”Konferenssin parasta antia” – kertomuspedagogiikkaa tieteellisessä konferenssissa

”Konferenssin parasta antia” oli palaute jonka saimme venäläiseltä uskonnonpedagogiikan professorilta esityksemme jälkeen Nordic Conference on Religious Education - konferenssissa kesäkuussa Tartossa.

Konferenssissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. open foorum –tila, jossa haettiin uusia pedagogisia ideoita ja hyviä käytänteitä. Ajattelimme Railin kanssa kokeilla, miten kertomuspedagogiikka toimii tiukan teoreettisen asian esittämisessä. Kysymykset, joihin toivoimme keskustelua olivat:

Mitä mahdollisuuksia kertomusten käyttö avaa merkityksellisen oppimisen näkökulmasta?

Mitä haasteita kertomusten käyttö asettaa erilaisten identiteettien tunnustamisen näkökulmasta?

Esityksen rakenne oli seuraava:

1.       Johdattelimme kuulijat kysymysten pariin kertomalla tarinan, jossa me, eli Essi ja Raili, vierailimme nimekkäiden kasvatustieteilijöiden ja filosofien luona kuulemassa heidän ajatuksiaan aiheesta. Jokaista hahmoa varten olimme ottaneet mukaamme pieniä Godly Play –hahmoja, sekä suuren ruskean kankaan ja kaksi ”kaupunkia”. Jotta kuulijan olisi helpompi pysyä mukana, teimme paperista kyltit, joihin kirjoitimme jokaisen ajattelijan keskeisen ajatuksen tai käsitteen. Kerronnan edetessä nostelimme näitä kylttejä esiin.

2.       Kerronnan jälkeen esitimme kolme väitettä. Pyrimme muotoilemaan väitteet siten, että ne olisivat hieman sisäisesti ristiriitaisia tai monimerkityksellisiä, jotta ne herättäisivät kuulijoissa halun kommentoida tai korjata väitteitä.

3.       Kuulijat valitsivat väitteen, joka herätti heissä eniten ajatuksia ja kokoontuivat ryhmiin siten, että saman väitteen valinneet olivat samassa ryhmässä. Tämän jälkeen he kirjoittivat yhden väitteeseen liittyvän ajatuksen post-it lapulle.

4.       Kun kaikki ryhmäläiset olivat valmiita, he jakoivat ajatuksensa muille. Tehtävänä oli keskustella väitteestä ja sen herättämistä ajatuksista, sekä kirjata Padlet –seinälle ajatuksia tai muotoilla väite uudelleen.

5.       Lopuksi kaikkien ryhmien Padlet –seinät heijastettiin kaikkien näkyville ja muiden ryhmien ajatuksia sai vielä lyhyesti kommentoida.

Tarinoiden kertominen pikku-ukkojen avulla tieteellisessä konferenssissa jännitti meitä sen verran, että edellisenä iltana kerroimme tarinaa tyhjälle hotellihuoneelle sekuntikellon tikittäessä vieressä ja muistilaput kahisten.

Työskentely sujui kuitenkin oikein hyvin, osallistujat pääsivät mukavasti kiinni aiheeseen ja väitteet herättivät keskustelua. Muutama muukin osallistuja kertoi pitäneensä työskentelystä ja eräs osallistuja jopa tunnisti kertomuksen rakenteesta ja kulisseista Godly Play –kertomuksen Aabrahamista, josta olimme rekvisiittamme lainanneet.

Työskentely vahvisti uskoamme siihen, että kertomukset ovat oivallinen tapa herättää kiinnostusta, välittää tietoa ja luoda merkityksiä. Ja että kertomukset toimivat kaikenikäisille ja kaikenlaisissa konteksteissa.

Siis uusia haasteita päin! Kehitämme innolla kertomuspedagogiikkaa edelleen…

Essi Ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginenkouluttaja