvarmasti hauska leikki. Jokainen ottaa maalaamansa keitetyn kananmunan. Oppilaat jaetaan pareiksi. Opettajan merkistä parit lyövät keitetyt munansa vastakkain. Se, kumman muna säilyy ehjänä, pääsee jatkoon. Kaksintaisteluja jatketaan kunnes jäljellä on vain yksi muna.

Tämän kirjoituksen lähteenä on käytetty teosta Reinikainen, Satu (2012) Ihme Pääsiäinen. Helsinki: Lasten Keskus

Lisää pääsiäisaiheisia työskentelyjä uskontotunneilla toteutettavaksi materiaalipankissamme.


Iloista pääsiäisen aikaa toivottaa

Essi Ikonen
kouluttaja
Uskonnonopetus.fi

Käytetään kehoa - Monialaiset kortit oppimisen välineenä

Pienet jalat laskevat matkaa tilassa

"Hei ope, toi ottaa paljon pidempiä askeleita, kuin minä!" Olemme tulleet alkuopetuksen oppilaiden kanssa kirkkoon, jossa tutustumme tilaan monialaisilla korteilla. Sitä ennen olemme "lämmitelleet", eli tutkineet muotoja jonossa ja tutustuneet tilaan kehollisesti eri aistien kautta. Sitten tehtävänä oli etsiä tilan tärkein kohta ja mitata matka askelilla sen luo uloskäynniltä.

Tutkin ja toimin ympäristössäni -kortin tehtävä.

Muutamat jo ottavat keskittyneenä askelia summaten niitä kieli keskellä suuta. Toiset ovat jo valmiina juostuaan heille tärkeimpään kohtaan ja julistavat vastausta suureen ääneen. Kaikki eivät mittaakaan askelia samaan kohtaan, koska heidän mielestä tärkein asia tilassa onkin jokin aivan muu. Alkaa vertailu ja ääneen ihmettely: Miksi sulla on eri tulos? Onko sulla pidemmät jalat? Miten teidän mielestä tuo oli tärkein kohta? Sisäinen opettajani hyppii innosta: Tehtävä ja tila ovat saaneet heidät harjoittamaan matemaattista ajattelua ja kiinnostumaan toisen ajattelusta.

Monialaiset kortit aktivoivat oppilaita eri näkökulmista

Monialaisissa korteissa on viisi eri näkökulmaa tilan tutkimiseen: 

• ilmaisun monet muodot
• tutkin ja toimin ympäristössäni
• kielten rikas maailma
• minä ja meidän yhteisömme sekä 
• kasvan, liikun ja kehityn

Näkökulmat ovat uudesta VASUsta ja niiden tehtävät on mietitty pitäen mielessä vanha hyväksi koettu viiden aistin pedagogiikka ja monikanavaisuus. Tehtävistä voi valita mieleisimmät ja pienimmille opettaja voi antaa tai lukea tehtävät aina yksi kerrallaan siten, että niiden tekemiselle ja tilan tutkimiselle on rauha sekä yhdessä ihmettelylle annetaan aikaa.

Mistä materiaalissa on kyse?

Monialaiset kortit ovat osa Tutki tilaa -materiaalia, jossa kulttuuriperintö valjastetaan oppimisympäristöksi. Sen tavoitteena on opetussuunnitelman mukaisesti edistää monilukutaitoa ja kulttuurista osaamista sekä erityisesti ympäristönlukutaitoa. Tutki tilaa -pedagoginen malli rohkaisee sisäiseen dialogiin, sekä vuoropuheluun toisten kanssa. 

Koe tilaa -vaiheessa tilaa tutkitaan koko keholla ja kaikilla aisteilla. Oppija muodostaa näin omakohtaisen suhteen tutkittavaa tilaan.

Lue tilaa -vaiheessa tilan tutkimiseen yhdistetään erilaisia tiedollisia sisältöjä ja ymmärrys tilasta syvenee. 

Tuota tilaa -vaiheessa jokainen saa tehdä oman tuotoksen, joka tallentaa ja välittää jotain siitä, mitä oppija on kokenut merkitykselliseksi tässä työskentelyssä. Oma oppimisprosessi syvenee. Tuotosten kautta voidaan jakaa kokemuksia ja oivalluksia, jolloin ymmärrys tilasta, itsestä ja muista edelleen laajenee. 

Kokonaisvaltainen pedagoginen malli tukee myös liikkuvan koulun ideaa lähtemällä ylös pulpetista ja ulos luokasta, käyttämään kehoa ja mieltä yhdessä.

Kiinnostuitko kuulemaan lisää? Voit lukea lisää materiaalista ja napata sen muutkin ideat blogeistamme ja materiaalit käyttöön verkkosivuiltamme maksutta.

Vinkki: Toteuta pedagoginen polku monialaisilla korteilla vaikka näin!

Tutki tilaa -pedagogisen mallin ensimmäisessä vaiheessa koetaan tilaa. Voitte toteuttaa tilan kokemisen vaikka sen muotoja tarkastellen:

Mennään jonoon ja jokainen etsii tilasta jonkun muodon. Jonon ensimmäinen johtaa joukkoa löytämänsä muodon lähelle. Muut seuraavat johtajaa liikkumalla johtajan liikkeitä jäljitellen. Johtaja pysähtyy, kun ollaan perillä ja osoittaa kohdetta. Muut arvaavat, mikä muoto on kyseessä. Ensimmäinen menee jonon viimeiseksi ja seuraavasta tulee uusi johtaja. Vinkki: Voit jakaa ryhmän useampaan jonoon.   Tutki tilaa -ohjevihkon sivu 5

Toisessa vaiheessa luetaan tilaa. Valitse monialaisista korteista mieleisesi sisällöt. Tutkiessanne vaikkapa äänimaisemaa tehtävänä voi olla  tuottaa keholla erilaisia ääniä ja tutkia, miltä ne kuulostavat eri puolilla tilaa. Voit myös soveltaa korttien sisältöä: jos esimerkiksi Kielten rikas maailma -korttien sisältö tuntuu liian haastavalta ekaluokkalaisille, voitte vaikka etsiä tilasta esineitä tai asioita, jotka alkavat oman nimen etukirjaimella. Sitten kirjaimia voi kirjoittaa tilan eri pinnoille sormilla tai tehdä kaverin kanssa keholla tilan lattialla saman kirjaimen tai narunpätkällä.

Lue kuvaa -vaiheen sopivan tehtävämäärän jälkeen siirrytään mallin kolmanteen ja viimeiseen vaiheeseen tuottamaan tilaa. Jokainen saa nyt itse miettiä, mikä tilassa kiinnostaa heitä eniten juuri tänään? Mikä tuntuu siltä, että sitä haluaisi vielä tunnustella tai ryömiä sen alle tai lähelle. Oppilaat valitsevat mukaansa mieleisensä materiaalin ja ottavat paperia sekä vahaliituja tai muovailuvahaa ja tuottavat jotain sellaista, mikä itsestä vain nousee tuon asian äärellä. Anna lapsille aikaa ja kerro heille, että tuotoksista saa jälkeenpäin kertoa kavereille ja vaikka kotonakin. Lopuksi tuotoksista ja kohteesta voi ottaa kuvia omilla kännyköillä. Jakamisen voi tehdä paikan päällä tai, kun päästään takaisin koululle. Kotitehtävänä voi olla vaikka jakaa omasta tuotoksesta kertoen kotonakin.

Monialaisia kortteja voi käyttää soveltaen missä uskonnollisessa tai kulttuurisessa tilassa tahansa. Niitä on hyödynnetty uskonnollisten tilojen lisäksi mm. museoissa ja käsityönäyttelyssä hyvillä kokemuksilla. Voit myös itse tai lasten kanssa keksiä lisää tehtäviä sopimaan teidän oppimistavoitteisiinne ja teemoihin. 16 kortin pakan voi tulostaa maksutta kaksipuoleisena itselleen ja vaikka leikata kortit ja laminoida ne tai tilata painotuoteversioiden avulla paikallisesta painotalosta.

Linkkivinkit:

• Tutki tilaa -materiaali verkossa
• Monialaiset kortit verkossa 
• Painotuoteversiot korteista
• Yhteiskunnan varhaiskasvatukseen meneillään on vielä vuonna 2019 Opetushallituksen rahoittamia koulutuksia, joista kannattaa seurata tietoa Kasvua katsomuksesta -hankkeen Facebook -sivulta.
• Tutki tilaa -materiaalia esitellään keväällä 2019 ITK-messuilla Aulangolla torstaina 21.3.

Kulttuurista lukutaitoa: matkoja moskeijaan Suomessa ja muualla

Miltä tuntuu astua moskeijaan? Mitä moskeijan esineistö kertoo islamista? Mitä moskeija minussa herättää ja mitä se kertoo itsestäni ja ympäröivästä kulttuurista?


Tässä blogikirjoituksessa esitellään pedagoginen polku, jossa tutustutaan moskeijaan ja sen keskeisiin elementteihin sekä saadaan tietoa muslimeista Suomessa. Materiaaleista voi koota helposti myös omia pedagogisia polkuja.



Kulttuurinen osaaminen ja uskonnon lukutaito ovat keskeisiä opetussuunnitelman tavoitteita. Opetussuunnitelma ohjaakin voimakkaasti sekä vuoropuheluun, että erilaisiin kulttuuriperinteisiin tutustumiseen. Islam on ollut osa suomalaista kulttuuria jo 1800 -luvulta lähtien ja nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Moskeijoita ei kuitenkaan suomalaisessa katukuvassa helposti erota ja julkinen keskustelu islamista luo usein yksipuolista kuvaa islamista. Koululla onkin tärkeä rooli asianmukaisen tiedon ja asenteiden välittäjänä.

Halusimme tarjota opettajille välineitä kertoa islamista tavalla, joka tarjoaa kokemuksia sekä ohjaa tutkimaan ja pohtimaan. Meillä on ollut ilo työskennellä yhteistyössä Suomen Islam -seurakunnan kanssa ja valmistaa oppimateriaalia, jonka avulla moskeijaan voi tutustua sekä vierailuilla, että myös siellä, missä moskeijaa ei ole lähellä.

Työskentelyvinkit: 

I. Kertomus: Minun matkani moskeijoihin
Oppilaat ottavat mukavan asennon ja laittavat silmät kiinni. Opettaja lukee tekstin. Jos opettajalla on omia kokemuksia moskeijasta, niitä voi lisätä tarinaan tai tehdä kokonaan oman tarinan.

II. Keskustellaan siitä, mitä kertomus herätti. Oppilaat voivat jakaa omia kokemuksiaan moskeijassa vierailuista tai maista, joissa he ovat nähneet moskeijoita. Voitte myös pohtia seuraavia kysymyksiä:
1. Miten tekstin perusteella moskeijat näkyvät suomalaisessa katukuvassa? Oletko itse huomannut moskeijoita lähiympäristössäsi? Entä kirkkoja? Onko näkyvyydessä eroja? Mistä se johtuu? Miten se vaikuttaa meidän ajatuksiimme ja kokemuksiimme kristinuskosta ja islamista?
2. Mihin uskontokuntaan arvelet kirjoittajan kuuluvan?


III. Moskeijan esineistö
Tutustutaan esineistöön ja niiden merkityksiin
a)  Ladatkaa älylaitteisiin maksuton Zappar -sovellus, skannatkaa esinekorttien kuvat sovelluksella ja kuunnelkaa aukeavia sisältöjä. Voitte myös pohtia korttien takana olevia kysymyksiä.
b)  Tutkikaa Fredrikinkadun moskeijan salia Thinglink -kuvan kautta.

IV. Oma tuotos 
Jokainen valitsee esineen/asian, joka tänään tuntui kiinnostavimmalta. Asian äärellä voi tehdä oman vapaavalintaisen tuotoksen: kirjoituksen, runon, piirroksen tms, joka jotenkin tuo näkyväksi omia ajatuksia aiheeseen liittyen. Jos teillä on aikaa, tutustukaa islamilaiseen taiteeseen ja miettikää, miten saisitte näyttelyynne tai töihinne elementtejä siitä (esim. ornamentiikka on melko helposti hyödynnettävä teema). Työt voidaan koota luokan seinälle siten, että saman esineen äärellä syntyneet työt asetetaan tämän kyseisen kortin ympärille.

Materiaalit:

Minun matkani moskeijoihin -kertomus 

Elin lapsuuteni pienessä suomalaisessa kylässä, jonka lähes kaikki asukkaat olivat valkoihoisia suomalaisia luterilaisia kristittyjä. Mutta kirjastossa oli kirjoja, jotka kertoivat seikkailuista muissa maissa, muissa kulttuureissa ja muiden uskontojen piirissä. Luin ja haaveilin matkustamisesta. Jotkut luokkakaverini olivat jo käyneet vaikkapa Kanarian saarilla tai Kreikassa. Vihdoin 14 -vuotiaana pääsin perheeni kanssa ulkomaille. Matkustimme Israeliin. Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa astuin ensimmäistä kertaa moskeijaan.

Hieman epäröiden jätin kenkäni oven suuhun Kalliomoskeijan ovella. Löytäisinköhän niitä enää kymmenien, jopa satojen muiden parien joukosta poistuessani? Ajatus kulkemisesta ilman kenkiä Jerusalemin kaduilla tuntui huolestuttavalta, mutta jätin kenkäni riviin muiden mukana. Astuimme peremmälle. Edessäni avautuva rukoussali lumosi minut välittömästi. Kymmenet valkopukuiset rukoilijat kumartuivat rukousten rytmissä kohti maata ja taas ylös. Valo siivilöityi rakenteiden läpi hämyisenä ja aineettomana mutta kuitenkin lähes käsin kosketeltavana. Seinät olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia koristekuvioita. Kauniit matot tuntuivat pehmeiltä ja lämpimiltä sukkieni läpi. Olisin luopunut ilomielen kengistäni tämän kokemuksen tähden. Sain kuitenkin molemmat: kenkäni odottivat minua samassa paikassa kuin tullessani.

Seuraavan kerran astuin moskeijaan nuorena opettajana Jyväskylässä kun vierailin opiskelijaryhmäni kanssa paikallisessa rukoushuoneessa. Rukoushuone sijaitsi vanhan kerrostalon alakerran huoneistossa. Olin kulkenut siitä monta kertaa ohi tietämättä, että sisällä on moskeija. Sisäänkäynti oli ahdas. Tällä kertaa kenkien löytäminen ei huolettanut -tuskin rukoushuoneelle olisi edes mahtunut paljon ryhmäämme suurempaa määrää ihmisiä. Me naispuoliset laitoimme huivit päähämme, kuten imaami oli toivonut. Imaami otti meidät ystävällisesti vastaan ja johdatteli meidät käytävän läpi rukoushuoneeseen. Kuten Jerusalemissa, lattia oli peitetty kauniilla matoilla, seinillä oli kaunista koristeellista tekstiä ja tunnelma oli lämmin ja rauhoittava. Istuimme matoille kuuntelemaan imaamin tarinoita. Oppilailla oli paljon kysymyksiä. Sen jälkeen saimme tutkia tilaa tarkemmin: katselimme koraaneja, koskettelimme mattoja ja tutkimme kirjoituksia seinillä.

Nykyinen kotikaupunkini Järvenpää on Suomen ainoa kaupunki, jossa on moskeijaksi rakennettu rakennus. Minä asun ihan sen lähellä ja kävelen melkein joka aamu sen ohi. Rakennus on kaunis ja muistuttaa hieman yksinkertaista puurakenteista kirkkorakennusta, joita joskus näkee pienemmillä paikkakunnilla. Torni on kuitenkin erilainen: siinä on ristin sijaan puolikuu. Olin pitkään miettinyt, että olisipa kiva käydä tuolla sisällä ennenkuin rohkaistuin selvittämään, kuka rakennuksen omistaa. Sain selville, että moskeijan omistaa Suomen vanhin islamilainen yhteisö eli Suomen tataarien Islam -seurakunta. Tataarit tulivat Suomeen 1800 -luvun lopulla Venäjältä ja monet heistä asettuivat Järvenpäähän asumaan. Nykyisin Islam-seurakunnan keskus on Helsingissä Fredrikinkadulla kerrostalossa.

Otin yhteyttä Islam -seurakuntaan ja sain kutsun Fredrikinkadulle.  Imaami kertoo, että vierailijat voivat tulla ilman huivia joten tällä kertaa en laita huivia päähän. Astumme sisään ja tilan arkkitehtuuri yllättää minut:  kerrostalon keskellä sijaitsevan rukoushuoneen keskellä on kupoli, joka nousee yllättäviin korkeuksiin. Kun seison kupolin alla, katson suoraan ylöspäin ja käytän hieman mielikuvitustani, voin matkustaa mielessäni myös Jerusalemin Kalliomoskeijan valtavan kupolin alle.

Myöhemmin pääsen vierailemaan myös Järvenpään moskeijassa. Meitä on paikalla minun lisäkseni luterilaisen seurakunnan pappi, Islam seurakunnan imaami ja Islam -seurakunnassa Moskovasta vierailulla oleva imaami. Juttelemme mm. moskeijasta, kirkosta ja rukoilemisesta. Imaami opettaa meitä rukoilemaan islamilaiseen tapaan. Vierailemme myös kirkossa ja juttelemme elämästä ja uskonnosta sekä Moskovan uudesta moskeijasta. Ajatus vierailusta Moskovaan alkaa kutitella mieltäni. Ehkä joku päivä pääsen kurkistamaan, miltä yksi Euroopan suurimmista moskeijoista näyttää.

Islam-seurakunnan imaami Ramil Belyaev näyttää esimerkin rukoilemisesta:

 

Esinekortit moskeijaan

Thinglink -kuva moskeijasta

Tietoa Tataarien historiasta Suomessa

Lista Suomen islamilaisista yhteisöistä Uskonnot.fi -sivuilla

Tällä viikolla vietetään yhteisymmärrysviikkoa, jonka #yhteisymmärrysteko -kampanjaan voivat osallistua kaikki halukkaat edistäen uskontojen välistä vuorovaikutusta. Tällä blogilla ja Tutki tilaa -materiaaleilla haluamme antaa välineitä uskontojen ymmärtämiselle ja sitä kautta mahdollistaa entistä aidomman ja avoimemman vuorovaikutuksen eri uskontojen välillä. 

Tutustu myös muihin Tutki -tilaa materiaaleihin

Tule maksuttomaan koulutusiltapäivään:
Lue lisää ja ilmoittaudu verkossa!


Iloa opetukseen toivottelee,

Essi Ikonen
kouluttaja
Uskonnonopetus.fi