Lattiakuvakertomus lukiolaisten kanssa

Syksyn alussa kirjoitin siitä, miten rohkaistuin symbolityöskentelyn maailmaan. Tekstissäni kerroin siitä, kuinka työtapa arvelutti ennakolta: olisiko minusta siihen ja mitä se vaatisi? Blogitekstin lopulla kuitenkin odotin jo innolla pääseväni tositoimiin, ja nyt tahdonkin kertoa teille siitä, kun viimein pääsin. Suurkiitos siitä minut ryhmäänsä päästäneelle opekollegalle!

Ennalta huomasin jännittäväni tätä itselleni uutta työtapaa aika paljon. Jokin siinä, miten mielsin kertomuksen kertomisen konkreettisia symboleita hyödyntäen, sai minut kokemaan, että työskentely vaatisi aivan erityistä heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Pohdin myös sitä, miten noin 16-vuotiaat mahtaisivat suhtautua tähän oppimismenetelmään, joka hyödyntää niin vahvasti leikkiä ja luovuutta?

Valittu kertomus, Muhammadin ilmestys, nivoutuu aiheensa puolesta lukion uskonnon ensimmäisen kurssin / moduulin keskeisiin sisältöihin (kuten toki myös perusopetuksen ala- ja yläluokkien oppimääriin). Parhaimmillaan symbolididaktinen työskentely vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kehotietoisuutta sekä katsomusten välistä dialogia, joten myös menetelmän taitotavoitteet osuvat yksiin niin lukion opetussuunnitelman uskonnon oppiaineen kuin yleisen osan laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoitteiden kanssa. Aikaa työskentelyyn meni 60 minuttia, joka varmasti on enemmän, kuin mitä lukion uskonnossa keskimäärin käytetään yksinomaan Muhammadin ilmestystä kuvaavan kertomuksen käsittelyyn, joten perusteltavaa saattaa lukijan näkökulmasta jäädä vielä tältä osin.

Lattiakuvakertomusten avulla voidaan edistää lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueista erityisesti globaali- ja kulttuuriosaamista, hyvinvointiosaamista ja vuorovaikutusosaamista.

Lukion toimintakulttuuria kuvaavassa opetussuunnitelman luvussa kohdassa Oppiva yhteisö todetaan seuraavasti: ”Opetuksessa hyödynnetään yhteistoiminnallisuutta ja tuetaan ryhmän sosiaalisten suhteiden muotoutumista.” Alaluvussa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus puhutaan toimintatavoista ja käytännöistä, jotka tukevat ilmapiirin kiireettömyyttä. Symbolididaktinen kertomustyöskentely, jossa koko ryhmä rakentaa yhteisen kuvan, ja jokainen tulee osalliseksi (kuitenkin niin, ettei ketään pakoteta esimerkiksi sanallistamaan omaa osuuttaan ääneen) tukee yhteishenkeä ja opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista. Erityisesti tällainen on epäilemättä hyödyllistä juuri lukion ykkösten kanssa. Varaamalla työskentelyyn aikaa ja panostamalla yhteiseen rauhoittumiseen tuetaan kiireettömyyden kokemusta, joka saattaa usein olla kortilla lukio-opintojen työntäyteisessä ja hektisessäkin arjessa.

Hieman ihmetellen ja osa hihitellenkin kolmisenkymmentä lukiolaista kävivät piiriin istumaan, eikä hiljaisuus meinannut ihan heti laskeutua. Tilanteen asetuttua pidin johdantosanat tarkoituksella lyhyinä, tärkeintä oli korostaa, että tänään meillä ei olisi oikeita tai vääriä vastauksia, vaan juuri se, mikä kultakin sisimmästä nousisi, olisi merkityksellistä yhteisen pyrintömme kannalta. Oma jännitykseni hälveni heti alkuun päästyämme. Tästä työskentelyohjeesta voit katsoa, miten kertomus ja lattiakuva etenevät: kertomus, liike, kuvan rakentaminen ja keskustelu vuorottelevat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lukiolaisryhmän yhdessä tekemä lattiakuva Muhammadin ilmestyskertomuksesta.

Ryhmän jäsenet osallistuivat eriasteisella pieteetillä lattiakuvan muotoiluun, mutta kaikki osallistuivat, mikä parasta. Ikävaihe on herkkä, puhumattakaan siitä, että on juuri aloitettu uudessa porukassa lukio-opinnot - ei ole välttämättä helppoa heittäytyä luovaan toimintaan koko ryhmän edessä. Samoin ihmetellessämme kertomuksen jälkeen pyhää erilaisten kysymysten avulla ei avoin kysymys koko ringille tuottanut puheenvuoroja, mutta turvallisemmat pariporinat löystivät kielenkannat.

Lopuksi jakauduimme pienryhmiin muistelemaan kertomuksen päävaiheita ja tunnelmia. Kiertelin ryhmissä ja etsiskelin nuorten kanssa vastauksia heiltä nousseisiin spontaaneihin kysymyksiin, kuten: "Mihin uskontoon tämä nyt liittyikään?" "Oliko Gabriel siis se profeetta?" "Mikä tunne se on, jos sulta kerta toisensa jälkeen pyydetään jotain sellaista, mitä et osaa tehdä?" Tuntui siltä, että edeltävä työskentely oli saanut ainakin osan lukiolaisista avoimeksi pohtimaan kysymyksiä ääneen heille tuntemattoman aikuisen kanssa, mistä iloitsin.

Kertomuksen pääkohdat ja tunnelmat kirjattiin lapuille.

Kertomustyöskentelyn pohjalta on luontevaa jatkaa kurssin islamiin liittyvien sisältöjen käsittelyä. Kertomuksen eri kohtiin palaamalla voi lähteä tutkimaan esimerkiksi profeetta Muhammadin elämää, Koraania tai resitaation merkitystä.

Jäin vielä innolla odottelemaan, millaista palautetta opiskelijat mahdollisesti antaisivat työskentelystä omalle opettajalleen jälkikäteen. Semminkin, kun eräs nuori lausahti vielä ringissä istuessamme: "Ihan kivaahan tällainen on, mutta pakko kysyä, että mitä tässä on oikein tarkoitus oppia?" Tuolloin vastasin, että tämän kurssin asioita, mutta että oppimisen näkökulmasta voimme ehkä paremmin arvioida menetelmän toimivuutta hieman myöhemmin.

Muutaman viikon päästä arviointitilaisuuden yhteydessä opiskelijat saivat antaa palautetta mistä vain koskien kurssia, ja jotkut olivat nostaneet lattiakuvatyöskentelyn erikseen esiin myönteiseen sävyyn. Erityisesti seuraava palaute kuvastaa nähdäkseni hyvin menetelmän hyödyllisyyttä sisältöjen oppimisen näkukulmasta: ".. tunti oli hyvällä tavalla erilainen, koska silloin pääsi konkreettisesti tekemään. Tekemällä eri tavalla auttoi minua muistamaan paremmin joitakin asioita."

Kertomuksia on aina hyödynnetty tiedonvälittämisen muotona ja kerronnallinen rakenne auttaakin meitä muistamaan paremmin. Yhdistettynä keholliseen tekemiseen, visuaaliseen kuvaan ja omakohtaiseen sekä yhteiseen pohdintaan kyseessä onkin jo aika tehokas yhdistelmä oppimisen kannalta. Itselleni puhuttelevinta symbolididaktiikassa on kuitenkin se, kuinka se vahvistaa osallisuutta ryhmässä. Kuva rakentuu yhdessä ja jokainen vie kuvaan vähintäänkin yhden symboliesineen, jollei muuta. Avoimet symbolit voivat kantaa monenlaisia merkityksiä käyttäjästään riippuen, ja oman symbolinsa saa sanallistaa, muttei ole pakko. Metodi huomioi näin paitsi erilaisia oppijoita, myös erilaisia temperamentteja ryhmässä. Työtapa toteuttaa siten hyvin myös turvallisemman tilan periaatteita, joihin uusi lukion opetussuunnitelma meitä uskonnossa velvoittaa.

Kokeile siis rohkeasti :-) Täältä löydät ohjeita symboleita hyödyntäviin kertomustyöskentelyihin. Olemme valinneet mukaan kertomuksia eri perinteistä siten, että ne nivoutuvat luontevasti uskonnon oppiaineen sisältöihin eri kouluasteilla. Kuulisimme mielellämme kokemuksistasi!

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Keväällä on vielä mahdollisuus osallistua maksuttomiin Kerro minulle tarina -koulutusiltapäiviimme Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella tai Helsingissä. Lue lisää, ilmoittaudu mukaan ja ota kertomusten voima omaksesi.