Kokeilimme 10. luokan kanssa toiminnallisempaa puuhaa kuin olen tähän mennessä tunneillani heidän kanssaan toteuttanut. Käytimme kuvaprojisaatiota, jossa kuvat heijastetaan datatykillä suuriksi luokkahuoneen seinään. Opiskelijat menivät kuvaan mukaan, toisin sanoen he olivat kuvan heijastuspintana. Apuna käytimme valkoisia lakanoita ja papereita, sillä tummista vaatteista kuva ei heijastu. Kuvaprojisaatio eli kuvamenetelmä on moniaistinen metodi. Haasteena opettajalle menetelmässä on struktuurin rakentaminen sen ympärille. Olisi hyvin tärkeää miettiä etukäteen mitä menetelmän avulla haluaa opettaa. Projisaatiossa vahvin elementti on kuvan luoma tunnelma, jota kannattaa miettiä tiedollista opetustavoitetta asettaessaan. Oman haasteensa tuovat myös tekniset seikat ja tila. Mikäli luokkatilaa ei saa pimennettyä kunnolla, kuvat jäävät liian haaleiksi. Kuten esimerkkikuvista näkyy, ne eivät ole kovin värikylläisiä. Toki eivät valitsemani alkuperäisetkään kuvat ole, kirkkaammat värit toimivat projisaatiossa aina parhaiten. Kuvaus- ja julkaisulupien sekä teemojen vuoksi kuitenkin päädyin tällä kertaa näihin. Me saimme luokan juuri ja juuri välttävän hämäräksi, sekä katosta irti olevan datatykin käyttöömme. Menetelmässä on hyvin tärkeää saada kuva heijastettua lattianrajasta saakka ylöspäin, katossa kiinni olevalla tykillä se ei onnistu.
Viereisessä kuvassa upotaan ikävästi roskiin, eettisenä teemana on luonnonsuojelu. Tunnilla oli sen verran hulinaa, että varsinaisesti teemoihin syventyminen jäi heikolle tasolle. Hulina oli kuitenkin iloista ja hyväntuulista, joten keskityin jälkikeskusteluissa ottamaan palautetta itse menetelmästä. Jälleen kuitenkin muistin rakenteen ja sisällöllisten tavoitteiden luomisen ja pitämisen merkityksen kyseisessä menetelmässä. Kuvaan hyppääminen vie mukanaan, ja sen valjastaminen opittavaa asiaa hyödyntämään on tehokasta mutta haasteellista. Struktuurin löytämisessä auttaa selkeä tehtävienjako: osa hyppää kuvaan, osa tarkkailee ja tekee havaintoja, osa dokumentoi. Kyseiset kuvat ovat siis opiskelijoiden ottamia. Musiikki voi auttaa keskittymisessä, sillä juttelu vie kuvista ja tunnelmasta intensiteettiä. Musiikin soidessa juttelu usein vähenee.
Vastine nojatuolimatkailulle
Aihepiirinä tunnillamme olivat maailmanuskonnot ja etiikka. Vierailimme buddhalaisessa maailmassa ja Jerusalemissa Kalliomoskeijalla. Kuten kuvasta huomaa, myös varjokuvat toimivat projisaatiossa hauskasti. Nuoret löysivät hienosti kuvakulmia ja sijoittuivat kuviin ilman suurempaa ohjausta. Palautteen mukaan juuri oma vapaus kokeilla oli heistä hyvin antoisaa ja mukavaa. Nuorten palaute oli pääasiassa positiivista. Kuvaan hyppääminen oli kuulemma erilaista ja uutta, ja he pitivät kovasti toiminnallisuudesta. Osa kertoi, ettei ihan aluksi ymmärtänyt mistä on kyse, mutta heti ensimmäisten mentyä kuvaan menetelmän idea avautui. Tämä oli minulle muistutus siitä, että myös menetelmän opettelu ja / tai selkeä ohjeistaminen on tarpeen.
Parasta kuitenkin tunneillamme oli nuorten ilo. Vaikka kaikki ei menisikään täydellisesti tai niin kuin opettaja oli suunnitellut, hyvä mieli jättää varmasti jonkin oppimiskokemuksen. "Ihan kuin olisi ollut paikan päällä", tuumasi eräs nuori nainen.
Kuvamenetelmä on osa Erityispedagogisesti suuntautunut uskonnonopetus -hanketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti