torstai 15. huhtikuuta 2021

Mystinen luontoretki - osallistavaa ympäristökasvatusta katsomusaineiden tunneille

 

Kuva: Erik van Dijk, Unsplash
Tiesitkö, että kauan sitten Karjalassa pieni lapsi    saateltiin hautaan joutsenen siiven päällä? Tämä arkeologinen löydös kertoo koskettavalla tavalla joutseneen liittyvistä muinaisista uskomuksista. Joutsenta on pidetty monissa kulttuureissa pyhänä lintuna. Itämerensuomalaisessa perinteessa ajateltiin, että joutsen kuljettaa kuolleita Tuonelaan. 

 

Olemme kuluneen kevään aikana tutustuneet ihmeellisiin kertomuksiin ihmisten ja eläinten suhteista vanhoissa myyttisissä kertomuksissa ja tulleet yhä vakuuttuneemmiksi siitä, että ne tarjoavat hienoja mahdollisuuksia toteuttaa ympäristökasvatusta katsomusaineiden opetuksessa. Myytit herättelevät ihmettelemään luontoa ja pohtimaan omaa luontosuhdetta. Ne voivat herättää dialogista kohtaamista luonnon kanssa ja vahvistaa kestävää luontosuhdetta. Tästä blogista saat pilkahduksen ensi vuoden koulutusteemaamme ja vinkin katsomustietoisesta luontoretkestä kevään oppitunneille.

Kansanperinne ja myyttiset kertomukset voivat muuttaa havaintoja luonnosta. Ainakin minulle on käynyt näin. Kun katselen vedessä tyynesti lipuvaa joutsenta, ajatukseni kulkeutuvat Tuonen tummaan virtaan, mietin omia edesmenneitä läheisiäni ja hetken aikaa joutsen tuntuu läheiseltä. Kun se sujauttaa päänsä veden alle, mietin, mahtaako se kuunnella alisen maailman kaikuja samalla kun nyhtää pohjasta ravintoa itselleen.

Kuva: Erik Karits, Pixabay

Kertomukset ovat myös avanneet yllättäviä oivalluksia omaa toimintaani ohjaavista tekijöistä. Meillä ei ole koskaan tapettu sisälle eksyneitä hämähäkkejä vaan ne on kuljetettu varovasti ulos. Lukiessani tarinoita siitä, miten hämähäkin ovat kutoneet seittejä luolan suulle suojellaakseen luolaan piiloutuneita uskonsa vuoksi vainottuja ihmisiä, jään miettimään, että elävätkö nämä vanhat kertomukset ja uskomukset toiminnassani yhä. Myytintutkijat saattaisivat kutsua tätä implisiittiseksi myytiksi. Myytti elää meissä, vaikka emme olisi siitä tietoisia.

Kuva: Alexandra, Pixabay
Kansantarinat ovat herättäneet minussa myös aivan uusia toimintatapoja ja ajatuksia. Kun näen mustan korpin, jään miettimään, kenen suruja se mahtaa kantaa. Vaikka korppi on usein yhdistetty pimeisiin voimiin ja sitä on pidetty noitien ja paholaisten viestinviejänä, sitä on myös pidetty ihmisten murheiden kantajana. Korpille voi luovuttaa murheensa ja se kantaa ne paikkaan, josta ne eivät koskaan palaa.

Vaikka emme enää elä luonnon keskellä ja siitä samalla tapaa välittömästi riippuvaisena kuin esiäitimme ja -isämme, voimme tarinoiden kautta oppia suhtautumaan luontoon ihmetellen ja luonnosta oppien. Luontosuhteen vahvistaminen ja uudelleenajattelu ei ole vain mukava keino hyvinvoinnin edistämiseen, vaan myös välttämätön asenteen muutos, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä opettajilla on jo melko hyvät valmiudet välittää tietoa vaikkapa ilmastonmuutoksesta ja käytännöntoimenpiteista, joita olisi hyvä tehdä sen pysäyttämiseksi. Tiedon jakaminen ja tapakasvatus, vaikkapa kierrätyksen vahvistaminen, ovat tärkeitä keinoja ympäristökasvatuksessa. Sen lisäksi on myös tärkeää tarjota lapsille mahdollisuuksia kunnioittavaan kohtaamiseen luonnon kanssa. Mystinen luontoretki voi olla yksi tällainen ajattelutapoja rikastava kokemus.

 

Mystinen luontoretki

Versio 1. Luonnon haltijat

Oheinen tehtävä löytyy Helsingin yliopiston ainestosta Haltijan kuiskaus. Teoksesta löytyy myös muita kivoja ideoita esi-ja alkuopetukseen.   

 
Versio 2. Myyttiset eläimet 

Valmistautuminen:

Kerrotaan oppilaille, että eläimillä on uskottu olevan monenlaisia kykyjä. Esimerkiksi lintujen on ajateltu voivat matkustaa eri maailmojen välillä. Vanhassa suomalaisessa perinteessä joutsenen uskottiin liikkuvan elävien ja kuolleiden maailman välillä ja kuljettavan kuolleita kuolleiden maahan Tuonelaan. Kristityt uskoivat kyyhkysen olevan Pyhä Hengen vertauskuva ja tuovan viestiä Jumalalta. Islamilaisessa perinteessä kerrotaan tarinaa, jossa hämähäkki kutoo verkon luolan suun eteen ja näin pelastaa profeetta Muhammedin vainoojiltaan. Saamelaisessa perinteessä tietäjä eli shamaani on saattanut ottaa eläimen muodon ja liikkua eri maailmojen välillä. Eläimet ovat toimineet ihmisen apuna ja tarjonneet ihmisille mahdollisuuksia oppia ja ymmärtää asioita, joihin heillä ei ehkä muutoin olisi ollut pääsyä. Luonnontieteellisessä tutkimuksessa on havaittu, että eläimet ja kasvit viestittävät toisilleen monenlaisia asioita. Voisimmeko mekin oppia asioita eläimiltä ja kasveilta, jos kuuntelemme tarkasti?


Retkellä:

Etsi paikka, jossa voit rauhassa tarkastella luontoa. Mitä eläimiä näet? Mitä kasveja näet? Mitä ääniä kuulet? Miltä asiat ympärilläsi tuntuvat? Miltä sinusta tuntuu tässä paikassa?

Valitse jokin eläin/kasvi/asia, jota seuraat hetken aikaa. Mitä siltä voisi oppia? Jos sillä olisi mystisiä kykyjä ja salaperäisiä voimia, mitä ne olisivat? 

Tee lyhyt video valitsemastasi kohteesta, jossa kerrot, miksi kiinnostuit siitä ja minkälaisia ominaisuuksia sillä voisi olla, jos se esiintyisi myyttisissä kertomuksissa. 

 

Lue/kuuntele lisää myyttisistä eläimistä:

Liisa Kaski (2019) Myyttiset eläimet. Tarua ja totta eläinten mahdista. SKS.

Salatut eläimet. Kuunnelma. Yle Areena.

Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää. YLE.


Syksyllä 2021 luvassa lisää aineistoja sekä koulutusta ympäristökasvatuksen toteuttamiseen katsomusopetuksessa. Syksyllä avautuu myös uusi Dialogitaitajat -kampanja kouluille, jossa teemana Dialogissa ympäristön kanssa. Ilmoittelemme koulutuksista Facebookissa ja Instagramissa. Pysy kuulolla!

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen,

Essi Ikonen

Kouluttaja, Uskonnonopetus.fi.


keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Katsomustietoisuus on koko koulun asia - edistetään sitä yhdessä!

 

Tämän vuoden koulutusteema Uskonnonopetus.fi:ssa on on ollut katsomustietoisuus ja sen edistäminen. Koulutuksen otsikko, Katsomustietoinen? herättelee kysymysmerkkinsä avulla pohtimaan, mistä on kyse ja olenko minä katsomustietoinen. Tutkitaanpa tätä hieman tarkemmin.



Katsomus löytyy jokaiselta

Kaikilla on katsomus. Tämä on ollut yksi koulutuksen ydinteemoista. Uskonnoton, uskonnollinen tai jotain siltä väliltä. Katsomus sisältää ihmisen perusolettamukset maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Katsomus vastaa myös arvoja ja merkityksiä rakentaviin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus ja mitä ihminen pitää tärkeänä ja arvokkaana. Katsomusta täytyy rakentaa itse, sitä ei voi omaksua kirjoista tai naputella hakukoneen hakukenttään. Katsomus rakennetaan kriittisesti reflektoiden siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, jossa ihminen kasvaa ja elää. Mitä tietoisempi ihminen on itseään määrittävistä kulttuurisista ja katsomuksellisista rakenteista, sitä paremmin hän pystyy näitä analysoimaan ja arvioimaan ja mahdollisesti myös muuttamaan.

Katsomustietoinen hahmottaa kaiken tämän. Hän ymmärtää, että katsomuksilla on tärkeä merkitys myös oppimisen ja erilaisuuden kohtaamisen teemoissa. Siksi katsomustietoisuus on vahvasti myös kasvatuksen ja pedagogiikan asia. 


Tapauskeskustelu antaa valmiuksia käydä dialogia

Aihepiiriä on koulutuksessa lähestytty eri näkökulmista, sillä näinkin abstrakti teema tarvitsee konkreettisia välineitä. Yksi näistä on Helsingin yliopiston Uskallus-hankkeen tapauskeskustelumenetelmä. Siinä lähdetään purkamaan erilaisia katsomuksiin liittyviä tilanteita kysyen ja keskustellen valmiin kaavan mukaan. Näin oppilailla on jokin runko johon tukeutua, jos keskustelu meinaa tyrehtyä tai ohjautua sivuraiteille. Tärkeää tapauskeskustelussa on myös se, että päästään puhumaan katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä turvallisesti, ilman että kenenkään tarvitsee jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Silti työskentely antaa välineitä kohdata vastaavia tilanteita myös omassa elämässä ja kehittää dialogi- ja empatiataitoja - molemmat niistä ovat aivan katsomustietoisuuden ytimessä. 

Kohdataan tilanteet tapaus kerrallaan

Itse pidän tässä menetelmässä myös siitä, että asioita lähestytään tapaus kerrallaan, ilman että tehdään kaikkia katsomuksia koskevia yleistyksiä. Näinhän tilanne on päiväkodin ja koulun arjessakin. Ei ole mitään käsikirjaa, josta voisi katsoa oikean toimintamallin kun uskontoihin ja katsomuksiin jollain tapaa liittyvä tilanne tulee eteen. Tottakai on perustavaa laatua olevia arvoja ja periaatteita, kuten yhdenvertaisuus, positivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus, lapsen oikeudet sekä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat. Mutta silti jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja sen joutuu ratkaisemaan yleensä nopeasti, miettien mikä on lapsen etu, miten huomioidaan vanhempien arvopohja ja mikä toisaalta on koko ryhmää parhaiten palveleva toimitnamalli. Kun näitä tilanteita on 'harjoitellut' tämän työskentelyn myötä etukäteen, ei ehkä varsinaisen tilanteen tullen ole ihan niin yksin toiveiden ja normien ristipaineessa. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan menetelmään ja materiaaleihin. 


Katsomustietoinen yhteisö

Katsomustietoisuudessa on tärkeää huomata, ettei se ole yksinomaan yksilön -oppilaan tai opettajan - asia. Se on mitä suurimmissa määrin myös yhteisön - päiväkodin tai koulun -asia, sillä yhteisössä luodaan yleinen toimintakulttuuri myös suhteessa eri uskontoihin ja katsomuksiin. Saavatko ne näkyä arjessa vai viestitäänkö vähintään piiloisesti, että parempi kun eivät tulisi esille ja pysyisivät kotona? Entäs käytetyt opetusmateriaalit, ovatko ne tarpeeksi monipuolisia, jotta koko ryhmä löytää jotain tuttua ja samastuttavaa vai näyttäytyykö oma katsomus vieraana ja stereotyypppisenä? Jäävätkö tietyt katsomusperinteet tyystin näkymättömiin? Entäs yhteisön yhteiset juhlat, ovatko ne aidosti yhteisöä rakentavia ja sellaisia, että erilaiset katsomukset ovat osa niitä vai pyritäänkö rakentamaan näennäisneutraalia juhlaperinnettä, joka ei täytä enää perinteen määritelmää eikä näin ollen tunnu omalta enää kenellekään?


Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin koulutuksessa. Osallistujien palaute oli erittäin positiivista, koettiin että koulutus herätti ajatuksia, pisti pohtimaan omia toimintamalleja ja kutsui myös ideoimaan uusia, eri katsomukset paremmin huomioivia käytäneitä. Monet kokivat myös saavansa välineitä oman katsomuksen ja mielikuvien työstöön esimerkiksi kuvatyöskentelyiden avulla.

Maksuttomat Katsomustietoinen? -materiaalit ja lisätietoa aiheesta löydät materiaalipankistamme.



Koulutuksia keväällä 2021

Vaikka Katsomustietoinen? -verkkokoutulukset ovat tältä keväältä ohi, tarjolla on vielä pari muuta, erittäin suosittua koulutusta, jotka osaltaa myös tukevat katsomustietoisuutta.

Kuvien pedagogiseen käyttöön ja kulttuuriseen lukutaitoon antaa eväitä Lue kuvaa - koulutus 16.3.2021. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/luekuvaa/


Dialogisuuden edistämiseen ja kunnioittavaan kohtaamiseen keskittyy taas Dialogitaitaja- koulutus 17.4.2021. Erityisen pidettyjä ovat olleet keskustelun ylläpitoa ja vaikeistakin teemoista puhumista kannustavat, verkosta löytyvät keskustelukortit, joita koulutuksessa hyödynnetään. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/dialogitaitaja/


Kiitos kaikille koulutuksiin osallistuneille, on ollut ilo pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä tämän teeman äärellä. 

Voimia ja valoa kevääseen sekä iloa tärkeään työhönne toivottaa,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

maanantai 11. tammikuuta 2021

Kuvatyöskentelyjä katsomusten ja suomalaisen juhlakulttuurin käsittelyyn

 

Kuva: Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.



Mitä oheinen kuva sinussa herättää? Mihin asioihin sinun kokemusmaailmassasi se tarttuu? Miltä se tuntuu? 

Kuva on vahva viestinnän väline. Kuvat herättävät tunteita ja muokkaavat asenteita. Kuvien avulla voi rakentaa osallisuutta ja vahvistaa itseluottamusta tai sulkea ulos ja mitätöidä. 
 
Tästä blogista saat työskentelyvinkin katsomustietoiseen kuvien käyttöön. Tavoitteena on saada aikaan keskustelua katsomuksiin liittyvistä teemoista, pohtia miten kuvat välittävät arvoja ja uskomuksia sekä oppia huomaamaan, miten oma henkilöhistoria ja ympäröivästä kulttuurinen konteksti muokkaavat tulkintoja. Tehtävä liittyy tapakulttuuriin ja juhlaperinteisiin, joka on keskeinen teema sekä uskonnon että elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa. Jos opetat jotain muuta kuin kristillistä uskontoa, voit halutessasi vaihtaa katsottavia kuvia. Kuvatyöskentely toimii myös muiden kuvien ja aiheiden kanssa.

Jos kiinnostuit teemasta, tervetuloa hakemaan lisää ideoita maksuttomasta Katsomustietoinen? -verkkokoulutuksestamme tiistaina 9.2. klo 12.30-16.
 
Mikään kuva ei itsessään ole opetukseen sopimaton, vaan kyse on siitä miten ja millaisessa kontekstissa kuvat esitetään ja miten niitä käsitellään. Jos emme koskaan näe kuvia, joihon voisimme samaistua tai jos vaikkapa uskonnollinen tai kulttuurinen taustamme tai seksuaalinen suuntautumisemme näyttäytyy ympäristön kuvissa voittopuolisesti negatiivisessa valossa, se vaikuttaa motivaatioomme ja itseluottamukseemme. Rikas ja monipuolinen kuvakulttuuri ja kuvien dialoginen lukeminen vahvistavat kaikkien osallisuutta ja kehittävät kriittistä kuvanlukutaitoa. 
 
Jotta kuvatyöskentely houkuttelisi itseilmaisuun ja erilaisiin näkökulmien esiin tuomiseen, on hyvä tarkastella ensin kuvaa ilman taustatietoa siitä. Tässä vaiheessa on tärkeää tehdä oppilaille selväksi, että oikeita tai vääriä vastauksia ei ole vaan tarkoitus on tutkia kuvaa ja sitä, mitä oppilaat siinä näkevät. Tämä jälkeen voidaan siirtyä tiedollisempaan tarkasteluun.  Opettajalla on hyvä olla perustieto kuvasta, esimerkiksi keitä kuvan henkilöt ovat, mitä kuvassa olevat esineet ovat, milloin kuva on otettu ja minkälaiseen tilanteeseen se liittyy. Tässä ohjeistuksessa on hieman taustatietoa joistakin kuviin liittyvistä teemoista.Työskentelyä voi ohjata muihinkin teemoihin.

Tehtävä: Juhlaperinteitä suomalaisissa kouluissa eri aikakausina
 
1. Tarkastellaan kuvaa ja sen herättämiä tulkintoja. Oheiset kysymykset liittyvät Visual Thinking Strategy -menetelmään. Niiden tarkoitus on pitää keskustelu kiinni kuvassa ja saada uusia näkökulmia siihen. Katsokaa kuvia ja pohtikaa seuraavia kysymyksiä:

a) Mitä kuvassa on?
b) Mikä kuvassa saa sinut sanomaan näin?
b) Mitä muuta kuvasta voi löytää?
 
2. Kiinnitetään kuva sen historialliseen ja katsomukselliseen kontekstiin. Tämä voi tapahtua siten, että opettaja kertoo kuvien taustoista, tai oppilaita voi ohjata itsenäiseen tiedon hakuun jostain heitä kiinnostavasta asiasta. Opettajan on hyvä kuitenkin kertoa ainakin se, mistä kuva on otettu. 
 
3. Ohjataan oppilaat tekemään jonkinlainen oma tuotos. Jos teette kuvallisia tuotoksia, voitte koota niistä näyttelyn. Näitä kuvia voidaan taas tarkastella käyttämällä kohdan 1. kysymyksiä. Usein oppilaat valitsevat jotain itselle läheisiä juhlia ja näin myös luokan erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset perinteet saavat tulla näkyväksi. Lapsen ja nuoren tulee kuitenkin voida itse valita, tuoko omaa taustaansa näkyväksi vai ei, tai jos tuo, niin miten paljon. Tämän takia on tärkeää pitää tuottamistehtävä riittävän avoimena ja kertoa oppilaille, että heidän työnsä tulevat näkyville yhteiseen näyttelyyn. Tässä muutama esimerkki mahdollisista tehtävistä.

 
Alakoulu
 
Alaluokat: Valitse joku juhla. Mitä asioita siihen kuuluu? Kysy läheisiltä aikuisilta miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Piirrä kuva tai kirjoita tarina.
Yläluokat: Valitse joku juhla. Etsi siitä siitä tietoa. Kysy myös läheisiltä aikuisilta, miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Mitä uskonnollisia elementtejä siihen on liittynyt? Tee joku tuotos, joka kertoo valitsemastasi juhlasta.  

Yläkoulu
 
Ota selvää itsenäisyyspäivään ja jouluun liittyvistä historiasta ja perinteistä. Valitse jokin teema, joka sinua kiinnostaa ja tee siitä jokin tuotos.    
 
Lukio
 
a) Suunnitelkaa kouluunne juhla, jossa erilaiset uskonnolliset ja ei-uskonnolliset perinteet saavat näkyä ja jossa kunnioitetaan osallistujien uskonnonvapautta. Seuraavat verkkosivut voivat olla avuksi:
 
Rissanen I. (2020) Monikatsomuksellisten koulujen juhlakulttuuri. Katsomukset.fi. Viitattu 8.1.2021 
Opetusta sääteleviä lainkohtia. Opetushallitus. Viitattu 8.1.2021 

 
Tietoa kuvista (kuvat ja taustatieto saatavilla myös vapaasti muokattavassa PP-esityksessä)


Kuva: Itsenäisyyspäivän juhlat Pihlajamäen ala-asteella. Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.
 
On alkamassa itsenäisyysjuhla Pihlajamäen koulun juhlasalissa. Juhlan punaisena lankana on Suomi -neidon elinkaari ja esityksissä matkataan itsenäisen Suomen historian läpi tanssi-, musiikki- ja videoesitysten avulla. Kuva on vahva symbolinen viesti yhteisen, kulttuurirajat ylittävät toivon ja rauhan rakentamisesta. Se tiivistää oman aikamme eettisiä tuntoja koulun merkityksestä toiveikkaan tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä. Lintuun liittyy monia symbolisia merkityksiä. Linnuilla on poikkeuksellinen kyky liikkua erilaisissa elementeissä: ilmassa, maalla ja vedessä. Lintu esiintyy eri kulttuureissa mm. toivon ja rauhan, muutoksen, syntymän ja kuoleman symbolina, sekä olentona, joka pystyy liikkumaan eri todellisuuksien välillä. Lisätietoa lintuun liittyvästä symboliikasta löydät interaktiivisesta aineistosta Bird - Symbols and Stories from Europe, Middle East and Ancient Egypt.
 

Kuva: Käpylän koulun joulujuhla. Pietinen 1932. Museovirasto CC BY 4.0.

Oheinen kuva 30-luvulta Helsingistä, Käpylän koulusta, on omana aikanaan välittänyt samoja toivon ja yhteenkuuluvuuden arvoja. Tyttö pitää sylissää Jeesus-lasta ja hänen takanaan enkeli laulaa. Joulu on alun perin kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Raamatusta löytyvien kertomusten mukaan Jeesus-lapsi syntyi jouluna ja enkeli kertoi tästä iloisesta uutisesta ihmisille. Kertomus löytyy mm. Luukkaan evankeliumista luvusta 2.
 
1930-luvulla lähes kaikki suomalaiset kuuluivat johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Jeesus-lapsi ja enkeli kertoivat viestiä toivosta valtaosalle väestöstä ja rakensivat näin yhteisöllisyyttä. Ihan kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan tunteneet yhteenkuuluvuutta kristilliseen kuvastoon. Suomessa oli pieni määrä muihin uskontoihin kuuluvia, esimerkiksi jehovantodistajia, mormoneita sekä venäjältä muuttaneita juutalaisia ja muslimeita. Myös buddhalaisia ja hindulaisia vaikutteita esiintyi. Jo 1800-luvun puolella esiintyi liikehdintää uskonnonvapauden ja uskonnottomuuden puolesta. Vuonna 1923 säädetty uskonnonvapauslaki mahdollisti virallisesti myös muiden kuin kristillisten uskontojen harjoittamisen sekä uskontokuntiin kuulumattomuuden. (Lue lisää: Illman, Ketola, Latvio & Sohlberg (2017) Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

Katso myös:

Iloa kuvien katseluun toivottaa,
 
Essi Ikonen
Uskonnonopetus.fi





torstai 26. marraskuuta 2020

Jouluna levitetään hyvää mieltä

Tutkimusten mukaan toisen auttaminen ja hyväntekeminen lisää myös yksilön omaa hyvinvointia. Auttamalla toisia koemme olevamme tärkeä osa ympäröivää yhteisöä ja koemme elämämme merkitykselliseksi. Hyvän tekeminen on osa jouluperinteitä eri maissa ja erilaisissa kristillisissä perinteissä. Tässä blogista saat tietoa siitä, miten hyvän tekeminen liittyy joulupukin historiaan sekä pedagogisia vinkkejä hyvän tekemiseen oppilaiden kanssa joulua odotellessa.

Sekä ortodoksisessa että katolisessa perinteessä tunnettu pyhymys, Pyhä Nikolaus tuli tunnetuksi lapsia rakastavana hyväntekijänä. Nikolaus oli nykyisen Turkin lounaisosassa sijainneen Myran kaupungin piispa. Hänestä liikkuu monenlaisia kertomuksia, joista monet kietoutuvat hyvän tekemiseen ja toisten auttamiseen. Jo keskiajan Euroopassa Nikolausta pidettiin lasten suojelija ja monin paikoin lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä.  Nikolauksen nimi on säilynyt läntisessä maailmassa erilaisina muunnoksina ihmisten, paikkakuntien  ja kirkkojen nimissä. Nikolauksen päivää vietetään 6.12, joka myös suomalaisessa kalenterissa on Nikolauksen ja nimestä johdettujen muunnosten, kuten Nikon ja Niilon nimipäivä.


Katolisessa perinteessä Pyhällä Nikolaus kuvataan yleensä piispan punaisessa viitassa ja päässään piispan punainen hiippa. Kun Alankomaalaiset siirtolaiset veivät pyhän Nikolauksen perinteen mukanaan Atlantin toiselle puolelle, kehittyi pyhimyksen hahmosta vähitellen nykyisen kaltainen punaiseen pukeutuva, lahjoja tuova ja poroilla matkaava joulupukki. Kertomukset lahjoja tuovasta Nikolauksesta kantautuivat myös Suomeen 1800-luvun alussa. Kertomukset sekoittuivat vanhaan kansanperinteeseen vuohipukki-naamioon ja turkkiin pukeutuneista nuorista miehistä, jotka kiersivät talosta taloon joulun alla pyytämässä ruokaa ja juomaa. Suomeen joulupukin nimeen jäi 'pukki' sana (vrt. engl. Santa Claus, ääntäminen lähellä Sant Nicolaus-nimeä) ja joulupukki kiertää edelleen talosta taloon vanhan perinteen mukaan eikä kulje yöllä savupiipusta tiputtamassa lahjoja joulusukkaan.     


Jouluna voit ilahduttaa ympärillä olevia monella eri tavalla ja hyvän tekeminen voi alkaa pienestäkin. Tärkeintä on aloittaa, sillä The smallest act of kindness is worth more than the grandest of intension.  Eli pienikin teko on arvokkaampi kuin suurikin aikomus. 


Mitä sitten  tehdä?


Yksi idea tähän voisi olla Random act of kindness, eli satunnaiset hyvän tahdon osoitukset. Kyseessä on yhdysvaltalaista alkuperää oleva liike, jonka ideana on nimettömänä tehdyt hyvät teot. Näitä tekoja voivat olla vaikka roskien kerääminen koulu- tai työmatkalta, ohikulkijalle tai bussikuskille hymyileminen, iloisen lumiukon tekeminen näkyvälle paikalle tai vaikka ystävällisen viestin jättäminen ilmoitustaululle tai kirjan väliin. Joulumieltä voi levittää lähettämällä joulukortin yksinäiselle vanhukselle, toimintaa koordinoi Siskot ja Simot -yhdistys. Voit myös osallistua Pelastusarmeijan perinteiseen joulupata-keräykseen.  


Toivoa ja toimintaa-sivustolle on koottu loistavia ideoita saunnaisen hyvän tahdon osoittamiseen. Näitä voidaan miettiä myös yhdessä luokassa.




Kurkkaa myös muut joulun ajan materiaalimme, kuten suosittu blogimme adventin vietosta,  jossa jokaisella eri adventtikynttilällä on oma viestinsä joulun viettoon valmistautumisessa. 

Toisissa materiaaleissa avataan mm. joulupuu-perinnettä, pysähdytään seimen äärelle ja tehdään hyvän mielen joulukalenteri

Myös valon teema joulussa sekä lahjojen merkitys löytyy aikaisemmista teksteistä. Näistä saat varmasti rakennettua mukavia joulun ajan työskentelyitä omillesi ryhmillesi!

Lämmintä joulumieltä ja iloa työhösi toivottaen,
Raili Keränen-Pantsu
Uskonnonopetus.fi



tiistai 22. syyskuuta 2020

Juhlitaan yhdessä!

Syksy hiipii pikkuhiljaa. Illat pimenevät ja sää viilenee, sekä luonto sekä ihmiset valmistatuvat tulevaan talvikauteen. Arki voi tuntua loputtoman pitkältä.  Onneksi meillä on juhlia! Juhlien yksi merkitys on katkaista arkista aherrusta, kerätä ihmisiä yhteen ja herättää perinteet tähän päivään. Tästä blogista löydät kivan tavan juhlia valoa koko luokan voimin. Samalla edistät katsomustietoista opetusta

Monet juhlista liittyvät vuodenkierron taitekohtiin. Syksyllä juhlitaan sadonkorjuuta ja kiitetään maan antimista, sytytetään valot, kynttilät ja lyhdyt kun luonto kääntyy kohti pimeämpää aikaa ja siirrytään ulkoa enemmän suojaan ja sisälle. On aikaa kertomuksille, jotka liittävät ihmisiä perheen, suvun ja kulttuurin pitkään historiaan.

On tärkeää huomioida erilaiset kulttuuri- ja katsomustaustat ja näihin perinteisiin liittyvät juhlat. Ne tekevät näkyväksi luokassa ja lähiyhteisössä olevia erilaisia katsomuksia ja nostavat esiin myös yhteisiä piirteitä - ihmiset ovat jo aikojen alusta kokoontuneet yhteen syömään, muistelemaan ja iloitsemaan. 

On hyvä muistaa, että kaikille juhlat eivät merkitse vain iloisia asioita. Juhliin voi liittyä huonoja muistoja, yksinäisyyttä, taloudellisia haasteita ja ristiriitoja. Koulussa vietettävät juhlat voivat luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlat ovat tärkeitä kaikille, katsomustaustasta riippumatta. Siksi koulussa vietettävissä juhlissa on hyvä huomioida erilaiset taustat, myös uskonnottomat juhlaperinteet. Jokaiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon.  

Pedagoginen vinkki: Oma lyhty

Tavoite: Luova ajattelun, geometrisen hahmottamisen ja katsomustietoisuuden lisääminen

Aika: 10 minuuttia

Tarvikkeet: Sakset, yksi A4-paperi

1. Annetaan jokaiselle oppilaalle tai parille valkoinen tai värillinen A4-paperi. Myös ns. suttupaperit käyvät hyvin.

2. Ohjeistetaan leikkaamaan paperi lyhyen sivun mukaisiin ohuisiin suikaleisiin. Nopeiten tämä käy taittamalla paperi ensin kahtia, sitten kahtia jne.

3. Annetaan ohjeeksi tehdä suikaleista oma lyhyt tuomaan valoa pimeään. Työ voidaan toteuttaa yksilö- tai parityönä.

4. Otetaan kuva valmiista töistä tai käydään kiertämässä luokassa ja ihailemassa muiden lyhtyjä.

5. Kuvat voidaan koota kuvakollaasiksi sähköiselle alustalle tai luokan seinälle.

6. Keskustellaan valon merkityksestä ihmisille yleensä (jaksaminen, työn teon mahdollistuminen jne.) sekä eri katsomuksissa ja niiden juhlissa (esim. kristinuskon adventti ja joulun aika, hindujen diwali, juutalaisten hanukka). 

 


Diwali
Diyas-lyhtyjä

(Pohjois-Intia ja Nepali), toiselta nimeltään deepavali (Intia eteläosat), on yksi tunnetuimmista hindulaiseen perinteeseen liittyvä juhla. Sanatarkasti Diwali tarkoitaa "riviä sytytettyjä lamppuja" ja tämän vuoksi Diwali tunnetaan valon juhlana. Juhlan teemana on hyvän voitto pahasta sekä tiedon ja valon tulo ihmisille. Diwalia juhlitaan viisi päivää ja monille hinduille se on uuden vuoden alun juhla. Juhlaan liittyy jännittäviä kertomuksia Rama-jumalan seikkailuista. Myös erilaisilla lyhdyillä ja valoilla on tärkeä rooli juhlinnassa. Diwalina koteihin, kauppoihin ja kaduille ripustetaan pieniä diyas-lyhtyjä.

 

Lucian päivä

Kuva: Claudia Gründer, Wikimedia. CC BY-SA 3.0

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta erityisesti suomenruotsalaisilla alueilla. Lucia on valontuoja (lat. lux = valo), jolla on yllään valkoinen asu, punainen vyö ja kynttiläkruunu. Hän kantaa kädessään kynttilää ja vierailee mm. vanhusten ja sairaiden luona tuomassa iloa. Alunperin Lucia-kertomukset ovat peräsisin Italiasta. Hänen kerrotaan kuolleen martyyrinä 300 -luvulla. Hän on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys katolilaisessa perinteessä. 


 

 Joulu

Kuva: Myriams-Photos. Pixabay.

Joulua vietetään kristillisessä perinteessa Jeesuksen syntymäjuhlana. Kerrotaan, että Jeesus-lapsi syntyi
yöllä ja kirkas tähti johdatti hänen luokseen paimenia ja itämaan tietäjiä. Jeesus-lapsi tuo mukanaan valon ja pelastuksen. Kristillisessä perinteessä joulua edeltää kuukauden mittainen adventin aika. Sitä juhlitaan sytyttämällä jokaisena adventtisunnuntaina yksi kynttilä lisää. Kun kynttilöitä palaa neljä, on aika juhlia Jeesuksen syntymää, joulua.

 

 

Hanukka 

Kuva: Robert Couse-Baker, Pxhere.
 Hanukka on juutalaiseen perinteeseen liittyvä juhla, jota vietetään marras-tammikuun välillä. Kertomusten mukaan juutalaisten temppeli Jerusalemissa oli häpäisty kapinan aikana. Kun juutalaliset saivat temppelin takaisin, he halusivat sytyttää tulen kynttelikköön. He löysivät vain pienen määrän öljyä. Tapahtui kuitenkin ihme ja tuo pieni määrä öljyä riitti siihen, että temppelin kynttelikkö paloi kahdeksan päivää. Yhdeksänhaarainen kynttelikkö sytytetään tämän ihmeen muistoksi.
  

 

Pimenevään syksyyn liittyy muitakin juhlia, joissa muistetaan edesmenneitä sukupolvia ja vietetään aikaa yhdessä. Näistä voidaan mainita Pyhäinpäivä, kekri, Samhain ja Halloween. Oiva tietopaketti aiheesta löytyy Ylen sivuilta.

Koulutuksiin mukaan!

Mm. näistä teemoista kuulet lisää Katsomustietoinen?-koulutuksissa, jotka ovat 6.10 ja 29.10.2020 klo:12.30-16 verkossa. Mukana on jo mukava joukko, mutta mukaan mahtuu vielä!

 

Juhlakalenteri

www.juhlakalenteri.fi -sivuston kalenterista voit seurata mitä eri katsomusperinteiden juhlia eri kuukausina vietetään. Kalenterista löytyy perustietoa juhlista, kuvia ja pedagogisia vinkkejä.


Valoisaa syksyä toivottaen,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi







maanantai 31. elokuuta 2020

Tapauskeskustelun avulla opitaan puhumaan katsomuksista


Koulussa kaikkien tulisi voida kokea itsensä hyväksytyksi kokonaisena, oman taustansa ja vakaumuksensa kanssa. Elämän katsomuksellisen ulottuvuuden tiedostaminen ja huomioiminen on tässä keskeistä.Tänä lukuvuonna tarjoamme pedagogisia välineitä tämän tavoitteen toteuttamiseen.  
Tehtävät sopivat uskonnon- ja elämäkatsomustiedon tuntien lisäksi eri aineiden keskustelu- ja tunnetaitoharjoituksiin.

Katsomuksiin liittyvät kysymykset herättävät monenlaisia tunteita ja mielikuvia. Lisäksi niiden käsittelyyn voi liittyä epävarmuutta ja hämmennystä. Miten niistä voi, saa tai pitäisi puhua? Miten katsomukset saavat näkyä koulussa vai saavatko? Tuottavatko ne haasteita vai rikastavatko oppimista? 
 
 

Tapauskertomuksista katsomustietoisuutta

 

Uskallus -hankkeen tuottama tapauskeskustelumateriaali on loistava keskustelu- reflektiotyökalu, joka sopii niin luokkahuoneeseen kuin aikuisille. Lyhyet  tapauskertomukset tarjoavat turvallisen mahdollisuuden eläytyä toisen kokemukseen sekä pohtia omaa suhtautumista toisen ja omaan katsomukseen. Niistä on myös helppo rakentaa silta tiedollisiin kysymyksiin ja opetussuunnitelman sisältöihin. 

Materiaalissa on 11 autenttista tapauskertomusta sekä yksinkertaisuudessaan nerokas ja toimiva kysymyspatteristo:
  1. Mitä tunteita sinulla herää tapauksesta?
  2. Mitä tunteita tapauksen henkilöllä on?
  3. Mitä haluaisitte kysyä henkilöiltä?
Lisäksi jokaiseen tapauksen yhteydessä on myös juuri tähän tapaukseen liittyviä kysymyksiä, jotka johdattavat oppilaita pohtimaan osallisuutta tukevia ratkaisuja tapauksiin. 

Tapauskertomusten tilalle on mahdollista sijoittaa myös kuvia. 

Menetelmä sopii loistavasti eri-ikäisille, sillä keskustelun abstraktiotaso määrittyy luontevasti ryhmäläisten tiedon ja kokemusten pohjalta. Nuorten ja aikuisten kanssa turvallisessa ryhmässä on myös mahdollista käyttää keskustelun pohjana ryhmäläisten omia tapauskertomuksia. 

Kiinnostuitko? Tule mukaan oppimaan lisää tapauskertomusten käytöstä ja katsomustietoisuudesta maksuttomassa verkkokoulutuksessa, jonka toteutamme yhdessä Uskallus-hankkeen kanssa!

Lisää katsomustietoisia materiaaleja sekä lisätietoa löydät materiaalipankistamme.

Katso myös Dialogikasvatus -sivuston aineistot kieli- kulttuuri- ja katsomustietoisen kasvatuksen tueksi.


Iloa opetukseen toivottaa,

Essi Ikonen
kouluttaja
Uskonnonopetus.fi  

 

maanantai 17. elokuuta 2020

Rakennetaan koulurauhaa katsomustietoisesti


Mukavaa alkavaa työkautta! 

Erikoista kevättä seurasi lämmin ja toivottavasti rentouttava kesä. Tulevan työkauden alkaessa on jälleen monta ajatusta mielessä siitä, mitä kaikkea tuleva syksy tuo tullessaa. Tietyt perusasiat kuitenkin pysyvät, ja yksi niistä on oppilaan oikeus kaikilta osin turvalliseen oppimisympäristöön. 

Koulurauha julistetaan 19.8.2020. Tämän vuoden teemana koulurauhassa on yhdenvertaisuus: Kaikki ovat samanarvoisia taustastaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Koulussa jokainen saa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. 

Katsomus, eli yksilön uskomukset siitä mistä maailma koostuu, miten voimme saada tietoa sekä mikä on tärkeää ja arvokasta, on keskeinen osa ihmisenä olemista. Kun ihmisiltä kysytään, mitä omana itsenä oleminen merkitsee, he yleensä kertovat asioita, jotka liittyvät elämän katsomukselliseen ulottuvuuteen. Katsomusten tiedostaminen ja huomiointi onkin yksi tärkeä osa-alue tasavertaisuuden toteutumisessa. 

Haluamme auttaa opettajia huomioimaan erilaiset katsomukset ja niiden merkityksen laaja-alaisesti. Tämä lukuvuoden teemana meillä Uskonnonopetus.fi:ssä onkin Katsomustietoisuus

Yhdessä yhteistyökumppaneidemme Helsingin yliopiston Uskallus -hankkeen sekä Kulttuurifoorumi Fokus ry:n kanssa olemme valmistelleet opettajille pedagogisia välineitä, koulutusta ja tietoa katsomustietoisuuden edistämiseksi. 
Lue lisää aiheesta materiaalipankissamme. 

Elokuun katsomustietoinen pedagoginen vinkki suuntautuu koulurauhan julistuksen päivään. 

Rauhan symbolit

Alakoulu:

  • Valitse yksi rauhan symboli (valmis pohja tulostettavaksi) tai piirrä oma.
  • Väritä symboli ja kirjoita sen alle mitkä asiat voisivat tuoda rauhaa meidän luokkaan.
  • Kootaan symbolit yhteiseksi tauluksi luokan seinälle tai luokan nettisivuille ja keskustellaan yhdessä, miten jokainen voi omalta osaltaan edistää rauhaa ja hyväksymistä luokassa.


Alakoulun yläluokat/yläkoulu/lukio

Etsikää tietoa rauhan symboleista: 
  • Mihin kulttuureihin ja uskontoihin tai katsomuksiin ne liittyvät? 
  • Minkälaisia merkityksiä niillä on? 
  • Tee kantaaottava juliste rauhan puolesta. Voit hyödyntää löytämiäsi symboleita tai keksiä oman. 

 



Iloisin terveisin,


Uskonnonpedagogiset kouluttajat Essi Ikonen ja Raili Keränen-Pantsu