maanantai 9. huhtikuuta 2018

Tekijänoikeudet ja taide opetuksessa

Albert Edelfelt: Pariisin Luxembourgin puistossa (1887).
CC B.Y. 4.0, Kansallisgalleria.
Tekijänoikeudet aiheuttavat päänvaivaa opetuksessa. Olisi kiva käyttää kuvia ja opettaa oppilaille kuvanlukutaitoa ja medianlukutaitoa, nauttia taiteesta ja inspiroitua tuottamaan omia kuvia kuuluisien ja vähemmän kuuluisien kuvien äärellä. Mutta... saako sitä Picasson tai Edelfeltin kuvaa nyt sitten käyttää? Alkaa pitkällinen taustaselvitysvaihe: tekijänoikeuslain kertaus, kuvien etsintä,  kuvien tekijöiden ja valokuvaajien jäljiltys ja kuvien käyttöoikeuksien selvitys.

Yksi tavoitteistamme Lue kuvaa -materiaalin tuottamiseen oli saada opettajien käyttöön taiteen klassikkoteoksia ja säästää tekijänoikeuksien selvittelyyn kuluva aika vaikkapa työskentelyn suunnittelun. Tehtävä osoittautui äärimmäisen mielenkiintoiseksi, mutta ei suinkaan yksinkertaiseksi. Välillä olo oli kuin salapoliisilla, joka jännittyneenä odottaa mihin seuraava johtolanka kääntää tutkimuslaivan kurssin.

Tämän blogin kolme tapausesimerkkiä valottavat kuviin liittyviä tekijänoikeuksia opetuksessa sekä antavat ideoita siitä, miten tekijänoikeuksien huomioimista voi harjoitella myös oppilaiden kanssa.



Saako julkisella paikalla olevan teoksen kuvaa käyttää? 


Picasson Guernica-teos on Euroopan taiteen klassikkoteoksia. Lisäksi se on tematiikaltaan erittäin kiinnostava ja avaa näkökulmia moneen oppiaineeseen. Halusimme ehdottomasti Guernican mukaan Lue kuvaa-materiaaliin. Picasson kuolemasta on alle 70 vuotta joten teoksen tekijänoikeudet ovat voimassa.

Alkuperäinen teos sijaitsee Reina Sofian museossa Madridissa. Valokuvaajallamme oli kuitenkin kuva teoksen kopiosta, joka on keramiikkalaattoihin poltettu muraali Gernikan kaupungissa Espanjassa. Konteksti oli mielestämme kiinnostava ja päätimme käyttää tätä kuvaa. Myös sen takia, että tekijänoikeuslain mukaan julkisella paikalla olevaa taideteosta saa valokuvata ja valokuvaa voi käyttää opetuksessa.

Ajattelimme, että kaikki on kunnossa ja työstimme kuvaan hienon opetusaineiston.
Innostuimme myös piirrättämään graafikollamme piirroskopion teoksesta, jota ajattelimme käyttävämme erilaisissa tehtäväohjeistuksissa sekä kuvituksessa.

Tekijänoikeuslain mukaan teoksen muuntelu on kielletty. Päätin siis kysyä Kuvastosta, joka vastaa Picasson oikeuksista Suomessa, onko tällaisten piirroskuvien käyttö sallittu opetusmateriaalissa. Yllätyksekseni Kuvastosta todettiin, että piirroskuvien lisäksi myös teoskuvan käyttöön on pyydettävä käyttöoikeudet. 

Taidesalapoliisimme Liisa Väisänen kysyi asiasta muraalin omistajalta, Gernikan kaupungin edustajalta. Hänen näkemyksensä oli, että muraali on heidän ja siitä saa vapaasti ottaa kuvia ja käyttää.

Kuvastosta selvennettiin, että vaikka teoksen kopio on julkisella paikalla, alkuperäinen teos ei ole (museota ei lasketa julkiseksi paikaksi, koska sisäänpääsyä rajoitetaan pääsymaksulla). Tekijänoikeudet ovat alkuperäisen teoksen omistajalla, joten Gernikan kaupunki ei voi antaa lupaa teoskuvan käyttöön.

Haimme lupaa kuvan käyttöön Kuvaston kautta. Picasson säätiö, joka lupia hallinnoi, ilmoitti, että saamme käyttää muraalin kuvaa vain jos alkuperäinen kuva on esillä samassa yhteydessä täysin muuntelemattomana. Tekijänoikeusmaksun joutuisimme maksamaan molemmista. Päätimme säästää ja maksaa vain alkuperäisen kuvan oikeuksista. Piirroskuviin emme saaneet oikeutta lainkaan.

Guernicasta tehty interaktiivinen kuva onkin hieman erilainen kuin muut Lue kuvaa -materiaalin interaktiiviset kuvat. Huomaatko eron?




Saako klassikkoteoksista tehdä meemejä tai muita omia versioita?


Suomen kultakauden taiteilijoista valitsimme Lue kuvaa -galleriaan työt Albert Edelfeltiltä, Hugo Simbergiltä ja Helene Schjerfbeckiltä. Kaikkien kuolemasta on kulunut yli 70 -vuotta, joten tekijänoikeuden suoja-aika on heidän töissään umpeutunut.

Suoja-ajan umpeuduttua teoksen kuvia saa käyttää vapaasti. Klassikkoteoksilla on kuitenkin senkin jälkeen ns. klassikkosuoja. Klassikkosuoja kieltää teoksen esittämisen julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Opetusministeriö valvoo klassikkosuojaa. Kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen klassikkosuojan rikkomisesta ja jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Suomen historiassa klassikkosuojan nojalla on kerran kielletty teoksen esittäminen. Tällöin kyse oli siitä, että klassikkosadun käännös oli kohtuuttoman huonolaatuinen. 

Taideteoksen tekijän lisäksi kuitenkin myös teoksen valokuvaajalla on tekijänoikeus teoksesta otettuun valokuvaan. Viime vuosina Kansallisgalleria on julkaissut suuren määrän teoskuviaan avoimiksi kulttuuriaineistoiksi. Näitä teoksia voi vapaasti ladata omaan käyttöön ja tehdä niistä mitä tahansa tuotteita ja tuotoksia, jotka eivät riko muita lakeja. Kuvan laatu riittää mainiosti työskentelyyn luokkahuoneissa. Omia tulkintoja teoksista voi oppitunneilla tehdä hyvällä omalla tunnolla ja oppilaiden kanssa voi pohtia sitä, ovatko heidän tuottamansa tulkinnat teoksesta hyvän maun rajoissa. 

Interaktiivinen kuva Helene Schjerfbeckin teoksesta Pikkusiskoaan ruokkiva poika (1881):

 



Pitääkö kysyä lupa taiteilijalta joka omissa töissään kyseenalaistaa tekijänoikeudet?



Nykytaiteilijoista Jani Leinonen on käsitellyt kiinnostavalla tavalla uskontoa teoksissaan. Halusimme häneltä mukaan installaation.

Kun kyseessä on Jani Leinonen, jonka tunnetuimmat työt perustuvat toisen tekijän visuaalisen ilmeen  varastamiseen tai hyödyntämiseen, kuvien käyttöluvan kysely tuntui hieman hölmöltä. Kun kuitenkin opetuksen asialla ollaan, tuntui tärkeältä hoitaa lupa-asia kuntoon. Asiat sujuivat varsin mutkattomasti. Lyhyen sähköpostikeskustelun jälkeen minulla oli korkealaatuiset teoskuvat sähköpostissa.



Mitä kannattaa selvittää kun haluaa käyttää ja muokata kuvia taideteoksista?

Seuraavien kysymysten avulla pääsee hyvin alkuun: 

1. Kuka teoksen on tehnyt?
2. Onko tekijän kuolemasta yli 70 vuotta?
3. Kuka on ottanut valokuvan teoksesta?
4. Onko valokuvaajan kuolemasta kulunut yli 50 vuotta?
5. Jos tekijänoikeudet ovat voimassa, ovatko tekijä ja valokuvaaja antaneet luvan käyttää kuvaa?
5. Jos tekijänoikeudet ovat umpeutuneet, haluatko tehdä jotain joka on hyvän maun rajojen ulkopuolella? Jos haluat, selvitä onko kyseessä klassikkoteos, tutustu klassikkosuojaan ja kunnianloukkaussäädöksiin ja mieti vielä onko asiasi niin tärkeä että kannattaa ottaa riski. 

Helppoja etenemistapoja:

1. Taiteilija on elossa > ota yhteyttä ja kysy lupaa
2. Käytä avoimia kulttuuriaineistoja > lue lisää
3. Käytä aineistoja, joiden käyttöehdot on ilmoitettu esim. CC -lisenssillä ja noudata lisenssin vaatimuksia.

Vähemmän helppoja mutta joskus välttämättömiä tapoja: 

4. Kuvasto hoitaa Suomessa suurimman osan Eurooppalaisten taideklassikkojen oikeuksien välittämisestä. Kokemuksemme mukaan palvelu on ystävällistä mutta prosess on hidas, työläs ja kallis.

Muita vinkkejä opetukseen:


Iloa kuvien käyttöön toivottaa

Essi Ikonen
Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Da Vinci -koodaillen kuvataiteen ja pääsiäisen jäljille

Huotari, A. & Ikonen, E. (2017). Löydät diasarjan täältä.
Miltä tuntuisi viettää hetki salapoliisina taiteen äärellä? Tutusta tai tuntemattomasta kuvasta on mahdollista kuoria monia eri tasoja kaikkia aisteja hyödyntäen ja toisaalta kuvan taustaan ja symboliikkaan perehtyen. Esimerkiksi Leonardo Da Vincin teos "Viimeinen ehtoollinen" (1498) voi johdattaa meidät monille eri poluille: voimme perehtyä teoksen kautta Da Vincin kiehtovaan elämään, renessanssin taiteeseen tai päästä kuvassa kuvatun pääsiäiskertomuksen jäljille.

1. Salapoliisina kuvan äärellä

Tänä keväänä minulla on ollut etuoikeus kiertää ympäri Suomea kouluttamassa opettajille ja muille kasvatusalan ammattilaisille Lue kuvaa -työskentelymalliamme. Kuvan lukeminen aloitetaan kuvan kokemisesta ja kuvailusta kaikilla aisteilla. Valitun kuvan äärellä pohditaan, mitä värejä, ääniä, tuoksuja, makuja, liikettä, tunnelmia ja vaikkapa säätiloja kuvassa voi tuntea. Kuvasta voi havaita yllättäviäkin asioita, kun työskentely aloitetaan tällä tavalla eri aisteja hyödyntäen. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole, ja kokemusten jakaminen yhdessä muiden kanssa kutsuu dialogiin kuvan äärelle. Kuvan katsominen yhdessä on omanlaistaan katsomusdialogia, sillä voimme nähdä saman kuvan hyvin monella eri tavalla.

Liisa Väisänen. Kuva: Salla Vainio
Kokemukset ja aistit ovat kuitenkin vain yksi taso kuvien lukemisessa. Syvemmälle kuvaan päästään, kun tutustutaan sen taustaan ja kieleen. Koulutuksissa mukana kiertänyt taiteen filosofi Liisa Väsänen totesi kuvan olevan oma kielensä - sitä voi opetella ja sillä on oma historiansa. Kuvan kielen opettelu antaa meille työkaluja ymmärtää ympäröivää kulttuuriamme, taidetta ja ihmisiä taiteen takana ja rikastaa myös omaa tulkintaamme kuvasta.

Lue kuvaa -materiaalimme tukee kuvanlukutaitoa ja kuvien kielen opettelua. Kuviin on upotettu taustatietoa kuvasta ja Liisa Väisäsen symboliselityksiä. Leonardo Da Vincin teoksesta "Viimeinen ehtoollinen" (1498) tehty interaktiivinen kuva avaa teoksen lähtökohtaa. Kuvan tutkiminen onkin eräänlaista salapoliisin työtä. Huomatkaa myös kuvaan upotetut tehtävät kuvan vasemmasta alalaidasta, joiden avulla voitte toteuttaa kuvanlukemisen pedagogisen mallin yhdessä oppilaiden kanssa.

Kuvanlukutaito on keskeinen taito uskonnonopetuksesssa, sillä uskonto näkyy monella tavalla meitä ympäröivässä taiteessa ja muissa kuvakulttuureissa. Esimerkiksi pääsiäiseen liittyvä kuvasto on ollut erittäin suuressa roolissa länsimaisessa taiteessa. Leonardo on teoksessaan kuvannut Jeesuksen viimeistä ateriaa. Tämä evankeliumien kertomus näkyy myös kristillisessä jumalanpalveluksessa ehtoollisen osana sekä pääsiäistä edeltävässä kiirastorstaissa. Se, onko kertomus tapahtunut juuri niin kuin Uudessa testamentissa kuvataan ei ole koulun yleissivistävän opetuksen kannalta olennaista. Kuvaus Jeesuksen viimeisestä ateriasta on osa globaalia kulttuurihistoriaa ja selittää omalta osaltaan kristinuskoon liittyviä tapoja ja uskomuksia.



2. Osaatko lukea takaperin? Dialogia Leonardo Da Vincin kanssa

"Piirtäminen perustuu perspektiiviin, joka ei ole muuta kuin perinpohjaista tietämystä silmän toiminnasta." - Leonardon työpäiväkirjat

Kuva: Essi Ikonen
Lue kuvaa -materiaali kutsuu dialogiin sekä kuvan äärellä että kuvan kanssa. Kuvaan perehtymällä voi
päästä dialogiin myös kuvan tekijän kanssa. Emme voi keskustella Leonardo Da Vincin kanssa kasvokkain, mutta voimme tutustua Leonardon elämään ja ajatuksiin erilaisten historiallisten lähteiden kautta. Näin saamme uusia näkökulmia myös teokseen. Leonardo da Vinci kertoo -diasarjassa on Leonardon lyhyt elämäkerta, otteita hänen työpäiväkirjoistaan, esimerkkejä hänen muista teoksistaan sekä hänen käyttämistään tekniikoista. Taidehistorian aikajana asettaa Leonardon laajempaan historialliseen kontekstiin. Taiteilija kertoo -esitys sekä taidehistorian aikajana on upotettu myös ylläolevaan interaktiiviseen kuvaan.

On ollut ilo kohdata koulutuksissamme eri oppiaineiden opettajia ja kasvatusalan ammattilaisia myös peruskoulun ja lukion ulkopuolelta! Voit hyödyntää maksuttomia Lue kuvaa -materiaaleja myös esimerkiksi kuvataiteen, elämänkatsomustiedon, äidinkielen ja kirjallisuuden tai historian opetuksessa tai monialaisesti eri teemojen kautta lähestyen. Oppilaiden kanssa voi esimerkiksi kokeilla lukea, mitä Leonardo on kirjoittanut takaperin ja kirjoittaa omia viestejä:

Osaatko lukea takaperin? Huotari, A. & Ikonen, E. (2017)


Taitelija kertoo -diaesityksen ja taidehistorian aikajanan löydät viemällä hiiren taideteoksen vasempaan ylälaitaan.


Iloista kevään jatkoa toivottaen,

Mari Huotari, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja



perjantai 23. helmikuuta 2018

Eettistä ajattelua ja monialaista työskentelyä kantaaottavan taiteen avulla

Jani Leinonen, Installaatio 2015. Kuva: Zetterberg galleria.
Kuvilla ja visuaalisuudella on suuri merkitys arvojen ja asenteiden välittäjänä. Kuvien muokkaaminen ja niiden levittäminen verkossa on yhä helpompaa. On tärkeää oppia kysymään mitä kuvilla pyritään välittämään tai vihjaamaan sekä minkälaisia ideologioita niiden taustalla on. Tässä blogissa saat vinkkejä ryhmäsi eettisen ajattelun ja kriittisen pohdinnan tukemiseen kantaaottavan taiteen avulla. Voitte hyödyntää helppoa zine-tekniikkaa tai perehtyä 2000-luvun yhteiskuntakritiikkiin Jani Leinosen taiteesta tehdyn interaktiivisen kuvan kautta. Lisäksi saat vinkkejä tekijänoikeuksien huomioimiseen oppilastöissä.


1. Kriittistä pohdintaa Zine-työskentelyn avulla



Tekeminen tuntui hyvältä, suurena syynä se, että saimme vapaasti tuoda ajatusmaailmaamme julki ilman rajoituksia. - Viivi Sironen 

Kuva: Public Domain
Omien kantaaottavien kuvien tekeminen auttaa tarkastelemaan myös median kuvia kriittisesti. Seuraavassa kuvisope Aura Kotkavirta ohjeistaa Zine -työskentelyyn ja  nuoriso-ohjaajaksi opiskelevien aikuisten kokemuksista kantaaottavan taiteen parissa. Tekniikka on helppo, joten sitä voi käyttää hyvin myös lasten kanssa. 


Zine –julkaisu on klassinen kantaaottavan taiteen muoto. Se on itsenäisesti julkaistu, epäkaupallinen julkaisu, jonka tuottamiseen käytetään kopiokonetta. Zinen juuret ovat vahvasti 1970-luvun Englannin punk- ja anarkistipiireissä. Zine- julkaisujen tekijöillä on usein pyrkimys irrottautua valtavirrasta ja tuoda jonkin pienemmän ryhmän usein poliittista sanomaa näkyväksi. 


Tekijät: Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelijat, Seurakuntaopisto, Järvenpää
Ohjaaja: Aura Kotkavirta

Kuva: Aura Kotkavirta CC BY 4.0.
Kerroin ryhmälle lyhyesti historiaa zine- julkaisun synnystä. Zine (sanasta magazine) syntyi 1970-luvulla punk-kulttuurin ympärille. Kyse on vastareaktiosta valtakultturille ja tavasta tuottaa omakustanteisia lehtiä, julisteita ja levynkansia. Näytin opiskelijoille esimerkkikuvia kantaa ottavista julisteista, pienten ryhmien omakustanne- julkaisuista ja levyn kansista. Keskustelimme siitä, millainen on julisteen rooli, kun suurin osa tiedosta kulkee nykyään internetin välityksellä.

Pyysin opiskelijoita pohtimaan, mitä uskonto heille merkitsee. En antanut heille sisällön suhteen kovinkaan tarkkaa ohjeistusta. Ainoa asia, jota heiltä toivoin, oli pysyä hyvän maun rajoissa. Julisteeseen ei saisi olla asioita, jotka joku muu saattaisi kokea loukkaavina. Heille tämä oli kuitenkin itsestäänselvää.

Työskentelyä varten varasin välineiksi:

  • ison kasan erilaisia sanoma- ja aikakausilehtiä 
  • sakset 
  • liimapuikkoja 
  • erivärisiä A4 kopiopapereita 
  • valikoiman erilaisia kyniä (tusseja, puuvärikyniä, taululiituja) 
  • käytössämme oli myös kopiokone 


1.Opiskelijat kirjoittivat ja piirsivät ajatuksiaan luonnospaperille. Kävin heidän kanssaan alustavia ideoita läpi, mutta ainoastaan jos he sitä toivoivat.

Kuva: Aura Kotkavirta CC BY 4.0.
2. Opiskelijat leikkasivat kirjaimia, tekstejä ja kuvia lehdistä ja liimasivat niitä kopiopapereille. Papereiden värivaihtoehdot olivat tässä vaiheessa valkoinen, musta ja harmaa. Hienoa jälkeä syntyi myös repimällä valitut kohdat irti lehdistä ja liimaamalla niitä paperille ronskisti maalarinteipillä. Osa valitsi työnsä pohjasävyksi mustan paperin ja kirjoitti siihen valkoisella liidulla ja myös se toimi hienosti. Tässä vaiheessa työskentelyä, taustalla olevan paperin väri vaikuttaa ainoastaan lopullisen työn tummuuteen, kopiokoneeseen laitettu paperi määrittelee työn lopullisen sävyn.

3. Laitoin yhdelle pöydälle valikoiman eri värisiä kopiopapereita ja pyysin opiskelijoita valitsemaan siitä itselleen mieleisiä sävyjä ja kiinnittämään ne paperiliittimellä yhdeksi nipuksi, ja valmiin työnsä päällimmäiseksi. Kävin kopioimassa kaikista useamman eri värisen vaihtoehdon, joista opiskelijat valitsivat mieleisensä. Alkuperäinen “leikkaa-liimaa”- tekniikalla tehty versio päätyi paperinkeräykseen.

Opettajan ajatuksia työskentelystä: 

Tehtävään käytettiin aikaa n. 2 tuntia. Alussa näyttämäni kuvamateriaali vaikutti selvästi ryhmän hienoon heittäytymiseen työtä tehdessä. Ideoita alkoi heti syntyä, osa teki useamman version. Pelkoni turhan laajasta ja hankalasta aihepiiristä ja sen liiasta henkilökohtaisuudesta osoittautuivat turhiksi. Ryhmä oli mukavan pieni, kaikki istuivat saman pöydän ympärillä ja ilmapiiri oli innostunut ja rohkea. Kannustin kaikkia olemaan mahdollisimman uskaliaita, kyseessä oli kuitenkin kantaa ottava juliste.

Teknisesti työskentely sujui kuin tanssi. Muistutin välillä, että zinen viehätys syntyy nimenomaan sen hieman ronskista ja kotikutoisesta toteutuksesta. Ainoa tarkempaa mietintää aiheuttanut asia oli lopullisen työn värien hahmottaminen keskeneräisessä työssä. Lopullisessa työssä kaikki lehdestä leikatut palaset menettävät värinsä, jäljelle jää ainoastaan värillisen kopiopaperin sävy.

Opiskelijoiden ajatuksia työskentelystä:


Kuva: Juha Uronen 2017. CC BY 4.0.


Hommahan toimi ja "vanhanaikaisella" tekniikalla toteuttaminen oli erinomaisen nastaa. Oli jotain muuta kuin digi-digiä. Aihe oli varsin hilpeähkö ja pääsin vanhana ateistina käyttämään itse keksimääni slogania "Don't god bless godless". 

Leikkaa ja liimaa -tyyppinen setti-hässäkkä-meininki sopii loistavasti myös tällaiselle jäbälle jolta ei muu taiteilu niin sujuvasti suju. 

               Juha Uronen



Kuva: Tiina Syrjä-Mayoss 2017. CC BY 4.0


Työn tekeminen ja aloittaminen oli yllättävän helppoa sen jälkeen kun suljin ns. pääni eli tyhjensin sisäisen melun mielestäni ja annoin käsieni vaan tehdä. 





Meidän pikkuporukan työskentely vaan soljui eteenpäin, tunnelma oli hauska ja avoin, oli helppo antaa käsien vain työskennellä ilman ajatuksia suurempia, todella hyvä fiilis :) mahtavaa, voimaanuttavaa! 



                  Tiina Syrjä-Mayoss




Kuva: Nina Kajander 2017 CC BY 4.0.


Aluksi tuntui hankalalta ja tekniikka itsessään ei onnistunut itseltäni niin kuin olisin halunnut. Mutta kyllä se siitä sitten lähti. Aihe oli sellainen, että ei tiennyt miten alkaa lähestyä sitä. Kielteisellä vai positiivisella asenteella. 


Oma idea lähti Tähtien sodasta ja Sith Lordeista eli voiman pimeästä puolesta. Loppujen lopuksi ihan kiva työ. 




             Nina Kajander

Kuva: Viivi Sironen 2017. CC BY 4.0.

Tykkäsin todella paljon tekniikasta ja ideasta. Tekeminen tuntui hyvältä, suurena syynä se, että saimme vapaasti tuoda ajatusmaailmaamme julki ilman rajoituksia. Toki hyvällä maulla, mutta sana oli vapaa. 

Minusta oli mielenkiintoista tutkailla omaa ja muiden ajatusmaailmaa. Ilmapiiri oli avoin ja kunnioittava. Jakamalla saa aina uusia näkökulmia asioihin. 

                   
                      Viivi Sironen








2. Vinkkejä tekijänoikeuksien ilmiasuun ja opettamiseen


Opiskelijoilta kysyttiin lupaa töiden ja kommenttien julkaisuun. Jokainen, joka antoi luvan työnsä julkaisuun täytti kirjallisen lomakkeen, jossa määriteltiin, millä lisenssillä kuvat voi julkaista. Koska haluamme edistää vapaata kulttuuria, annoimme tässä vain kaksi vaihtoehtoa: Public domain tai CC BY 4.0. Muita vaihtoehtoja löytyy esimerkiksi Creative Commons -sivustolta.


3. Jani Leinosen taide haastaa kyseenalaistamaan tuttuja symboleita


Kuvassa näkyvista Jani Leinosen teoksista koottu installaatio on ollut esillä Kiasman näyttelyssä Tottelemattomuuskoulu vuonna 2015. Mitä eri uskontojen ja aatteiden symboleita kuvassa on tunnistettavissa? Mitä taiteilija on halunnut teoksilla ilmaista?

Taidefilosofi Liisa Väisänen on avannut teosten symboliikkaa interaktiivisessa Thinglink-kuvassa. Kuvaan on upotettu myös muuta taustatietoa sekä Lue kuvaa -pedagogisen mallimme mukaisia tehtäviä, joita voitte käydä läpi yhteisesti tai itsenäisesti/ryhmissä. Thinglink-kuvan avaaminen ei vaadi mitään erillistä sovellusta ja sitä voi tarkastella eri laitteilla.

Avaa kuva suurempana erillisessä välilehdessä.









Iloa opetukseen toivottelevat
Essi Ikonen ja Aura Kotkavirta



maanantai 12. helmikuuta 2018

Itsetuntemuksen ja dialogin taitoja ystävänpäivänä

Kaipaatko pedagogisia vinkkejä ystävänpäivälle? Hyödynnä maksutonta Dialogitaitaja-materiaalia oppilaiden itsetuntemuksen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen edistämiseen! Maksuttomaan verkosta ladattavaan materiaaliin kuuluu asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita, valmiita tehtäviä sekä monipuolinen liitemateriaali. Tässä blogipostauksessa saat muutaman vinkin materiaalin käyttöön.

1.Kehitetään itsetuntemusta - ystävyydessä kaksi ihmistä kohtaa


Seuraavat työskentelyt ohjaavat oppilaita pohtimaan, millaisia he ovat itse persoonina. Olemme dialogisen työskentelyn helmiä lähtökohtana muiden ja ystävien kanssa toimimiseen koulussa ja vapaa-ajalla.
kaikki ihmisinä erilaisia ja ainutlaatuisia ja reagoimme tilanteisiin eri tavalla. Hyvä itsetuntemus on pohja sille, miten kykenemme vuorovaikutukseen toisten kanssa ja tarvittaessa pohtimaan ja kehittämään omaa toimintaamme. Oppilaiden kanssa voi pohtia vaikka seuraavia kysymyksiä:


Millainen olet esimerkiksi kohdatessasi uuden tilanteen? Innostutko heti, vai tarvitsetko ensin pienen tuumaustauon? Itsenäisesti täytettävässä monisteessa pohditaan ja askarrellaan omia temperamenttipiirteitä, tärkeitä asioita (sydämet) ja unelmia (pilvet). Lisäksi piirretään oma kuva ja tarkastellaan omaa perhettä, kotimaata ja uskontoa/katsomusta.




  • Mitä sinulla on tapana tehdä omassa arjessasi?
  • Mitä syöt mieluiten aamulla, tai mitä teet kun olet iloinen/surullinen?
  • Ovatko omat tapasi erilaisia tai samanlaisia kuin luokkakaverillasi?
Työskentelyssä voit hyödyntää valmista lausepohjaa päivittäisistä asioista. Työskentelyä voi laajentaa myös uskontojen, katsomusten ja kulttuurien välisen dialogin pohdintaan oppilaiden oman elämän, heidän perheensä sekä aikaisempien sukupolvien kautta. Minkälaisia juhlia kukin oppilas perheineen viettää ja millä tavoin? Mitä samanlaista tai erilaista loman viettoon tai ruokailuun voi liittyä?

Tarkemmat työskentelyohjeet ja -pohjat

2.  Harjoitellaan dialogia ja kohtaamista - ystävänä voi kehittyä

Dialogitaitaja-materiaalissa on erilaisia tehtäviä, joiden avulla voitte käydä läpi sekä harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Dialogitaidoissa kun on lopulta pitkälti kyse näistä taidoista. Eri taidot, kuten esimerkiksi kuuntelu ja ilmaisu on palasteltu timanteiksi siten, että jokaisesta tehtävästä voi kerätä tuon tehtävän avulla harjoiteltua taitoa, timanttia  (ilmaisen, kuuntelen, harkitsen, tunnistan jne).


Halutessa voitte askarrella tai värittää materiaalista valmista aarrearkkua, johon omia timantteja voi kerätä. Materiaaleja voit hyödyntää myös eri oppiaineissa. Timanteista voi tehdä erilaisia laskutoimituksia matematiikassa tai loihtia omia erilaisia timantteja kuvataiteen tunnilla. Katsomusaineiden tunneilla voit yhdistää dialogikortit ja ristiriitojen ratkaisuun tarkoitetun materiaalin esimerkiksi etiikan opetukseen.

Tehtävien teemoja:


Isommillekin oppilaille soveltuvia työskentelyä:

Löydät Dialogitaitajan tehtävät tästä linkistä
 
Koko Dialogitaitaja-materiaali (taustatieto, tehtävät, videot)

Tulosta koko materiaali maksutta

Osta materiaali painettuna (12,00 e)

Hyvää ystävänpäivää! Toivottaa,

Mari Huotari, uskonnonopetus.fi-kouluttaja

torstai 1. helmikuuta 2018

Mediataitoviikolla suomikuvia lukemaan

Tällä viikolla vietetään mediaviikkoa ja kuun lopulla 28.2. Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme, miten taidekuvia lukemalla voi kehittää kriittistä medialukutaitoa ja annamme ideoita suomikuvien kriittiseen medialuentaan. Kirjoitus julkaistaan hieman muunneltuna myös Helsingin seudun kesäyliopiston tilaamassa blogissa.

Medialla voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Yksi tapa hahmottaa median käsitettä on ymmärtää sen tarkoittavan viestin välittäjiä. Tällöin on siis olemassa joku, joka haluaa viestittää eri tavoilla, kuten teksteillä, kommenteilla, videollaan tai kuvillaan jotakin ja hän käyttää jotain välinettä eli mediaa viestinsä välittämiseen. Toisaalta medialla voidaan tarkoittaa eri viestintäkanavia, kuten joukkoviestimiä tai vaikkapa sosiaalista mediaa. Ytimessä median toiminnassa on kuitenkin vuorovaikutus ja se, että on jokin sisältö tai väline jonka kautta ollaan vuorovaikutuksessa. Medialukutaidolla taas tarkoitetaan kykyä lukea, ymmärtää ja arvioida kriittisesti mediaa ja sen tuottamia merkityksiä. Median käyttö ei katso ikää, vaan kaikki lapsesta ikäihmiseen voivat olla median tuottajina ja tarkastelijoina.

Taide mediana

Kuvista on mahdollista lukea monenlaisia viestejä. Kuvan tekijällä on aina jokin ajatus siitä, mitä hän haluaa kuvalla viestiä. Kuvan katsojalle kuvan viesti ja merkitys määräytyvät hänen omasta tulkintahorisontistaan käsin: se voi olla yhtenevä kuvan tekijän intentioiden kanssa tai sitten ei. Myös taidekuvaa voi tarkastella viestien välittäjänä, mediana.

Valtaosa eurooppalaisista katsojista luultavasti tunnistaa Albert Edelfeltin teoksesta Kristus ja Mataleena (1890) valkopukuisen miehen Jeesukseksi. Taidehistoriaa tunteva tunnistaa teoksesta 1800 -luvunkin taiteessa yleisen teeman Jeesus ja Maria Magdalena sekä sen, että teos on oman aikansa trendeissä kiinni: kansallisromanttinen ulkoilmamaalaus oli 1800 -luvun loppupuolella suosittua Euroopassa. Suomalaista perinnettä tunteva saattaa huomata yhteyden Kalevan runoon Mataleenan vesimatka, jossa rikkaan talon huonomaineinen tytär tapaa metsässä miehen, jonka tunnistaa itse Kiesukseksi.

Edellä mainitut asiat olivat Edelfeltille tietoisia ratkaisuja. Symbolitutkija löytää kuvasta näiden lisäksi asioita, joita Edelfelt ei välttämättä itse ole tullut ajatelleeksi: taustan puiden voi ajatella viittaavaan kristilliseen oppiin kolmiyhteisestä Jumalasta ja taustalla olevan kiven voi ajatella symboloivan vahvaa kalliolle rakennettua kirkkoa.

Kuvasta voi lukea monenlaisia viestejä myös tuntematta kuvan taustaa. Uskontokriittinen feministi saattaa lukea kuvasta patriarkaalisen kulttuurin naista vähättelen asenteen, vakaumuksellinen kristitty puolestaan Jumalan armon ja Jeesuksen pelastavan rakkauden. Maalaustekniikasta kiinnostunut kiinnittää huomiota Edelfeltin sivellintekniikkaan ja värien käyttöön. Kuitenkin jokainen kuvan tarkastelija voi syventää omaa tulkintaansa kuvasta tutustumalla syvemmin sen taustoihin. Kuka oli Edelfelt? Millaisessa maailmassa hän eli? Miksi hän maalasi tämän teoksen? Mikä oli hänen suhteensa asioihin, joita kuvasi? Millaisia tunteita kuva herättää ja miksi?

Näiden samojen kysymysten kysyminen minkä tahansa kuvan äärellä kehittää myös kriittistä medialukutaitoa. Kuvan tekijän taustan ja intentioiden sekä sen herättämien tunteiden tarkastelu auttavat havaitsemaan, miten mediassa kuvien avulla voidaan luoda erilaisia tarpeita ja vahvistaa tietynlaisia asenteita.




Kriittistä medialukutaitoa taidekuvia lukemalla


Lue kuvaa -materiaalissa olemme halunneet tarjota välineitä kuvien lukemisen tueksi. Sähköisen media lukuisat sovellukset taipuvat hyvin opetusmateriaalien rakentamiseen. Esimerkiksi interaktiivisiin kuviin on helppo sijoittaa tietoa teosten taustasta ja historiallisesta kontekstista, symboliikasta käyttämällä monipuolisesti erilaisia sisältöjä: kuvaa, ääntä, videota ja tekstiä.

Kuviin sisältyvä pedagoginen malli on luotu Marjo Räsäsen kuvien monilukumallin pohjalta. Monilukumalli korostaa medialukutaidon multimodaalisuutta sekä intertekstuaalisuutta: medialukutaitoon sisältyy kyky lukea erilaisia kuvatyyppejä ja tulkita niihin sisältyviä merkityksiä. Itsereflektio ja oma tuottaminen ovat keskeinen osa medialukutaitoa. Omien kuvien tuottaminen syventää tulkintaa tarkasteltavista teoksista ja ilmiöistä sekä ymmärrystä omista arvoista ja suhteesta ympäröivään kulttuuriin. (Räsänen 2015: Visuaalisen kulttuurin monilukukirja.2015)

Kuvia luetaan dialogissa kuvan tekijän ja hänen maailmansa kanssa uppoutuen vaihe vaiheelta syvemmälle kuvan erilaisiin merkityksiin ja tulkintoihin. Omien kuvien tuottaminen on osa tulkintaprosessia. Näin suhde kuvaan sekä ymmärrys kuvien erilaisista viesteistä syvenee ja valmius tarkastella median kuvia kriittisesti paranee. Kuvat toimivat siltana myös yksilöiden ja kulttuurien välillä ja luovat pohjaa dialogiselle vuorovaikutukselle. 



Miten minä toimin mediassa?


Me kaikki voimme toimia aktiivisina vuorovaikuttajina mediassa. Sillä, millaisia kuvia ja päivityksiä julkaisemme eri sosiaalisen median sovelluksissa tai miten kommentoimme toisten julkaisuja, vaikutamme ja olemme läsnä mediassa, on merkitystä. Mediaviikolla ja Kalevalan päivän lähestyessä voimme vaikkapa pohtia sitä, mitä suomalaisuus meille itsellemme merkitsee? Minkälaisia asioita liitämme suomalaisuuteen ja miksi? Mitä stereotypioita suomalaisuuteen liittyy yhteiskunnassamme ja miten se heijastuu ja näkyy mediassa? Minkä toivoisin olevan toisin ja miksi? Mitä tiedämme juuristamme ja millaista vuorovaikutusta haluamme olla rakentamassa eri viestimillä ja sisällöillä maamme eri medioissa?
Tässä vielä muutama helppo kysymys pohdittavaksi ja vinkkejä aiheen työstämiseen omassa työssäsi ja arjessasi:


1. Uudelleentulkinta 
Edelfeltin teoksessa luonto ja tuohivirsut edustavat suomalaisuutta. Mikä sinulle edustaa suomalaisuutta? Tee kuvasta oma versio esimerkiksi valokuvaamalla tai kokoamalla kollaasi eri medioista löytämistäsi valmiista kuvista. Voit myös tehdä oman meemin aiheesta ja jakaa sen halutessasi helposti sosiaalisessa mediassa.


2. Kulttuurihäirintä 
Mikä kuvan viestissä on sellaista, mikä ärsyttää sinua tai on vastoin omia arvojasi? Tee kuvasta oma versio, jonka viesti ei ärsytä sinua ja joka on linjassa omien arvojesi kanssa.


3. Monialaista työskentelyä Edelfeltin teoksen pohjalta
Mitä on suomalainen monikulttuurisuus? Monikulttuurisuudella voidaan tarkoittaa sekä opiskelijoiden uskonnollisista ja etnisistä taustoista nousevia merkityksiä että suomalaisen kulttuurin sisällä yleisesti ilmenevää moninaisuutta. Voitte toteuttaa Kristus ja Mataleena -teoksen pohjalta monialaisen työskentelykokonaisuuden, joka yhdistää mm. historian ja yhteiskuntaopin, kuvataiteen, terveystiedon, mediakasvatuksen, uskonnon, elämänkatsomustiedon, psykologian, filosofian, äidinkielen ja kirjallisuuden sisältöjä ja pedagogiikkaa. Kokonaisuuden tavoitteena on tutustua monikulttuuriseen suomalaisuuteen monialaisesti, edistää dialogia oppilaiden omien kulttuurillisten tulkintojen ja kokemusten välillä sekä kehittää monilukutaitoa eri oppiaineiden sisältöjen kautta.


Linkkivinkit:


Mukavaa mediataitoviikkoa
kaikille toivottaen,
USKONNONOPETUS.FI: n kouluttajat
Mari Huotari, Essi Ikonen ja Salla Vainio