Myytit ja mielikuvitus muutoksen mahdollistajina

Kuvittaja Milja Laine on loihtinut Mystinen luonto -materiaalin kauniit akvarellit.

Mainiot matelijat, liukkaat liskot. Jos olet elänyt lapsuuttasi tai toiminut kasvattajana 80-luvulla saatat muistaa tämän Joe Kaufmanin teoksen, joka esittelee otsikossa mainittujen lisäksi muun muassa kaloja ja hyönteisiä. Kaunis ja vauhdikas - joskin hieman epärealistinen - piirroskuvitus sekä nuorta lukijaa puhutteleva teksti ovat kestäneet hyvin aikaa, sillä meillä kirjaa luetaan jo kolmannessa polvessa. 

Käärmeitä Kaufmanin teoksessa.

Taannoin esikoisemme kaivoi pitkästä aikaa esiin Mainiot matelijat, liukkaat liskot, ja kiikutti sen silmät loistaen minulle ääneen luettavaksi. Hymyilin tajutessani kirjan yhtymäkohdat tämänvuotiseen koulutusteemaamme: heti alkulehdillä kerrotaan eläimiin kautta aikain liitetyistä myyttisistä merkityksistä ja viimeisellä aukeamalla vedotaan lukijaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisen puolesta. Hätkähdin, kun tajusin että nuo vetoavat sanat on kirjoitettu liki 40 vuotta sitten!

Tiedän, etten ole yksin kysyessäni: miten voi olla mahdollista, että elokuun alussa julkaistu IPCC-raportti tarjoaa meille karmivia tulevaisuuden ennusteita, vaikka tietoa luontoa ja ilmastoa uhkaavista tekijöistä on ollut kymmenien vuosien ajan?

Tarvitaan muutakin kuin tietoa

Opettajat ja kasvattajat tietävät hyvin, ettei pelkkä tieto saa aikaan mielen, saati käyttäytymisen muutosta. Moni asiantuntija on todennut, että tosiasiallinen muutos kohti kestävämpää tulevaisuutta vaatii syvemmälle menevää oppimisprosessia. Emme voi vain etsiä uudenlaisia ratkaisuja nykyisen maailmankuvamme puitteissa, kuten vaikkapa tuotteiden vastuullisempaa tuottamista ja kuluttamista, vaan ylipäätään käsitykset materiaaliseen hyvinvointiin perustuvasta elämäntavasta on mietittävä perinpohjin uudelleen.

Tämänvuotista Mystinen luonto -koulutusteemaamme varten olemme pyrkineet luomaan sellaisia pedagogisia työkaluja, joiden avulla olisi mahdollista päästä oppijoiden henkilökohtaisen kokemus- ja arvomaailman tasolle pohtimaan uudelleen omaa suhdetta ympäristöön. Maailmankuvan muuttumisen mahdollistaminen edellyttää uudenlaisia tulokulmia tuttuihin asioihin ja juuri tässä ikiakaiset myytit sekä luovuuteen kannustavat menetelmät tulevat avuksemme.

"Koulutyössä rohkaistaan mielikuvituksen käyttöön ja kekseliäisyyteen", toteaa POPS 2014 (s. 21). Mielikuvitus on edellytys sille, että voimme kuvitella sellaisen maailman, jota ei vielä ole. Mystinen luonto -materiaalissamme ruokitaan oppijoiden mielikuvitusta sellaisilla sisällöillä, työtavoilla ja tehtävillä, jotka tuovat esiin mahdollisten tulkintojen ja lähestymistapojen moninaisuuden.

Pedagoginen vinkki: käärme

Materiaalipankistamme löydät esimerkiksi interaktiivisia thinglink -kuvia eri eläimistä, kuten tämän kyykäärmeen. Riippuen valinnoistasi kuvien äärellä voi toteuttaa vähimmillään noin 20 minuutin tai vaikkapa koko tunnin mittaisen työskentelyn seuraavasti:

Ennen kuvaan lisättyyn sisältöön tutustumista voidaan pohtia ja kirjata ylös:

• Missä olet viimeksi nähnyt käärmeen? 
• Mitä mielikuvia liität käärmeeseen, millainen eläin se on? 
• Jos sinulla olisi käärmeen voimat, mitä pystyisit tekemään?
• Jos tällä käärmeellä olisi sinulla joku viesti, mikä se voisi olla?

Riippumatta ryhmäsi ikätasosta sekä siitä, kuinka syvälle haluatte sukeltaa, kuva tarjoaa teille materiaalia. Siihen on koottu lyhyitä tekstejä koskien mm. käärmeille eri perinteissä annettuja myyttisiä merkityksiä, mutta myös esimerkiksi lyhyt video sekä kuunnelma. Valittuun aineistoon perehdyttyänne kootkaa yhdessä ajatustenne mahdollista muuttumista:

• Katsokaa aluksi tekemiänne merkintöjä käärmeestä. Mitä haluaisitte lisätä? Tai kenties ottaa pois? 
• Mihin huomionne nyt kiinnittyi, yllättikö jokin? Mikä oli erityisen kiinnostavaa? 

Vastaavat thinglink-kuvat on saatavilla myös joutsenesta, karhusta ja hirvestä. Tehtävän voi toteuttaa vaihtoehtoisesti pienryhmissä eri eläimistä ja koota lopuksi ajatuksia yhdessä.

Nähdään koulutuksissa!

Syväsukelluksen myytteihin ja vinkkejä materiaalin käyttöön saat maksuttomista verkkokoulutuksistamme. Mystinen luonto - ympäristökasvatusta myyttien ja kuvataiteen kautta toteutetaan osana Dialogitaitajat -kampanjaa yhteistyössä Aluehallintoviraston, KUVIS ry:n ja FOKUS ry:n kanssa. Tule mukaan joko 23.9., 5.10. tai 19.10! Ilmoittautumislinkit löydät tältä sivulta. Koulutusteeman materiaalit löydät täältä.

Aurinkoa syksyysi toivottaen,

Anna Saurama

P.S. Kannattaa kurkata myös Dialogitaitajat -kampanjan tuore sivusto! Löydät sieltä paljon hyvää materiaalia katsomus- ja kultturitietoisen dialogin edistämiseen.

Mitä kerron kuvista? Kuvien avulla lukuvuosi käyntiin.

Lukuvuoden alkaessa kuvat ovat mainio tapa kesämuistojen läpikäyntiin, tutustumiseen ja ryhmäyttämiseen tai oppilaiden ajattelun virittämiseen kohti tulevan vuoden aihepiirejä.
Katsomusaineissa kuvat voivat toimia mm. elämänkysymysten pohdinnan tukena. Kuvien kautta voidaan lähestyä myös oppiaineen sisältöjä ja keskeisiä käsitteitä.

Luovan ajattelun harjoituksia kuvien ja käsitteiden avulla.

Tästä blogista löydät kolme erilaista työskentelyä, jotka voit toteuttaa koulun alkessa joko oman ryhmäsi kanssa tai katsomusaineiden tunneilla.Oikeita vastauksia ei ole, eikä työskentelyssä oppilaiden tarvitse tietää kuvan taustaa tai mitä siinä tapahtuu. Usein oppilaat kuitenkin kiinnostuvat kuvista ja haluavat tietää niistä jotain, joten jos aika antaa periksi niin sukeltakaa ihmeessä myös kuvien teemoihin ja taustoihin. Voit käyttää valmiita taidekuvia ja sanakortteja (kirjoituksen lopussa liitteissä) tai valita omat. Sanoja voi myös keksiä yhdessä oppilaiden kanssa.


1. Miltä kesälomani näytti? (lomaterveiset)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Hellettä vai koleaa? Miltä kesäsi näytti?

Katsostaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat miettivät ensin rauhassa, mikä kuva vastasi heidän omaa kesälomaansa parhaiten. Kuvat sijoitetaan eri puolille luokkaa ja oppilaat menevät valitsemansa kuvan luo. Pohditaan yhdessä, millainen tunnelma eri kuvista välittyy ja mitä niissä ehkä tapahtuu. Halukkaat voivat samalla jakaa jonkun kesämuistonsa. Miksi he valitsivat juuri sen kuvan?

2. Puhuvat kuvat (samastuminen ja dialogi kuvan kanssa, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Katsotaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat valitsevat pareissa/ryhmissä jonkun kuvista ja miettivät, mitä siinä tapahtuu, mitä kuvan henkilöt tai asiat voisivat sanoa ja mitä kuvan ottamisen jälkeen voisi tapahtua. Tehtävänä on esittää tilanne muille ryhmille ja muut arvaavat, mistä kuvasta on kyse.

3. Yhdistä kuva ja sanat (luova käsitteellinen ajattelu, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: useampi kpl samaa kuvaa, pino sanakortteja per ryhmä

Mitkä sanat voisivat sopia kuvaan?

Kuvat ovat pinoissa sopivalla paikalla luokassa niin, että jokainen oppilas voi käydä rauhassa katsomassa niitä, valita itselleen yhden kuvan ja ottaa sen mukaansa. Tämän jälkeen oppilaat kokoontuvat ryhmiin ja kertovat muille ryhmäläisille, miksi valitsivat kyseisen kuvan.

Työskentelyn toisessa vaiheessa oppilaat valitsevat pöydällä olevista sanakorteista itselleen kolme sanaa. Ryhmäläiset voivat valita myös keskenään samoja sanoja. Kun kaikki ovat valinneet haluamansa sanat, oppilaat kertovat toisilleen, miten heidän valitsemansa sanat liittyvät heidän mielestään kyseiseen kuvaan.

Huom. Vieraat käsitteet voidaan selittää oppilaille. Myöskään tässä tehtävässä ei ole valmiita vastauksia eikä oppilaiden tarvitse tietää teosten taustoja! Tavoitteena on oppilaiden oman luovan ajattelun tukeminen.

Liitteet:

Taidekuvat

Sanakortit kesäsanoista

Sanakortit uskonnon sanoista


Uskonnonopetus.fi sukeltaa tänä lukuvuonna Lue kuvaa -teemaan: luvassa on maksutonta koulutusta eri puolilla Suomea sekä maksutonta opetusmateriaalia verkossa. Lisätietoa Lue kuvaa - teemasta edellisestä blogikirjoituksestamme.

Tsemppiä töiden alkuun toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat 

Mari Huotari, Essi Ikonen, Raili Keränen-Pantsu ja Salla Vainio

Mystinen luontoretki - osallistavaa ympäristökasvatusta katsomusaineiden tunneille

 

Kuva: Erik van Dijk, Unsplash

Tiesitkö, että kauan sitten Karjalassa pieni lapsi    saateltiin hautaan joutsenen siiven päällä? Tämä arkeologinen löydös kertoo koskettavalla tavalla joutseneen liittyvistä muinaisista uskomuksista. Joutsenta on pidetty monissa kulttuureissa pyhänä lintuna. Itämerensuomalaisessa perinteessa ajateltiin, että joutsen kuljettaa kuolleita Tuonelaan. 

 

Olemme kuluneen kevään aikana tutustuneet ihmeellisiin kertomuksiin ihmisten ja eläinten suhteista vanhoissa myyttisissä kertomuksissa ja tulleet yhä vakuuttuneemmiksi siitä, että ne tarjoavat hienoja mahdollisuuksia toteuttaa ympäristökasvatusta katsomusaineiden opetuksessa. Myytit herättelevät ihmettelemään luontoa ja pohtimaan omaa luontosuhdetta. Ne voivat herättää dialogista kohtaamista luonnon kanssa ja vahvistaa kestävää luontosuhdetta. Tästä blogista saat pilkahduksen ensi vuoden koulutusteemaamme ja vinkin katsomustietoisesta luontoretkestä kevään oppitunneille.

Kansanperinne ja myyttiset kertomukset voivat muuttaa havaintoja luonnosta. Ainakin minulle on käynyt näin. Kun katselen vedessä tyynesti lipuvaa joutsenta, ajatukseni kulkeutuvat Tuonen tummaan virtaan, mietin omia edesmenneitä läheisiäni ja hetken aikaa joutsen tuntuu läheiseltä. Kun se sujauttaa päänsä veden alle, mietin, mahtaako se kuunnella alisen maailman kaikuja samalla kun nyhtää pohjasta ravintoa itselleen.

Kuva: Erik Karits, Pixabay

Kertomukset ovat myös avanneet yllättäviä oivalluksia omaa toimintaani ohjaavista tekijöistä. Meillä ei ole koskaan tapettu sisälle eksyneitä hämähäkkejä vaan ne on kuljetettu varovasti ulos. Lukiessani tarinoita siitä, miten hämähäkin ovat kutoneet seittejä luolan suulle suojellaakseen luolaan piiloutuneita uskonsa vuoksi vainottuja ihmisiä, jään miettimään, että elävätkö nämä vanhat kertomukset ja uskomukset toiminnassani yhä. Myytintutkijat saattaisivat kutsua tätä implisiittiseksi myytiksi. Myytti elää meissä, vaikka emme olisi siitä tietoisia.

Kuva: Alexandra, Pixabay

Kansantarinat ovat herättäneet minussa myös aivan uusia toimintatapoja ja ajatuksia. Kun näen mustan korpin, jään miettimään, kenen suruja se mahtaa kantaa. Vaikka korppi on usein yhdistetty pimeisiin voimiin ja sitä on pidetty noitien ja paholaisten viestinviejänä, sitä on myös pidetty ihmisten murheiden kantajana. Korpille voi luovuttaa murheensa ja se kantaa ne paikkaan, josta ne eivät koskaan palaa.

Vaikka emme enää elä luonnon keskellä ja siitä samalla tapaa välittömästi riippuvaisena kuin esiäitimme ja -isämme, voimme tarinoiden kautta oppia suhtautumaan luontoon ihmetellen ja luonnosta oppien. Luontosuhteen vahvistaminen ja uudelleenajattelu ei ole vain mukava keino hyvinvoinnin edistämiseen, vaan myös välttämätön asenteen muutos, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville. Meillä opettajilla on jo melko hyvät valmiudet välittää tietoa vaikkapa ilmastonmuutoksesta ja käytännöntoimenpiteista, joita olisi hyvä tehdä sen pysäyttämiseksi. Tiedon jakaminen ja tapakasvatus, vaikkapa kierrätyksen vahvistaminen, ovat tärkeitä keinoja ympäristökasvatuksessa. Sen lisäksi on myös tärkeää tarjota lapsille mahdollisuuksia kunnioittavaan kohtaamiseen luonnon kanssa. Mystinen luontoretki voi olla yksi tällainen ajattelutapoja rikastava kokemus.

 

Mystinen luontoretki

Versio 1. Luonnon haltijat

Oheinen tehtävä löytyy Helsingin yliopiston ainestosta Haltijan kuiskaus. Teoksesta löytyy myös muita kivoja ideoita esi-ja alkuopetukseen.   

 

Versio 2. Myyttiset eläimet 

Valmistautuminen:

Kerrotaan oppilaille, että eläimillä on uskottu olevan monenlaisia kykyjä. Esimerkiksi lintujen on ajateltu voivat matkustaa eri maailmojen välillä. Vanhassa suomalaisessa perinteessä joutsenen uskottiin liikkuvan elävien ja kuolleiden maailman välillä ja kuljettavan kuolleita kuolleiden maahan Tuonelaan. Kristityt uskoivat kyyhkysen olevan Pyhä Hengen vertauskuva ja tuovan viestiä Jumalalta. Islamilaisessa perinteessä kerrotaan tarinaa, jossa hämähäkki kutoo verkon luolan suun eteen ja näin pelastaa profeetta Muhammedin vainoojiltaan. Saamelaisessa perinteessä tietäjä eli shamaani on saattanut ottaa eläimen muodon ja liikkua eri maailmojen välillä. Eläimet ovat toimineet ihmisen apuna ja tarjonneet ihmisille mahdollisuuksia oppia ja ymmärtää asioita, joihin heillä ei ehkä muutoin olisi ollut pääsyä. Luonnontieteellisessä tutkimuksessa on havaittu, että eläimet ja kasvit viestittävät toisilleen monenlaisia asioita. Voisimmeko mekin oppia asioita eläimiltä ja kasveilta, jos kuuntelemme tarkasti?

Retkellä:

Etsi paikka, jossa voit rauhassa tarkastella luontoa. Mitä eläimiä näet? Mitä kasveja näet? Mitä ääniä kuulet? Miltä asiat ympärilläsi tuntuvat? Miltä sinusta tuntuu tässä paikassa?

Valitse jokin eläin/kasvi/asia, jota seuraat hetken aikaa. Mitä siltä voisi oppia? Jos sillä olisi mystisiä kykyjä ja salaperäisiä voimia, mitä ne olisivat? 

Tee lyhyt video valitsemastasi kohteesta, jossa kerrot, miksi kiinnostuit siitä ja minkälaisia ominaisuuksia sillä voisi olla, jos se esiintyisi myyttisissä kertomuksissa. 

 

Lue/kuuntele lisää myyttisistä eläimistä:

Liisa Kaski (2019) Myyttiset eläimet. Tarua ja totta eläinten mahdista. SKS.

Salatut eläimet. Kuunnelma. Yle Areena.

Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää. YLE.

Syksyllä 2021 luvassa lisää aineistoja sekä koulutusta ympäristökasvatuksen toteuttamiseen katsomusopetuksessa. Syksyllä avautuu myös uusi Dialogitaitajat -kampanja kouluille, jossa teemana Dialogissa ympäristön kanssa. Ilmoittelemme koulutuksista Facebookissa ja Instagramissa. Pysy kuulolla!

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellen,

Essi Ikonen

Kouluttaja, Uskonnonopetus.fi.

Katsomustietoisuus on koko koulun asia - edistetään sitä yhdessä!

 

Tämän vuoden koulutusteema Uskonnonopetus.fi:ssa on on ollut katsomustietoisuus ja sen edistäminen. Koulutuksen otsikko, Katsomustietoinen? herättelee kysymysmerkkinsä avulla pohtimaan, mistä on kyse ja olenko minä katsomustietoinen. Tutkitaanpa tätä hieman tarkemmin.

Katsomus löytyy jokaiselta

Kaikilla on katsomus. Tämä on ollut yksi koulutuksen ydinteemoista. Uskonnoton, uskonnollinen tai jotain siltä väliltä. Katsomus sisältää ihmisen perusolettamukset maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Katsomus vastaa myös arvoja ja merkityksiä rakentaviin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus ja mitä ihminen pitää tärkeänä ja arvokkaana. Katsomusta täytyy rakentaa itse, sitä ei voi omaksua kirjoista tai naputella hakukoneen hakukenttään. Katsomus rakennetaan kriittisesti reflektoiden siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, jossa ihminen kasvaa ja elää. Mitä tietoisempi ihminen on itseään määrittävistä kulttuurisista ja katsomuksellisista rakenteista, sitä paremmin hän pystyy näitä analysoimaan ja arvioimaan ja mahdollisesti myös muuttamaan.

Katsomustietoinen hahmottaa kaiken tämän. Hän ymmärtää, että katsomuksilla on tärkeä merkitys myös oppimisen ja erilaisuuden kohtaamisen teemoissa. Siksi katsomustietoisuus on vahvasti myös kasvatuksen ja pedagogiikan asia. 

Tapauskeskustelu antaa valmiuksia käydä dialogia

Aihepiiriä on koulutuksessa lähestytty eri näkökulmista, sillä näinkin abstrakti teema tarvitsee konkreettisia välineitä. Yksi näistä on Helsingin yliopiston Uskallus-hankkeen tapauskeskustelumenetelmä. Siinä lähdetään purkamaan erilaisia katsomuksiin liittyviä tilanteita kysyen ja keskustellen valmiin kaavan mukaan. Näin oppilailla on jokin runko johon tukeutua, jos keskustelu meinaa tyrehtyä tai ohjautua sivuraiteille. Tärkeää tapauskeskustelussa on myös se, että päästään puhumaan katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä turvallisesti, ilman että kenenkään tarvitsee jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Silti työskentely antaa välineitä kohdata vastaavia tilanteita myös omassa elämässä ja kehittää dialogi- ja empatiataitoja - molemmat niistä ovat aivan katsomustietoisuuden ytimessä. 

Kohdataan tilanteet tapaus kerrallaan

Itse pidän tässä menetelmässä myös siitä, että asioita lähestytään tapaus kerrallaan, ilman että tehdään kaikkia katsomuksia koskevia yleistyksiä. Näinhän tilanne on päiväkodin ja koulun arjessakin. Ei ole mitään käsikirjaa, josta voisi katsoa oikean toimintamallin kun uskontoihin ja katsomuksiin jollain tapaa liittyvä tilanne tulee eteen. Tottakai on perustavaa laatua olevia arvoja ja periaatteita, kuten yhdenvertaisuus, positivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus, lapsen oikeudet sekä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat. Mutta silti jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja sen joutuu ratkaisemaan yleensä nopeasti, miettien mikä on lapsen etu, miten huomioidaan vanhempien arvopohja ja mikä toisaalta on koko ryhmää parhaiten palveleva toimitnamalli. Kun näitä tilanteita on 'harjoitellut' tämän työskentelyn myötä etukäteen, ei ehkä varsinaisen tilanteen tullen ole ihan niin yksin toiveiden ja normien ristipaineessa. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan menetelmään ja materiaaleihin. 

Katsomustietoinen yhteisö

Katsomustietoisuudessa on tärkeää huomata, ettei se ole yksinomaan yksilön -oppilaan tai opettajan - asia. Se on mitä suurimmissa määrin myös yhteisön - päiväkodin tai koulun -asia, sillä yhteisössä luodaan yleinen toimintakulttuuri myös suhteessa eri uskontoihin ja katsomuksiin. Saavatko ne näkyä arjessa vai viestitäänkö vähintään piiloisesti, että parempi kun eivät tulisi esille ja pysyisivät kotona? Entäs käytetyt opetusmateriaalit, ovatko ne tarpeeksi monipuolisia, jotta koko ryhmä löytää jotain tuttua ja samastuttavaa vai näyttäytyykö oma katsomus vieraana ja stereotyypppisenä? Jäävätkö tietyt katsomusperinteet tyystin näkymättömiin? Entäs yhteisön yhteiset juhlat, ovatko ne aidosti yhteisöä rakentavia ja sellaisia, että erilaiset katsomukset ovat osa niitä vai pyritäänkö rakentamaan näennäisneutraalia juhlaperinnettä, joka ei täytä enää perinteen määritelmää eikä näin ollen tunnu omalta enää kenellekään?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin koulutuksessa. Osallistujien palaute oli erittäin positiivista, koettiin että koulutus herätti ajatuksia, pisti pohtimaan omia toimintamalleja ja kutsui myös ideoimaan uusia, eri katsomukset paremmin huomioivia käytäneitä. Monet kokivat myös saavansa välineitä oman katsomuksen ja mielikuvien työstöön esimerkiksi kuvatyöskentelyiden avulla.

Maksuttomat Katsomustietoinen? -materiaalit ja lisätietoa aiheesta löydät materiaalipankistamme.

Koulutuksia keväällä 2021

Vaikka Katsomustietoinen? -verkkokoutulukset ovat tältä keväältä ohi, tarjolla on vielä pari muuta, erittäin suosittua koulutusta, jotka osaltaa myös tukevat katsomustietoisuutta.

Kuvien pedagogiseen käyttöön ja kulttuuriseen lukutaitoon antaa eväitä Lue kuvaa - koulutus 16.3.2021. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/luekuvaa/

Dialogisuuden edistämiseen ja kunnioittavaan kohtaamiseen keskittyy taas Dialogitaitaja- koulutus 17.4.2021. Erityisen pidettyjä ovat olleet keskustelun ylläpitoa ja vaikeistakin teemoista puhumista kannustavat, verkosta löytyvät keskustelukortit, joita koulutuksessa hyödynnetään. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/dialogitaitaja/

Kiitos kaikille koulutuksiin osallistuneille, on ollut ilo pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä tämän teeman äärellä. 

Voimia ja valoa kevääseen sekä iloa tärkeään työhönne toivottaa,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

Kuvatyöskentelyjä katsomusten ja suomalaisen juhlakulttuurin käsittelyyn

 

Kuva: Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.

Mitä oheinen kuva sinussa herättää? Mihin asioihin sinun kokemusmaailmassasi se tarttuu? Miltä se tuntuu? 

Kuva on vahva viestinnän väline. Kuvat herättävät tunteita ja muokkaavat asenteita. Kuvien avulla voi rakentaa osallisuutta ja vahvistaa itseluottamusta tai sulkea ulos ja mitätöidä. 

 

Tästä blogista saat työskentelyvinkin katsomustietoiseen kuvien käyttöön. Tavoitteena on saada aikaan keskustelua katsomuksiin liittyvistä teemoista, pohtia miten kuvat välittävät arvoja ja uskomuksia sekä oppia huomaamaan, miten oma henkilöhistoria ja ympäröivästä kulttuurinen konteksti muokkaavat tulkintoja. Tehtävä liittyy tapakulttuuriin ja juhlaperinteisiin, joka on keskeinen teema sekä uskonnon että elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa. Jos opetat jotain muuta kuin kristillistä uskontoa, voit halutessasi vaihtaa katsottavia kuvia. Kuvatyöskentely toimii myös muiden kuvien ja aiheiden kanssa.

Jos kiinnostuit teemasta, tervetuloa hakemaan lisää ideoita maksuttomasta Katsomustietoinen? -verkkokoulutuksestamme tiistaina 9.2. klo 12.30-16.

 

Mikään kuva ei itsessään ole opetukseen sopimaton, vaan kyse on siitä miten ja millaisessa kontekstissa kuvat esitetään ja miten niitä käsitellään. Jos emme koskaan näe kuvia, joihon voisimme samaistua tai jos vaikkapa uskonnollinen tai kulttuurinen taustamme tai seksuaalinen suuntautumisemme näyttäytyy ympäristön kuvissa voittopuolisesti negatiivisessa valossa, se vaikuttaa motivaatioomme ja itseluottamukseemme. Rikas ja monipuolinen kuvakulttuuri ja kuvien dialoginen lukeminen vahvistavat kaikkien osallisuutta ja kehittävät kriittistä kuvanlukutaitoa. 

 

Jotta kuvatyöskentely houkuttelisi itseilmaisuun ja erilaisiin näkökulmien esiin tuomiseen, on hyvä tarkastella ensin kuvaa ilman taustatietoa siitä. Tässä vaiheessa on tärkeää tehdä oppilaille selväksi, että oikeita tai vääriä vastauksia ei ole vaan tarkoitus on tutkia kuvaa ja sitä, mitä oppilaat siinä näkevät. Tämä jälkeen voidaan siirtyä tiedollisempaan tarkasteluun.  Opettajalla on hyvä olla perustieto kuvasta, esimerkiksi keitä kuvan henkilöt ovat, mitä kuvassa olevat esineet ovat, milloin kuva on otettu ja minkälaiseen tilanteeseen se liittyy. Tässä ohjeistuksessa on hieman taustatietoa joistakin kuviin liittyvistä teemoista.Työskentelyä voi ohjata muihinkin teemoihin.

Tehtävä: Juhlaperinteitä suomalaisissa kouluissa eri aikakausina

 

1. Tarkastellaan kuvaa ja sen herättämiä tulkintoja. Oheiset kysymykset liittyvät Visual Thinking Strategy -menetelmään. Niiden tarkoitus on pitää keskustelu kiinni kuvassa ja saada uusia näkökulmia siihen. Katsokaa kuvia ja pohtikaa seuraavia kysymyksiä:

a) Mitä kuvassa on?

b) Mikä kuvassa saa sinut sanomaan näin?

b) Mitä muuta kuvasta voi löytää?

 

2. Kiinnitetään kuva sen historialliseen ja katsomukselliseen kontekstiin. Tämä voi tapahtua siten, että opettaja kertoo kuvien taustoista, tai oppilaita voi ohjata itsenäiseen tiedon hakuun jostain heitä kiinnostavasta asiasta. Opettajan on hyvä kuitenkin kertoa ainakin se, mistä kuva on otettu. 

 

3. Ohjataan oppilaat tekemään jonkinlainen oma tuotos. Jos teette kuvallisia tuotoksia, voitte koota niistä näyttelyn. Näitä kuvia voidaan taas tarkastella käyttämällä kohdan 1. kysymyksiä. Usein oppilaat valitsevat jotain itselle läheisiä juhlia ja näin myös luokan erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset perinteet saavat tulla näkyväksi. Lapsen ja nuoren tulee kuitenkin voida itse valita, tuoko omaa taustaansa näkyväksi vai ei, tai jos tuo, niin miten paljon. Tämän takia on tärkeää pitää tuottamistehtävä riittävän avoimena ja kertoa oppilaille, että heidän työnsä tulevat näkyville yhteiseen näyttelyyn. Tässä muutama esimerkki mahdollisista tehtävistä.

 

Alakoulu

 

Alaluokat: Valitse joku juhla. Mitä asioita siihen kuuluu? Kysy läheisiltä aikuisilta miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Piirrä kuva tai kirjoita tarina.

Yläluokat: Valitse joku juhla. Etsi siitä siitä tietoa. Kysy myös läheisiltä aikuisilta, miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Mitä uskonnollisia elementtejä siihen on liittynyt? Tee joku tuotos, joka kertoo valitsemastasi juhlasta.  

Yläkoulu

 

Ota selvää itsenäisyyspäivään ja jouluun liittyvistä historiasta ja perinteistä. Valitse jokin teema, joka sinua kiinnostaa ja tee siitä jokin tuotos.    

 

Lukio

 

a) Suunnitelkaa kouluunne juhla, jossa erilaiset uskonnolliset ja ei-uskonnolliset perinteet saavat näkyä ja jossa kunnioitetaan osallistujien uskonnonvapautta. Seuraavat verkkosivut voivat olla avuksi:

 

Rissanen I. (2020) Monikatsomuksellisten koulujen juhlakulttuuri. Katsomukset.fi. Viitattu 8.1.2021 

Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista lukiossa. Opetushallitus. Viitattu 8.1.2021 

 

Tietoa kuvista (kuvat ja taustatieto saatavilla myös vapaasti muokattavassa PP-esityksessä)

Kuva: Itsenäisyyspäivän juhlat Pihlajamäen ala-asteella. Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.

 

On alkamassa itsenäisyysjuhla Pihlajamäen koulun juhlasalissa. Juhlan punaisena lankana on Suomi -neidon elinkaari ja esityksissä matkataan itsenäisen Suomen historian läpi tanssi-, musiikki- ja videoesitysten avulla. Kuva on vahva symbolinen viesti yhteisen, kulttuurirajat ylittävät toivon ja rauhan rakentamisesta. Se tiivistää oman aikamme eettisiä tuntoja koulun merkityksestä toiveikkaan tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä. Lintuun liittyy monia symbolisia merkityksiä. Linnuilla on poikkeuksellinen kyky liikkua erilaisissa elementeissä: ilmassa, maalla ja vedessä. Lintu esiintyy eri kulttuureissa mm. toivon ja rauhan, muutoksen, syntymän ja kuoleman symbolina, sekä olentona, joka pystyy liikkumaan eri todellisuuksien välillä. Lisätietoa lintuun liittyvästä symboliikasta löydät interaktiivisesta aineistosta Bird - Symbols and Stories from Europe, Middle East and Ancient Egypt.

 

Kuva: Käpylän koulun joulujuhla. Pietinen 1932. Museovirasto CC BY 4.0.

Oheinen kuva 30-luvulta Helsingistä, Käpylän koulusta, on omana aikanaan välittänyt samoja toivon ja yhteenkuuluvuuden arvoja. Tyttö pitää sylissää Jeesus-lasta ja hänen takanaan enkeli laulaa. Joulu on alun perin kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Raamatusta löytyvien kertomusten mukaan Jeesus-lapsi syntyi jouluna ja enkeli kertoi tästä iloisesta uutisesta ihmisille. Kertomus löytyy mm. Luukkaan evankeliumista luvusta 2.

 

1930-luvulla lähes kaikki suomalaiset kuuluivat johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Jeesus-lapsi ja enkeli kertoivat viestiä toivosta valtaosalle väestöstä ja rakensivat näin yhteisöllisyyttä. Ihan kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan tunteneet yhteenkuuluvuutta kristilliseen kuvastoon. Suomessa oli pieni määrä muihin uskontoihin kuuluvia, esimerkiksi jehovantodistajia, mormoneita sekä venäjältä muuttaneita juutalaisia ja muslimeita. Myös buddhalaisia ja hindulaisia vaikutteita esiintyi. Jo 1800-luvun puolella esiintyi liikehdintää uskonnonvapauden ja uskonnottomuuden puolesta. Vuonna 1923 säädetty uskonnonvapauslaki mahdollisti virallisesti myös muiden kuin kristillisten uskontojen harjoittamisen sekä uskontokuntiin kuulumattomuuden. (Lue lisää: Illman, Ketola, Latvio & Sohlberg (2017) Monien uskontojen ja katsomusten Suomi) 

Katso myös:

Lisää tietoa ja pedagogisia ideoita katsomustietoisuuteen liittyen

Ideoita kuvien käyttöön opetuksessa

Iloa kuvien katseluun toivottaa,

 

Essi Ikonen

Uskonnonopetus.fi

Jouluna levitetään hyvää mieltä

Tutkimusten mukaan toisen auttaminen ja hyväntekeminen lisää myös yksilön omaa hyvinvointia. Auttamalla toisia koemme olevamme tärkeä osa ympäröivää yhteisöä ja koemme elämämme merkitykselliseksi. Hyvän tekeminen on osa jouluperinteitä eri maissa ja erilaisissa kristillisissä perinteissä. Tässä blogista saat tietoa siitä, miten hyvän tekeminen liittyy joulupukin historiaan sekä pedagogisia vinkkejä hyvän tekemiseen oppilaiden kanssa joulua odotellessa.

Sekä ortodoksisessa että katolisessa perinteessä tunnettu pyhymys, Pyhä Nikolaus tuli tunnetuksi lapsia rakastavana hyväntekijänä. Nikolaus oli nykyisen Turkin lounaisosassa sijainneen Myran kaupungin piispa. Hänestä liikkuu monenlaisia kertomuksia, joista monet kietoutuvat hyvän tekemiseen ja toisten auttamiseen. Jo keskiajan Euroopassa Nikolausta pidettiin lasten suojelija ja monin paikoin lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä.  Nikolauksen nimi on säilynyt läntisessä maailmassa erilaisina muunnoksina ihmisten, paikkakuntien  ja kirkkojen nimissä. Nikolauksen päivää vietetään 6.12, joka myös suomalaisessa kalenterissa on Nikolauksen ja nimestä johdettujen muunnosten, kuten Nikon ja Niilon nimipäivä.

Katolisessa perinteessä Pyhällä Nikolaus kuvataan yleensä piispan punaisessa viitassa ja päässään piispan punainen hiippa. Kun Alankomaalaiset siirtolaiset veivät pyhän Nikolauksen perinteen mukanaan Atlantin toiselle puolelle, kehittyi pyhimyksen hahmosta vähitellen nykyisen kaltainen punaiseen pukeutuva, lahjoja tuova ja poroilla matkaava joulupukki. Kertomukset lahjoja tuovasta Nikolauksesta kantautuivat myös Suomeen 1800-luvun alussa. Kertomukset sekoittuivat vanhaan kansanperinteeseen vuohipukki-naamioon ja turkkiin pukeutuneista nuorista miehistä, jotka kiersivät talosta taloon joulun alla pyytämässä ruokaa ja juomaa. Suomeen joulupukin nimeen jäi 'pukki' sana (vrt. engl. Santa Claus, ääntäminen lähellä Sant Nicolaus-nimeä) ja joulupukki kiertää edelleen talosta taloon vanhan perinteen mukaan eikä kulje yöllä savupiipusta tiputtamassa lahjoja joulusukkaan.     

Jouluna voit ilahduttaa ympärillä olevia monella eri tavalla ja hyvän tekeminen voi alkaa pienestäkin. Tärkeintä on aloittaa, sillä The smallest act of kindness is worth more than the grandest of intension.  Eli pienikin teko on arvokkaampi kuin suurikin aikomus. 

Mitä sitten  tehdä?

Yksi idea tähän voisi olla Random act of kindness, eli satunnaiset hyvän tahdon osoitukset. Kyseessä on yhdysvaltalaista alkuperää oleva liike, jonka ideana on nimettömänä tehdyt hyvät teot. Näitä tekoja voivat olla vaikka roskien kerääminen koulu- tai työmatkalta, ohikulkijalle tai bussikuskille hymyileminen, iloisen lumiukon tekeminen näkyvälle paikalle tai vaikka ystävällisen viestin jättäminen ilmoitustaululle tai kirjan väliin. Joulumieltä voi levittää lähettämällä joulukortin yksinäiselle vanhukselle, toimintaa koordinoi Siskot ja Simot -yhdistys. Voit myös osallistua Pelastusarmeijan perinteiseen joulupata-keräykseen.  

Toivoa ja toimintaa-sivustolle on koottu loistavia ideoita saunnaisen hyvän tahdon osoittamiseen. Näitä voidaan miettiä myös yhdessä luokassa.

Kurkkaa myös muut joulun ajan materiaalimme, kuten suosittu blogimme adventin vietosta,  jossa jokaisella eri adventtikynttilällä on oma viestinsä joulun viettoon valmistautumisessa. 

Toisissa materiaaleissa avataan mm. joulupuu-perinnettä, pysähdytään seimen äärelle ja tehdään hyvän mielen joulukalenteri. 

Myös valon teema joulussa sekä lahjojen merkitys löytyy aikaisemmista teksteistä. Näistä saat varmasti rakennettua mukavia joulun ajan työskentelyitä omillesi ryhmillesi!

Lämmintä joulumieltä ja iloa työhösi toivottaen,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

Juhlitaan yhdessä!

Syksy hiipii pikkuhiljaa. Illat pimenevät ja sää viilenee, sekä luonto sekä ihmiset valmistatuvat tulevaan talvikauteen. Arki voi tuntua loputtoman pitkältä.  Onneksi meillä on juhlia! Juhlien yksi merkitys on katkaista arkista aherrusta, kerätä ihmisiä yhteen ja herättää perinteet tähän päivään. Tästä blogista löydät kivan tavan juhlia valoa koko luokan voimin. Samalla edistät katsomustietoista opetusta. 

Monet juhlista liittyvät vuodenkierron taitekohtiin. Syksyllä juhlitaan sadonkorjuuta ja kiitetään maan antimista, sytytetään valot, kynttilät ja lyhdyt kun luonto kääntyy kohti pimeämpää aikaa ja siirrytään ulkoa enemmän suojaan ja sisälle. On aikaa kertomuksille, jotka liittävät ihmisiä perheen, suvun ja kulttuurin pitkään historiaan.

On tärkeää huomioida erilaiset kulttuuri- ja katsomustaustat ja näihin perinteisiin liittyvät juhlat. Ne tekevät näkyväksi luokassa ja lähiyhteisössä olevia erilaisia katsomuksia ja nostavat esiin myös yhteisiä piirteitä - ihmiset ovat jo aikojen alusta kokoontuneet yhteen syömään, muistelemaan ja iloitsemaan. 

On hyvä muistaa, että kaikille juhlat eivät merkitse vain iloisia asioita. Juhliin voi liittyä huonoja muistoja, yksinäisyyttä, taloudellisia haasteita ja ristiriitoja. Koulussa vietettävät juhlat voivat luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlat ovat tärkeitä kaikille, katsomustaustasta riippumatta. Siksi koulussa vietettävissä juhlissa on hyvä huomioida erilaiset taustat, myös uskonnottomat juhlaperinteet. Jokaiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon.  

Pedagoginen vinkki: Oma lyhty

Tavoite: Luova ajattelun, geometrisen hahmottamisen ja katsomustietoisuuden lisääminen

Aika: 10 minuuttia

Tarvikkeet: Sakset, yksi A4-paperi

1. Annetaan jokaiselle oppilaalle tai parille valkoinen tai värillinen A4-paperi. Myös ns. suttupaperit käyvät hyvin.

2. Ohjeistetaan leikkaamaan paperi lyhyen sivun mukaisiin ohuisiin suikaleisiin. Nopeiten tämä käy taittamalla paperi ensin kahtia, sitten kahtia jne.

3. Annetaan ohjeeksi tehdä suikaleista oma lyhyt tuomaan valoa pimeään. Työ voidaan toteuttaa yksilö- tai parityönä.

4. Otetaan kuva valmiista töistä tai käydään kiertämässä luokassa ja ihailemassa muiden lyhtyjä.

5. Kuvat voidaan koota kuvakollaasiksi sähköiselle alustalle tai luokan seinälle.

6. Keskustellaan valon merkityksestä ihmisille yleensä (jaksaminen, työn teon mahdollistuminen jne.) sekä eri katsomuksissa ja niiden juhlissa (esim. kristinuskon adventti ja joulun aika, hindujen diwali, juutalaisten hanukka). 

 

Diwali

Diyas-lyhtyjä

(Pohjois-Intia ja Nepali), toiselta nimeltään deepavali (Intia eteläosat), on yksi tunnetuimmista hindulaiseen perinteeseen liittyvä juhla. Sanatarkasti Diwali tarkoitaa "riviä sytytettyjä lamppuja" ja tämän vuoksi Diwali tunnetaan valon juhlana. Juhlan teemana on hyvän voitto pahasta sekä tiedon ja valon tulo ihmisille. Diwalia juhlitaan viisi päivää ja monille hinduille se on uuden vuoden alun juhla. Juhlaan liittyy jännittäviä kertomuksia Rama-jumalan seikkailuista. Myös erilaisilla lyhdyillä ja valoilla on tärkeä rooli juhlinnassa. Diwalina koteihin, kauppoihin ja kaduille ripustetaan pieniä diyas-lyhtyjä.

 

Lucian päivä

Kuva: Claudia Gründer, Wikimedia. CC BY-SA 3.0

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta erityisesti suomenruotsalaisilla alueilla. Lucia on valontuoja (lat. lux = valo), jolla on yllään valkoinen asu, punainen vyö ja kynttiläkruunu. Hän kantaa kädessään kynttilää ja vierailee mm. vanhusten ja sairaiden luona tuomassa iloa. Alunperin Lucia-kertomukset ovat peräsisin Italiasta. Hänen kerrotaan kuolleen martyyrinä 300 -luvulla. Hän on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys katolilaisessa perinteessä. 

 

 Joulu

Kuva: Myriams-Photos. Pixabay.

Joulua vietetään kristillisessä perinteessa Jeesuksen syntymäjuhlana. Kerrotaan, että Jeesus-lapsi syntyi
yöllä ja kirkas tähti johdatti hänen luokseen paimenia ja itämaan tietäjiä. Jeesus-lapsi tuo mukanaan valon ja pelastuksen. Kristillisessä perinteessä joulua edeltää kuukauden mittainen adventin aika. Sitä juhlitaan sytyttämällä jokaisena adventtisunnuntaina yksi kynttilä lisää. Kun kynttilöitä palaa neljä, on aika juhlia Jeesuksen syntymää, joulua.

 

 

Hanukka 

Kuva: Robert Couse-Baker, Pxhere.

 Hanukka on juutalaiseen perinteeseen liittyvä juhla, jota vietetään marras-tammikuun välillä. Kertomusten mukaan juutalaisten temppeli Jerusalemissa oli häpäisty kapinan aikana. Kun juutalaliset saivat temppelin takaisin, he halusivat sytyttää tulen kynttelikköön. He löysivät vain pienen määrän öljyä. Tapahtui kuitenkin ihme ja tuo pieni määrä öljyä riitti siihen, että temppelin kynttelikkö paloi kahdeksan päivää. Yhdeksänhaarainen kynttelikkö sytytetään tämän ihmeen muistoksi.
  

 

Pimenevään syksyyn liittyy muitakin juhlia, joissa muistetaan edesmenneitä sukupolvia ja vietetään aikaa yhdessä. Näistä voidaan mainita Pyhäinpäivä, kekri, Samhain ja Halloween. Oiva tietopaketti aiheesta löytyy Ylen sivuilta.

Koulutuksiin mukaan!

Mm. näistä teemoista kuulet lisää Katsomustietoinen?-koulutuksissa, jotka ovat 6.10 ja 29.10.2020 klo:12.30-16 verkossa. Mukana on jo mukava joukko, mutta mukaan mahtuu vielä!

 

Juhlakalenteri

www.juhlakalenteri.fi -sivuston kalenterista voit seurata mitä eri katsomusperinteiden juhlia eri kuukausina vietetään. Kalenterista löytyy perustietoa juhlista, kuvia ja pedagogisia vinkkejä.

Valoisaa syksyä toivottaen,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi