tiistai 29. marraskuuta 2016

Joulupuu on rakennettu

kuva:wikimedia
Joulusarjassamme tänä vuonna kuunnellaan jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeiden askartelua.
  


Joulupuu on rakennettu, on yksi kaikkein tutuimpia joululaulujamme. Laulun pohjalla on suomalainen kansansävelmä v. 1876, johon G. O. Schöneman kirjoitti sanat. 

Kuusen koristeiden symboliikkaa

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
Aluksi joulukuusi koristi koteja sellaisenaan, mutta pian se alkoi saada oksilleen erilaisia koristeita. Varhaisimpia joulukuusen koristeita olivat omenat, piparkakut, paperikaramellit, ja latvaan laitettu tähti. Itse valmistetut olkikoristeet olivat myös yleisiä. Useimmilla perinteisillä kuusen koristeilla on taustallaan kristillinen symboliikka. Omenat ja myöhemmin pallot kuvaavat hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä, olkikoristeet Jeesuksen seimen olkia ja tähti latvassa Betlehemin tähteä. Kuusen hopeiset nauhat loistavat tähden valoa ja perinteinen lippunauha muistuttaa, että Jeesus on syntynyt kaikkien kansojen vapahtajaksi. Joulukuusi itsessään symbolisoi ikivihreine oksineen paratiisin puuta.
  
Legenda joulupuusta

Eräänä päivänä Isä Jumala kutsui luokseen neljä enkeliä. Enkelit olivat nimeltään Toivo, Ilo, Usko ja Rakkaus. ”Minulla on teille tärkeä tehtävä”, Isä Jumala sanoi enkeleille. ”Menkää maan päälle ja etsikää puu, joka sopii ihmisille joulupuuksi.”

Enkelit lähtivät matkaan. ”Millainen on hyvä joulupuu?” he pohtivat. ”Sen tulee pystyä tarjoamaan suojaa talven pakkasissa ja syksyn viimoissa linnuille ja metsän muille eläimille”, Rakkaus sanoi. ”Sen pitää jaksaa kantaa oksillaan kaikenlaista kaunista ja tuoda iloa jokaiseen kotiin, oli koti sitten köyhä maja tai loistava linna”, Ilo toivoi. ”Sen tulee säilyä vihreänä läpi vuoden. Sillä vihreä on toivon väri ja muistuttaa, että lopulta pimeys väistyy ja elämä voittaa”, Toivo sanoi. ”Mikä tärkeintä”, Usko sanoi, ”siinä täytyy olla jokin merkki, joka muistuttaa joulun lapsesta.”

Viimein enkelit lennähtivät maan päälle. Talvisessa metsässä oli hämärää. Pihlaja oli pudottanut kukkansa ja tilhet olivat syöneet sen marjat. Koivun runkoa tuskin erotti talven valkoisesta hangesta, sillä siinä ei ollut ainuttakaan vihreää tai keltaista lehteä. Haapa värisi kylmissään ja lehdistä paljaana koivun kyljessä.

Lopulta enkelit löysivät männyn, joka kantoi ylväänä vihreää viittaansa talvisessa metsässä. ”Tässä puussa on toivon väri”, Ilo sanoi. ”Ja vahvat oksat kantamaan kaikkea kaunista”, Toivo huomasi ja ehdotti: ”Valitaan mänty joulupuuksi!" Rakkaus ja Usko puistelivat päitään. ”Ei käy!” he sanoivat. ”Siinä ei ole Jeesuksen merkkiä”, Usko sanoi. ”Sen oksat ovat liian harvat ja ylhäällä, jotta se voisi tarjota pikkulinnuille suojaa talven viimoilta”, Rakkaus huomautti.

Enkelit jatkoivat etsimistään. Jonkun matkan päässä kasvoi toinen vihreä puu, kuusi. Sen oksat ylsivät maahan saakka ja muodostivat kuin pienen suojaisan majan ikivihreiden oksien ja rungon väliin. Vahvat oksat kantoivat väsymättöminä paksua lumitaakkaa. Usko meni lähemmäs puuta. ”Tämä kelpaa”, hän sanoi ja nosti kuusen oksan toisten enkelin nähtäväksi. Valkoista hankea vasten enkelit näkivät, kuinka kuusen oksan kärjet muodostivat ristin.

”Tässä on meille joulupuu!” enkelit iloitsivat. Jokainen enkeli antoi vasta valitulle joulupuulle lahjan. Usko koristeli kuusen oksat kynttilöillä, jotka loistivat kuin tähdet Betlehemin taivaalla jouluyönä. Toivo ripusti puun latvaan suuren tähden muistuttamaan siitä tähdestä, joka johdatti tietäjät Jeesus-lapsen luokse. Rakkaus asetti kuusen juurelle lahjoja, jotta ihmiset muistaisivat toisiaan rakkaudella. Ilo siunasi joulupuun, jotta se toisi joulun iloa jokaiseen kotiin.

Koristekaramelli-askartelu

Tarvikkeet: sakset, teippiä/liimaa, silkkipaperia, enkeli- tai jouluaiheisia kiiltokuvia tai lehdistä leikattuja pieniä kuvia, sanomalehtipaperia, erivärisiä puuvillalankoja.
Valmistus: Taittele sanomalehden suikaleista litteä paketti, joka on kooltaan 2,5 x 5 cm. Teippaa tai liimaa paketti kasaan. Leikkaa silkkipaperista noin 15 cm leveä pitkä suikale. Kiedo silkkipaperisuikaletta useita kerroksia paketin ympärille, niin että sanomalehti ei kuulla lävitse. Sido paketin päät puuvillalangalla. Liimaa silkkipaperikarkin päälle kiiltokuva tai lehdestä leikkaamasi jouluinen kuva. Hapsuta saksilla karkin päät. Halutessasi voit laittaa sisään myös oikeita, kovia karamelleja. Kiedo paperittomat karamellit ensin leivinpaperiin ja sitten vasta silkkipaperiin. Silkkipaperikarkit sopivat kuusenkoristeiksi, pakettien koristeiksi tai pieniksi joululahjoiksi sellaisinaan.
  
Askarrellaan makaronienkeleitä

Tarvikkeet: erilaisia makaroneja, spray-maaleja esim. kulta, hopea, valkoinen), liimaa. Sommitelkaa makaroneista enkeleitä. Liimatkaa sopivat siiviksi, ruumiiksi ja pääksi. Liimatkaa osat kiinni toisiinsa, kiinnittäkää kuivuneisiin enkeleihin ripustuslangat ja spayatkaa valmiit enkelit haluamanne värisiksi. Sprayaamisen voi tehdä myös ennen osien liimaamista. Tällöin esim. siivet ja ruumis voivat olla erivärisiä. Enkelit sopivat koristeeksi joulukkuuseen, paketin päälle tai joulukorttiin.


Jouluiloa toivottaa

Satu Reinikainen, Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja


Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013


Kuvahaun tulos haulle IHme joulu, Reinikainen



tiistai 22. marraskuuta 2016

Seimen äärellä


kuva: wikimedia


Joulusarjassamme tänä vuonna kuunnellaan jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeiden askartelua.


Joulun aikaa liittyy paljon erilaisia tarinoita ja legendoja. Eräs vanhoista legendoista kertoo, kuinka härkä ja aasi päätyivät Jeesuksen seimen äärelle. Luukkaan evankeliumin tekstissä eli nk. jouluevankeliumissa kumpaakaan eläintä ei mainita. Härän ja aasin läsnäolo jouluseimen äärellä perustuukin kauemmas, Vanhan testamentin puolelle. 

Jesajan kirjan tekstissä sanotaan: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen.” (Jes. 1:3) Kirkkoisä Origenes asetti tämän tekstin jouluevankeliumin yhteyteen ja näin aasi ja härkä saivat paikan seimen äärellä. Kaikkein varhaisimmissa kirkkotaiteen kuvissa ovatkin Jeesus-lapsen lisäksi vain nämä eläimet. Myöhemmin kuviin ilmaantui Maria ja sitten Joosef, paimenet ja tietäjät. Jesajan kirjassa aasi symbolisoi ei-juutalaisia ja härkä puolestaan juutalaista kansaa.

Legenda tallin eläimistä


Isä Jumala alkoi suunnitella Jeesuksen syntymää. Sitä varten oli paljon tekemistä, ja hän tarvitsi apua. Niinpä hän kutsui enkeli Gabrielin luokseen.


Roomalainen sarkofagi 400-luvulta  Kuva: Giovannni DallÓrto, wikimedia

”Koko luomakunnan täytyy olla todistamassa Jeesuksen syntymää. Emme voi kutsua kaikkia eläimiä paikalle, vaan muutama saa edustaa heitä. Mene maan päälle ja etsi sopivat eläimet”, Jumala sanoi Gabrielille. 

Gabriel lensi maahan ja alkoi etsiä seimen äärelle sopivia eläimiä. Ensimmäisenä paikalle asteli mahtipontinen leijona. ”Minä olen eläinten kuningas”, leijona karjui. ”Minun pitää ehdottomasti saada olla paikalla Jumalan Pojan syntyessä.” Arkkienkeli Gabriel pudisteli päätään. ”Ei”, hän sanoi leijonalle. ”Jumalan Poika ei tule maan päälle etsimään valtaa ja kunniaa.” Ja niin Gabriel käännytti leijonan tiehensä.

Seuraavana paikalle tepasteli riikinkukko sateenkaaren väreissä loistava pyrstö levällään. ”Minun tulee olla paikalla lapsen syntyessä”, riikinkukko pöyhkeili. ”Vain minä voin kauneudellani tehdä tallista taivaan ja maan kuninkaalle sopivan syntymäpaikan”, se rehvasteli. ”Jumalan Poika ei viihdy pöyhkeyden ja omahyväisyyden keskellä”, Gabriel sanoi riikinkukolle ja jatkoi etsimistään.
Samassa paikalle ilmestyi kettu. ”Minua ei voi sivuuttaa, kun valitaan eläimiä lapsen seimen äärelle”, kettu sanoi. ”Minä pystyn livahtamaan kenenkään huomaamatta lähimpään kylään ja varastamaan maukkaita kananpoikia Pyhän perheen syötäväksi”, se sanoi huuliaan lipoen. ”Jumalan Poika ei tule maan päälle varastamaan toisten omaa”, Gabriel sanoi ja käänsi ketulle selkänsä.

Puusta kuului kahahdus, kun pöllö lehahti paikalle. ”Minä olen eläimistä kaikkein viisain”, pöllö huhuili. ”Minun tulee olla läsnä, jotta minä voin jälkeenpäin selittää muille, mitä Jumalan Pojan syntymä oikeasti merkitsee”, pöllö perusteli. Gabriel pudisti jälleen päätään. ”Ei!” hän sanoi. ”Jumalan Poika ei kaipaa viisaiden selityksiä.”

Eläin toisensa jälkeen tuli Gabrielin luokse. Jokainen kerskui omilla taidoillaan ja erinomaisuudellaan, mutta Gabriel käännytti yhden toisensa jälkeen pois.
Lopulta yksikään eläin ei ollut enää tulossa tyrkyttämään itseään seimen äärelle. Gabriel katseli pettyneenä ympärilleen. Hän ei ollut löytänyt yhtään seimelle sopivaa eläintä. Silloin Gabriel näki härän ja aasin seisomassa läheisellä niityllä syömässä ruohoa. Gabriel meni niiden luokse ja kysyi: ”Mitä teillä on tarjota Jeesus-lapselle?” ”Ei mitään”, härkä ja aasi vastasivat. ”Eikö yhtään mitään?” Gabriel ihmetteli. Mutta aasi vain huiski häntäänsä ja härkä puhalteli ilmaa suurista sieraimistaan. 

Gabriel katseli näitä vaatimattomia eläimiä: aasin uskollisia silmiä ja härän jykeviä hartioita. ”Minä valitsen teidät Jumalan Pojan seimen äärelle”, Gabriel sanoi yllättäen. ”Te olette juuri sopivat eläimet. Aasi saa huiskia hännällään kärpäsiä vastasyntyneen ympäriltä ja härkä voi lämmittää lasta hengityksellään”, enkeli perusteli.

Niin valittiin härkä ja aasi todistamaan kuninkaan syntymää maan päälle. Arkkienkeli Gabriel kelpuutti kaikkein tavallisimmat. Ne, jotka eivät kehuskelleet omalla erinomaisuudellaan. 

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

Työskentely: tavallisten asioiden ylistys

Tarvikkeet: eri värisiä paperilappuja ja kyniä.

Kirjoittakaa lappuihin asioita, joista arjen keskellä ei muista kiittää ja joita ei aina muista arvostaa, mutta jotka kuitenkin ovat tärkeitä ja tuovat hyvää mieltä. Kiinnittäkää laput yhteiselle alustalle. Voitte myös piirtää alustalle härän, aasin ja Jeesus -lapsen.

Työskentely: joulunäytelmä

Käsikirjoittakaa joko Legenda joulupuusta tai tallin eläimistä joulunäytelmäksi oman luokan iloksi tai vanhemmille esitettäväksi. 

Jouluiloa toivottaa

Satu Reinikainen
Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja

Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013

Kuvahaun tulos haulle IHme joulu, Reinikainen

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kohti joulun salaisuutta

Kuva: wikimedia
Joulusarjassamme kuunnellaan tänä vuonna jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeet.




Jouluaatto osuu tänä vuonna lauantaihin. Se tarkoittaa, että adventinaika on pisin mahdollinen ja adventtikalenterista saa avata peräti neljä luukkua ennen, kuin joulukalenterista ensimmäistäkään.


Salaisuuksien kuusipuu

Lapsuudenkodissani joulukuusi haettiin kotimetsästä. Isä toi kuusen pihaan joulunalusviikolla ja tökkäsi hankeen odottamaan jouluaattoa. Muistoissani lunta oli aina jo ennen joulua kinoksiksi asti. Aattoaamuna kuusi kannettiin tupaan. Kotitaloni tuvassa ei ollut enää minun lapsuudessani seinustoja kiertäviä penkkejä, vaan huoneen nurkassa oli sohva ja sen vieressä oli kuusen paikka. Kuusen alle levitettiin sininen puuvillainen kangas, jossa punalakkiset tontut iloisesti tanssivat piirileikkiä.


Kuusen koristelun järjestys toistui aina samana. Ensin isä kiinnitti oksille sähkökynttilät, seuraavaksi äiti ripusti hopeiset joulukuusen nauhat. Sitten me lapset saimme laittaa mielemme mukaan oksille loput koristeet. Paitsi yhden, jonka paikka oli määrätty vuodesta toiseen samaksi. Se oli punainen kuusenpallo, jossa oli pieniä ympäriinsä kaarena palloa kiertäviä uria. Pallo asetettiin aina oksalle, joka oli kaikkein lähimpänä sitä sohvannurkkaa, minne isä heittäytyi päivällisen jälkeen ruokalevolle. Pallo piti ripustaa niin lähelle, että isä yletti pyöräyttämään sitä sohvalla maaten. Isän sormien jäljiltä pallo pyöri vinhaa vauhtia, ja kuvio sen pinnassa eli. Pallo säkenöi ja säihkyi taianomaisesti kynttilöiden valossa. Tuohon palloon sai koskea vain isä, mutta meitä se ei haitannut. Niin me halusimmekin. Halusimme, että juuri isä laittoi pallon pyörimään ja välkkymään joulun valoa tupaan.


Pohdittavaksi ja keskusteltavaksi: 

Vanhoissa maalaistaloissa ei ole useinkaan erillistä keittiötä, vaan tupa, jossa on paitsi ruokapöytä, usein myös leivinuuni. Eri puolilla Suomea talojen huoneiden nimitykset vaihtelevat.
Minkälaisia huoneiden nimityksiä tunnette? Mitkä ovat peräisiä mistäkin päin Suomea? Tarkoittavatko sanat teille samoja asioita vai eroavatko merkitykset toisistaan? Mikä on teidän kotinne tärkein paikka? Mihin ihmiset teidän kodisanne kokoontuvat? Laitetaanko teillä joulukuusi? Mihin huoneeseen kuusi laitetaan? Onko teidän joulun vietossanne jotain asioita, jotka täytyy aina tehdä samalla tavalla? 


Joulukuusen historiaa

Viggo Johansen 1891 Lähde: wikipedia
Joulukuusen juuret juontavat tapaan koristella koti ikivihrein oksin juhla-aikaan. Joulun koristeena kuusi on lähtöisin Saksasta 1500-luvun lopulta. Aluksi sisälle tuotiin pieniä kuusia, jotka ripustettiin latvastaan kattoon tai laitettiin pöydälle. 1800-luvun alkupuolella saksalaiset aateliset toivat tavan Englannin hoviin. Vuonna 1832 kirjoitti 13 vuotias prinsessa Viktoria päiväkirjaansa, että pöydällä oli jouluna kaksi kuusta, joiden juurelle lahjat laitettiin. Suomeen joulukuusi tuli Ruotsin kautta 1800-luvun alussa. Ensin kuusi oli vain rikkaiden kotien joulukoriste. Z.Topelius kuului perheineen ylempään yhteiskuntaluokkaan, jossa joulukuusi tunnettiin jo varhain. Hän kirjoitti v. 1837 lapsista, jotka leikkivät joulukuusen ympärillä. Joulukuusi levisi tavallisen kansan pariin vasta 1900-luvun alussa. Suomessa valaistiin ensimmäinen joulukuusi Tampereella v. 1894.



Työskentely: Hyvä mielen adventtikalenteri 

Tarvitaan materiaalia joulukuusen valmistamiseen, kuten huopaa, aaltopahvia, kartonkia, tms. Kestävämmän joulupuun saa sahaamalla vanerista tai ompelemalla ja vuorittamalla kauniista kankaasta. Lisäksi tarvitaan paperia, ohutkärkisiä tusseja, punaista puuvilla- tai villalankaa, isosilmäinen neula. 

Piirtäkää ensin kuusen malli paperille. Yksinkertaisimmillaan malli voi olla pelkkä kartio. Miettikää sitten 29 (tai 24, mikäli teette joulukalenterin 1-24 päivälle) tekstiä, jotka kirjoitatte kalenterin ”luukkuihin”. 

Tutkimusten mukaan kiitollisuus ja omien tärkeiden asioiden äärelle hiljentyminen parantaa hyvinvointia ja edistää myös oppimista. Tässä on muutama erilainen kalenterivaihtoehto. Voit myös yhdistellä ideoita tai keksiä omia! 

Runokalenteri: Ajatelmia, runon pätkiä, virsien säkeistöjä tai raamatunjakeita.

Kiitollisuuskalenteri: Asioita, joista voi olla kiitollinen

Arvokalenteri: Asioita, jotka ovat tärkeitä

Hyvän tekemisen kalenteri: Asioita, joita voin tehdä, jotta meillä olisi hyvä olla yhdessä.


Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
Tekstit/asiat kirjoitetaan pienille paperilapuille, jotka kääritään rullalle ja rullat sidotaan punaisella langalla. Mikäli jonkun rullan haluaa tietyn päivän kohdalle, rullan päälle kannattaa jo tässä kohdin kirjoittaa päivän numero. Kalenterin voi tehdä etukäteen valmiiksi ja avata laput päivä kerrallaan tai sen voi rakentaa käänteisesti, eli joka päivä lisätä yhden asian kalenteriin. 

Rullat kiinnitetään kuuseen neulalla ja langalla tai jos käytettävissä on metallirinkuloita, ommellaan ne ensin kiinni kuuseen ja solmitaan rullat rinkuloihin. Joulukalenterikuusen voi käyttää vaikka joka vuosi uudestaan.

Iloa joulun odotukseen toivottaa,

Satu Reinikainen
Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja
  
Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013


Kuvahaun tulos haulle IHme joulu, Reinikainen

torstai 27. lokakuuta 2016

Tunnetaidot dialogin välineenä


Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan kirjoituksia dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.



GIF: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi
"Naapurimme rakennetaan koirapuisto."
"Rehtori pyysi minut luokseen käymään."
"Minut on valittu vetämään tämän lukuvuoden joulujuhlatoimikuntaa."

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi näihin lauseisiin? Ihmisellä on luontainen tapa luokitella ärsykkeet lähestyttäviin ja vältettäviin. Omien välittömien tunnereaktioiden tunnistaminen on osa dialogitaitoja, joiden edistämiseen opetuksessa Dialogitaitaja-materiaali tähtää.


Dialogitaitoja ovat muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaidot, joista Ulla Klemola ja Marja Kokkonen ovat kirjoittaneet Dialogitaitaja-teokseen.Tunnetaidot edistävät yksilön tunne-elämän lisäksi vuorovaikutustilanteissa toimimista. Dialogia käydessä tunteita herää usein silloin, kun ihminen kuulee omista mielipiteistään poikkeavia näkemyksiä, kokee omat näkökantansa kyseenalaistetuksi ja joutuu perustelemaan tai pohtimaan omia kantojaan. Uskonnosta ja katsomuksista keskusteleminen herättää voimakkaita tunnereaktioita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. 

Oman välittömän reaktion tunnistaminen ja pieni tilannearvio ennen reagointia parantaa vuorovaikutustilanteita. Omia tunteita ei tarvitse häpeillä, sillä omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen minäviestein myös lisää kohtaamisen avoimuutta ja ehkäisee väärinymmärryksiä. Tärkeää on kuitenkin myös kyetä kuuntelemaan toista osapuolta ja tunnistaa hänen tunnetilojaan. Omien tunteiden säätely auttaa mahdollistaa dialogin kannalta välttämättömän itsestän ja toisesta välittämisen ja huolehtimisen ilmapiirin säilymisen.

Harjoitelkaa välittömien tunteiden ilmaisua ja harkintaa dialogitilanteissa  Rohkaisevan kysymisen korttien ja Esimerkkilauseiden avulla. Kortteja voi katsomusaineiden tunneilla soveltaa esimerkiksi maailmanuskontojen, Raamatun ja etiikan käsittelyyn.


Entä jos vuorovaikutustilanteessa tulee ristiriitoja, jolloin tulee loukanneeksi toista tai kokee toisen sanoman asian loukkaavaksi? Ristiriitatilanteiden käsittelyä ja ratkomista voi harjoitella Dialogikorttien avulla. Käyttäkää valmiita Auts! Hups! Häh? -kysymyksiä tai keksikää omia. Pysäyttäkää tilanne sopivalla kortilla.Varsinkin vanhempien oppilaiden kanssa työskentelyä voi purkaa osiin sitä taustoittavien Dialogipolun ja Tienviittojen avulla.




 Terveisin,

Mari Huotari & Essi Ikonen,
Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat








 Miten tunnetaitoja opitaan? Lisää Marja Kokkosen ajatuksia videopankissamme.

Lue lisää:

Materiaaleihimme Pearltrees-galleriassamme.

Tunnekortit eri tunteisiin Erilaista ussaa! -materiaalistamme. 


Ulla Klemola ja Marja Kokkonen: Tunne- ja vuorovaikutustaidot dialogin rakennusaineina 
Teoksesta Essi Ikonen ja Salla Vainio (toim.) Dialogitaitaja. Agricola 2016.
  

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

torstai 13. lokakuuta 2016

"Ei kun ne opet on vaan erilaisia" - erilaisuuden kohtaamisesta dialogeissa

Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan kirjoituksia dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Pohdimme viime viikolla lasten ja työtovereiden kanssa asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten käymme dialogeja toistemme kanssa. Tehtävä oli varsin yksinkertainen: piirrä oma kuva, pohdi mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mistä unelmoit, minkälaisia temperamenttipiirteitä sinulla on ja mitkä ovat kulttuuriset ja katsomukselliset juuresi.

Tämä pieni yhdessä tekemisen ja kohtaamisen hetki tuntui hyvältä. Oli mukava katsella toisten luomuksia ja huomata yhteisiä tärkeitä asioita ja eroja. Ahaa, työtoverini haaveilee kärrynpyörän oppimisesta - ajatus hänestä harjoittelemassa nostaa kannustavan hymyn huulille. Tyttäreni mielestä meillä kotona pidetään tärkeänä nukkumaanmenoaikoja - totta. Mutta onko tämä se asia, jonka hänen toivon tärkeimpänä asianamme muistavan?

Lapset olivat yllättävän tietoisia omista temperamenttipiirteistään. Erityisen hyvältä tuntui keskustelu siitä, mitkä temperamenttipiirteet ovat hyviä tai huonoja: lapseni nauroi iloisesti huomatessaan, miten hänen kahteen opettajaansa sopivat erilaiset piirteet. Kun kysyin onko hänestä joku piirre hyvä tai huono, hän vastasi "ei, ne ovat vain erilaisia". Kaikesta päätellen lapseni luokassa erilaiset olemisen ja reagoimisen tavat ovat sallittuja. Tämä tuntui hyvältä, sillä itsestään selvyys se ei ole.

Dialogi ei edellytä identiteettien samuutta, samanlaista ajattelua tai samanlaisia arvoja
- Rauno Huttunen, filosofi - 

Omat arvot, unelmat, temperamenttipiirteet sekä kulttuuriset ja katsomukselliset taustat vaikuttavat siihen, miten asetumme dialogeihin muiden ihmisten ja ympäristömme kanssa. Usein juuri asiat, jotka ovat meille viime kädessä kaikkein tärkeimpiä aiheuttavat meissä voimakkaimpia reaktioita. Niin hyvässä kuin pahassa.



Mitä opettajan reaktio kertoo hänestä? 

Tärkeimpien asioidemme loukkaaminen saa meidät tuntemaan olomme yksinäiseksi, avuttomaksi ja vihaiseksi. Toisaalta aito kohtaaminen tärkeimpien asioidemme äärellä yhdistää meitä hyvin syvällisellä tavalla ja luo kokemuksia, jotka kannattelevat meitä pitkään. Yhteinen kohtaamisen kokemus ei kuitenkaan vaadi samanlaisia arvoja, uskomuksia tai elämänhistoriaa - havainto siitä, että tässä me olemme molemmat ihmisinä saman auringon alla sekä pyrkimys ymmärtää toisen ihmisen maailmaa riittävät.

Kukaan ei ole pelkästään tai ensisijaisesti jonkun katsomuksen edustaja, vaan ihminen, jolla on oma historiansa, toiveensa, pelkonsa ja jännityksensä. Katsomusdialogi on aina dialogia koko ihmisen kanssa.

 - Kari Mäkinen, arkkipiispa - 
                                                                                                  
Koska katsomusdialogeissa ollaan ihmisen kaikkein tärkeimpien asioiden äärellä, ne ovat usein dialogeista haastavimpia ja antoisimpia. Tästä syystä katsomusdialogeihin kannattaa panostaa: ne voivat opettaa meille vaativan tason ajattelun taitoja ja vuorovaikutustaitoja. Ne voivat luoda yhteyttä, joka valaisee ja kannattelee koko koulu- tai työyhteisön oppimis- ja kasvuprosesseja. Vastaavasti elämän tärkeimpien asioiden sivuuttaminen koulutyössä jättää meidät tyhjäksi ja vaikeuttaa yhteyden kokemista sekä elämän ja koulutyön kokemista merkitykselliseksi.

Kuten professori Arto Kallioniemi kirjoituksessaan Katsomusten välinen dialogi koulussa ja opetuksessa toteaa, katsomusdialogeja käydään jatkuvasti ja kaikkialla. Koulussakaan katsomusdialogit eivät rajoitu uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunneille. Katsomusdialogeja käydään usein edes mainitsematta sanaa uskonto. Syvimmät uskomuksemme, arvomme ja pelkomme näyttäytyvät puheemme lisäksi sinä miten toimimme, miten kohtelemme toinen toisiamme.

Antoisinta dialogisuuden tavoittelussa on mielestäni se, että opettajakin saa asettua avoimin mielin oppijan rooliin: Saan opetella tuntemaan myös itseäni ja tarvittaessa muuttaa omaa ajatteluani. Saan tehdä virheitä ja kysyä tyhmiä kysymyksiä. Saan tulla kokonaisena ihmisenä työyhteisööni. Saan hyväksyä sen, että toinen ihminen on aina minulle arvoitus, joka voi opettaa minulle paljon ihmisenä ja kansalaisena kasvamisesta.

Iloa opetukseen ja ihmisenä kasvamiseen toivottaa,

Essi Ikonen
Uskonnonpedagoginen kouluttaja, Agricola

Lataa tehtävämateriaalit materiaalipankistamme: 
ohjeet 
liitteet (1. minä dialogin osapuolena 2. millainen minä olen? temperamenttikuvaukset 3. sydämet 4. pilvet)


Lue lisää: 

Arto Kallioniemi: Katsomusten välinen dialogi koulussa ja opetuksessa

Anuleena Kimanen: Murrosikäiset katsomuksista keskustelemassa 

Arniika Kuusisto ja Silja Lamminmäki-Vartia:
Katsomusdialogin tasot päiväkodissa ja koulussa
Katsomusdialogin kysymyksiä arhaiskasvatuksessa

Lassi Pruuki: Dialoginen työskentelytapa opetuksessa


tiistai 20. syyskuuta 2016

Dialogisuutta, Snapchattia ja emojeita – dialogin muuttuvat muodot

 Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan asiantuntija-artikkeleita dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Pohtikaa yhdessä: 

Ensimmäisessä Dialogitaitaja-videossa on nähtävillä yksi esimerkki dialogitilanteesta. 

Miten dialogi tässä tapauksessa mielestäsi onnistuu? Mikä olisi voinut mennä eri tavalla?


Teemamme on tänä lukuvuonna Dialogitaitaja – tavoitteena on antaa opettajille työkaluja dialogisuuden ja dialogitaitojen edistämiseen opetuksessa. Lassi Pruuki on artikkelissaan määritellyt dialogisuuden seuraavalla tavalla: "Dialogisuus on taitoa puhua siten, että toinen haluaa kuunnella ja kuunnella siten, että toinen haluaa puhua." Dialogi ei ole mitä tahansa vuorovaikutusta tai keskustelua. Jotta dialogin osapuolten välinen keskinäinen ymmärrys voisi lisääntyä, on tärkeää että molemmat osapuolevat tulevat kuulluksi ja heillä on yhteinen pyrkimys ymmärtää toisiaan. Videon esimerkissä osapuolet pääsivät kyllä ilmaisemaan oman kantansa, mutta keskinäinen ymmärrys tuskin lisääntyi.

Opettaja voi edistää dialogisuutta omassa opetuksessaan sallimalla yhteisen ajatustenvaihdon ja kehittelyn. Tämä vaatii opettajalta toisinaan myös oman asiantuntijuuden jättämistä sivuun. Tällainen heittäytyminen voi tuntua välillä hankalalta – miten käy auktoriteettini opettajana?

Snapchat ja emojit – dialogia monessa muodossa


Varsinkin somen uudet muodot ja ilmiöt saavat opettajat usein hämilleen. Viimeisen vuoden aikana yleistynyt Snapchat ei esimerkiksi vaikuta noudattavan mitään aikuisen näkökulmasta tuttuja viestinnän lainalaisuuksia. Toiminnan juju on kirjoitettujen viestien sijaan käyttäjän ottamissa ja muille lähettämissä kuvissa ja videoissa, joissa voi muokata omia kasvoja ja ääntä erilaisilla hauskoilla tavoilla. Kommunikaatio on nopeaa, sillä muille lähetetyt viestit säilyvät palvelussa vain maksimissaan 24 tuntia.

Snapchat on vain yksi esimerkki kommunikaation muotojen murroksesta. Kirjoitettujen viestien sijaan saman informaation välittää nopeammin kuva tai video: nopeasti matkalla otettu video kertoo viestin vastaanottajalle, että lähettäjä on matkalla. Kuva oppitunnilta kertoo, että tunnilla ollaan (tylsää vai kivaa?). Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja ihan tutkimusten mukaan sanaton viestintä on usein tehokkaampaa kuin sanallinen. Samaa edustavat näppäimistöihin ilmestyneet emojit, jotka välittävät tunnetiloja, päivän säätä, ruokailua tai kaikkea siltä väliltä. Myös niiden välittämänä käydään dialogia, vaikka asiaan perehtymättömälle ne ehkä näyttäisivät sattumanvaraisilta.

Pohtikaa yhdessä: 

Millaista dialogia näillä voisi käydä?
Olisiko videon dialogitilanteen voinut mielesi pelastaa jonkin hyvin valittu emoji? Mikä?


Dialogitaitajasta konkretiaa dialogitaitojen opettamiseen


Dialogitaitaja tarjoaa opettajalle työkaluja dialogitaitojen edistämiseen opetuksessa. Dialogitaitoja ovat erilaiset tunne- ja vuorovaikutustaidot, kuten kuuntelemisen, itseilmaisun ja omien tunteiden säätelyn taidot. Dialogitaitoja on mahdollista oppia ja harjoitella.

Voit käyttää Dialogitaitajan videoita opetuksen ja keskustelun pohjana joko yksin tai yhdessä muun Dialogitaitaja-materiaalin kanssa. Tässä tehtävässä esimerkiksi hyödynnetään Dialogikortteja videoista tapahtuvan keskustelun pohjana.

Dialogitaitaja-materiaalia


Tehtävä 9: Mitä tuli kirjoitettua?

Tehtävä 10: Auts, Hups vai Häh?

Dialogikortit

Koko Dialogitaitaja-materiaali julkaistaan syksyn aikana Pearltrees-sivustollamme.

Lassi Pruuki: Dialoginen työskentelytapa opetuksessa.

Muuta materiaalia


Emojeihin liittyvää tehtävämateriaalia on Koulu ja kirkko –sivuston Reformaatio-aiheisessa materiaalipankissa.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Burkineista ja dialogitaidoista


Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan asiantuntija-artikkeleita dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Oikeastaan minun piti kirjoittaa jostain ihan muusta kuin burkineista. Burkini-keskustelussa nousee kuitenkin esiin monta kysymystä, jotka liittyvät dialogisuuden ja vallan teemoihin, joten en voinut vastustaa kiusausta. 

Musliminaisille suunnattu vartalon peittävä uima-asu burkini on herättänyt suurta huomiota tämän syksyn aikana. Sekä burkinien puolustajat että vastustajat vetoavat vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kritisoiden vallankäyttöä. Molemmilla puolilla on taipumus nähdä burkinia käyttävät naiset massana, jonka intentiot, halut ja toiveet on mahdollista niputtaa yhteen. 

Dialogitaitaja -kirjoitussarjassamme uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani kirjoittaa samantyyppisestä niputtamisilmiöstä, uskonnollistamisesta. Uskonnollistaminen tarkoittaa sitä, että yksilöä ja asioita tulkitaan uskonnon kautta silloinkin kun tämä ei ole tarpeen.

Koulussa tämä voi tarkoittaa oppilaiden niputtamista "et-oppilaiksi" tai "muslimioppilaiksi" olettaen, että samat uskomukset ja tavat ohjaavat näiden oppilaiden toimintaa.Samalla luodaan tarpeettomia raja-aitoja ja mahdollisia konflikteja oppilaiden välille.

Asioiden luokittelu ja niputtaminen on meille ihmisille hyvin tyypillinen taipumus. Vaatteiden valintaan, oppilaan uskonnolliseen taustaan tai moneen muuhunkaan asiaan liittyvät merkitykset eivät kuitenkaan koskaan ole yksiselitteisiä.

Kun dialogisuuden ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, keskeistä on kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle?

Aikanaan opetusharjoittelussani keskusteltiin pitkään ja hartaasti siitä, voiko opettaja käyttää tietynlaisia vaatteita, kuten pitkävartisia korkeakorkoisia saappaita. Yleinen mielipide oli niitä vastaan: ne välittävät vääränlaista viestiä. Tämä ajattelutapa heijasteli samanlaista logiikkaa kuin burkinikeskustelu tänä päivänä: vaatteella on yksi tietty viesti. Sama vaatekappale voi kuitenkin olla kantajastaan ja kontekstistaan riippuen kulttuurikritiikkiä, alistumista tai levollista normaaliuteen sulautumista.

Dialogisuuden perusajatuksiin kuuluu toisen ihminen kohtaaminen kunnioittavasti ja ilman ennakko-odotuksia sekä pyrkimys ymmärtää hänen maailmaansa. Pyrimme kuulemaan hänen ajatuksiaan sen sijaan että olettaisimme hänestä asioita hänen pukeutumisensa, uskontonsa tai jonkin muun seikan perusteella Jos tätä ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, ennen tulkintaa tai tuomiota tulisi aina kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle? 

Miksi dialogitaitojen opetus on tärkeää?


Dialogitaitoja harjoittelemalla voidaan auttaa oppilaita ymmärtämään asioiden moninaisia merkityksiä ja samalla auttaa heitä tekemään sellaisia valintoja, jotka edistävät heitä oman paikkansa löytämisessä. Hyvät vuorovakutus- ja tunnetaidot ovat tutkitusti yhteydessä sekä hyvinvointiin että oppimiseen. Opettajan aktiivien pyrkimys dialogisen tilan rakentamiseen ja säännöllinen dialogitaitojen harjoittelu luo oppilaille mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin ja auttaa heitä löytämään oman äänen sekä suhtautumaan kunnioittavasti erilaisiin valintoihin.

Dialogisuus antaa paljon myös opettajalle: mahdollisuuksia pysähtyä hetkeen ja oppia itsestään sekä saada voimaa aidoista kohtaamisista. Opetusneuvos Pekka Iivosen sanoin: dialogisuus on väline elämän syvien asioiden ymmärtämiseen.

Seuraa Dialogitaitaja -palstaamme täällä blogissa! Materiaalit julkaistaan syksyn aikana kokonaisuudessaan Pearltrees-sivustollamme.

Toivotamme lämpimästi kaikki lukijat mukaan UPEAT 2016 -2017 kiertueelle harjoittelemaan ja pohtimaan  yhdessä dialogitaitoja ja hakemaan Dialogitaitaja -materiaalin työvälineeksi omaan luokkahuoneeseen. 

Dialogiterveisin,

Essi ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja


Lue lisää:

Ubani, Martin. Uskonnollistaminen – näetkö yksilön? Teoksessa E. Ikonen & S. Vainio (toim.) Dialogitaitaja s. 9. Agricola 2016.

maanantai 8. elokuuta 2016

Pokémon Go ja lisätty todellisuus uskonnon opetuksessa

Uusi lukuvuosi 2016-2017 käynnistyy vauhdikkaissa merkeissä. Kesäloman aikana peliyhtiö Niantic julkaisi suureksi hitiksi nousseen Pokémon Go -pelin. Eri-ikäiset oppijat ovat siis kirmanneet tämän vuoden kesälomansa erilaisia Pokémoneja jahdaten, mutta nyt olisi taas aika keskittyä opetussuunnitelman mukaiseen työskentelyyn. Uhka vai mahdollisuus - mistä ilmiössä nimeltä Pokémon Go on kyse?  

Pokémon Go on niin sanottua lisättyä todellisuutta (engl. augmented reality) hyödyntävä sovellus. Lisätyn todellisuuden teknologia mahdollistaa virtuaalisen sisällön  eli esimerkiksi videon, kuvan tai tekstin sijoittamisen fyysisiin objekteihin kuvatunnistusta hyödyntäen tai tiettyyn paikkaan GPS -koordinaattien avulla. Todellinen ja virtuaalinen ympäristö saadaan näin yhdistymään ja toimimaan rinnakkain esimerkiksi mobiililaitteen tai virtuaalilasien avulla. Pelaajat pyydystävät todellisissa paikoissa sijaitsevia virtuaalisia Pokémon-hahmoja. 

 

Lisätty todellisuus kirkkoseikkailussa 

 

Agricola ja Kiesus toteuttivat viime keväänä lisättyä todellisuutta hyödyntäneen kirkkoseikkailun osana Raamattuvisan finaalia Kallion kirkossa Helsingissä. Finaalin tehtävät oli piilotettu vihjeisiin eri puolille kirkkotilaa Aurasma-ohjelman avulla. 5.-6. luokkalaiset osallistujat etsivät Kallion kirkossa tablettien avulla vihjeitä, jotka saattoivat piillä erilaisissa kuvissa ja esineissä ympäri kirkkoa.  

OPS 2016 ja lisätty todellisuus


Kirkkoseikkailu Kallion kirkossa.
Miten Pokémon Go ja AR-teknologia liittyvät uskonnon opetukseen? Uusi opetussuunnitelma painottaa laaja-alaista osaamista. Lisätyn todellisuuden opetukseen tuoma lisäarvo näkyi hyvin kirkkoseikkailussa: tiedollisen osaaminen lisäksi vihjeiden löytäminen ja ratkominen edellytti ongelmanratkaisutaitoja, monilukutaitoa, ryhmässä työskentelyä ja teknologian haltuunottoa. 

Aurasma-sovelluksen käyttö oli oppilaille opastuksen jälkeen luontevaa ja kirkkotila täyttyi finaalin aikana innostuneista ja iloisista oppilaista. Samalla tutustuttiin Kallion hienoon kirkkoon. Myös Pokémon Go:n pelaaja löytää omasta fyysisestä lähiympäristöstään uusia puolia pelaamisen myötä, vaikka itse pelissä liikutaankin osittain virtuaalimaailmassa. Monet pääkaupunkiseudun kirkot ovat toivottaneet innokkaat pelaajat tervetulleiksi kirkkotiloihin. 

 

Kokeilemaan!


Blippar tunnisti kuvasta alttarin ja hakee lisätietoa aiheesta.

Rohkaisemme uskonnon opettajia kokeilemaan lisättyä todellisuutta myös kouluissa! Erilaisten ilmaisten sovellusten AR-teknologiaa on mahdollista hyödyntää uskonnon opetuksessa eri tavoin. Aurasman käyttö onnistuu hyvin sekä älypuhelimilla että tableteilla. Ohjelmaa käyttäessä langaton verkko ei kuitenkaan ole välttämättömyys.  Voisiko eri puolilla koulua tai vaikka kotikaupunkia piillä eri uskontojen symboleita? Uskonnon opetuksessa perinteisesti hyödynnetyt symbolit tai kuvat taas voisivat kätkeä sisäänsä tehtäviä tai viestejä oppilaille. Kouluissa ennestään tuttu ja suosittu lisätyn todellisuuden muoto on QR-koodit. Aurasman kaltaisten sovellusten toimintaperiaate muistuttaa QR-koodeja, mutta erillistä tulostettavaa ulkopuolelle näkyvää kuvakoodia ei tarvita. QR-koodit ovat helppo tapa aloittaa AR-teknologian käyttö ja pitävät pintansa opetuksessa edelleen.                                                                                                                                                                                

Sovelluksia ja vinkkejä:  

  •  Aurasma: saatavilla myös sovellus Androidille ja Applen laitteisiin. Raamattuvisan kirkkoseikkailu toteutettiin Aurasmalla ja sen kysymykset ja vihjeet edelleen skannattavissa Kallion kirkossa.   

  • Blippar: Blipparissa on hauska kuvantunnistusominaisuus, jota voi hyödyntää esimerkiksi tutkimalla kirkkotilaa joko vierailulla tai kuvista. Mitä ohjelma osaa kertoa uskonnollisista esineistä, kuten patsaista tai maalauksista?  

  • Quiver: printattavia värityskuvia, joista saa sovelluksen avulla skannattua 3D-versiot. Lisäpuuhaa ja askartelua esimerkiksi juhlapyhien alle.  

  • QR-koodeja voi helposti tehdä itse verkossa. QR-koodisuunnistus on sovellettavissa moniin eri sisältöihin ja saa oppilaat liikkeelle! Ehkä kirkkohistorian aikajanat voisi tänä syksynä sijoittaa vaikka koulun käytävälle? QR-koodit ja niiden sisällöt voi luoda yhdessä oppilaiden kanssa vaikka ryhmätöinä.  

  • QR-koodien lukemiseen on useita ilmaisia sovelluksia, joita voit hakea hakusanalla "QR code reader".


Iloisin terveisin.

 Mari Huotari, Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja

 

Lue lisää: 


Vuoden 2016 Raamattuvisan viralliset sivut.
Raamattuvisa ja uuden opetussuunnitelman mukaisten sisältöjen toteutuminen: http://uskontotuntiunelmia.blogspot.fi/2016/04/elamantaitoja-raamattuvisasta.html  

Pokémon Gon nettisivut ja tietoa suomeksi (Wikipedia): 

Vinkkejä Pokémonin hydöyntämiseen ulkoleikeissä ja vierailuissa: 
https://www.google.com/maps/d/viewer?mid=1nifQeQFi6WsqbjbHo43A1-Q5CJI&hl=en_US