Aasilla kohti pääsiäistä

Tänä vuonna palmusunnuntai on 20.3, siis oikeastaan aika pian jo. 
Tässä blogikirjoituksessa on koottuna 

• tietoa palmusunnuntain vieton taustoista 
• leikkiohjeet hauskaan Kujakuiskaukseen, jonka avulla voi harjoitella hyvien sanojen sanomista toiselle ja
• virpomaoksien koristeluvinkkejä

Taustatietoa palmusunnuntaista

Palmusunnuntai on siitä hassu kirkollinen juhlapyhä, että sen aihe on sama kuin 1. adventtisunnuntaina. Molempien pyhien teksteissä puhutaan kirkossa siitä, kuinka Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Pääsiäisen alla tämä on osa monipolvista tapahtumaketjua ja ihan kronologisesti ajatellen paikallaankin. Näiden kahden kertomuksen ero löytyykin symbolisesta merkityksestä.

Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla
ja ihmiset ottivat hänet vastaan kuin kuninkaan.
Kuva:  The bible revival/clipart

Molempien pyhien aiheena on kuninkaan tulon odotus. Adventtina odotettu kuningas on koko maailman valtias ja taivaan kuningas, jonka syntymäjuhlaa kristityt valmistautuvat viettämään.

Palmusunnuntaina puolestaan kristityt kautta maailman muistelevat pian kärsivää Messiasta ja ihmiskunnan pelastajaa, näin valmistaudutaan pääsiäisen tapahtumiin. 

Jeesuksen ratsastaminen aasilla kaupunkiin on ollut juutalaisille monella tavalla merkittävä, ja hämmentäväkin tapahtuma. Aasi tiedettiin odotetun Messiaan ratsuksi jo Vanhan testamentin teksteistä. Aasi oli tuon ajan ihmisille rauhan ratsu, toisin kuin hevonen, joka oli lähestulkoon pelottava ja toi ihmisten mieleen sodan ja väkivaltaiset vallan pitäjät.

Symboliikkaa ja sanojen taustaa

Kuva:Wikimedia

Aasi esiintyy jo 300-luvulla yleistyneissä jouluseimikuvissa. Aasi symbolisoi nöyryyttä, lempeyttä ja rauhaa. Juutalaisille aasi on ollut hyvin vanha Messias-symboli, rauhan sanomaa tuovan hallitsijan ratsu.


Palmunoksa on voiton ja ikuisen elämän, kuolemattomuuden symboli. Joskus sitä pidetään myös kärsimyksen merkkinä.

Messias hebreaksi mashiach tarkoittaa voideltua. Juutalaisuuden mukaan messias on kuningas Daavidin sukua ja hän on kaikkien Israelin heimojen ja kansojen kuningas ja maailmanlaajuinen rauhan sanoman tuoja. Vanha testamentti sisältää lukuisia ennustuksia Messiaan tulosta. Ne juutalaiset, jotka eivät pidä Jeesusta Messiaana odottavat yhä tätä kirjoitusten lupaamaa Messiasta.

Hoosianna tulee hebrean kielestä ja tarkoittaa ”oi auta”, ”pelasta”. Se on alun perin ollut rukoushuudahdus, mutta Uuden testamentin aikaan oli tapana tervehtiä tällä tavalla kuningasta.

Virpominen tulee sanana meille venäjän kielen sanasta ”verba”, mikä merkitsee pajua. Virpomisen tapa on peräisin ortodoksisuudesta, missä on ollut tapana toivottaa sukulaisille ja lähimmille naapureille kaikkea hyvää, mitä Jumala voi antaa. Toivottaa siis siunausta. Virpomapalkka saatiin alun perin noutaa vasta viikon kuluttua, pääsiäisenä.

Trullit ja noidat ovat rantautuneet Suomeen Ruotsista. Sana trulli tuleekin ruotsin sanasta ”trull”. Muinoin trulleiksi kutsuttiin vanhoja syrjäytyneitä naisia, jotka kulkivat pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä leikkaamassa naapureiden eläimiltä karvoja, jotta olisivat saaneet näiden karjaonnen itselleen. 

Kuiskausten kuja - työskentely

Mukavien asioiden sanominen toiselle on joskus hiukan vaikeaa. Positiivisen palautteen antamista voi harjoitella luokassa vaikkapa kujakuiskauksen avulla. Jutelkaa oppilaiden kanssa aluksi yhdessä minkälaiset asiat ovat mukavia. Kerro kujan säännöt, ennenkuin aloitatte leikin. 

1. Oppilaat asettuvat kahteen vastakkaiseen riviin seisomaan niin, että välistä mahtuu hyvin kävelemään. 
2. Yksi leikkijöistä valitaan vuorollaan kujan kulkijaksi. Hänen silmilleen sidotaan huivi ja hänet ohjataan kujan alkuun. 
3. Kulkija kävelee hitaasti rivien väliin jäävää kujaa pitkin. Kujan varrella seisovat kuiskaavat kulkijan kävellessä ohitse mukavia asioita hänestä. Kuiskattavien asioiden tulee olla lyhyitä, yhden tai kahden sanan pituisia, jotta kulkija ehtii kuulla ne kävellessään ohitse. 
4. Kulkijaa ei saa koskettaa. Kujan viimeinen pari pysäyttää lempeästi kulkijan. Jokainen halukas saa kulkea vuorollaan kujaa pitkin.

Voitte varioida kujakuiskausta ja liittää mukaan virpomaoksat. Muodostakaa kuja samalla tavalla, kuin yllä. Kulkijan astellessa kujaa pitkin kujan varrella seisovat koskettavatkin hellästi häntä olkapäihin tai selkään virpomaoksilla ja kuiskaukset ovatkin hyvien asioiden toivotuksia kulkijalle. Pitäkää huoli, että oksilla koskettaminen on lempeää ja että jokainen saa jälleen vuorollaan kulkea hyvien toivotusten kujaa pitkin.

Koristellaan virpomaoksia

Perinteinen ortodoksinen virpomaoksa on kolmihaarainen, jossa kukin haara kuvaa yhtä Jumalan persoonaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kaikki kolme haaraa tulee myös koristella samalla tavalla.

Kuva: Satu Reinikainen

1. Hauska tapa koristella oksia on sivellä oksat maitoliimalla ja pyöritellä sitten silkkipaperisilpussa tai rei´ittimestä kerätyssä paperisilpussa.

2. Askartelunorkoista saa kivoja perhosia oksiin, kun ensin taittelee norkosta perhosen keskiruumiin ja sitten liimaa silkkipaperista siivet.

3. Lehdistä leikatuista tai internetistä tulostetuista pääsiäisaiheisista kuvista saa kivoja roikkuvia koristeita, kun liimaa kuvat kartongista leikatuille, erivärisille munan muotoisille paloille ja kiinnittää niihin narun.

  

Mie se virvon viisahasti

taputtelen taitavasti

rikkahaksi rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

neljän lehmän kaitsijaksi!

Isännälle ihravatsa,

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket!

- Vanha karjalainen virpoluku

 

Pääsiäinen saa sitten  omat vinkkinsä vielä
 ennen kuin palmusunnuntai on ohitse. 

 Mukavaa matkaa palmusunnuntain kautta kohti pääsiäistä! 

 

Satun vinkit:

• Palmusunnuntain kertomuksesta on tehty hauska pieni video Legoilla kuvittaen.
• Kujakuiskaus ja virpomaoksavinkit löytyvät myös kirjasta, Ihme pääsiäinen. Sieltä löydät paljon muitakin vinkkejä laskiaisesta aina helluntaihin, kesän korvalle saakka. Kirjassa on mm. ääneen luettavaksi tarkoitettuja kertomuksia, tietolaatikoita ja useita kopiovapaita värityskuvia jakson teemoihin.

Jokaisessa oppilaassa ja kollegassa on jotain hyvää - ideoita vertaisarviointiin

Minulle opettajan työssä kaikkein vastenmielisin osuus on arviointi. Järjestää oppilaat sen mukaan mitä he osaavat ja antaa siitä numero. Luokitella oppilaita koko ajan tietoisena siitä että arviointini ei tule koskaan olemaan täysin oikeudenmukaista ja että ne kriteerit joilla arvioin, eivät koskaan mittaa  oppilaan koko osaamista.

Uudessa opetussuunnitelmassa huomioidaan entistä paremmin monipuolisten arviointapojen merkitys. Itse- ja vertaisarvioinnin merkitys kasvaa ja opettajia kannustetaan tarjoamaan mahdollisuuksia osoittaa omaa osaamista entistä monipuolisemmin. Tämä on hyvä suuntaus, joka saattaa aiheuttaa uudistushikeä mutta myös uudistusiloa. 

Ohessa on esitelty yksi idea, jonka avulla arviointia ja palautteenantoa voi toteuttaa hauskasti ja taitolähtöisesti.Tähtimerkkien avulla itse -ja vertaisarvioinnin antamiseen on mahdollista yhdistää mm. ajattelun- ja oppimaan oppimisen taitoja, harjoitella tunnistamaan omia ja muiden vahvuuksia sekä luoda mukavaa ja oppimissuuntautunutta ilmapiiriä. 

Erilaista ussaa! -hankkeessa eräs vitosluokkalaisten ryhmä pääsi testaamaan arviointivälineitä. Heidän tehtävänään oli tehdä juliste Laupias samarialainen kertomuksesta annettujen ohjeiden mukaan. 

Ryhmä arvioi ryhmätöitään ja ryhmätyötaitojaan lomakkeella, jossa oli kolme arvioitavaa teemaa liittyen ryhmätyön tehtävänantoon ja lisäksi yksi kohta liittyen yhteiseen työskentelyyn, Tehtävänannossa oli tavoiteltu tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemista, joten niihin kiinnitettiin huomiota myös arvioinnissa.

Töiden valmistuttua oppilaat esittelivät työnsä toisilleen ja muut ryhmät saivat jakaa heille hopearahoja sen mukaan missä he arvelivat ryhmän onnistuneen parhaiten työssään. Vertailu kohdistui siis ryhmän onnistumiseen suhteessa tavoitteisiin, ei siihen miten he ovat pärjänneet suhteessa muihin ryhmiin. Tämä on tärkeää, sillä näin kilpailuasetelma oppilaiden välillä ei korostu vaan jokainen saa positiivista palautetta.

Lisäksi oppilaat saivat jakaa toisilleen tähtimerkit sen mukaan missä kukin oli heidän mielestään onnistunut sillä kerralla parhaiten. Tähtimerkkien määrä oli rajattu neljään ryhmätyössä keskeiseen taitoon. 

Arviointilomake esiteltiin oppilaille ennen työhön ryhtymistä. Ajatuksena oli, että oppilaat suuntaavat työskentelyään tavoitteiden mukaiseksi. Näin myös tapahtui: osa oppilaista toimi tavoitteellisesti saadakseen tietyn poletin työlleen. Hämmästelimme esimerkiksi opettajan kanssa sitä, miksi eräs tyttö kertoi työn esittelyssä itselleen epätyypillisen vitsin, kunnes ymmärsimme että hän oli tavoitellut ryhmälleen polettia "hauska". Vertaisarviointi voi siis kannustaa oppilaita myös kokeilemaan jotain itselle uutta asiaa, jota ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksi.

Oppilaat olivat myös kovasti innoissaan hopearahojen jakamisesta ja heille oli selkeästi merkityksellistä se, mitä rahoja ja tähtiä he saivat tovereiltaan, sekä se, että jako tapahtui oikeudenmukaisesti.

Minua ilahdutti se, että muutama oppilas, joka harvoin sai positiivista palautetta tovereiltaan, onnistui tässä työskentelyssä saamaan yllättävää arvostusta sekä opettajalta että tovereiltaan kiinnittämällä tovereidensa huomion siihen, että rahoja ei voi jakaa miten vain vaan täytyy miettiä miten ryhmä saavutti kuvatut tavoitteet. 

Essin vinkit hopearahojen ja tähtimerkkien käyttöön:

Opettajalle
· Oppilaiden vahvuuksien ja onnistumisten huomiointiin
· Työtovereiden ilahduttamiseen: sujauta tähtimerkkejä vaikkapa työtoverien lokeroihin

Oppilaille
· Omien onnistumisten ja vahvuuksien hahmottamiseen
· Vertaisarviointiin ja positiivisen palautteenannon harjoitteluun
· Erilaisten roolien harjoitteluun esimerkiksi ryhmätöiden aikana.

Miksi?
· Kun merkkejä jaetaan tavoitteellisesti oppilaan ajattelun ja oppimaanoppimisen taidot kehittyvät
· Kun kaikki jakavat toisilleen positiivista palautetta ryhmähenki paranee

Huomaa

Ennen kuin otat merkit käyttöön, kannattaa miettiä tapauskohtaisesti mitä haluat niillä saavutta ja mitä haluat oppilaiden harjoittelevan. Näistä tavoitteista voi tehdä arviointilomakkeen, jolloin tavoite kirkastuu paremmin sekä itselle että oppilaalle. Samalla huomaan myös sen, onko tavoite riittävän maltillinen jotta oppilaiden on mahdollista jäsentyneesti arvioida omaa ja muiden osaamista. Eli arvioitavia kohtia ei saa olla liikaa. 

Iloa arviointiin toivottelee 

Essi Ikonen

Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja


Lataa hopearahoja ja tähtimerkkejä itsellesi arvioinnin ja palautteenannon tueksi.

Tule tutustumaan tähtimerkkeihin Educa -osastollemme 6 g 79  ja tee itsellesi tai kaverillesi siellä tähtirintanappi!

Lue lisäideoita ajattelun- ja oppimaan oppimisen taitojen kehittämiseen.

Adventin aikaan

Adventtina aletaan valmistautua joulun aikaan. Oppilaiden kanssa voi tehdä yhdessä adventtikynttilöitä ja miettiä niihin liitettyjä merkityksiä.
Ohessa kerrotaan hieman adventin taustasta ja esitellään muutama työskentelytapa, joiden avulla voi yhdistää kädentaitoja, kulttuurintuntemusta ja vuorovaikutustaitoja.

Adventti

Sana adventti tulee latinasta (adventus Domini) ja tarkoittaa ”Herran saapumista tai tulemista”. Tutummassa merkityksessään adventilla tarkoitetaan neljää viikkoa, erityisesti neljää sunnuntaita ennen joulua. Adventin aika on valmistautumista jouluun ja suureen juhlaan. Läntisten kirkkojen, kuten Luterilaisen kirkon kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista.

 Adventtikynttilät

Adventtikynttilöiden käyttö tuli Suomeen 1900-luvun alkupuolella Ruotsista. Jokaisena adventtisunnuntaina sytytetään yksi kynttilä enemmän. Näin valon määrä kasvaa, mitä lähemmäs joulua tullaan. Kristityt ajattelevat että jouluna maailman valo, Jeesus, tulee ihmisten keskelle. Adventtikynttilät asetetaan niin että ensimmäisenä adventtina sytytetään vasemmanpuolimmainen kynttilä, seuraavana sunnuntaina seuraava kynttilä oikealle päin.

Jokaiselle adventtikynttilälle on annettu oma merkitys. Tämä pohjaa pohjoisamerikkalaiseen kirkolliseen perinteeseen. Kynttilät ovat


Toivon kynttilä (hope)

Rauhan kynttilä (peace)

Rakkauden kynttilä (love)

Ilon kynttilä (joy)

1. Adventti – Toivon kynttilä

Ensimmäisenä adventtina lauletaan virsikirjan ensimmäistä laulua, Hoosiannaa.
Laulu kertoo ”Daavidin pojasta”, Jeesuksesta. Ensimmäisenä adventtina virittäydytään joulun odotukseen ja toivoon. Pimeyteen syttyy ensin pieni valo, toivon kipinä. Jotain hyvää on tulossa, me käymme kohti suurta juhlaa toiveikkain ajatuksin. Toivo vie eteenpäin, saa uskomaan parempaan. Nyt on vielä pimeää, mutta valo lisääntyy koko ajan. Ensimmäistä adventtisunnuntaita sävyttää riemu ja liturginen väri on valkoinen.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella ensimmäinen adventtikynttilä ja kerätä kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Mitä toivot teidän luokallenne?

Mitä toivot jouluna?

Mitä toivot itsellesi? 

Askartelu
Tarvikkeet: ½ wc-paperirulla/oppilas, väripaperia, liimaa, tusseja ja sakset.
Kesto: 15 minuuttia

Ohjeet:

1. Leikataan wc-paperirulla puoliksi.

2. Päällystään puolikas rulla valkoisella tai värillisellä paperilla. Leikkaa paperista noin sentin reunoiltaan suurempi kuin rulla. Reunat taitetaan rullan sisäpuolelle ja liimaa laitetaan taitteisiin.

3. Liimataan kynttilä alustalle.

4. Leikataan kynttilään liekki keltaisesta kreppi- tai monistuspaperista. Piirretään lanka.

Erilaisia tapoja toteuttaa työskentely:

Oppilaat voivat nimetä kynttilän ja kertoa mitä ajatuksia teema tuo heidän mieleensä, valita väripaperin joka kuvaa heidän ajatuksiaan tai piirtää symboleita tai konkreettisia asioista, joita adventin teema heissä herättää.

Halutessasi voit toteuttaa työskentelyn myös valmiilla värityskuvalla (ylempi kuva) ja kuvissa näkyvät kehykset löydät täältä.

Adventtityöskentelyyn tarvittavat materiaalit sekä työskentelyn ohjeet monisteena

 2. Adventti – Rauhan kynttilä

Joulu on rauhan ja rauhoittumisen aikaa. Maailma kaipaa rauhaa, näinä päivinä rauhan teema tuntuu hyvin ajankohtaiselta. Kun sytytämme toisena adventtina kynttilän, toivomme maailmaan rauhaa ja väkivallan ja pelon loppumista. Adventti-kynttilä vie myös ajatuksemme ihmisen sisäiseen rauhaan ja rauhoittumiseen. Kynttilän liekki rauhoittaa levottoman mielen ja valmistaa meitä kohti joulun suurta juhlaa. Rauha voi merkitä myös sovinnon tekemistä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa on riitaa ja erimielisyyksiä. Jouluaattona julistetaan joulurauha:

(…) julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään (…)

Luterilaisessa kirkossa toinen adventtisunnuntai julistaa Jeesuksen toista tulemista aikojen lopussa ja liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella toinen adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Missä sinä rauhoitut?

Millaiset asioiden tekeminen rauhoittaa sinua?

Miten voisimme lisätä rauhaa luokassamme?

 3. Adventti – Rakkauden kynttilä

Rakkaus mielissämme yhdistyy helposti romanttiseen rakkauteen, rakkauden kynttilä voisi palaa romanttisen illallisen merkiksi pöydässä. Rakkautta on myös lapsen ja vanhempien välillä sekä hyvien ystävysten välillä. Jeesus opetti rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jeesus oli aikansa radikaali ajattelija ja käski rakastamaan myös vihollistaan. Ohjeena tähän hän kehotti tekemään muille ihmisille sellaisia tekoja, joita toivoisi itselleenkin tehtävän. Kristityille rakkauden kynttilän rakkaus on myös Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Jouluna monet kerääntyvät yhteen rakkaimpiensa, perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Joulu on rakkauden juhla.

Luterilaisessa kirkossa kolmas adventtisunnuntai muistuttaa parannuksen saarnaajasta, Johannes Kastajasta, jota pidetään Jeesuksen tienraivaajana. Liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella kolmas adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Millaisessa tilanteessa olet kokenut olevasi turvassa ja rakastettu?

Mikä on sinulle rakasta?

Miten voisit ilmaista toiselle, että hän on sinulle rakas ja tärkeä?

 4. Adventti – Ilon kynttilä

Neljäntenä adventtina on aika iloita sillä joulu, ilon juhla on jo aivan lähellä. Raamatun mukaan enkelit saapuivat ilmoittamaan suurta ilosanomaa paimenille: Vapahtaja on syntynyt. Ilo liittyy joulun tunnelmaan: lasten silmät loistavat kilpaa kuusen kynttilöiden kanssa, on aika kerääntyä yhteisen pöydän ääreen rakkaiden ihmisten kanssa. Joulu on myös ilahduttamisen aikaa: kuten Itämaan tietäjät toivat lahjoja pienelle Jeesus-lapselle, mekin haluamme ilahduttaa lähimpiämme, erityisesti lapsia pienillä lahjoilla. Voimme iloita yhdessä: joulu on täällä, odotus on päättänyt.

Luterilaisessa kirkossa neljäntenä adventtisunnuntaina muistetaan Mariaa, Jeesuksen äitiä. Liturginen väri on violetti.

Oppilaiden kanssa voidaan askarrella neljäs adventtikynttilä ja kerätä toisen kynttilän alle heidän ajatuksiaan:

Mikä saa sinut iloiseksi?

Mitkä asiat joulussa tuottavat sinulle iloa?

Miten voisit ilahduttaa jota kuta lähelläsi?

Laulut, joita voit hyödyntää adventin aikaan:

• Nyt sytytämme kynttilän (virsi 13) verkkovirsikirja
• Pieni liekki (youtube-video)
• Jo syttyy valot tuhannet (youtube-video, Jari Sillanpää)

Ajattelun taitoja ja tiimityötä 2. luokassa

Erilaista ussaa! –materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöisen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Alakoulun opettajat yhdistelevät jo lähtökohtaisesti työskentelyissään eri oppiaineita ja opettavat monenlaisia ajattelun taitoja. Ajattelun taitojen näkyväksi tekeminen ja niiden oppimaan oppiminen ei oikeastaan vaadi paljonkaan ylimääräistä panostusta. Tiedostamalla mitä ajattelun taidot ovat ja miten ne kehittyvät erilaisilla työtavoilla, on mahdollista ohjailla oppimisprosessia kohti jäsentynyttä ajattelun taitojen oppimista.

Esittelen tässä minkälaisia mahdollisuuksia ajattelun taitojen oppimiseen kertomustyöskentely tarjosi 2. luokassa sekä miten ajattelun taitojen oppimista olisi vielä voinut laajentaa.

Kasvatuspsykologi Benjamin Bloomin mukaan ajattelun taitoja ovat tiedon muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, yhdistely ja arvioiminen. Ajattelun taidot voidaan jaotella myös kriittisen ajattelun, luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun taidoiksi riippuen ajattelutapahtuman kontekstista ja tavoitteesta.

Työskentelimme 2. luokkalaisten kanssa yhdessä yhden oppitunnin ajan kahtena maanantaiaamuna. Ensimmäinen tunti eteni kuten eskariluokassa. Harjoittelimme tunnetaitoja ja kerroin kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta kertomusesineiden avulla. 

Kerronta opetusmenetelmänä helpottaa asian muistamista. Kertomuksen juonellinen rakenne sekä kertomukseen liittyvät tunteita herättävät tapahtumat saavat aikaan sen, että kertomukset muistetaan asiatekstiä paremmin. Kerronnan visualisointi edelleen vahvistaa muistijälkiä.

Kertomuksen ohessa kertomusesineiden ihmettely on mainio keino herätellä luovaa ajattelua.Yksinkertainen kysymys "mikä tämä kankaanpala voisi olla?", herättää oppilaat katselemaan esinettä ´toisin silmin’.

Kertomuksen jälkeen kertomuksen hahmojen tilanteita, ajatuksia ja tunteita pohdittiin yhdessä. Eläytyminen hahmojen tilanteisiin auttoi tarkastelemaan samaa tilannetta monesta eri näkökulmasta ja kehittää vertailun taitoja: auttaja ehkä ajatteli näin, kun taas ryöstäjä saattoi ajatella näin. Mitä yhteistä heillä oli, mikä heitä erotti?

Ajatusten ja tunteiden yhteenkietoutumien tarkastelu helpottaa eri näkökulmien ymmärtämistä ja jonkun ihmisen toiminnan ymmärrettäväksi tekemistä.

Toisella oppitunnilla oli vuorossa kertomuksen yhteistoiminnallinen työstäminen kertomusta kuvaavien tapahtumakorttien ja jokaisen oppilaan omienkommenttiruutujen avulla. Tervetulotoivotusten jälkeen muistelimme hetken mitä oli edellisellä kerralla tehty. Sen jälkeen annoin ohjeet tunnin työskentelyä varten: 

• Luetaan kertomus, 
• Leikataan kuvat, järjestetään ne ja liimataan julisteelle, 
• Mietitään missä kohdassa itse haluasi olla 
• Mitä ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyisi? 
• Lopuksi liimataan myös oma kuva ja omat ajatukset julisteeseen.

Kun tehtävänä oli leikata tapahtumakorttien ruudut erilleen, annoin ohjeeksi leikata niin, että jokainen sai leikata. Osa ryhmistä leikkasi vuorotellen samaa paperia, osa keksi että paperin voi leikata ensin kahteen tai useampaan osaan, jolloin heti useampi oppilasta pääsee töihin ja työ sujuu nopeammin. Ohjeeksi olisi voinut myös antaa leikata sillä tavoin, että työ sujuu mahdollisimman nopeasti. Näin leikkausvaiheeseen liittyi saumattomasti pieni ongelmanratkaisutehtävä.

Kertomuksen hahmottaminen sekä kuvien että tekstin välityksellä painaa asiasisällön paremmin tiedon yhdistelemistä ja vertailua yhdistellessään kahta erityyppistä informaatiota.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet lisätä tehtävään tiedon soveltamista ja ongelmanratkaisua esimerkiksi pyytämällä oppilaita miettimään, mikä tässä kertomuksessa oli heidän mielestään tärkeää ja mitä siitä voi oppia. Nämä oivalluksia voisi sitten soveltaa esimerkiksi johonkin nykypäivän tilanteeseen.

Mitä tottuneempia pienryhmät ovat työskentelemään itsenäisesti ja tavoitteellisesti, sitä vaativampia ajattelun taitoja edistäviä tehtäviä heille voi antaa. Tämä 2. luokka oli niin tottunut työskentelemään pienryhmissä, että heille olisi luultavasti voinut vain näyttää mallikuvan tavoitellusta lopputuloksesta ja antaa heidän itse ratkaista miten se toteutetaan. Tai jos haluaa painottaa luovaa ajattelua, olisi voinut antaa vain erilaisia työskentelymateriaaleja ja pyytää ryhmiä tuottamaan niistä jonkun tuotoksen, joka liittyy jotenkin kertomukseen.

Kriittistä ajattelua kertomusten parissa voi harjoittaa esimerkiksi tutustumalla kertomuksen historiallisen taustaan ja pohtimalla mikä on kertomuksen merkitys ja tavoite. Miksi Jeesus kertoi tämän kertomuksen? Onko kertomus oikeasti tapahtunut? Onko sillä väliä onko kertomus oikeasti tapahtunut vai ei? Nämä kysymykset eivät välttämättä nouse vielä 2.luokkalaisten ajatusmaailmasta, mutta jos joku niitä pohtii, on hyvä huomata että ne tarjoavat hienon mahdollisuuden harjoittaa yhdessä kriittistä ajattelua.

Arviointitaitoja ja oppimaan oppimisen taitoja tehtävänantoon voisi lisätä esimerkiksi siten, että oppilaille annetaan tietyt kriteerit, jotka työn tulee täyttää, tai heille annetaan tietyt oppimistavoitteet, jotka heidän tulisi työskentelyssä oppia. Työskentelyn lopuksi oppilaat voivat arvioida itse ovatko nämä tavoitteet toteutuneet. On tärkeää, että tavoitteet ovat riittävän yksinkertaiset ja selkeät ja niitä ei saa olla kerralla liikaa. Oppimisen arviointia voi jäsentää esimerkiksi yksinkertaisilla arviointilomakkeilla.

Ideaalitilanteessa oppilaat itse suunnittelevat työnsä tavoitteet ja sen toteutuksen, toteuttavat työn sekä arvioivat miten ovat työssään onnistuneet. Tämä vaatii jo kuitenkin harjaantumista, joten kannattaa aloittaa pienin askelin. Työskentely tämän taitavan 2. luokan kanssa loi minuun kuitenkin paljon uskoa siihen, että järjestelmällinen yhteistoiminnallinen työskentely tuottaa hyviä tuloksia ja luo hyvän pohjan myös ajattelun taitojen oppimiselle. Kiitos ihana Laura –ope yhteistyöstä!

Kaikki kerronta- ja työskentelymateriaalit

Ajattelun iloa toivottelee

Essi Ikonen

Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori

”Konferenssin parasta antia” – kertomuspedagogiikkaa tieteellisessä konferenssissa

”Konferenssin parasta antia” oli palaute jonka saimme venäläiseltä uskonnonpedagogiikan professorilta esityksemme jälkeen Nordic Conference on Religious Education - konferenssissa kesäkuussa Tartossa.

Konferenssissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. open foorum –tila, jossa haettiin uusia pedagogisia ideoita ja hyviä käytänteitä. Ajattelimme Railin kanssa kokeilla, miten kertomuspedagogiikka toimii tiukan teoreettisen asian esittämisessä. Kysymykset, joihin toivoimme keskustelua olivat:

Mitä mahdollisuuksia kertomusten käyttö avaa merkityksellisen oppimisen näkökulmasta?

Mitä haasteita kertomusten käyttö asettaa erilaisten identiteettien tunnustamisen näkökulmasta?

Esityksen rakenne oli seuraava:

1.       Johdattelimme kuulijat kysymysten pariin kertomalla tarinan, jossa me, eli Essi ja Raili, vierailimme nimekkäiden kasvatustieteilijöiden ja filosofien luona kuulemassa heidän ajatuksiaan aiheesta. Jokaista hahmoa varten olimme ottaneet mukaamme pieniä Godly Play –hahmoja, sekä suuren ruskean kankaan ja kaksi ”kaupunkia”. Jotta kuulijan olisi helpompi pysyä mukana, teimme paperista kyltit, joihin kirjoitimme jokaisen ajattelijan keskeisen ajatuksen tai käsitteen. Kerronnan edetessä nostelimme näitä kylttejä esiin.

2.       Kerronnan jälkeen esitimme kolme väitettä. Pyrimme muotoilemaan väitteet siten, että ne olisivat hieman sisäisesti ristiriitaisia tai monimerkityksellisiä, jotta ne herättäisivät kuulijoissa halun kommentoida tai korjata väitteitä.

3.       Kuulijat valitsivat väitteen, joka herätti heissä eniten ajatuksia ja kokoontuivat ryhmiin siten, että saman väitteen valinneet olivat samassa ryhmässä. Tämän jälkeen he kirjoittivat yhden väitteeseen liittyvän ajatuksen post-it lapulle.

4.       Kun kaikki ryhmäläiset olivat valmiita, he jakoivat ajatuksensa muille. Tehtävänä oli keskustella väitteestä ja sen herättämistä ajatuksista, sekä kirjata Padlet –seinälle ajatuksia tai muotoilla väite uudelleen.

5.       Lopuksi kaikkien ryhmien Padlet –seinät heijastettiin kaikkien näkyville ja muiden ryhmien ajatuksia sai vielä lyhyesti kommentoida.

Tarinoiden kertominen pikku-ukkojen avulla tieteellisessä konferenssissa jännitti meitä sen verran, että edellisenä iltana kerroimme tarinaa tyhjälle hotellihuoneelle sekuntikellon tikittäessä vieressä ja muistilaput kahisten.

Työskentely sujui kuitenkin oikein hyvin, osallistujat pääsivät mukavasti kiinni aiheeseen ja väitteet herättivät keskustelua. Muutama muukin osallistuja kertoi pitäneensä työskentelystä ja eräs osallistuja jopa tunnisti kertomuksen rakenteesta ja kulisseista Godly Play –kertomuksen Aabrahamista, josta olimme rekvisiittamme lainanneet.

Työskentely vahvisti uskoamme siihen, että kertomukset ovat oivallinen tapa herättää kiinnostusta, välittää tietoa ja luoda merkityksiä. Ja että kertomukset toimivat kaikenikäisille ja kaikenlaisissa konteksteissa.

Siis uusia haasteita päin! Kehitämme innolla kertomuspedagogiikkaa edelleen…

Essi Ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginenkouluttaja

Roomalaisesta kidutus- ja teloitusvälineestä demokraattisten arvojen symboliksi

Uskonnolliset symbolit ja embleemit julkisessa tilassa ovat tulleet haasteiksi postmodernille ja sekulaarille yhteiskunnalle, joka toisaalta kunnioittaa yksilönoikeuksia ja -vapauksia, mutta haluaa neutraalia ja puolueetonta julkista tilaa.

Suvivirsi ja krusifiksi

Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että Suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, eikä edes kovin uskonnollinen ja siksi sen laulamista Suomen kouluissa ei tule kieltää. Sama asia tapahtui muutama vuosi sitten Euroopan tasolla, nyt kirkkovuodessa hyvin ajankohtaiselle kristilliselle symbolille, krusifiksille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulkitsi, että krusifiksit italialaisten koululuokkien seinillä voidaan säilyttää, sillä krusifiksi on passiivinen symboli. Tässä passiivisuus tarkoitti sitä, ettei ketään opettajaa tai oppilasta vaadittu tekemään pienintäkään tervehdys- tai kunnioituselettä krusifiksin edessä tai edes huomioimaan sen läsnäoloa koululuokassa.

Kantelu krusifikseistä luokan seinällä

Italiassa asuva, suomalaissyntyinen Soile Lautsi kanteli Italian koululuokkien krusifikseista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Asiaa käsiteltiin siellä kahdesti. Vuoden 2009 päätöksessä todettiin, ettei krusifikseja saanut olla italialaisten koululuokkien seinillä ja vuoden 2011 päätöksen mukaan ne saivat olla siellä. Prosessin aikana keskustelussa syntyi monia eli diskursseja ja krusifiksille annettiin monenlaisia kulttuurisia merkityksiä, muun muassa se, että se on demokraattisten arvojen symboli.

Erilaisia diskursseja - uskontodiskurssi

Krusifiksin uskontoon liittyvistä tulkinnoista keskeisiä olivat uskonto-, uskonnonopetus- ja valtionkirkkodiskurssi. Uskontodiskurssin krusifiksille antamat kulttuuriset merkitykset vaihtelevat kristillistämisen ja inkvisition symboleista uskonnollisiin ja katolista kirkkoa merkitseviin symboleihin. Vastakkaisia merkityksiä tuotettiin myös toteamalla, että krusifiksi on ensisijaisesti uskonnollinen symboli ja toisaalta taas, että krusifiksi ei sisällä uskonnollisia konnotaatioita. Monissa argumenteissa todettiin, että krusifiksi on symboli, jonka jokainen voi tulkita omalla tavallaan.

 

Erilaisia diskursseja – uskonnonopetusdiskurssi ja valtionkirkkodiskurssi

Uskonnonopetusdiskurssissa krusifiksin merkitykset jakautuivat selvästi voimakkaan ulkoisen symbolin tulkintoihin, kuten siihen että krusifiksi on tiedostamatonta propagandaa ja että se rajoittaa koululaisen vapautta uskoa tai olla uskomatta sekä passiivisen symbolin tulkintoihin, kuten että sitä ei voi verrata opetuspuheeseen tai uskonnolliseen toimintaan. Valtionkirkkodiskurssissa krusifiksin merkitykset nähtiin hyvin yksipuolisina. Siinä argumentoitiin, että krusifiksi lujittaa kirkon valtaa ja auktoriteettia ja että se on valtionuskonnon poliittista kontrollia. Lisäksi krusifiksi julkisessa tilassa nähtiin yhden uskonnon suosimisena ja yhteiskunnan olemisena katolisen kirkon puolella.

Sekulaarit diskurssit

Sekulaarit tulkinnat taas kiertyivät identiteetti-, laillisuus-, ihmisoikeus-, demokratia- ja sekularismidiskurssien ympärille. Niissä krusifiksi nimettiin Italian historian, kulttuurin ja identiteetin symboliksi ja siviilielämän arvojen edustajaksi sekä vuosisataisen kansallisen perinteen säilyttäjäksi. Krusifiksi valjastettiin kansallisen identiteetin pönkittäjäksi maahanmuuttajia vastaan. Laillisuus-diskurssi osoitti, että eri tahoilla on eri käsitys siitä mikä on Italian voimassa olevaa lainsäädäntöä. Mikäli lainsäädäntö olisi ollut ajan tasalla eikä olisi sisältänyt keskenään ristiriitaista normistoa, olisi tämä tapaus voitu ratkaista Italian sisäisenä tapauksena.

Ihmisoikeus- ja demokratiadiskurssit

 Ihmisoikeusdiskurssissa krusifiksille annettuja merkityksiä leimasivat taas vastakkaiset argumentit. Krusifiksia pidettiin yksilön vapauden rikkomisena ja sen katsottiin olevan vastoin negatiivista uskonnonvapautta ja rajoittavan vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan vakaumuksensa mukaisesti.

Toisaalta krusifiksin katsottiin symboloivan yhdenvertaisuuden, vapauden ja suvaitsevaisuuden periaatteita eikä sen katsottu sulkevan ketään ulkopuolelle. Demokratiadiskurssissa vedottiin enemmistön oikeuksiin toteamalla, että krusifiksi edustaa enemmistön uskonnollista viitekehystä ja

on vanhempien enemmistön ja koulun johtokunnan enemmistön demokraattisesti ilmaistu tahto.

Sekulaaridiskurssin ristiriidat

Vähemmistöjen oikeudet saatiin mukaan kun Italian hallitus ilmoitti toisen käsittelyn perusteluissaan, että Italia on ryhtynyt kouluissa ottamaan entistä paremmin huomioon vähemmistöuskonnot. Sekularismidiskurssissa esitettiin niin ikään vastakkaisia argumentteja. Krusifiksia pidettiin sekä sekularismin periaatteiden vastaisena että Italian perustuslain sekulaarien arvojen symbolina.

On mukava leikkiä ajatusleikkiä: Millaiseen ratkaisuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi päätynyt, jos krusifiksia olisi käsitelty yli miljardin ihmisen pyhimpien arvojen ja tunteiden symbolina?

Kirjoitus perustuu TM, FM Kaarina Lyhykäisen marraskuussa 2013 hyväksyttyyn pro gradu – tutkielmaan ”Kristillisen symboliikan kulttuuriset merkitykset. Tapaus Lautsi vs. Italian valtio”. Tutkimus on tehty Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselle ja se on Suomen ensimmäinen Alue- ja kulttuurintutkimuksen Euroopan linjan syventävien opintojen tutkielma.

Kaarina Lyhykäinen

Kasvatustoiminnan päällikkö, Helsingin Ortodoksinen seurakunta

Teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana

 

Kirjoitin jutun Pikkuväki-lehteen (6/2014), joka on juuri ilmestynyt. Lehden teemana on Kertomukset kannattelevat lasta. Minulla on ollut ilo työskennellä upeiden alkuopetuksen ammattilaisten kanssa ja nähdä miten teknologian käyttö taipuu upeaksi välineeksi lapsen ajattelun esille tuomiseksi ja kasvattajan tueksi tuollakin. Juttuni syntyi näistä kokemuksista ja yhteistyön voimasta. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa täälläkin varhaiskasvatuksen sekä esi- & alkuopetuksen väelle ja ehkä muillekin.

 

 

Ajatteluni näkyy ja kuuluu - teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana

 

Lapset puhuvat, kiljahtelevat, jalat tömisevät ja kikatus kuuluu, kun seuraan lasten tarinankehittelytuokiota Riihimäellä, Peltosaaren koulun esikouluryhmässä. Osa lapsista leikkii lattialla, toiset piirtävät ja askartelevat pöydillä. Pieni ryhmä suunnittelee omaa tarinaansa ison valkoisen kosketustaulun edessä. Eräs tyttö hieroo mikkiä kädessään samalla kun keho keinuu. Lapset harjoittelevat oman äänen liittämistä yhdessä kehittämäänsä tarinaan ja sitä tukeviin kuvituksiin.

Ryhmän tilassa on yksi kosketustaulu (ActivBoard), jolle heijastuu tietokoneen näytön kuva videotykiltä. Lapset siirtelevät valitsemiaan kuvia kosketustaululla kynän avulla tai sormillaan, samalla tavalla kuin hiirellä liikutellaan asioita tietokoneen näytöllä. Tähän tarinaan lapset ovat
tuoneet dokumenttikameralla kaapatun kuvan myös itse huovuttamistaan hiiristä.


Hiiret ovat pääosassa lasten keksimässä tarinassa, joka kertoo ystävyydestä ja leikkiin mukaan ottamisesta.
- Ketään ei saa jättää yksin, Elsa sanoo.
- Ei niin. Nää hiiret lähtee ton tytön mukaan, ettei sen tartteis olla surullinen kun se on yksin, jatkaaEnniina innoissaan.
- Joo, sitten ne menee leikkimään sen tytön kotiin ja niillä on kivaa yhdessä, vaikka niitä hiiriä
vähän pelottikin ensin, kommentoi Elsa.

Teknologia on oiva väline

Teknologian mukanaan ottaminen varhaiskasvatuksessa tarjoaa monia positiivisia mahdollisuuksia. Varsinkin, kun teknologia valjastetaan palvelemaan lapselle varhaiskasvatuksen piirissä annettavia taitoja. Olennaista laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on huomioida teknologian kokonaisvaltainen käyttö ja lasten aktiivinen rooli. Kokemusten mukaan prosessiluonteiset toiminnot tukevat tätä hyvin. Lapsen mielikuvitus, emootiot ja kokemukset pääsevät keskiöön, kun teknologia laitetaan palvelemaan tätä kaikkea.

Lapsen näkökulman lisäksi teknologia palvelee myös ohjaajaa. Seuratessa lasten kokemuksia prosesseissa, joissa hyödynnetään teknologiaa, lapsen ajattelu ja ääni tulevat näkyviksi. Tiedolliset, kognitiiviset ja sosiaaliset elementit ovat vahvasti esillä. Ryhmissä käytetään vertaisoppimista, opetellaan vastuunottamista ja -jakamista, toisen kuuntelemista ja toiminnan suunnittelua yhdessä.

Peltosaaren koulun esiopettaja Minna Jussila on vetänyt tarinapedagogiikkatyöskentelyjä jo neljä vuotta. Teknologian mukaan ottamisen myötä hän on kokenut saaneensa uutta potkua omaan opettajuuteensa.

- Digitaaliset työvälineet ovat oiva lisä muiden perinteisten välineiden rinnalla, mutta kosketustaulu, tarinoiden animoiminen ja videotallenteiden katselu yhdessä vievät toiminnan ihan uudelle tasolle. Prosessin aikana lapsista paljastuu puolia ja taitoja, joita en muuten näin helposti pääsisi näkemään. Näen myös työskentelyn eri vaiheissa lasten yksilöllisiä kehityshaasteita helposti.

- Piirustuksia on ihana katsella, mutta kun videoita tehdään ja katsellaan yhdessä, lapset kuulevat oman äänensä ja näkevät yhdessä tehdyn tarinan heräävän henkiin. Se on koskettava näky. Lapset ylpeinä omasta työstään suu isossa hymyssä. Ujotkin lapset otetaan mukaan ja he pääsevät esille.
- Videot näytetään tietenkin myös vanhemmille, jotka hämmästelevät lasten taitoja ja liikuttuvat niistä ehkä jopa lapsia ja minuakin enemmän, Jussila toteaa.

Sampoa kuunnellaan ja keskustelu työstä on alkamassa

Kokonaisvaltainen toiminta ja lasten kokemukset etusijalla

Tarinapedagogiikkaa käytetään myös kouluissa esimerkiksi lukemaan opettelussa. Lukukirjan sijaan tai sen rinnalla lapset tuottavat itse luettavia kertomuksia ja videoita. Teknologiaa voidaan käyttää monin tavoin. Yksi varhaiskasvatukseen hyvin soveltuva tapa on sadutuksen muunnos, kodutus.

Espoon Viherkallion koulussa esikoululaiset ovat päässeet kodutuksessa suunnittelemaan (design) pareittain uusia pelimaailmoja. Koduttamisessa heitä auttavat koulun vanhemmat oppilaat, joiden kanssa eskarilaiset koodaavat (coding) suunnittelmansa valmiiksi peleiksi. Kun koodaus on valmis, lapset saavat pelata omia pelejään itse luomissaan maailmoissa. Innostus, osallisuuden kokeminen ja omien ajatusten näkyväksi tekeminen ovat hyvin konkreettisia ja kiehtovia tällä menetelmällä.

Kodutuksessa, samoin kuin tarinapedagogiikkatyöskentelyssä, olennaista on lapsen kokonaisvaltainen toiminta ja toisen kohtaaminen, aito dialogi lasten välillä. Lapset yrittävät ymmärtää toistensa toiveita, ajatuksia ja toimintasuunnitelmia voidakseen toimia yhdessä. Luovuus kehittyy samalla, kun lapsi kokee tulleensa arvostetuksi. Prosessi teknologioiden avustuksella tuotetuista videoista ja peleistä on kuin retki, jonka aikana lapsi saa tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokea osallisuutta ympärillä oleviin ihmisiin ja elämään.

Molemmissa prosesseissa kasvattaja pääsee mukaan omalla toiminnallaan. Läsnäolollaan, kiinnostuksen osoittamisella ja kaikkinaisekka vuorovaikutuksella hän voi vaikuttaa lasten osallisuuteen ja sen kokemukseen. Kun mielikuvitus on riittävän kehittynyttä, visuaaliset kuvat ja niiden yhdistäminen ääneen auttavat lapsia kertomaan oman tarinansa uudella tavalla, toisin kuin pelkästään piirtämällä. Animaatioihin voi lisätä erilaisia merkityksiä, lasten oman käden jäljen, askartelun tai piirroksen. Kodutuksen keinoin luodut pelit ja sen todellisuus ovat myös lapsen itsensä luomaa ja arvokasta.

Lapsen ajattelu ja ääni kuuluviin

Näiden uudenlaisten maailmojen ja työtapojen myötä se mikä on lapselle merkityksellistä, tulee
näkyväksi, kuultavaksi ja kosketeltavaksi – pelattavaksikin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen emotionaalista ja sosiaalista kasvua sekä identiteettiä. ”Minä sain tämän aikaan!”, ”Minä osaan tällaistakin!”, ”Hui miten hienoa!”, kuuluu lasten suusta. Eikä hymyä lasten kasvoilla voi olla huomaamatta. Toisille taputtaminen on spontaania ja innostunutta.

Hyvät menetelmät ja käytänteet kannattaa ottaa haltuun, tai jos ei omaksi työvälineeksi, niin ainakin laittaa mieleen muhimaan. Millaisia teknologian mahdollisuuksia voisin itse hyödyntää? Mikä on minulle luovuttamatonta lasten kanssa työskenneltäessä ja miten voisin sitä lähestyä teknologian avulla? Kysy myös itseltäsi, miten voisin hyödyntää teknologiaa siten, että lapsen oma toiminta, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu tulevat näkyviksi. Annetaan siis lapselle ääni ja ennen kaikkea lapsen kokea, että hänen äänellään on merkitystä.

Teknologian edut lasten varhaiskasvatuksessa

 

• lapsen ajattelu ja taidot tulevat monipuolisesti esille
• lapset harjaannuttavat sosiaalisia taitojaan ja käyvät aitoa dialogia
• lapset kehittävät mielikuvitustaan ja visuaalista tuottamista
• lapset oppivat käyttämään teknologiaa toiminta ja tavoite edellä, ei itseisarvona
• työntekijä pääsee lähelle lapsen maailmaa ja merkitysten antoa kehittämällä samalla itseään
ohjaajana


Kiitokset Peltosaaren Esiopettaja Minna Jussilalle ja hänen esiopetusryhmälleen kuvaamismahdollisuudesta ja yhteistyöstä!

Kuvat ja teksti: Salla Vainio

P.S. Tammikuussa 2015 Kirjapajalta ilmestyy kirja Uskonto lapsuuden kulttuureissa, jonka toimittavat Arto Kallinoniemi, Martin Ubani ja Saila Poulter. Kirjassa on mukana myös syväluotaavampi artikkelini edellä esitellystä aiheesta, jos kiinnostuit vahvemmin prosessin antamista mahdollisuuksista kasvattajan ja lapsen oppimisen näkökulmasta.