torstai 31. tammikuuta 2019

Kulttuurista lukutaitoa: matkoja moskeijaan Suomessa ja muualla



Miltä tuntuu astua moskeijaan? Mitä moskeijan esineistö kertoo islamista? Mitä moskeija minussa herättää ja mitä se kertoo itsestäni ja ympäröivästä kulttuurista?


Tässä blogikirjoituksessa esitellään pedagoginen polku, jossa tutustutaan moskeijaan ja sen keskeisiin elementteihin sekä saadaan tietoa muslimeista Suomessa. Materiaaleista voi koota helposti myös omia pedagogisia polkuja.



Kulttuurinen osaaminen ja uskonnon lukutaito ovat keskeisiä opetussuunnitelman tavoitteita. Opetussuunnitelma ohjaakin voimakkaasti sekä vuoropuheluun, että erilaisiin kulttuuriperinteisiin tutustumiseen. Islam on ollut osa suomalaista kulttuuria jo 1800 -luvulta lähtien ja nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Moskeijoita ei kuitenkaan suomalaisessa katukuvassa helposti erota ja julkinen keskustelu islamista luo usein yksipuolista kuvaa islamista. Koululla onkin tärkeä rooli asianmukaisen tiedon ja asenteiden välittäjänä.

Halusimme tarjota opettajille välineitä kertoa islamista tavalla, joka tarjoaa kokemuksia sekä ohjaa tutkimaan ja pohtimaan. Meillä on ollut ilo työskennellä yhteistyössä Suomen Islam -seurakunnan kanssa ja valmistaa oppimateriaalia, jonka avulla moskeijaan voi tutustua sekä vierailuilla, että myös siellä, missä moskeijaa ei ole lähellä.

Työskentelyvinkit: 


I. Kertomus: Minun matkani moskeijoihin
Oppilaat ottavat mukavan asennon ja laittavat silmät kiinni. Opettaja lukee tekstin. Jos opettajalla on omia kokemuksia moskeijasta, niitä voi lisätä tarinaan tai tehdä kokonaan oman tarinan.

II. Keskustellaan siitä, mitä kertomus herätti. Oppilaat voivat jakaa omia kokemuksiaan moskeijassa vierailuista tai maista, joissa he ovat nähneet moskeijoita. Voitte myös pohtia seuraavia kysymyksiä:
1. Miten tekstin perusteella moskeijat näkyvät suomalaisessa katukuvassa? Oletko itse huomannut moskeijoita lähiympäristössäsi? Entä kirkkoja? Onko näkyvyydessä eroja? Mistä se johtuu? Miten se vaikuttaa meidän ajatuksiimme ja kokemuksiimme kristinuskosta ja islamista?
2. Mihin uskontokuntaan arvelet kirjoittajan kuuluvan?


III. Moskeijan esineistö
Tutustutaan esineistöön ja niiden merkityksiin
a)  Ladatkaa älylaitteisiin maksuton Zappar -sovellus, skannatkaa esinekorttien kuvat sovelluksella ja kuunnelkaa aukeavia sisältöjä. Voitte myös pohtia korttien takana olevia kysymyksiä.
b)  Tutkikaa Fredrikinkadun moskeijan salia Thinglink -kuvan kautta.

IV. Oma tuotos 
Jokainen valitsee esineen/asian, joka tänään tuntui kiinnostavimmalta. Asian äärellä voi tehdä oman vapaavalintaisen tuotoksen: kirjoituksen, runon, piirroksen tms, joka jotenkin tuo näkyväksi omia ajatuksia aiheeseen liittyen. Jos teillä on aikaa, tutustukaa islamilaiseen taiteeseen ja miettikää, miten saisitte näyttelyynne tai töihinne elementtejä siitä (esim. ornamentiikka on melko helposti hyödynnettävä teema). Työt voidaan koota luokan seinälle siten, että saman esineen äärellä syntyneet työt asetetaan tämän kyseisen kortin ympärille.

Materiaalit:

Minun matkani moskeijoihin -kertomus 


Elin lapsuuteni pienessä suomalaisessa kylässä, jonka lähes kaikki asukkaat olivat valkoihoisia suomalaisia luterilaisia kristittyjä. Mutta kirjastossa oli kirjoja, jotka kertoivat seikkailuista muissa maissa, muissa kulttuureissa ja muiden uskontojen piirissä. Luin ja haaveilin matkustamisesta. Jotkut luokkakaverini olivat jo käyneet vaikkapa Kanarian saarilla tai Kreikassa. Vihdoin 14 -vuotiaana pääsin perheeni kanssa ulkomaille. Matkustimme Israeliin. Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa astuin ensimmäistä kertaa moskeijaan.

Hieman epäröiden jätin kenkäni oven suuhun Kalliomoskeijan ovella. Löytäisinköhän niitä enää kymmenien, jopa satojen muiden parien joukosta poistuessani? Ajatus kulkemisesta ilman kenkiä Jerusalemin kaduilla tuntui huolestuttavalta, mutta jätin kenkäni riviin muiden mukana. Astuimme peremmälle. Edessäni avautuva rukoussali lumosi minut välittömästi. Kymmenet valkopukuiset rukoilijat kumartuivat rukousten rytmissä kohti maata ja taas ylös. Valo siivilöityi rakenteiden läpi hämyisenä ja aineettomana mutta kuitenkin lähes käsin kosketeltavana. Seinät olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia koristekuvioita. Kauniit matot tuntuivat pehmeiltä ja lämpimiltä sukkieni läpi. Olisin luopunut ilomielen kengistäni tämän kokemuksen tähden. Sain kuitenkin molemmat: kenkäni odottivat minua samassa paikassa kuin tullessani.

Seuraavan kerran astuin moskeijaan nuorena opettajana Jyväskylässä kun vierailin opiskelijaryhmäni kanssa paikallisessa rukoushuoneessa. Rukoushuone sijaitsi vanhan kerrostalon alakerran huoneistossa. Olin kulkenut siitä monta kertaa ohi tietämättä, että sisällä on moskeija. Sisäänkäynti oli ahdas. Tällä kertaa kenkien löytäminen ei huolettanut -tuskin rukoushuoneelle olisi edes mahtunut paljon ryhmäämme suurempaa määrää ihmisiä. Me naispuoliset laitoimme huivit päähämme, kuten imaami oli toivonut. Imaami otti meidät ystävällisesti vastaan ja johdatteli meidät käytävän läpi rukoushuoneeseen. Kuten Jerusalemissa, lattia oli peitetty kauniilla matoilla, seinillä oli kaunista koristeellista tekstiä ja tunnelma oli lämmin ja rauhoittava. Istuimme matoille kuuntelemaan imaamin tarinoita. Oppilailla oli paljon kysymyksiä. Sen jälkeen saimme tutkia tilaa tarkemmin: katselimme koraaneja, koskettelimme mattoja ja tutkimme kirjoituksia seinillä.

Nykyinen kotikaupunkini Järvenpää on Suomen ainoa kaupunki, jossa on moskeijaksi rakennettu rakennus. Minä asun ihan sen lähellä ja kävelen melkein joka aamu sen ohi. Rakennus on kaunis ja muistuttaa hieman yksinkertaista puurakenteista kirkkorakennusta, joita joskus näkee pienemmillä paikkakunnilla. Torni on kuitenkin erilainen: siinä on ristin sijaan puolikuu. Olin pitkään miettinyt, että olisipa kiva käydä tuolla sisällä ennenkuin rohkaistuin selvittämään, kuka rakennuksen omistaa. Sain selville, että moskeijan omistaa Suomen vanhin islamilainen yhteisö eli Suomen tataarien Islam -seurakunta. Tataarit tulivat Suomeen 1800 -luvun lopulla Venäjältä ja monet heistä asettuivat Järvenpäähän asumaan. Nykyisin Islam-seurakunnan keskus on Helsingissä Fredrikinkadulla kerrostalossa.

Otin yhteyttä Islam -seurakuntaan ja sain kutsun Fredrikinkadulle.  Imaami kertoo, että vierailijat voivat tulla ilman huivia joten tällä kertaa en laita huivia päähän. Astumme sisään ja tilan arkkitehtuuri yllättää minut:  kerrostalon keskellä sijaitsevan rukoushuoneen keskellä on kupoli, joka nousee yllättäviin korkeuksiin. Imaami kertookin, että rakennukseen on tehty muutostöitä ja tilaa on saatu lisää purkamalla kattoa kerrosten välillä. Kun seison kupolin alla, katson suoraan ylöspäin ja käytän hieman mielikuvitustani, voin matkustaa mielessäni myös Jerusalemin Kalliomoskeijan valtavan kupolin alle.

Myöhemmin pääsen vierailemaan myös Järvenpään moskeijassa. Meitä on paikalla minun lisäkseni luterilaisen seurakunnan pappi, Islam seurakunnan imaami ja Islam -seurakunnassa Moskovasta vierailulla oleva imaami. Juttelemme mm. moskeijasta, kirkosta ja rukoilemisesta. Imaami opettaa meitä rukoilemaan islamilaiseen tapaan. Vierailemme myös kirkossa ja juttelemme elämästä ja uskonnosta sekä Moskovan uudesta moskeijasta. Ajatus vierailusta Moskovaan alkaa kutitella mieltäni. Ehkä joku päivä pääsen kurkistamaan, miltä yksi Euroopan suurimmista moskeijoista näyttää.


Islam-seurakunnan imaami Ramil Belyaev näyttää esimerkin rukoilemisesta:

 


Esinekortit moskeijaan

Thinglink -kuva moskeijasta

Tietoa Tataarien historiasta Suomessa

Lista Suomen islamilaisista yhteisöistä Uskonnot.fi -sivuilla

Tällä viikolla vietetään yhteisymmärrysviikkoa, jonka #yhteisymmärrysteko -kampanjaan voivat osallistua kaikki halukkaat edistäen uskontojen välistä vuorovaikutusta. Tällä blogilla ja Tutki tilaa -materiaaleilla haluamme antaa välineitä uskontojen ymmärtämiselle ja sitä kautta mahdollistaa entistä aidomman ja avoimemman vuorovaikutuksen eri uskontojen välillä. 


Tutustu myös muihin Tutki -tilaa materiaaleihin

Tule maksuttomaan koulutusiltapäivään:
Lue lisää ja ilmoittaudu verkossa!


Iloa opetukseen toivottelee,

Essi Ikonen
kouluttaja
Uskonnonopetus.fi





















torstai 10. tammikuuta 2019

Miten olla ja miksi vierailla oppilaiden kanssa uskonnollisissa tiloissa?

Eskarilaisten kanssa tutkimassa tilan arkkitehtuuria
Kuva: Satu Reinikainen
"Kun on itselläkin vähän epävarma olo siitä, miten siellä kirkossa pitäisi olla ja mihin saa mennä" sanoitti tunteitaan eräs opettajaopiskelija, kun pohdimme kirkkoa oppimisympäristönä. Tämän tunteen varmaan jakaa moni muukin. Minuakin uuteen tilaan meneminen aina vähän jännittää, puhumattakaan siitä, että menisin sinne vallattoman lapsiryhmän kanssa.

Uskonnolliset tilat ovat kuitenkin kauneudessaan, virikkeellisyydessään ja moniaistisuudessaan kerrassaan loistavia oppimisympäristöjä, joita voi hyödyntää mm. monilukutaidon ja ympäristönlukutaidon sekä historiantuntemuksen ja kulttuurisen lukutaidon oppimiseen. 


Vertaapa hetki mielessäsi vaikka perinteistä luokkatilaa ja sitten jotakin kulttuurista tilaa. Tilat tarjoavat aika erilaisia virikkeitä jo arkkitehtuurisesti ja esineistöllään, eikö vain? Lähiympäristön uskonnollisiin tiloihin tutustuminen edistää monella tapaa opetussuunnitelman yleisiä tavoitteita. Opetuksen tehtävänä on mm. edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisen perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista (POPS2014, 19) Työskentelytavoissa opetusuunnitelma korostaa mm. kokemuksellisuutta, moniaistisuutta, tutkivaa otetta ja liikkumista (POPS2014, 30).  Uskonnollisessa tilassa näitä tavoitteita ja työtapoja on helppo edistää. Samalla tieto uskonnoista ja kulttuurista kietoutuu yhteen omien kokemusten kanssa tilasta ja mahdollistaa erilaisia ja mahdollisesti syvempiä oppimiskokemuksia kuin luokkahuonetodellisuus.

Tässä muutamia ajatuksia uskonnollisesta tilasta oppimisympäristönä sekä ideoita vierailun toteuttamiseen.

Ensinnäkin, ei kannata olla kovin huolissaan vaikka ei tiedä miten uskonnollisessa tilassa pitäisi olla. Päinvastoin, se on hyvä lähtökohta, sillä yleispätevää normistoa ei ole olemassakaan. Jokaisella yhteisöllä on omat käytänteensä siihen, miten tilassa ollaan ja ne voivat vaihdella myös saman uskonnon sisällä. Toisaalta sama pätee moniin muihinkin vierailukohteisiin. Esimerkiksi museossa joutuu nykyään aina hieman tarkkailemaan ja mahdollisesti kysymään mihin saa koskea. Usein saa, toisinaan ei. Kysyminen on hyvä strategia myös uskonnollisissa tiloissa. Yhteisöjen työntekijät osaavat kertoa, miten he toivovat tilassaan oltavan ja tekevät yleensä mielellään yhteistyötä opettajan kanssa.

Järvenpään moskeijaan liittyy kiinnostavia tarinoita Suomen
historiasta. Islaminuskoiset Tataarit tulivat Suomeen
1800 -luvulla. Kuvassa Järvenpään moskeija.
Mitä uskonnollisessa tilassa sitten voi oppia? Ensinnäkin, uskonnollinen tila on merkittävä historiallisten ja kulttuuristen merkitysten kantaja. Lähes jokaisessa kylässä ja yhteisössä on jokin uskonnollinen rakennus, Suomessa yleensä ainakin kirkko. Uskonnolliset rakennukset ovat usein alueen vanhimpien rakennusten joukossa ja kantavat mukanaan valtavan määrän paikallishistoriaa sekä laajempia kulttuurisia virtauksia. Rakennuksiin liittyvien tarinoiden tutkiminen auttaa ymmärtämään omaa paikallista elinympäristöä ja sen historiaa. Vaikka kristillinen uskonto ja kirkko eivät enää samalla tavalla toimi ihmisten
elämän rytmittäjänä kuin aiemmin, edelleen monet yhteiskuntamme rakenteet, kuten juhlapyhät ja ajanlasku, käsitys siitä mitä on uskonto, kielikuvat ja lainsäädäntö heijastelevat kristillisiä perinteitä. Toisaalta kurkistus vaikkapa moskeijaan ja siellä toimivaan yhteisöön kertoo paljon myös yhteiskunnallisesta todellisuudesta meillä ja muualla auttaen näin ymmärtämään erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämää.


Toisaalta vierailun kautta voi oppia myös paljon itsestään. Mitä tila minussa herättää? Mikä siellä minua kiinnostaa tai mietityttää? Omia kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia tutkimalla voi oppia ymmärtämään itseään ja omia juuriaan sekä myös usein vaikeasti sanoiksi puettavia asioita, joita uskonnolliset tai myös muut esim. esteettisesti vaikuttavat tilat voivat herättää.

Kolmanneksi, vierailu uskonnollisessa tilassa tukee luonnollisesti uskonnon oppiaineen tavoitteita. Kaikkien katsomusaineiden tavoitteissa on myös tutustumista muihin uskontoihin ja katsomuksiin. Uskonto ei ole pelkkiä uskomuksia vaan se on myös hyvin suuressa määrin kokemuksia, toimintaa ja elämän jäsentämistä tietyllä tapaa: uskonto kurottaa havaittavan todellisuuden tuolle puolen. Vierailu uskonnollisessa tilassa tuo näitä uskonnon puolia luokkahuonetta paremmin näkyväksi ja ymmärrettäväksi.

Uskonnollisen tilan arkkitehtuuri, esineistö ja taide ovat tarkasti mietittyjä. Ne eivät ole sattumanvaraisia valintoja vaan niillä on tärkeä symbolinen viesti, joka tukee läsnäolijan kokemusta ja ymmärrystä kyseisestä uskonnosta. Monia uskontoon liittyviä merkityksiä – kuten vaikkapa ajatusta pyhästä – voi olla helpompi ymmärtää sanattoman kokemuksen kautta kuin sanallisten selitysten avulla.

Kokemuksellisuus ja itse tekeminen tehostaa ja syventää oppimista. Uskonnonopetus ei saa kuitenkaan tähdätä uskontoon sitouttamiseen eikä sisältää uskonnonharjoittamista. Oppijan tulee voida muodostaa omanlainen suhde uskontoon sekä vapaus valita oma sitoutumisen asteensa. Myös uskonnollisessa tilassa  työskentelyn tulee siis olla sellaista, että se kunnioittaa jokaisen henkilökohtaista vakaumusta ja jättää tilaa ihmettelylle.Tehtävien tulee olla avoimia siten, että jokainen voi lähestyä uskonnon kokemuksellista puolta omista lähtökohdistaan ja säädellä omaa ”läheisyyttään” uskontoon. Esimerkiksi oppilaille voidaan antaa tehtäväksi etsiä kirkosta oma suosikkipaikka ja viettää siellä hetki. Näin oppilas voi itse määritellä minkälaisen suhteen hän tuohon paikkaan luo ja mitä hän siellä tekee tai kokee.

http://www.pearltrees.com/uskonnonopetus/tutki-tilaa/id16631750
Tutki tilaa -materiaalissa tarjoamme välineitä oppimispolkujen rakentamiseen uskonnollisessa tai muussa kulttuuriperintökohteessa. Erityisesti olemme pyrkineet edistämään ympäristönlukutaidon kehittymistä. Materiaali ohjaa tutustumaan rakennuksen keskeisiin esineisiin ja niihin liittyviin merkityksiin. Oppija voi tutkia näitä esineitä ja tilaa omista lähtökohdistaan käsin. Näin henkilökohtaiset merkitykset kietoutuvat osaksi prosessia ja oppimisesta tulee syvällisempää ja mielekkäämpää. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista lähteä vierailulle ja läheskään kaikissa kylissä ja kaupungeissa ei ole vaikkapa moskeijaa tai ortodoksista kirkkoa. Tutki tilaa -materiaalin avulla luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkon tai moskeijan voi myös tuoda luokkahuoneeseen.

Iloa opetukseen toivottaa

Essi Ikonen
Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja




Lue lisää aiheesta:

Essi Ikonen: Kirkkotila oppimisympäristönä
Salla Vainio: Oppimisympäristöt osana opetuksen toteuttamista

Artikkelit on julkaistu kirjassa Uudistuva uskonnon opetus (Kirjapaja 2017) ja julkaistaan kustantajan ja kirjoittajan luvalla osana Tutki tilaa -materiaalia

Salla Vainio: Tilat pedagogisesti haltuun: Tutki tilaa -malli pähkinänkuoressa





maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulukalenteri kouluun - Merkityksiä metsästämässä osa II: Lahja


Miltä tuntuisi antaa tai saada aineeton lahja?
Joulun alla pimeä maamme pukeutuu valoon ja lahjoihin. Tästä blogipostauksesta löydät pedagogisen polun lahjan merkityksiä tutkailevaan työskentelyyn, saat tietoa lahjojen jakamisen kulttuurihistoriasta ja pääset harjoittelemaan oppilaiden kanssa hyvän tekemistä. 


Tämän vuoden joulukalenteristamme löydät vinkkejä ympäristönlukutaidon edistämiseen valoon ja lahjoihin liittyviä merkityksiä tutkien. Julkaisemme joulun alla kaksi blogitekstiä, joista tämä on toinen.




Vaihe I: Sähkötä hyvä toivotus - aineeton lahja

Hieman muunneltuna kirjasta Polkuja rauhoittumiseen s.60


Aloitetaan nousemalla seisomaan ja taputtelemalla hellästi keho hereille käymällä se kokonaan läpi. Taputellaan itseämme kevyesti päästä niskaan ja hartioihin, edelleen käsivarsien, kylkien ja vatsan kautta varpaisiin saakka. Seistään piirissä ja otetaan vieruskavereita käsistä kiinni. Yksi osallistuja miettii, mitä hyvää tahtoisi toivottaa kaikille ryhmän jäsenille juuri tällä hetkellä, tänään tässä ja nyt. Hän sanoo toivotuksensa ääneen ja puristaa samalla toista vieruskaveria kädestä. Puristus on äänetön viesti, joka siirtyy osallistujalta toiselle koko piirin läpi. Se on merkki toivotuksesta, jonka koko ryhmä jakaa yhdessä, aineeton lahja.

Hyvän toivotuksen kierrettyä piirin ympäri seuraava tai joku muu ryhmässä saa sanoa oman toivotuksensa. Ryhmän koosta riippuen kaikki tai osa lähettävät oman toivotuksensa. Hyviä toivotuksia voivat olla esimerkiksi lepo, ilo, rohkeus, itseluottamus, rauha, sovinto, kunnioitus tai oikeudenmukaisuus. Se voi olla myös toivotus hyvälle lomalle, ennen joululomaa tai toive siitä, että toisten jokin toive toteutuu joululomalla. Harjoitusta voi jatkaa vaikka seuraavan tunnin alussa tai toisena päivänä, jotta kaikki saavat halutessaan toivottaa jotain ryhmälle.


Jutelkaa hetki:
Miltä tuntui saada tällainen aineeton lahja?
Onko se yhtä todellinen, kuin aineellinen lahja?


Vaihe II: Missä lahjoja annetaan ja miksi?


Pareittain tai pienissä ryhmissä:
Miltä (aineellinen) lahja yleensä näyttää?
Millaisia erilaisia lahjoja 
olette viime päivinä nähneet ja missä? 
Miksihän ne ovat siellä?
Milloin annetaan lahjoja? Miksi?
Miksi jouluna annetaan lahjoja?
Minkälaiset lahjat ovat hyviä lahjoja?

Monissa uskonnoissa on ainakin yksi vuosijuhla johon liittyy lahjojen jakamista. Diwalina hindulaisuudessa ajatellaan hyvinvoinnin ja onnen jumalatar Lakshmin liikkuvan maan päällä. Diwalin toisena päivänä hindulaiset viettävät pikkudiwalia, jolloin tavataan ystäviä ja voidaan antaa lahjoja. Islamilaisessa perinteessä  Ramadanin päätösjuhlaan Id al fitriin liittyy lahjojen antamista etenkin lapsille.

Kristillisessä perinteessä joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi ja läheisille annetut lahjat muistuttavat Jeesuksen lahjasta meille: kristityt uskovat, että Jeesus on kuolemallaan lunastanut kaikille ihmisille ikuisen elämän. Emme voi antaa vastalahjaa, mutta voimme jakaa saamaamme hyvää eteenpäin muistamalla läheisiämme ja niitä, jotka tarvitsevat apua. Monet uskonnottomatkin viettävät joulua antaen lahjoja toisilleen, vaikka heille joulun merkitys ei ole kristillinen.

Lahjoja jakavan joulupukin historia juontuu myös kristilliseen perinteeseen. Joulupukin hahmon taustalla on 300 -luvulla elänyt kreikkalainen piispa Pyhä Nikolaus, joka oli tunnettu hyväntekijä. Hän jakoi salaa rahalahjoja köyhille. Ihmiset jatkoivat hänen kuolemansa jälkeen lahjojen antamista toisilleen. Roomalais-katolinen kirkko nimitti Nikolauksen pyhimykseksi. Pyhästä Nikolauksesta tulee joulupukin englanninkielinen nimi Santa Claus.



Vaihe III: Lahja kristillisessä kulttuuriympäristössä

Luterilaisessa kirkossa voi löytää jonkinlaisen symbolin jouluna muistuttamassa meitä Jumalalta
saadusta lahjasta. Se voi olla maalaus Jeesuksesta, joka on aina kirkossa tai seimiasetelma, jota ei muina vuodenaikoina kirkosta tai sen lähettyviltä löydä. Luterilaisessa kirkossa on myös toinen lahjaan liittyvä elementti, joka on kolehtihaavi. Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti johonkin ennalta nimettyyn kohteeseen, johon jokainen voi antaa haluamansa summan. Suomalaisten kaupunkien kaduilla voi nähdä pelastusarmeijan joulupatoja, joilla kerätään rahaa heikompiosaisten auttamiseksi. 



Vaihe IV: Vaihtoehtoisia työskentelyideoita 
  • Tutustukaa pareittain tai yksin erilaisiin kuviin kirkkotilasta verkossa, Tutki tilaa -materiaalin interaktiiviseen kuvaan Lahden ristinkirkosta tai Tampereen tuomiokirkkoon verkossa. Omasta lähikirkostakin voi löytyä kuvia verkosta tai sinne voi vaikka mennä vierailemaan.
  • Etsikää kuvasta symboleita Jeesuksesta ja tutkikaa, näkyisikö kuvissa myös kolehtihaavia tai ehkä jopa seimiasetelmaa. Jos teitä kiinnostaa, voitte mobiililaitteisiin ladatulla maksuttomalla Zappar -sovelluksella skannata kolehtihaavin kuvan ja kuunnella ja katsoa mitä sisältöä kortista aukeaa.
  • Pohtikaa, miltä tuntuisi antaa omastaan ja mitä haluaisi kovasti antaa jollekin läheiselle
  • Miettikää, miltä tuntuisi saada Aineeton lahja, toisenlainen lahja ja miksi joku toivoo konkreettisen lahjan sijaan itselle jotain tällaista toiselle.
  • Ideoikaa luokan kanssa yhdessä miten voisitte ilahduttaa ihmisiä lähellä tai kaukana aineettomalla tai aineellisella lahjalla ja toteuttakaa ainakin jokin ideoista. 


 Kenelle voisin itse antaa lahjan?
Millaisen lahjan antaisin?
Entä jos tekisimme lahjan yhdessä, millainen se olisi?





Vinkkilinkit:




Hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulua toivottaen,
kouluttajat Essi ja Salla,
uskonnonopetus.fi



tiistai 13. marraskuuta 2018

Joulukalenteri kouluun - Merkityksiä metsästämässä osa I: Valo

Joulunalusaika antaa mahtavan mahdollisuuden edistää monilukutaitoa ympäristöä tutkaillen. Tämän vuoden joulukalenterissamme metsästetään merkityksiä joulun alla ympärillemme ilmestyvistä asioista edistäen monilukutaitoa, kulttuurista lukutaitoa, arjen taitoja ja TVT-taitoja. Julkaisemme joulun alla kaksi blogitekstiä, joista tämä on ensimmäinen. Tästä blogipostauksesta saat ideoita joulukuun alun työskentelypolkuun, jossa syvennytään kokonaisvaltaisesti valoon ja sen merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja kristillisessä perinteessä.


Vaihe I: Valo saapuu -harjoitus 

Hieman muunneltuna kirjoittajien luvalla kirjasta Polkuja rauhoittumiseen s.33
Tarvikkeet: Taskulamppu tai kynttilä ja sytytin

Himmennetään tai pienennetään luokan valaistusta ja istutaan tai seistään piirissä. Hengitetään muutama kerta sisään ja ulos, sisään ja ulos rauhassa. Etsitään hyvä asento ja suljetaan silmät. Ohjaaja kertoo, että jotain saapuu kohta jokaisen luokse.

Kun huomaat sen saapuneen, voit avata silmäsi.
 Siihen asti malta odottaakaikessa rauhassa, sinun vuorosi tulee kyllä.

Koko ryhmä on hetken silmät kiinni, jokainen tunnustelee omaa oloaan. Hengitetään edelleen ihan rauhassa. Ohjaaja ottaa käteen pöytäkynttilän, johon on sytytetty tuli jo etukäteen (ettei ääni kuulu) tai taskulampun. Hän alkaa kiertää valon kanssa hyvin hitaasti piirin sisäpuolella vieden valon lähteen jokaisen luo vuorollaan.

Valo viedään turvallisen etäisyyden päähän yhden osallistujan kasvoista kerrallaan, esimerkiksi hiuksia ja huiveja varoen kynttilän kanssa tai otsalle taskulampulla ylhääktä osoittaen, ei silmille. Kuitenkin mahdollisimman lähelle kasvoja. Ohjaaja voi aina osallistujien välillä peitellä valoa toisella kädellä. Valon annetaan olla paikoillaan kasvojen lähellä niin kauan, että valon saanut osallistuja aistii sen ja avaa silmänsä. Sitten ohjaaja siirtyy seuraavan luokse. Ne joiden luona valo on jo käynyt, odottavat rauhassa paikallaan, kunnes jokainen on saanut valon ja avannut silmänsä.

Anna osallistujien jutella hetki siitä pareittain, miltä harjoitus tuntui ja kuunnelkaa muutama kommentti vielä yhdessäkin.

Vaihe II: Missä valoja on ja miksi?

Pareittain tai pienissä ryhmissä:  

Millaisia erilaisia valoja 
olette viime päivinä nähneet ja missä? 
Miksi ne ovat siellä, missä ne ovat tai
Mikä niiden merkitys mahtaa olla?

Jutelkaa vielä yhdessä ja kootkaa joitain vaikka taululle näkyviin asiana ja viereen selityksiä. (Esim. tähti -valo ikkunassa - Itämaantietäjiä johdatti kertomuksessa tähti Jeesus-lapsen luo)
Jouluvalot tai kynttilät tuovat valoa niin kaduilla, kodeissa kuin muuallakin ja se voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Joillekin valot tuovat iloa pimeyteen ja joillekin valolla on myös jokin syvempi merkitys. Eri uskonnoissa juhlitaan valon tulemista pimeyteen, kuten esimerkiksi juutalaisuudessa hanukkaa, kristinuskossa joulua ja hindulaisuudessa diwalia. Näiden kaikkien juhlinnan aikana sytytetään kynttilöitä, jotka saavat omat merkityksensä. Kaikki eivät Suomessa vietä joulua, mutta nauttivat silti valosta pimeässä.

Vaihe III: Valon merkityksiä kristillisessä perinteessä

Tarvikkeet:
Esinekortit tulostettuna 1. luterilaisen kirkon kynttilä 2. ortodoksisen kirkon tuohusteline, 3. lampukka ja 4. vainajien muistelupöytä

Asenna maksuton zappar -sovellus älylaitteille, jonka avulla kortteihin upotettu lisätty todellisuus ja sisällöt aukeavat. Jos et halua tai sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää zappar -sovellusta, tulosta esinekortit kaksipuoleisena, jolloin merkitykset löytyvät tekstinä korttien takapuolelta.

Joulun odotuksen aikaa kutsutaan kristillisessä perinteessä adventiksi. Silloin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa sytytetään joka viikko yksi kynttilä merkkinä odotuksesta ja pian koittavasta ilon ja valon juhlasta. Kun neljäs kynttilä syttyy, vietetään pian joulua. Kristillisessä perinteessä valolla on erilaisia merkityksiä, jotka avautuvat, kun tutustuu eri perinteisiin. Valoa juhlitaan myös Lucian päivänä 13. joulukuuta.
  • Tulosta valmiiksi esinekortteja haluamasi määrä ja kiinnitä niitä useampia kappaleita kutakin ympäri luokkaa tai käytäviä sinitarralla. Pareittain tavoitteena on käydä läpi kaikki 4 erilaista kynttilöihin liittyvää kuvaa.
  • Parit kiertävät korttien luona ja miettivät ensin kunkin kortin luona, mitä he tietävät jo tuon esineen merkityksestä kristillisessä perinteessä ja kumpaan perinteeseen, ortodoksiseen vai luterilaiseen he tuon esineen liittävät.
  • Sen jälkeen parit lukevat kortin takaa merkityksen tai katsovat ja kuuntelevat älylaitteen zappar -sovelluksella lisää tietoa esineestä. Kerätkää jokaisesta esineestä tietoa siitä, mikä eri merkitys sytytetyllä valolla näissä on haluamallanne tavalla.
  • Korosta rauhallisuutta. Tarkoitus ei ole kilpailla parien kesken, vaan aidosti ymmärtää, mitä erilaisilla valoon liittyvillä esineillä eri perinteissä tarkoitetaan.

A4 moniste Valo kristillisessä perinteessä


Vaihtoehtoja:
Mikäli mahdollista, voit järjestää vierailun ortodoksiseen tai luterilaiseen kirkkoon joulun alla tutkimaan valoa näissä kulttuuriympäristöissä.
Voitte myös tutustua ortodoksisen ja luterilaisen kirkon interaktiivisten kuvien kautta siihen, mistä tällaisia esineitä voi noissa tiloissa löytää ja mitkä niiden merkitykset ovat.


Vaiheen III lopuksi: 
Mihin perinteeseen liitätte minkäkin esineen?
Mitä eri merkityksiä löysitte? 

Itsearviointi:
Mitä uutta opin itse?
Mikä minusta oli kiinnostavinta?

Vaihe IV: Minun valoni

Tässä vaiheessa oma pohdinta siitä, mikä itselle on ollut tämän aiheen käsittelemisessä merkittävää syvenee. Jollekin se voi olla oivallus siitä, mitä jollekulle toiselle valo merkitsee ja toiselle se, että rakastaa kynttilöitä, joita kotona poltetaan pimeän tullen. Olennaista on, että oppilaat saavat vielä käsitellä asiaa ja purkaa sitä jotenkin. Jos ohjaat tekemään tämän pareittain, vahvistat oppilaiden välistä dialogia ja jos taas ohjaat heitä tekemään tämän rauhassa yksin, vahvistat heidän omaa sisäistä puhettaan ja pohdintaansa.

Kuva kotoa kynttilöistä, jotka muistuttavat tulevasta joulusta.
Voit ohjata oppilaita piirtämään, muovailemaan tai askartelemaan aiheen äärellä, jotain aivan uniikkia tai yhteistä. He voivat tuottaa tekstiä, etsiä tai ottaa kuvia sellaisesta valosta, joka heitä puhuttelee ja työstämään aihetta eteenpäin siitä.

Tämän osan voi toteuttaa uskonnon tunnin ulkopuolellakin vaikka kuvataiteen tunnilla aiheesta jatkaen ja laittaen kivaa joulumusiikkia taustalle ja erilaisia valoja luokkaan tunnelmaa tuomaan. Jokainen oppilas voi tuoda vaikka seuraavalle päivälle jonkin oman valonlähteen mukanaan tunnelmaa tuomaan.

Työt voi pitää henkilökohtaisina tai jakaa, jos ryhmä on turvallinen. Usein lapset todella mielellään haluavat näyttää ja tulla kuulluksi siitä, mitä he ovat tuottaneet. Miksei isommatkin?


Kotitehtävä:

Etsi kolme erilaista valoa koulun ulkopuolisesta ympäristöstä, jotka liittyvät mielestäsi jotenkin ajatukseen joulun valosta. Perustele valintasi vihkoon kirjoittamalla tai muulla tavalla ja ota jokaisesta myös kännykällä kuva.

Vertailkaa löydöksiänne seuraavan tunnin alussa.



Vinkkilinkit:

Pinterestistä löydät paljon valoon liittyviä askarteluideoita
Ympäristönlukutaitoa edistävä Tutki tilaa  -materiaali maksutta verkossa 
Maksuton Tutki tilaa -koulutuskiertue jatkuu keväällä 2019 - Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Hyvää joulun odotusta ja valojen äärellä viipymistä toivottaen,
kouluttaja Salla Vainio
uskonnonopetus.fi













Hallituksen kärkihankkeessa uskontolukutaito ja katsomusdialogien ohjaus opettajan tulevaisuuden taitoja


Yliopistojen yhteishanke tähtää opettajankoulutuksen kehittämiseen uskontolukutaidon ja katsomusdialogien ohjauksen taitojen vahvistamiseksi


Vieraskynä: Jasmin Riekkinen, Itä-Suomen yliopisto


Koulumaailma ja yleisesti yhteiskunta on moninaistunut. Se on luonut uudenlaisia haasteita opetustyöhön. Katsomusaineiden opettajilta vaaditaan esimerkiksi monilukutaitoja ja katsomuksellisen dialogin ohjausta. Laaja-alainen pätevyys on avainasemassa, jotta opettajat voivat tarjota oppilaille laadukasta opetusta. Tämän mahdollistamiseksi katsomusaineiden opettajankoulutuksen tulee kehittyä.

”21. vuosisadan taidot, monilukutaito ja katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittäminen” -hanke


Syksyllä 2018 käynnistyi Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteinen OKM:n rahoittama kehittämishanke ”21. vuosisadan taidot, monilukutaito ja katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittäminen”. Hanke pyrkii tutkimusperustaisesti opettajankoulutuksen kehittämiseen. Hankkeessa tutkitaan ja arvioidaan aineenopettajankoulutuksen katsomusopettajille antamia valmiuksia. Tutkimusaineistoa kerätään opiskelijoilta, opettajilta ja rehtoreilta. Kentän näkökulma on erityisen arvokas ja hankkeessa toimii moniammatillinen arviointityöryhmä, jossa on mukana mm. opetustoimen, täydennyskoulutuksen, opettajien, pedagogisen järjestön ja talouselämän edustajia sekä rehtoreita ja opiskelijoita. Hanke tuottaa mallin, jonka avulla voidaan arvioida ja kehittää yleisesti opettajankoulutusta. Lisäksi hanke antaa suosituksia opintojaksoihin sekä siinä kehitetään sovellettavia malliopintojaksoja.

Hankkeen tavoitteena myös täydennyskoulutus


Kuva: uskonnonopetus.fi arkisto: Opettajia koulutuksessa Turussa
Opettajaksi opiskelevat eivät ole ainoita, joita uudet haasteet koskevat. Työssäkäyvät opettajat ovat varmasti myös huomanneet uusien taitojen tarpeen. Esimerkiksi uskontolukutaito osana monilukutaitoja sekä katsomuksellisen dialogin ohjaus ovat arkipäivää katsomusaineiden opettajien työssä.  Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa 2014 esitetään, että monilukutaito on esimerkiksi sanallisesti, kuvallisesti tai audiovisuaalisesti saadun tiedon tulkitsemisen, tuottamisen ja arvottamisen taitoja. Näitä taitoja tarvitaan, jotta kykenee tulkitsemaan ympäröivää maailmaa ja hahmottamaan kulttuurista monimuotoisuutta. Kouluissa monilukutaitoja harjoitellaan, jotta oppilailla olisi valmiudet hankkia tietoa sekä yhdistellä, muokata ja arvioida sitä eri tilanteissa ja ympäristöissä.

Monilukutaitoihin kuuluvat esimerkiksi informaatio-, teknologia- ja medialukutaito. Uskontolukutaito on yksi monilukutaidon osa-alue. Uskontolukutaidolla tarkoitetaan, että opetuksessa uskonto ymmärretään tärkeäksi osaksi kulttuuria ja siihen liittyen jokaisella henkilöllä tulisi olla perustietämys uskontoon liitettävistä asioista. Eri näkemysten ja katsomusten välinen kunnioitus on lähtökohtana niiden väliselle keskustelulle, joka ihannetilanteessa päättyy dialogiin. Dialogissa on mahdollista käsitellä erilaisia näkökulmia, kyseenalaistaa perinteisiä näkemyksiä ja saada uusia merkityksiä asioille.

Kuva: Varpu Heiskanen
Katsomusaineiden opettajankoulutuksen kehittämisen lisäksi hankkeen yhtenä tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa täydennyskoulutusta yhteistyössä eri tahojen kanssa. Näin tutkimuksen avulla saatu tieto siitä, millaista pätevyyttä katsomusaineiden opettajilta vaaditaan, auttaa myös valmistuneita työssäkäyviä opettajia. Täydennyskoulutuksen avulla on mahdollista kehittää työssäkäyvien opettajien pätevyyttä uusien vaatimuksien osalta. Tavoitteena on, että kehittämishankkeen tulokset ja tuotetut mallit sekä täydennyskoulutus aidosti vastaisivat kentän tarpeisiin.

Lisätietoja hankkeesta:

Hanketta johtaa Itä-Suomen yliopistossa professori Martin Ubani ja Helsingin yliopistossa professori Arto Kallioniemi. Hankkeessa työskentelee Itä-Suomen yliopistossa projektitutkija Kaisa Viinikka ja tutkimusavustaja Jasmin Riekkinen. Seurakuntaopisto on mukana hankkeen yhteistyökumppanina.

Kutsumme kaikki mukaan rakentamaan entistäkin parempaa suomalaista opettajuutta ja seuraamaan hanketta verkkosivuilta.












keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Aistit auki kulttuuriympäristössä - Vinkkejä vierailun toteuttamiseen


Kun oppimisen tila muuttuu

Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa koulutuskiertueella
Meillä on ilo kouluttaa opettajia tänä vuonna uskonnollisissa tiloissa. Tunnelma on ollut aivan erilainen kuin luentosaleissa. Jo tilaan astuminen kylmästä ja kiireestä pysäyttää. Esimerkiksi ortodoksisen kirkon tuoksut, rikas värimaailma ja kauniit esineet hivelevät aisteja. Keho rentoutuu ja uteliaisuus herää. Huomaan puhuvani rauhallisemmin. Sama näyttää tapahtuvan opettajillekin. Heidän kiireensä tuntuu valuvan ulos kirkkosalin nurkista. Olemme läsnä tilassa.

Tämä kokemus, lukemamme ja monet testiryhmämme vahvistavat ymmärrystämme siitä, miten jo oppimisympäristön muutos voi terävöittää aistejamme ja herättää meitä havainnoimaan uusin silmin. Olemme koko viime vuoden kehittäneet pedagogista mallia ja materiaalia, joka kääntäisi uuden opetussuunnitelman aatteita konkreettisiksi opetusvälineiksi. Tutustuminen lähiympäristön kulttuurikohteisiin, lähteminen ulos luokasta ja ylös pulpetista sekä yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa ovat vain muutamia tavoitteista. Pienimmässäkin kylässä on yleensä kirkko ja se kantaa mukanaan valtavan määrän paikallista historiaa ja kulttuuriperintöä. Kirkossa on outoja ja tuttuja asioita sekä paljon tutkittavaa vaikka mittasuhteista aina äänen kulkemiseen tilassa. Oppimisympäristönä uskonnolliset tilat ovat siis mainioita!

´

Tilassa voi toimia monella tapaa

Perinteisen lähestymistavan sijaan, jossa usein tilassa työtä tekevät puhuvat, olemme lähteneet liikkeelle ajatuksesta, että oppijat voisivat tutkia tilaa itsenäisesti ja pohtia tilan ja sen esineiden merkitystä eri näkökulmista. Näin oppijan oma suhde tutkittavaan ympäristöön saa enemmän tilaa ja oppimisesta tulee merkityksellisempää.

Jo pelkkä oppimisympäristön muutos voi terävöittää aistejamme
Kuva Jyväskylän ortodoksisesta kirkosta koulutuskiertueelta. 
Meitä jännitti kovasti miten opettajat ottavat vastaan tällaisen kokemuksellisen ja tutkivan lähestymistavan oppimisprosessiin. Kun seisomme hiljaa tutkien tilaa eri aistien kautta, oloni on vielä hieman epävarma. Mitähän niiden mielessä oikeasti liikkuu? Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun koulutuksen osallistujat kulkevat into piukkana kortit kädessä ympäri tilaa etsien, tutkien ja pohtien, huoli hälvenee. Kyllä vain, uskomme vahvistuu: keksimisen ja löytämisen ilo sekä luova ajattelu ovat oppimisprosessin hiiva. Ja rauhoittuminen virittää oppimiseen.

Etsiminen ja keksiminen ja luovuus tarvitsevat kuitenkin jatkuvasti lisävääntöä, polttoainetta. Jotta uteliaisuus tyydyttyy, tarvitaan tietoa. Mihin sitä kynttilää sitten käytetään tai miksi saarnatuoli on korkealla? Mitä alttarin kuvassa tapahtuu? Miksi ikonin päällä roikkuu huivi? Osaan kysymyksistä vastaus löytyy materiaalimme esinekorteista. Uskonnollisen yhteisön asiantuntija osaa antaa kysymyksiin syvemmälle meneviä vastauksia. Tieto ja kokemukset yhdistyvät ja oppimista tapahtuu myös syvätasolla.

Koulutuksen loppuvaiheessa reflektoimme ja puramme yhdessä koettua pedagogisesta näkökulmasta. Opettajan jo koulutuksen alkupuolella liikkeelle lähtenyt pohdinta saa lisätuulta ja kouluttajallekin avautuu yhä uusia näkökulmia jo tutkitun tiedon lisäksi. Miten virvoittavaa voi olla meille kaikille saada olla hetki etäämmällä omasta perustyöstä ja mutustella, maistella jotain ajan kanssa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Vinkkejä kulttuuriympäristössä vierailemiseen


Opettajat tutkimassa luterilaista kirkkoa Mikkelin koulutuksessa
Autenttisessa ympäristössä oppiminen on tutkitusti tehokasta. On eri asia lukea kirjasta rakennuksen koosta tai katsoa pienestä oppikirjan kuvasta taideteosta, kuin seistä tilan keskellä ja aistia valtavat holvikaaret tai nähdä teos alkuperäisessä ympäristössä täydessä väriloistossa. Vierailut ovat aina oppilaille myös elämyksiä, jotka jättävät pysyvän muistijäljen. Sen takia vierailuja erilaisiin kohteisiin kannattaa suosia, vaikka järjestelyt vaativat hieman aikaa ja vaivaa. Tässä muutama vinkki vielä vierailun suunnitteluun.
  • Selvitä koulunne ympäristössä olevat mahdolliset tilat
  • Tutustu maksuttomaan materiaaliimme, valitse tavoitteet ja toimintatapa. Ota huomioon käytettävissänne oleva aika ja matkaan liittyvät asiat.
  • Kysyä saa aina! Ole yhteydessä kirkkoon, moskeijaan tai muualle, missä materiaalia haluat hyödyntää ja kerro, mitä haluat tulla tekemään. Vierailut on saatettu tottua järjestämään toisin, joten kerro avoimesti, mitä suunnittelet ja miksi. Älä pelkää rasittavasi työntekijöitä. He kyllä kertovat, jos aikaa ei nyt juuri tällä kertaa ole. Ja tämä malli voi jopa helpottaa heidän panostaan. Kutsu työntekijöitä ihmeessä vaikka mukaan kokeilemaan tätä toimintatapaa kanssanne ja kertomaan jotain lisää tilasta, jos heillä on aikaa.
  • Tiedota vierailusta koteihin ja kerro heillekin mitä vierailulla tavoitellaan. Joku vanhemmista saattaa mielellään lähteä apukäsiksi, niitä kun ei koskaan ole liikaa.
  • Keskustele oppilaiden kanssa ennen tilaan menemistä siitä, mikä heitä mietityttää mahdollisesti vieraassa tai uudessakin paikassa ja siitä, miten erilaisissa tiloissa käyttäydytään. Voitte vaikka miettiä sitä, että millä lailla käyttäytyvien vieraiden kanssa on itse ollut kiva olla vaikka omassa kodissa. Mikä ei ole tuntunut kivalta?  Rohkaise heitä siihen, että tavalliset hyvä käytöstavat riittävät, ja että yhteisön edustaja kyllä kertoo, mikä on toivottavaa heidän tilassaan.
  • Opettajalle mukaan vanhempien yhteystiedot, pieni ensiapulaukku, puhelin ja iloista retkimieltä. Oppilaille ehkä jopa pienet retkieväät, joita on kiva maistella rakennusta vielä ulkoa tarkastellessa esinekorttien rakennuskortin kysymystenkin kautta.



Vielä ehdit mukaan kevään maksuttomalle koulutuskiertueelle!



Iloisin koulutuskiertuetunnelmin,
kouluttajat Essi ja Salla



keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Kuinka hyödyntää lisättyä todellisuutta oppimisessa?

Miltä tuntuisi hyödyntää lisättyä todellisuutta opetuksessa helposti? Entä jos se vielä tukisi oppimista? Kerron tässä postauksessa, miten helposti uuden Tutki tilaa -materiaalin avulla voit:
  • käyttää lisättyä todellisuutta opetuksessa valmiiden esinekorttien avulla
  • edistää ympäristönlukutaitoa
  • innostua tekemään oppilaiden kanssa sisältöjä oman paikkakunnan kulttuurikohteista





Lisätystä todellisuudesta opetuksessa

Lisätyn todellisuuden haaste on usein siinä, että sisällön luominen on opettajan hektisessä arjessa
juuri siihen omaan läheiseen kulttuuriympäristöön työlästä, mikäli haluaisi saada sisällöt aukeamaan juuri tietynlaisesta ja näköisestä asiasta tai esineestä. Lisäksi sovelluksen pitäisi olla niin käyttövarma, että sisällöt aukeaisivat ilman, että esineen lähellä täytyy kävellä useita kertoja eri kulmista kännykällä etsien, jotta sisältö aukeaisi, ennen kuin usko loppuu.

On myös hyvä pohtia sitä, mitä lisäarvoa lisätty todellisuus tuo oppimiseen. Milloin lisättyä todellisuutta käytetään niin, että se aidosti tukee oppimista ja pohtimista, eikä jää vain kokemusseikkailuksi, jonka osaamistavoitteista ei kenelläkään ole mitään hajua tilanteen jälkeen. Tutkimuksissa on puhuttu mm. lisätyn todellisuuden tuomasta emotionaalisesta hyödystä juurikin todellisen maailman ja digitaalisen maailman kohdatessa niin, että oppija joutuu reagoimaan tilanteen herättämiin tuntemuksiin. Yksinkertaisuudessaan voisimme määritellä itsellemme vaikka seuraavanlaisen kysymyksen: Jos lisätty todellisuus määritellään sisältönä, joka aukeaa digitaalisesti, niin miten voimme opettajina luoda tilanteita, jossa lisätyn todellisuuden käyttö on mielekästä ja tuottaa jotain, jolla on oppimisen kannalta merkitystä.

https://www.pearltrees.com/uskonnonopetus/tutki-tilaa/id16631750

Esimerkki esinekortit lisätyn todellisuuden opetuskäytössä

Tutki tilaa -materiaalissa yhdistimme tutkimustiedon ympäristönlukutaidosta ja teknologian hyödyntämisen siten, että kullekin ympäristölle keskeiset esineet löytyvät esinekorteista. Kun esinekortit skannaa mobiililaitteen zappar -sovelluksella, aukeaa niistä lisättyä todellisuutta, joka kertoo lisää esineestä äänenä, kuvana ja tekstinä. Kortin takaa löytyvät kysymykset kohdentavat oppimista ympäristönlukutaidon huomioiden. Näin saadaan yhdistettyä oppiminen lisätyn todellisuuden käyttöön ilman, että vain leikittäisi lisätyllä todellisuudella.  

Voit siis tulostaa esinekortit (esim. luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko tai moskeija) verkosta maksutta ja asentaa koulun laitteille maksuttoman Zappar -sovelluksen ja lähteä oppilaiden kanssa tutkimusretkelle valitsemaanne kohteeseen. Tilassa voitte aloittaa ilman laitteita tekemällä kokonaisvaltaisen Koe tilaa -työskentelyn, jonka kevyemmät ohjeet löytyvät esinekorteista ja perusteellisemmat ohjevihkosta. Koe tilaa työskentelyn jälkeen oppilaat voivat pareittain ottaa vaikka lattialla olevista esinekorteista heitä kiinnostavimman ja etsiä kohteen tilasta. Löydettyään esineen he kuuntelevat ja katsovat aukeavan sisällön ja vastaavat keskustellen kysymyksiin. Parit voivat ajan salliessa hakea toisen kortin tai kolmannenkin ja lopuksi kerätään tarvittavaa dataa tuota tilaa vaiheeseen, jonka voi toteuttaa koululla.

 
Päädyimme kortteihin siksi, että jos olisimme liittäneet materiaalin vaikka vain Tampereen Tuomiokirkon esineistöön kuvina, ei siitä olisi ollut toisen paikkakunnan opettajille ja oppilaille suurtakaan iloa. Nyt sisällöt ovat sen verran yleiset, että niitä voi käyttää ympäri Suomen ja maailmallakin. Ne antavat myös tarkoituksella tilaa toteuttaa paikallisia sisältöjä niistä asioista, jotka oppilaita alkavat kiinnostaa tilassa, tai joka on erilainen kuin korteissa.


Korttien etu on myös siinä, että mikäli ei ole mahdollista lähteä kulttuuriympäristöön, voi korttien avulla luoda kuvitteellisen ympäristön esinekortteja eri paikkoihin asettamalla vaikka luokkaan, koulun liikuntasaliin tai käytäville ja miksei vaikka metsään. Oppilaat voivat kiertää kohteita pareittain ja tehdä korttien takana olevia tehtäviä yhdessä keskustellen ja sovitulla tavalla muistiinpanoja tehden. Työskentelyä voi syventää vielä yksilötyöllä siten, että jokainen voi tuottaa tilasta jonkin konkreettisen oman tuotoksen. Videon, maalauksen, piirroksen tai luonnosta kerätyillä materiaaleilla tuotetun oman esineen. Tuotoksia tarkastelemalla päästään vielä syvempään keskusteluun ja ymmärrykseen esineistön merkityksistä suhteessa ympäristöön, sen historiaan ja toisille ihmiselle.


Kokeile itse, miten helppoa tämä voi olla!

Korteista löytyvät tehtävät on pyritty muotoilemaan siten, että ne houkuttelevat tarkastelijaa luomaan ja tutkimaan erilaisia merkityksiä, joita tila nostaa esiin.  Kaikki ympäristöt, paikat, rakennukset ja esineet kantavat mukanaan kulttuurisia merkityksiä. Ne kertovat tarinoita yhteisöistä, jotka ovat niitä rakentaneet tai käyttäneet. Ne kertovat siitä, mitä on pidetty ja pidetään tärkeänä, arvokkaana ja kauniina. Ne kertovat myös siitä, kenellä on rahaa ja valtaa ja minkälaisiin tarkoituksiin valtaa käytetään. Näihin kertomuksiin tutustuminen auttaa rakentamaan omaa suhdetta ympäröivään kulttuuriin sekä kunnioittavaa vuorovaikutusta monikatsomuksellisessa yhteiskunnassa. Se auttaa myös huomaamaan ja pohtimaan, mitä asioita maailmassa tulisi muuttaa.

Mitä huomioida omassa lisätyn todellisuuden tuottamisessa?

Mikäli haluat tuottaa oppilaiden kanssa lisättyä todellisuutta, voit hyödyntää materiaalipankin kuvia ja animaatioita kunkin ympäristön (luterilainen kirkko, moskeija tai ortodoksinen kirkko) vapaasti maksuttomaan käyttöön. Zappar -sovellus on maksullinen, mutta esimerkiksi HP Reveal, tai Blippar -sovellukset antavat tehdä useampia sisältöjä maksutta. Niiden haaste on kuitenkin käyttövarmuudessa, minkä vuoksi itse ostimme tutkittuamme ja testailtuamme Zappar -lisenssin, jotta koululaisten ja opettajien kokemus materiaalistamme ja lisätyn todellisuuden hyödyntämisestä olisi mahdollisimman mukava ja helppo.

Lisätyn todellisuuden voi upottaa myös tilasta otettuihin kuviin
Zapparissa kuvaan liitetään zapparkoodi, jotka yhdessä muodostavat skannattuna pääsyn näiden taakse vietyyn materiaaliin, kuten kuvaan, videoon, ääneen tai animointiin. Koodit luodaan palvelussa yhdessä omien kuvien kanssa, eikä koodit toimi ilman toista elementtiä. Me liitimme kuviin videon, jonka alussa on lyhyt animaatio äänen kanssa, sitten tekstiä luettuna ja lopussa vielä animaatio uudestaan.


Kokeilimme erilaisia sisältöjä. Elävä videokin voisi toimia, mutta videoon ei enää kannata liittää tekstitystä, koska sen käyttökokemukset olivat raskaita. Samoin aikaraja on selkeä. Yli 30 sekunnin sisällöt eivät pidä kiinnostusta yllä, mikä vaikuttaa oppimiseen. Haaveena oli aukeavat elävät olennot, mutta pian testeissä oppimisen kannalta totesimme, että ne eivät tuhansien eurojen arvoisia ole suhteessa siihen, että tavoittelemme enemmän ympäristönlukutaitoa, kuin erilaisten hahmojen lukutaitoa. Opetuksen välineenä meille oli tärkeää, että sisällöissä on myös tekstiä, jota lukea. Mutta toisaalta ääni mahdollistaa sen, että materiaalia voivat kuunnella ja ymmärtää pienetkin oppilaat.


Oppilaiden kanssa lisättyä todellisuutta tuottamaan

Oppilaiden kanssa itse voisi tehdä esimerkiksi jonkin oman paikallisen kulttuuriperintökohteen
kanssa videoita tai äänitteitä ja liittää ne oppilaiden itse piirtämiin kuviin. Tai jos ei halua liittää piirrettyihin kuviin, voi esimerkiksi käydä ottamassa kohteesta valokuvan ja liittää videon paikan päällä oikeasti olevaan esineeseen. Silloin on vain hyvä muistaa, ettei tuo lisätty todellisuus aukea missään muussa kohteessa tai paikassa, tai jos sen päälle vaihdetaan esimerkiksi liina tai tuodaan muita esineitä. Lisätyn todellisuuden sovellukset ovat vielä kehittymässä ja siksi valokuvasta aukeavan kohteen käyttömukavuus ei vielä ole mitä parhain. Valokuvaan upotettua sisältöä voi joutua etsimään monesta eri kulmasta aina epäilyksen hetkiin asti.

Itse kokeilemalla, lukemalla ja tekemällä voi oppia paljon aiheesta. Oppilaat varmasti oppivat sisällöistä tehdessään itse materiaaleja. Olennaista on vain ohjata prosessia siten, että opettaja itse pitää mielessä, mitä toiminnalla tavoitellaan ja mitkä asiat tai sisällöt ovat tässä oppimisen kohteina laaja-alaisen osaamisen osa-alueiden lisäksi. Jos et ehdi tai halua tuottaa itse sisältöjä, ovat valmiit materiaalimme täysin käytössäsi ja tuotettu niin, että ne ei ole sidottuja juuri kyseisen paikan esineen ulkonäköön. Esinekorttiemme sisällöt on suunniteltu yhteistyössä kunkin kohteen asiantuntijoiden kanssa siten, että kyseiset esineet ovat keskeisiä juuri tuolle ympäristölle ja edistävät tuon kohteen lukutaitoa ja ymmärtämistä.


Jos kiinnostuit aiheesta,

- Tutustu materiaaleihin verkossa ja lataa käyttöösi maksutta
- Tule mukaan maksuttomalle koulutuskiertueelle 2018-2019
- Lue lisää siitä, miten AR voi parantaa oppimiskokemusta




Kokeilun ja tuottamisen iloa toivottaen,
kouluttaja Salla Vainio




Tutki tilaa -materiaali on mukana edistämässä kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta