torstai 10. tammikuuta 2019

Miten olla ja miksi vierailla oppilaiden kanssa uskonnollisissa tiloissa?

Eskarilaisten kanssa tutkimassa tilan arkkitehtuuria
Kuva: Satu Reinikainen
"Kun on itselläkin vähän epävarma olo siitä, miten siellä kirkossa pitäisi olla ja mihin saa mennä" sanoitti tunteitaan eräs opettajaopiskelija, kun pohdimme kirkkoa oppimisympäristönä. Tämän tunteen varmaan jakaa moni muukin. Minuakin uuteen tilaan meneminen aina vähän jännittää, puhumattakaan siitä, että menisin sinne vallattoman lapsiryhmän kanssa.

Uskonnolliset tilat ovat kuitenkin kauneudessaan, virikkeellisyydessään ja moniaistisuudessaan kerrassaan loistavia oppimisympäristöjä, joita voi hyödyntää mm. monilukutaidon ja ympäristönlukutaidon sekä historiantuntemuksen ja kulttuurisen lukutaidon oppimiseen. 


Vertaapa hetki mielessäsi vaikka perinteistä luokkatilaa ja sitten jotakin kulttuurista tilaa. Tilat tarjoavat aika erilaisia virikkeitä jo arkkitehtuurisesti ja esineistöllään, eikö vain? Lähiympäristön uskonnollisiin tiloihin tutustuminen edistää monella tapaa opetussuunnitelman yleisiä tavoitteita. Opetuksen tehtävänä on mm. edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisen perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista (POPS2014, 19) Työskentelytavoissa opetusuunnitelma korostaa mm. kokemuksellisuutta, moniaistisuutta, tutkivaa otetta ja liikkumista (POPS2014, 30).  Uskonnollisessa tilassa näitä tavoitteita ja työtapoja on helppo edistää. Samalla tieto uskonnoista ja kulttuurista kietoutuu yhteen omien kokemusten kanssa tilasta ja mahdollistaa erilaisia ja mahdollisesti syvempiä oppimiskokemuksia kuin luokkahuonetodellisuus.

Tässä muutamia ajatuksia uskonnollisesta tilasta oppimisympäristönä sekä ideoita vierailun toteuttamiseen.

Ensinnäkin, ei kannata olla kovin huolissaan vaikka ei tiedä miten uskonnollisessa tilassa pitäisi olla. Päinvastoin, se on hyvä lähtökohta, sillä yleispätevää normistoa ei ole olemassakaan. Jokaisella yhteisöllä on omat käytänteensä siihen, miten tilassa ollaan ja ne voivat vaihdella myös saman uskonnon sisällä. Toisaalta sama pätee moniin muihinkin vierailukohteisiin. Esimerkiksi museossa joutuu nykyään aina hieman tarkkailemaan ja mahdollisesti kysymään mihin saa koskea. Usein saa, toisinaan ei. Kysyminen on hyvä strategia myös uskonnollisissa tiloissa. Yhteisöjen työntekijät osaavat kertoa, miten he toivovat tilassaan oltavan ja tekevät yleensä mielellään yhteistyötä opettajan kanssa.

Järvenpään moskeijaan liittyy kiinnostavia tarinoita Suomen
historiasta. Islaminuskoiset Tataarit tulivat Suomeen
1800 -luvulla. Kuvassa Järvenpään moskeija.
Mitä uskonnollisessa tilassa sitten voi oppia? Ensinnäkin, uskonnollinen tila on merkittävä historiallisten ja kulttuuristen merkitysten kantaja. Lähes jokaisessa kylässä ja yhteisössä on jokin uskonnollinen rakennus, Suomessa yleensä ainakin kirkko. Uskonnolliset rakennukset ovat usein alueen vanhimpien rakennusten joukossa ja kantavat mukanaan valtavan määrän paikallishistoriaa sekä laajempia kulttuurisia virtauksia. Rakennuksiin liittyvien tarinoiden tutkiminen auttaa ymmärtämään omaa paikallista elinympäristöä ja sen historiaa. Vaikka kristillinen uskonto ja kirkko eivät enää samalla tavalla toimi ihmisten
elämän rytmittäjänä kuin aiemmin, edelleen monet yhteiskuntamme rakenteet, kuten juhlapyhät ja ajanlasku, käsitys siitä mitä on uskonto, kielikuvat ja lainsäädäntö heijastelevat kristillisiä perinteitä. Toisaalta kurkistus vaikkapa moskeijaan ja siellä toimivaan yhteisöön kertoo paljon myös yhteiskunnallisesta todellisuudesta meillä ja muualla auttaen näin ymmärtämään erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämää.


Toisaalta vierailun kautta voi oppia myös paljon itsestään. Mitä tila minussa herättää? Mikä siellä minua kiinnostaa tai mietityttää? Omia kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia tutkimalla voi oppia ymmärtämään itseään ja omia juuriaan sekä myös usein vaikeasti sanoiksi puettavia asioita, joita uskonnolliset tai myös muut esim. esteettisesti vaikuttavat tilat voivat herättää.

Kolmanneksi, vierailu uskonnollisessa tilassa tukee luonnollisesti uskonnon oppiaineen tavoitteita. Kaikkien katsomusaineiden tavoitteissa on myös tutustumista muihin uskontoihin ja katsomuksiin. Uskonto ei ole pelkkiä uskomuksia vaan se on myös hyvin suuressa määrin kokemuksia, toimintaa ja elämän jäsentämistä tietyllä tapaa: uskonto kurottaa havaittavan todellisuuden tuolle puolen. Vierailu uskonnollisessa tilassa tuo näitä uskonnon puolia luokkahuonetta paremmin näkyväksi ja ymmärrettäväksi.

Uskonnollisen tilan arkkitehtuuri, esineistö ja taide ovat tarkasti mietittyjä. Ne eivät ole sattumanvaraisia valintoja vaan niillä on tärkeä symbolinen viesti, joka tukee läsnäolijan kokemusta ja ymmärrystä kyseisestä uskonnosta. Monia uskontoon liittyviä merkityksiä – kuten vaikkapa ajatusta pyhästä – voi olla helpompi ymmärtää sanattoman kokemuksen kautta kuin sanallisten selitysten avulla.

Kokemuksellisuus ja itse tekeminen tehostaa ja syventää oppimista. Uskonnonopetus ei saa kuitenkaan tähdätä uskontoon sitouttamiseen eikä sisältää uskonnonharjoittamista. Oppijan tulee voida muodostaa omanlainen suhde uskontoon sekä vapaus valita oma sitoutumisen asteensa. Myös uskonnollisessa tilassa  työskentelyn tulee siis olla sellaista, että se kunnioittaa jokaisen henkilökohtaista vakaumusta ja jättää tilaa ihmettelylle.Tehtävien tulee olla avoimia siten, että jokainen voi lähestyä uskonnon kokemuksellista puolta omista lähtökohdistaan ja säädellä omaa ”läheisyyttään” uskontoon. Esimerkiksi oppilaille voidaan antaa tehtäväksi etsiä kirkosta oma suosikkipaikka ja viettää siellä hetki. Näin oppilas voi itse määritellä minkälaisen suhteen hän tuohon paikkaan luo ja mitä hän siellä tekee tai kokee.

http://www.pearltrees.com/uskonnonopetus/tutki-tilaa/id16631750
Tutki tilaa -materiaalissa tarjoamme välineitä oppimispolkujen rakentamiseen uskonnollisessa tai muussa kulttuuriperintökohteessa. Erityisesti olemme pyrkineet edistämään ympäristönlukutaidon kehittymistä. Materiaali ohjaa tutustumaan rakennuksen keskeisiin esineisiin ja niihin liittyviin merkityksiin. Oppija voi tutkia näitä esineitä ja tilaa omista lähtökohdistaan käsin. Näin henkilökohtaiset merkitykset kietoutuvat osaksi prosessia ja oppimisesta tulee syvällisempää ja mielekkäämpää. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista lähteä vierailulle ja läheskään kaikissa kylissä ja kaupungeissa ei ole vaikkapa moskeijaa tai ortodoksista kirkkoa. Tutki tilaa -materiaalin avulla luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkon tai moskeijan voi myös tuoda luokkahuoneeseen.

Iloa opetukseen toivottaa

Essi Ikonen
Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja




Lue lisää aiheesta:

Essi Ikonen: Kirkkotila oppimisympäristönä
Salla Vainio: Oppimisympäristöt osana opetuksen toteuttamista

Artikkelit on julkaistu kirjassa Uudistuva uskonnon opetus (Kirjapaja 2017) ja julkaistaan kustantajan ja kirjoittajan luvalla osana Tutki tilaa -materiaalia

Salla Vainio: Tilat pedagogisesti haltuun: Tutki tilaa -malli pähkinänkuoressa