tiistai 20. syyskuuta 2016

Dialogisuutta, Snapchattia ja emojeita – dialogin muuttuvat muodot

 Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan asiantuntija-artikkeleita dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Pohtikaa yhdessä: 

Ensimmäisessä Dialogitaitaja-videossa on nähtävillä yksi esimerkki dialogitilanteesta. 

Miten dialogi tässä tapauksessa mielestäsi onnistuu? Mikä olisi voinut mennä eri tavalla?


Teemamme on tänä lukuvuonna Dialogitaitaja – tavoitteena on antaa opettajille työkaluja dialogisuuden ja dialogitaitojen edistämiseen opetuksessa. Lassi Pruuki on artikkelissaan määritellyt dialogisuuden seuraavalla tavalla: "Dialogisuus on taitoa puhua siten, että toinen haluaa kuunnella ja kuunnella siten, että toinen haluaa puhua." Dialogi ei ole mitä tahansa vuorovaikutusta tai keskustelua. Jotta dialogin osapuolten välinen keskinäinen ymmärrys voisi lisääntyä, on tärkeää että molemmat osapuolevat tulevat kuulluksi ja heillä on yhteinen pyrkimys ymmärtää toisiaan. Videon esimerkissä osapuolet pääsivät kyllä ilmaisemaan oman kantansa, mutta keskinäinen ymmärrys tuskin lisääntyi.

Opettaja voi edistää dialogisuutta omassa opetuksessaan sallimalla yhteisen ajatustenvaihdon ja kehittelyn. Tämä vaatii opettajalta toisinaan myös oman asiantuntijuuden jättämistä sivuun. Tällainen heittäytyminen voi tuntua välillä hankalalta – miten käy auktoriteettini opettajana?

Snapchat ja emojit – dialogia monessa muodossa


Varsinkin somen uudet muodot ja ilmiöt saavat opettajat usein hämilleen. Viimeisen vuoden aikana yleistynyt Snapchat ei esimerkiksi vaikuta noudattavan mitään aikuisen näkökulmasta tuttuja viestinnän lainalaisuuksia. Toiminnan juju on kirjoitettujen viestien sijaan käyttäjän ottamissa ja muille lähettämissä kuvissa ja videoissa, joissa voi muokata omia kasvoja ja ääntä erilaisilla hauskoilla tavoilla. Kommunikaatio on nopeaa, sillä muille lähetetyt viestit säilyvät palvelussa vain maksimissaan 24 tuntia.

Snapchat on vain yksi esimerkki kommunikaation muotojen murroksesta. Kirjoitettujen viestien sijaan saman informaation välittää nopeammin kuva tai video: nopeasti matkalla otettu video kertoo viestin vastaanottajalle, että lähettäjä on matkalla. Kuva oppitunnilta kertoo, että tunnilla ollaan (tylsää vai kivaa?). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja ihan tutkimusten mukaan sanaton viestintä on usein tehokkaampaa kuin sanallinen. Samaa edustavat näppäimistöihin ilmestyneet emojit, jotka välittävät tunnetiloja, päivän säätä, ruokailua tai kaikkea siltä väliltä. Myös niiden välittämänä käydään dialogia, vaikka asiaan perehtymättömälle ne ehkä näyttäisivät sattumanvaraisilta.

Pohtikaa yhdessä: 

Millaista dialogia näillä voisi käydä?
Olisiko videon dialogitilanteen voinut mielesi pelastaa jonkin hyvin valittu emoji? Mikä?


Dialogitaitajasta konkretiaa dialogitaitojen opettamiseen


Dialogitaitaja tarjoaa opettajalle työkaluja dialogitaitojen edistämiseen opetuksessa. Dialogitaitoja ovat erilaiset tunne- ja vuorovaikutustaidot, kuten kuuntelemisen, itseilmaisun ja omien tunteiden säätelyn taidot. Dialogitaitoja on mahdollista oppia ja harjoitella.

Voit käyttää Dialogitaitajan videoita opetuksen ja keskustelun pohjana joko yksin tai yhdessä muun Dialogitaitaja-materiaalin kanssa. Tässä tehtävässä esimerkiksi hyödynnetään Dialogikortteja videoista tapahtuvan keskustelun pohjana.

Dialogitaitaja-materiaalia


Tehtävä 9: Mitä tuli kirjoitettua?

Tehtävä 10: Auts, Hups vai Häh?

Dialogikortit

Koko Dialogitaitaja-materiaali julkaistaan syksyn aikana Pearltrees-sivustollamme.

Lassi Pruuki: Dialoginen työskentelytapa opetuksessa.

Muuta materiaalia


Emojeihin liittyvää tehtävämateriaalia on Koulu ja kirkko –sivuston Reformaatio-aiheisessa materiaalipankissa.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Burkineista ja dialogitaidoista


Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan asiantuntija-artikkeleita dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Oikeastaan minun piti kirjoittaa jostain ihan muusta kuin burkineista. Burkini-keskustelussa nousee kuitenkin esiin monta kysymystä, jotka liittyvät dialogisuuden ja vallan teemoihin, joten en voinut vastustaa kiusausta. 

Musliminaisille suunnattu vartalon peittävä uima-asu burkini on herättänyt suurta huomiota tämän syksyn aikana. Sekä burkinien puolustajat että vastustajat vetoavat vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kritisoiden vallankäyttöä. Molemmilla puolilla on taipumus nähdä burkinia käyttävät naiset massana, jonka intentiot, halut ja toiveet on mahdollista niputtaa yhteen. 

Dialogitaitaja -kirjoitussarjassamme uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani kirjoittaa samantyyppisestä niputtamisilmiöstä, uskonnollistamisesta. Uskonnollistaminen tarkoittaa sitä, että yksilöä ja asioita tulkitaan uskonnon kautta silloinkin kun tämä ei ole tarpeen.

Koulussa tämä voi tarkoittaa oppilaiden niputtamista "et-oppilaiksi" tai "muslimioppilaiksi" olettaen, että samat uskomukset ja tavat ohjaavat näiden oppilaiden toimintaa.Samalla luodaan tarpeettomia raja-aitoja ja mahdollisia konflikteja oppilaiden välille.

Asioiden luokittelu ja niputtaminen on meille ihmisille hyvin tyypillinen taipumus. Vaatteiden valintaan, oppilaan uskonnolliseen taustaan tai moneen muuhunkaan asiaan liittyvät merkitykset eivät kuitenkaan koskaan ole yksiselitteisiä.

Kun dialogisuuden ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, keskeistä on kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle?

Aikanaan opetusharjoittelussani keskusteltiin pitkään ja hartaasti siitä, voiko opettaja käyttää tietynlaisia vaatteita, kuten pitkävartisia korkeakorkoisia saappaita. Yleinen mielipide oli niitä vastaan: ne välittävät vääränlaista viestiä. Tämä ajattelutapa heijasteli samanlaista logiikkaa kuin burkinikeskustelu tänä päivänä: vaatteella on yksi tietty viesti. Sama vaatekappale voi kuitenkin olla kantajastaan ja kontekstistaan riippuen kulttuurikritiikkiä, alistumista tai levollista normaaliuteen sulautumista.

Dialogisuuden perusajatuksiin kuuluu toisen ihminen kohtaaminen kunnioittavasti ja ilman ennakko-odotuksia sekä pyrkimys ymmärtää hänen maailmaansa. Pyrimme kuulemaan hänen ajatuksiaan sen sijaan että olettaisimme hänestä asioita hänen pukeutumisensa, uskontonsa tai jonkin muun seikan perusteella Jos tätä ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, ennen tulkintaa tai tuomiota tulisi aina kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle? 

Miksi dialogitaitojen opetus on tärkeää?


Dialogitaitoja harjoittelemalla voidaan auttaa oppilaita ymmärtämään asioiden moninaisia merkityksiä ja samalla auttaa heitä tekemään sellaisia valintoja, jotka edistävät heitä oman paikkansa löytämisessä. Hyvät vuorovakutus- ja tunnetaidot ovat tutkitusti yhteydessä sekä hyvinvointiin että oppimiseen. Opettajan aktiivien pyrkimys dialogisen tilan rakentamiseen ja säännöllinen dialogitaitojen harjoittelu luo oppilaille mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin ja auttaa heitä löytämään oman äänen sekä suhtautumaan kunnioittavasti erilaisiin valintoihin.

Dialogisuus antaa paljon myös opettajalle: mahdollisuuksia pysähtyä hetkeen ja oppia itsestään sekä saada voimaa aidoista kohtaamisista. Opetusneuvos Pekka Iivosen sanoin: dialogisuus on väline elämän syvien asioiden ymmärtämiseen.

Seuraa Dialogitaitaja -palstaamme täällä blogissa! Materiaalit julkaistaan syksyn aikana kokonaisuudessaan Pearltrees-sivustollamme.

Toivotamme lämpimästi kaikki lukijat mukaan UPEAT 2016 -2017 kiertueelle harjoittelemaan ja pohtimaan  yhdessä dialogitaitoja ja hakemaan Dialogitaitaja -materiaalin työvälineeksi omaan luokkahuoneeseen. 

Dialogiterveisin,

Essi ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja


Lue lisää:

Ubani, Martin. Uskonnollistaminen – näetkö yksilön? Teoksessa E. Ikonen & S. Vainio (toim.) Dialogitaitaja s. 9. Agricola 2016.