Tapauskeskustelun avulla opitaan puhumaan katsomuksista

Koulussa kaikkien tulisi voida kokea itsensä hyväksytyksi kokonaisena, oman taustansa ja vakaumuksensa kanssa. Elämän katsomuksellisen ulottuvuuden tiedostaminen ja huomioiminen on tässä keskeistä.Tänä lukuvuonna tarjoamme pedagogisia välineitä tämän tavoitteen toteuttamiseen.  

Tehtävät sopivat uskonnon- ja elämäkatsomustiedon tuntien lisäksi eri aineiden keskustelu- ja tunnetaitoharjoituksiin.

Katsomuksiin liittyvät kysymykset herättävät monenlaisia tunteita ja mielikuvia. Lisäksi niiden käsittelyyn voi liittyä epävarmuutta ja hämmennystä. Miten niistä voi, saa tai pitäisi puhua? Miten katsomukset saavat näkyä koulussa vai saavatko? Tuottavatko ne haasteita vai rikastavatko oppimista? 

 

Katsomustietoisuus on kykyä tiedostaa katsomusten merkitys osana ihmisen elämää; identiteettiä, oppimista ja arvoja. Katsomustietoisuuteen kuuluu myös katsomusten tuntemus, valmius dialogiin sekä kyky reflektoida omia käsityksiään ja niiden vaikutusta omaan ajatteluun ja toimintaan. Katsomustietoisuuden harjoittelu yhdessä auttaa kohtaamaan moninaisuutta ja antaa välineitä puhua katsomuksellisista kysymyksistä. 

 

Tapauskertomuksista katsomustietoisuutta

 

Uskallus -hankkeen tuottama tapauskeskustelumateriaali on loistava keskustelu- reflektiotyökalu, joka sopii niin luokkahuoneeseen kuin aikuisille. Lyhyet  tapauskertomukset tarjoavat turvallisen mahdollisuuden eläytyä toisen kokemukseen sekä pohtia omaa suhtautumista toisen ja omaan katsomukseen. Niistä on myös helppo rakentaa silta tiedollisiin kysymyksiin ja opetussuunnitelman sisältöihin. 

Materiaalissa on 11 autenttista tapauskertomusta sekä yksinkertaisuudessaan nerokas ja toimiva kysymyspatteristo:

1. Mitä tunteita sinulla herää tapauksesta?
2. Mitä tunteita tapauksen henkilöllä on?
3. Mitä haluaisitte kysyä henkilöiltä?

Lisäksi jokaiseen tapauksen yhteydessä on myös juuri tähän tapaukseen liittyviä kysymyksiä, jotka johdattavat oppilaita pohtimaan osallisuutta tukevia ratkaisuja tapauksiin. 

Tapauskertomusten tilalle on mahdollista sijoittaa myös kuvia. 

Menetelmä sopii loistavasti eri-ikäisille, sillä keskustelun abstraktiotaso määrittyy luontevasti ryhmäläisten tiedon ja kokemusten pohjalta. Nuorten ja aikuisten kanssa turvallisessa ryhmässä on myös mahdollista käyttää keskustelun pohjana ryhmäläisten omia tapauskertomuksia. 

Kiinnostuitko? Tule mukaan oppimaan lisää tapauskertomusten käytöstä ja katsomustietoisuudesta maksuttomassa verkkokoulutuksessa, jonka toteutamme yhdessä Uskallus-hankkeen kanssa!

Lisää katsomustietoisia materiaaleja sekä lisätietoa löydät materiaalipankistamme.

Katso myös Dialogikasvatus -sivuston aineistot kieli- kulttuuri- ja katsomustietoisen kasvatuksen tueksi.

Iloa opetukseen toivottaa,

Essi Ikonen

kouluttaja

Uskonnonopetus.fi  

 

Lattiakuvakertomus lukiolaisten kanssa

Syksyn alussa kirjoitin siitä, miten rohkaistuin symbolityöskentelyn maailmaan. Tekstissäni kerroin siitä, kuinka työtapa arvelutti ennakolta: olisiko minusta siihen ja mitä se vaatisi? Blogitekstin lopulla kuitenkin odotin jo innolla pääseväni tositoimiin, ja nyt tahdonkin kertoa teille siitä, kun viimein pääsin. Suurkiitos siitä minut ryhmäänsä päästäneelle opekollegalle!

Ennalta huomasin jännittäväni tätä itselleni uutta työtapaa aika paljon. Jokin siinä, miten mielsin kertomuksen kertomisen konkreettisia symboleita hyödyntäen, sai minut kokemaan, että työskentely vaatisi aivan erityistä heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Pohdin myös sitä, miten noin 16-vuotiaat mahtaisivat suhtautua tähän oppimismenetelmään, joka hyödyntää niin vahvasti leikkiä ja luovuutta?

Valittu kertomus, Muhammadin ilmestys, nivoutuu aiheensa puolesta lukion uskonnon ensimmäisen kurssin / moduulin keskeisiin sisältöihin (kuten toki myös perusopetuksen ala- ja yläluokkien oppimääriin). Parhaimmillaan symbolididaktinen työskentely vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kehotietoisuutta sekä katsomusten välistä dialogia, joten myös menetelmän taitotavoitteet osuvat yksiin niin lukion opetussuunnitelman uskonnon oppiaineen kuin yleisen osan laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoitteiden kanssa. Aikaa työskentelyyn meni 60 minuttia, joka varmasti on enemmän, kuin mitä lukion uskonnossa keskimäärin käytetään yksinomaan Muhammadin ilmestystä kuvaavan kertomuksen käsittelyyn, joten perusteltavaa saattaa lukijan näkökulmasta jäädä vielä tältä osin.

Lattiakuvakertomusten avulla voidaan edistää lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueista erityisesti globaali- ja kulttuuriosaamista, hyvinvointiosaamista ja vuorovaikutusosaamista.

Lukion toimintakulttuuria kuvaavassa opetussuunnitelman luvussa kohdassa Oppiva yhteisö todetaan seuraavasti: ”Opetuksessa hyödynnetään yhteistoiminnallisuutta ja tuetaan ryhmän sosiaalisten suhteiden muotoutumista.” Alaluvussa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus puhutaan toimintatavoista ja käytännöistä, jotka tukevat ilmapiirin kiireettömyyttä. Symbolididaktinen kertomustyöskentely, jossa koko ryhmä rakentaa yhteisen kuvan, ja jokainen tulee osalliseksi (kuitenkin niin, ettei ketään pakoteta esimerkiksi sanallistamaan omaa osuuttaan ääneen) tukee yhteishenkeä ja opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista. Erityisesti tällainen on epäilemättä hyödyllistä juuri lukion ykkösten kanssa. Varaamalla työskentelyyn aikaa ja panostamalla yhteiseen rauhoittumiseen tuetaan kiireettömyyden kokemusta, joka saattaa usein olla kortilla lukio-opintojen työntäyteisessä ja hektisessäkin arjessa.

Hieman ihmetellen ja osa hihitellenkin kolmisenkymmentä lukiolaista kävivät piiriin istumaan, eikä hiljaisuus meinannut ihan heti laskeutua. Tilanteen asetuttua pidin johdantosanat tarkoituksella lyhyinä, tärkeintä oli korostaa, että tänään meillä ei olisi oikeita tai vääriä vastauksia, vaan juuri se, mikä kultakin sisimmästä nousisi, olisi merkityksellistä yhteisen pyrintömme kannalta. Oma jännitykseni hälveni heti alkuun päästyämme. Tästä työskentelyohjeesta voit katsoa, miten kertomus ja lattiakuva etenevät: kertomus, liike, kuvan rakentaminen ja keskustelu vuorottelevat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lukiolaisryhmän yhdessä tekemä lattiakuva Muhammadin ilmestyskertomuksesta.

Ryhmän jäsenet osallistuivat eriasteisella pieteetillä lattiakuvan muotoiluun, mutta kaikki osallistuivat, mikä parasta. Ikävaihe on herkkä, puhumattakaan siitä, että on juuri aloitettu uudessa porukassa lukio-opinnot - ei ole välttämättä helppoa heittäytyä luovaan toimintaan koko ryhmän edessä. Samoin ihmetellessämme kertomuksen jälkeen pyhää erilaisten kysymysten avulla ei avoin kysymys koko ringille tuottanut puheenvuoroja, mutta turvallisemmat pariporinat löystivät kielenkannat.

Lopuksi jakauduimme pienryhmiin muistelemaan kertomuksen päävaiheita ja tunnelmia. Kiertelin ryhmissä ja etsiskelin nuorten kanssa vastauksia heiltä nousseisiin spontaaneihin kysymyksiin, kuten: "Mihin uskontoon tämä nyt liittyikään?" "Oliko Gabriel siis se profeetta?" "Mikä tunne se on, jos sulta kerta toisensa jälkeen pyydetään jotain sellaista, mitä et osaa tehdä?" Tuntui siltä, että edeltävä työskentely oli saanut ainakin osan lukiolaisista avoimeksi pohtimaan kysymyksiä ääneen heille tuntemattoman aikuisen kanssa, mistä iloitsin.

Kertomuksen pääkohdat ja tunnelmat kirjattiin lapuille.

Kertomustyöskentelyn pohjalta on luontevaa jatkaa kurssin islamiin liittyvien sisältöjen käsittelyä. Kertomuksen eri kohtiin palaamalla voi lähteä tutkimaan esimerkiksi profeetta Muhammadin elämää, Koraania tai resitaation merkitystä.

Jäin vielä innolla odottelemaan, millaista palautetta opiskelijat mahdollisesti antaisivat työskentelystä omalle opettajalleen jälkikäteen. Semminkin, kun eräs nuori lausahti vielä ringissä istuessamme: "Ihan kivaahan tällainen on, mutta pakko kysyä, että mitä tässä on oikein tarkoitus oppia?" Tuolloin vastasin, että tämän kurssin asioita, mutta että oppimisen näkökulmasta voimme ehkä paremmin arvioida menetelmän toimivuutta hieman myöhemmin.

Muutaman viikon päästä arviointitilaisuuden yhteydessä opiskelijat saivat antaa palautetta mistä vain koskien kurssia, ja jotkut olivat nostaneet lattiakuvatyöskentelyn erikseen esiin myönteiseen sävyyn. Erityisesti seuraava palaute kuvastaa nähdäkseni hyvin menetelmän hyödyllisyyttä sisältöjen oppimisen näkukulmasta: ".. tunti oli hyvällä tavalla erilainen, koska silloin pääsi konkreettisesti tekemään. Tekemällä eri tavalla auttoi minua muistamaan paremmin joitakin asioita."

Kertomuksia on aina hyödynnetty tiedonvälittämisen muotona ja kerronnallinen rakenne auttaakin meitä muistamaan paremmin. Yhdistettynä keholliseen tekemiseen, visuaaliseen kuvaan ja omakohtaiseen sekä yhteiseen pohdintaan kyseessä onkin jo aika tehokas yhdistelmä oppimisen kannalta. Itselleni puhuttelevinta symbolididaktiikassa on kuitenkin se, kuinka se vahvistaa osallisuutta ryhmässä. Kuva rakentuu yhdessä ja jokainen vie kuvaan vähintäänkin yhden symboliesineen, jollei muuta. Avoimet symbolit voivat kantaa monenlaisia merkityksiä käyttäjästään riippuen, ja oman symbolinsa saa sanallistaa, muttei ole pakko. Metodi huomioi näin paitsi erilaisia oppijoita, myös erilaisia temperamentteja ryhmässä. Työtapa toteuttaa siten hyvin myös turvallisemman tilan periaatteita, joihin uusi lukion opetussuunnitelma meitä uskonnossa velvoittaa.

Kokeile siis rohkeasti :-) Täältä löydät ohjeita symboleita hyödyntäviin kertomustyöskentelyihin. Olemme valinneet mukaan kertomuksia eri perinteistä siten, että ne nivoutuvat luontevasti uskonnon oppiaineen sisältöihin eri kouluasteilla. Kuulisimme mielellämme kokemuksistasi!

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Keväällä on vielä mahdollisuus osallistua maksuttomiin Kerro minulle tarina -koulutusiltapäiviimme Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella tai Helsingissä. Lue lisää, ilmoittaudu mukaan ja ota kertomusten voima omaksesi.

YK:n päivä ja vastuuviikko: uusi materiaali ihmisoikeuskasvatukseen

Alkaneella viikolla vietetään ekumeenista vastuuviikkoa. Se on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, jonka teemana ovat tänä vuonna ihmisoikeuspuolustajat. Samaisen viikon torstaina 24.10. vietetään YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Valtakunnalliset opetussuunnitelmamme lähtevät siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat paitsi velvoittavaan normipohjaan myös niihin arvoihin, joille koko opetus perustuu. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan: “ihmisoikeuskasvatusta on kaikki sellainen koulutus, kasvatus ja tiedotus, joka tähtää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien maailmanlaajuiseen kunnioitukseen, ja joka siten ehkäisee ihmisoikeusloukkauksia.” Viime OPS -kierroksella ihmisoikeuskasvatukseen liittyvä aines lisääntyi myös uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä.

Kunnioittaaksemme YK:n päivää ja ekumeenista vastuuviikkoa nostammekin esiin tämän vuoden Kerro minulle tarina –materiaalistamme ihmisoikeuskasvatusta varten luodun tehtävän. Siihen liittyvä kertomus on herättänyt vilkasta ja innostunutta keskustelua vastikään alkaneella koulutuskiertueellamme ja iloitsemme voidessamme jakaa jotain yhteisistä pohdinnoista näin laajemmallekin yleisölle.

Nuori kaukaisesta maasta –tarina ja siihen liittyvä työskentely on alkujaan lähtöisin moninaisuus-oivallus-dialogi eli MOD-koulutuskokonaisuudesta. MOD-toiminta tähtää yhdenvertaisuuden edistämiseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kertomuksen taustalla vaikuttavat useamman ihmisen oikeat elämäntarinat, mutta se on kirjoitettu mahdollisimman avoimeen muotoon. Päähenkilöstä käy esimerkiksi ilmi, että hän on turvapaikanhakija, mutta tarina ei kerro hänen sukupuoltaan, lähtömaataan tai ikäänsä - häneen viitataan vain sanalla Nuori. Tämä haastaa pohtimaan, millaisilla oletuksilla ja mielikuvilla täytämme tarinan aukot. Mitä sukupuolta edustaa lyhytsanainen viranomainen, entä empaattinen kanssamatkustaja - tai tämän puoliso? Muuttuisiko suhtautumisemme päähenkilöön, jos hänen kotimaansa olisikin jokin muu, kuin mitä kuvittelimme? Mistä ovatkaan peräisin ne ennakkoasetelmat, joilla mielessämme kertomusta täydennämme?

Materiaalin pohdintakysymykset tuovat myös näkyväksi tosielämän moraalisten valintatilanteiden moninaisuuden ja haastavuuden. Miksi meidän on vaikeaa toimia oikein, vaikka tietäisimme mikä on oikein? Kun omaa näkökulmaa vaihtaa, ei ratkaisu olekaan niin helppo, kuin aluksi saattaisi olettaa.

Kertomus muotona tuo ihmisoikeuskysymykset ja -ongelmat lähemmäs oppijoita ja monesti uutistekstejä helpommin ymmärrettäväksi. Tarina herättää myös tunteet mukaan oppimisprosessiin ja virittää empatiaan eri tavalla kuin esimerkiksi tietotekstin opiskelu. Kertomuksesta keskustelu ja sen havaitseminen, että eri asiat ja henkilöt koskettavat eri tavoin kuulijoita, on avartavaa ja lisää ymmärrystä. Näin asia painuu mieleenkin voimakkaammin. Parhaimmillaan kertomuksesta ja siihen liittyvästä työskentelystä käynnistyvä sisäinen prosessi johtaa vaikuttamisen haluun ja yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen.

Tutustu siis Nuori kaukaisesta maasta -materiaaliimme ja katso voisiko se palvella sinun oppilaitasi tai opiskelijoitasi ihmisoikeusteeman äärellä. Mikäli innostut kerronnan maailman hyödyntämisestä laajemminkin oppimisen ja eettisyyden tukena, tule ihmeessä mukaan maksuttomalle Kerro minulle tarina -koulutuskiertueellemme.

Antoisaa vastuuviikkoa ja YK:n päivää toivottaen,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Opetushallituksen sivuilla on julkaistu vastikään laaja materiaalivaranto liittyen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen, johon tutustumista suosittelen myös lämpimästi.

Mitä sinä haluaisit kertoa uskonnon opetuksesta?

Hei kollega,

tiedäthän sen tunteen, kun julkisuudessa kerrotaan tarinaa työstäsi ja ammatistasi, muttet tunnista sitä kertomusta lainkaan? Aivan. Sen kokemuksen äärellä olemme taas olleet useamman kerran seuratessamme lähiaikojen julkista keskustelua. Koulujen uskonnon opetusta koskien on edelleen liikkeellä mitä ihmeellisimpiä mielikuvia ja käsityksiä. Mitäs jos otettaisiin vähän tilaa haltuun omilla kertomuksillamme ja ajanmukaisella tiedolla?

Uskonto oppiaineena tarjoaa välttämättömiä taitoja maailmankansalaiselle. Tänä päivänä uskonnon sisältö avautuu koko maailmaan jo perusopetuksen alaluokilla, kun tunneilla perehdytään erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse muistan omalta kouluajaltani syttyneeni ussan tunneilla roihuun juuri tämän aihepiirin laajenemisen myötä, joka silloin aammoin tapahtui yläasteelle siirryttäessä. Opetussuunnitelmat ovat sittemmin moneen kertaan uudistuneet ja vastaavat nykyisellään erinomaisesti globaalin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Oma roihuni ei kerran sytyttyään koskaan laantunutkaan. Se kantoi yläasteelta lukioon ja sittemmin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen laitokselle. On valtava etuoikeus saada tehdä työtä sellaisten teemojen parissa, joista voi oppia aina vain uutta itsekin, edistäen lasten ja nuorten kanssa taitoja, joita pitää elintärkeinä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa toimimiselle.

Uusimpien opetussuunnitelmien mukaan yksi uskonnonopetuksen keskeisistä tehtävistä on kehittää valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin. Tähän liittyy oleellisesti myös kasvanut ihmisoikeuksiin liittyvä aines uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Lisäksi uskontojen moninaisuuden rinnalle on noussut opetussuunnitelman tasolle eksplisiittisesti myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus. Ilolla on tervehditty tätä alati lisääntyvää painotusta uskontojen ja katsomusten elettyihin muotoihin. Uskonto kulttuurisena ja yhteiskunnallisena oppiaineena sisältää myös vahvan eettisen orientaation.

Linnea ja Loviisa työstävät kuoleman teemaa Hugo
Simbergin teoksen pohjalta. Kuva: Aura Kotkavirta

Mitäpä jos me uskonnon opettajat, jotka näemme tämän päivän uskonnon opetuksen arvokkaana ja tärkeänä välineenä katsomustietoisuuden ja uskontolukutaitojen edistämisessä, laittaisimme omat kertomuksemme mukaan keskusteluun ja avaisimme sitä, mitä uskonnon tunneilla tapahtuu juuri tänään? Mitäpä jos jonain päivänä julkisuudessa uskonnon oppiaineesta esitetyt mielikuvat vastaisivatkin Opetushallituksen opetussuunnitelmassa määrittämiä ja opetuksessa toteutuvia mainioita yleissivistäviä sisältöjä?

Jos koit kutkutuksen tai tutinan rinnassasi, liity tähän iloon kanssamme hashtagilla  #ussatänään ja postaa somessa omia merkityksellisiä uskonnon tuntien sisältöjä, toimintaa ja tapahtumia. Kerrotaan yhdessä tarinaa siitä, mitä ussan opetus on tänä päivänä!

Iloiten siitä, miten laadukasta uskonnon opetus on Suomessa jo nyt,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Maksuton koulutuskiertueemme käsittelee tänä lukuvuonna juuri kertomusten voimaa ja mahdollisuuksia opetuksessa. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan ensi kuussa alkavalle kiertueelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 

Kerro minulle tarina –opetusmateriaalit maksutta verkossa