tiistai 12. toukokuuta 2015

Oppilaiden ajattelun taitojen vahvistaminen symbolityöskentelyllä

Vierailin tänä keväänä Saksassa Stuttgartin uskonnonpedagogisessa instituutissa (PTZ). Matkallani sain havainnoida, kokea ja arvioida yhdessä sikäläisten kollegoiden ja ihanan matkakumppanini, SUOL ry:n puheenjohtajan sekä uskonnonopettaja Anna Sauraman kanssa erilaisia uskonnonpedagogisia tekniikoita, työskentelyjä ja menetelmiä. Saila Poulterin vieraskynä käsitteli blogissamme hiljattain niin osuvasti turvallisuutta, että ajattelin itse jakaa erään työskentelyn, joka mielestäni toisaalta vaatii turvallisuuden kokemusta ryhmässä, mutta myös kehittää ja vahvistaa sitä.

Tunnin alkaessa tarvikkeet lautasella
Kyseinen työskentely ohjattiin yläkoulun 8. luokkalaisille iltapäivällä kolmetuntisen uskonnontuntisession alussa (13-16). Huomaa, että Saksassa uskontoa opetetaan siis määrällisesti enemmän kuin meillä ja siellä uskonnonopetus
saa sisältää uskonnon harjoittamisen elementtejä. Silti tässä työskentelyssä käytetty menetelmä toimisi mielestäni hyvin Suomessakin avaamaan ajattelua siitä, millaiset asiat kuuluvat hyvään elämään ja vahvistamaan samalla ajattelun taitoja ja vuorovaikutustaitoja (OPS 2016). Symbolityöskentelynä se myös vahvistaa oppilaiden sisäistä puhetta, vaikkeivät kaikki ajatukset tulisikaan sanoitettua ääneen. Konkreettisten materiaalien kautta voidaan tuoda näkyväksi abstraktejakin todellisuuden tasoja.

Luumi onkin osuvasti kirjoittanut:
"Opetuksessa sellainen materiaali, joka sisälsi symboleita, antoi oppilaille paljon enemmän ja merkittävämpiä virikkeitä jatkotyöskentelyyn ja omien kokemusten ymmärtämiseen kuin käsitetasolla liikkuneet kokemukset." Luumi,P (2001)

Kerron ensin miten tilanne eteni ja lopuksi kerron vinkin vaikka kevään lopettamiseen viimeisellä viikolla tätä tekniikkaa hyödyntäen.


1. Yhteinen tuolirinki

Oppilaat asettelivat tuolit heti luokkaan tullessaan ympyrään siten, että kaikilla oli tilaa istua tuolilla lähellä toisiaan. Uskonnontuntien alusta oli siis oppilailla valmis skeema, miten toimia. Ympyrän keskelle opettaja toi vadin, jolta löytyi kynttilä, liina, erilaisia paperinpaloja, kiviä ja puunukkeja. Muutamat oppilaista nostivat kättään ja kehoaankin tuoleilta saadakseen opettajalta vuoron toimia työskentelyn alkuasettelijana.

Tummatukkainen poika asetteli innostuneena, mutta arvokkuudella osasia paikoilleen. Selvästi hän oli nähnyt tämän tapahtuvan useamman kerran aikaisemmin. Liina tuli kaiken alle lattialle. Sen päälle hän asetti kaksi puista hahmoa vastakkaisiin nurkkiin ja paperilaput, joilla oli rohkaisevia lauseita Raamatusta. Vadin hän antoi opettajalle loppuine tavaroineen. Pohja oli valmis työskentelyn etenemiselle.

2. Päivän kohokohtia ja haasteita jakamisen ringissä

Opettaja kertasi alussa lyhyesti tilanteen etenemisohjeet: "Hei, onpa mukava nähdä teitä kaikkia jälleen! Kerro, mikä päivässäsi on ilahduttanut sinua tai ollut haastavaa tai jopa murheellista. Kuunnellaan muita rauhassa." Tämän jälkeen opettaja kysyi, kuka haluaisi aloittaa ja antoi lautasen paperilappuineen ja kivineen näin haluavalle.

Jokainen oppilas sanoi ääneen jonkin asian ja laittoi vadilta ottamansa symbolin liinalle. Vati liikkui eteenpäin omaan tahtiinsa. Pian tajusin kultaisten kolmioiden tarkoittavan auringon säteitä, jotka yhdessä alkoivat muodostaa aurinkoa liinan keskelle sekä kivien ja mustien pilvien tarkoittavan haastavia asioita ja murhetta. Vadin tullessa omalle kohdalleni olin kuullut upeita, yksinkertaisiakin sekä surullisia asioita, jotka saivat minut kokemaan vahvasti empatiaa tätä ryhmää kohtaan ja kunnioitusta näitä nuoria kohtaan. Koin niinsanotun Wow -efektin. Itse asetin säteen lattialle kertomaan siitä mahdollisuudesta, että sain olla tämän iltapäivän heidän kanssaan. Sain suloisia hymyjä vastineeksi. Varmastikin useampi asia pyöri nuorten ajatuksissa, vaikkeivät he kaikkea sanoittaneetkan. Se upeus symbolididaktiikassa juuri onkin: Sisäistä puhetta tapahtuu, kuten oppimistakin, vaikkei kaikkea aina lausuttaisi ääneen.



3. Hiljainen hetki jaettujen asioiden äärellä

Kun kaikki olivat saaneet sanoittaa asiansa ääneen, oppilaat pyysivät taas vuoroaan ja nyt vaaleatukkainen nuorukainen sai sytyttää kynttilän kankaan keskelle. Nuorukainen antoi tulitikkurasian opettajalle, istuutui paikalleen ja risti kätensä, kuten kaikki muutkin. Opettaja lausui yksinkeraisesti: "Rakas Taivaan Isä, näe kaikki ilomme ja surumme! Kiitos että saimme ne jakaa ja tuoda eteesi. Amen."

Tämän voi meillä vaikka korvata pysähtymällä ohjatusti. Opettaja voisi vaikka sanoa: Mietitään nyt hetki kaikkia näitä asioita ja iloitaan hyvistä asioista yhdessä. Meditaatio ja hiljentyminen on iso osa niin uskontoja kuin tämän päivän kiireellisten ihmisten tapaa yrittää rentoutua arjessa (vrt. kuntosalien mindfullness -harjoitteet rentouttavien ja kovienkin tuntien lopussa). Siksi itse ajattelen, että aloittamalla tunnin tämäntapaisella työskentelyllä voisi tuoda jotain sellaista uskonnontunneille, joka avaa oppilaille uskontojen maailmaa.

4. Kesälomalle lähtiessä jakamisharjoitus oman ryhmän kanssa

Jos innostuit tästä ja haluat kokeilla jotain vastaavaa omien opiskelijoidesi kanssa, kokeile ihmeessä vaikka viikon viimeisellä tunnilla kesälomalle jäämisen harjoitetta uskonnontunnilla.

  • Valmistaudu 

    Tarvitset isolle vadille raikkaan kesää kuvaavan liinan taiteltuna (vihreä, keltainen, oranssi, pinkki jne), kynttilän ja tulitikut, pahvista tai tukevasta paperista auringonsäteitä ja pilviä sekä muutaman pienehkön kiven pihamaalta. Auringonsäteiden tilalla voisivat toimia myös pikkuiset kestokukkaset tai vaikkapa helmet tai muut kauniit pienet asiat. Käytä mielikuvitusta kesäasetelmaa ajatellen!
  • Ohjaa opiskelijoita

    Ensimmäinen kerta vaatii opettajalta enemmän kuin seuraavat kerrat, jolloin tulet tätä tekniikkaa käyttämään. Pyydä ensin oppilaita tekemään tuolirinki ja kerro vasta heidän asetuttua tuoleille ja rauhoituttua, mistä on kyse ja mitä tullaan tekemään. Kerro rauhassa siitä,  että kunkin lausutun ajatuksen jälkeen jokainen saa asettaa liinan päälle omaa ajatustaan mielestään parhaiten kuvaavan symbolin liinalle. Muistuta siitä ettei ole kiire ja että tässä ringissä kunnioitetaan toisten puhetta ja opetellaan myös kuuntelemista. Pyydä ensimmäistä apuria asettamaan liina paikalleen. Pyydä tuomaan vati itsellesi takaisin.
  • Jakakaa ja kuunnelkaa

    Kysy kuka haluaisi aloittaa ja anna vadillinen positiivisia ja haasteellisia symboleita aloittavalle oppilaalle.  Joskus voi olla hyvä ensin aloittaa vaikka itse esimerkillään ja muistuttaa, että yksikin asia riittää. Laita kommenttisi jälkeen symboli liinalle ja kerro, että symbolit voi asettaa liinalla sinne, missä hyvältä tuntuu.  Jakakaa ja kuunnelkaa rinki loppuun asti rauhassa. Muista, että ensimmäisellä kerralla oppilaat saattavat olla hyvinkin rauhattomia, koska kyseessä on ehkä teille uusi työskentelytapa ja toimintakulttuurin muuttaminen vie aikaa. Käytä tässä kohtaa opettajan taitojasi, jotka voivat joutua kovillekin!
  • Pysähtykää hetkeksi yhdessä

    Kun olette kuulleet kaikkien kommentit on pysähtymisen vuoro. Voit kertoa, että pysähdytään ja ollaan hetki hiljaa näiden lausuttujen ajatusten äärellä. Maistellaan niitä ennen kesää ja iloitaan yhdessä iloista ja surraan yhdessä surevien kanssa. Kun n. 20s-40s on kulunut, voitte lopettaa. Voit kysyä oppilailta, mitä he pitivät tästä ja keskutella kesästä lisää. Voitte tehdä samantapaisen ringin katsoen taaksepäin kulunutta vuotta ja pysähtyä taas. Ja keskustella lisää. Ja lopuksi voi vaikka herkutella yhdessä, viettää pientä jakamisen juhlaa!


    Kiitoskarkkeja oppilaille 3 tunnin session jälkeen
    Toivon, että tästä kokemuksesta - jakamisen ringistä ja tekniikasta - on iloa sinulle ja oppilaillesi!


    P.S. kerro täällä meille kokemuksistasi luokkasi tai ryhmäsi kanssa, mikäli uskaltauduit käyttämään jakamisen rinkiä! Muistathan, että ensi lukuvuonna voit käyttää tätä vaikka joka tunnin alussa kysyen oppilailtasi kuluneesta viikosta. Kun tekniikka on tuttu, siihen ei kulu aikaa paljoakaan.

    Kevätterveisin, 
    Salla
Lisäluettavaa aiheesta: 

Luumi,P (2001).Symbolididaktiikan mahdollisuudet uskontokasvatuksessa. Teoksessa Salminen, J. (2001) Varhaiskasvatuksen uskontokasvatus.