Mitä kerron kuvista? Kuvien avulla lukuvuosi käyntiin.

Lukuvuoden alkaessa kuvat ovat mainio tapa kesämuistojen läpikäyntiin, tutustumiseen ja ryhmäyttämiseen tai oppilaiden ajattelun virittämiseen kohti tulevan vuoden aihepiirejä.
Katsomusaineissa kuvat voivat toimia mm. elämänkysymysten pohdinnan tukena. Kuvien kautta voidaan lähestyä myös oppiaineen sisältöjä ja keskeisiä käsitteitä.

Luovan ajattelun harjoituksia kuvien ja käsitteiden avulla.

Tästä blogista löydät kolme erilaista työskentelyä, jotka voit toteuttaa koulun alkessa joko oman ryhmäsi kanssa tai katsomusaineiden tunneilla.Oikeita vastauksia ei ole, eikä työskentelyssä oppilaiden tarvitse tietää kuvan taustaa tai mitä siinä tapahtuu. Usein oppilaat kuitenkin kiinnostuvat kuvista ja haluavat tietää niistä jotain, joten jos aika antaa periksi niin sukeltakaa ihmeessä myös kuvien teemoihin ja taustoihin. Voit käyttää valmiita taidekuvia ja sanakortteja (kirjoituksen lopussa liitteissä) tai valita omat. Sanoja voi myös keksiä yhdessä oppilaiden kanssa.


1. Miltä kesälomani näytti? (lomaterveiset)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Hellettä vai koleaa? Miltä kesäsi näytti?

Katsostaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat miettivät ensin rauhassa, mikä kuva vastasi heidän omaa kesälomaansa parhaiten. Kuvat sijoitetaan eri puolille luokkaa ja oppilaat menevät valitsemansa kuvan luo. Pohditaan yhdessä, millainen tunnelma eri kuvista välittyy ja mitä niissä ehkä tapahtuu. Halukkaat voivat samalla jakaa jonkun kesämuistonsa. Miksi he valitsivat juuri sen kuvan?

2. Puhuvat kuvat (samastuminen ja dialogi kuvan kanssa, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Katsotaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat valitsevat pareissa/ryhmissä jonkun kuvista ja miettivät, mitä siinä tapahtuu, mitä kuvan henkilöt tai asiat voisivat sanoa ja mitä kuvan ottamisen jälkeen voisi tapahtua. Tehtävänä on esittää tilanne muille ryhmille ja muut arvaavat, mistä kuvasta on kyse.

3. Yhdistä kuva ja sanat (luova käsitteellinen ajattelu, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: useampi kpl samaa kuvaa, pino sanakortteja per ryhmä

Mitkä sanat voisivat sopia kuvaan?

Kuvat ovat pinoissa sopivalla paikalla luokassa niin, että jokainen oppilas voi käydä rauhassa katsomassa niitä, valita itselleen yhden kuvan ja ottaa sen mukaansa. Tämän jälkeen oppilaat kokoontuvat ryhmiin ja kertovat muille ryhmäläisille, miksi valitsivat kyseisen kuvan.

Työskentelyn toisessa vaiheessa oppilaat valitsevat pöydällä olevista sanakorteista itselleen kolme sanaa. Ryhmäläiset voivat valita myös keskenään samoja sanoja. Kun kaikki ovat valinneet haluamansa sanat, oppilaat kertovat toisilleen, miten heidän valitsemansa sanat liittyvät heidän mielestään kyseiseen kuvaan.

Huom. Vieraat käsitteet voidaan selittää oppilaille. Myöskään tässä tehtävässä ei ole valmiita vastauksia eikä oppilaiden tarvitse tietää teosten taustoja! Tavoitteena on oppilaiden oman luovan ajattelun tukeminen.

Liitteet:

Taidekuvat

Sanakortit kesäsanoista

Sanakortit uskonnon sanoista


Uskonnonopetus.fi sukeltaa tänä lukuvuonna Lue kuvaa -teemaan: luvassa on maksutonta koulutusta eri puolilla Suomea sekä maksutonta opetusmateriaalia verkossa. Lisätietoa Lue kuvaa - teemasta edellisestä blogikirjoituksestamme.

Tsemppiä töiden alkuun toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat 

Mari Huotari, Essi Ikonen, Raili Keränen-Pantsu ja Salla Vainio

Kuinka rohkaistuin kertomusten ja symbolityöskentelyn maailmaan

Aloitin vastikään kouluttajana Uskonnonopetus.fi:ssä ja tunnelmassani on paljon samaa, kuin aloittaessani ensimmäisen uskonnon kurssini opettamista tai kirjoittamista ensimmäisessä oppikirjaprojektissani. Kutkuttaa, innostaa, en meinaisi millään malttaa – mutta samalla jännittää todella paljon. Miten tulen onnistumaan, entä jos en osaa? Uuteen alkuun liittyy aina ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olisivatkin ilo ja into.

Anna aloitti uudessa työssään 1.8.

Yksi ihan ensimmäisistä tehtävistäni on ollut perehtyä uuteen Kerro minulle tarina -materiaaliimme. Ihaillen kollegoitteni tekemää työtä pistin heti alkuun merkille paketin monipuolisuuden: kertomuksia monista uskonnollisista perinteistä, inspiroivia tosielämän elämäkertoja ja kiinnostavia harjoituksia, jotka saatoin mielessäni kaikki liittää vaivatta tiettyjen opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen opiskeluun. Toisaalta huomasin sisimmässäni heräävän kysymyksen siitä, olisiko useaan osioon liittyvä kerronnan ja symbolityöskentelyn yhdistelmä haastava ottaa haltuun? Lähdin koettelemaan, mistä tällainen tunnelma minussa syntyi ja kysymään, oliko se perusteltu.

Symbolididaktisissa menetelmissä kertoja luo tarinaa kertoessaan siitä samalla kuvaa esimerkiksi laittialle tai pöydälle erilaisten symboliesineiden avulla. Yleensä kuulijat kutsutaan osallistumaan kuvan muotoutumiseen joko kertomuksen aikana tai sen jälkeen. He peilaavat omaa elämysmaailmaansa kuulemaansa ja näkemäänsä ja tuovat sen esille symboliesineitä käyttäen ja mahdollisesti samalla mietteistään ja tunnoistaan puhuen. Jostain syystä omissa mielikuvissani rima oli alkuun melko korkealla tällaisen menetelmän käyttöönoton suhteen. Mutta oliko siihen aihetta?

Kertomuksiahan me nimittäin käytämme kaikki, lukemattomin tavoin - kerromme vaikkapa oman elämämme sattumuksista kertomuksen muodossa. Tietoisemmin katsomusaineiden tunneilla olemme kaikki vähintäänkin kertoneet - tai muulla tavoin käsitelleet - eri uskontoperinteitten myyttejä. Ihan reippaasti olen näissä yhteyksissä hyödyntänyt esimerkiksi piirtämistä, liikkumista ja draamaa oppilaiden kanssa. Piiriin käyminenkään ei ollut minulle vierasta, joten olivatko symboliesineet kuten kankaanpalat, kivet, hiekka tai köysi todella niin kaukana kaikesta, mitä olin koskaan tunneillani hyödyntänyt?

Symboliesineet voivat olla monenlaisia.

Symboliikkakaan ei ole katsomusaineiden opettajalle vieras alue, opetammehan eri traditioitten symboleita tämän tästä. Rohkaisemme myös usein oppilaita kertomaan käsityksistään piirtämällä kuvia. Monen muun tavalla olen viime vuosina laittanut oppilaat tuottamaan “symbolikieltä” kirjoittamalla uskontoaiheisen viestin pelkillä emojeilla. Tällaisessa tehtävässä hyöty on itse asiassa sama, kuin Kerro minulle tarina -materiaalissamme kertomuksiin liitettävällä symbolityöskentelyllä: jokainen oppilas pääsee osallistumaan, eikä tarvitse rohkaistua viittaamaan tai edes sanoa mitään. Ja opettaja lukee varmasti jokaisen viestin.

Symbolityöskentelyt ovatkin loistava keino vahvistaa oppilaiden osallisuutta turvallisella tavalla. Muistan hyvin, kuinka erään kerran tällaisessa seiskaluokkalaisen emojiviestissä käsiteltiin edellispäivänä tapahtunutta terrori-iskua: vierekkäin olivat valtion lippu, pommi ja itkuemoji. Tässä tapauksessa en usko, että aihe olisi tullut esiin, mikäli oppilaan olisi pitänyt viitata luokassa ja tehdä suusanallisesti aloite keskustelulle tapahtuneesta.

Mitä tietoisemmaksi tulin niistä tavoista, joilla jo hyödynnän kertomuksia tai symboleita opettajana, sitä enemmän aloin rohkaistua materiaalimme äärellä. Kertomuksen ja symbolityöskentelyn yhdistäminen samanaikaiseksi kokonaisuudeksi ei olisikaan niin suuri askel otettavaksi, kuin minusta ensinäkemältä tuntui!

Osallisuuden vahvistaminen puhutteli minua aivan erityisesti. Kuinka usein meillä on aikaa kuulla kaikkia oppilaitamme oppitunnin puitteissa? Omassa opettajan arjessani vastaus olisi ollut: usein liian harvoin. Symbolididaktisessa työskentelyssä jokainen tulee näkyväksi ja pääsee samalla rakentamaan koko ryhmän yhteistä kuvaa. Sen lisäksi menetelmä mahdollistaa opetuksen sisältöjen käsittelyn elämyksellisellä tavalla, jolloin mukaan prosessiin voidaan saada sellaisia mielen syvätasoja, jotka muutoin uinuisivat. Menetelmä myös kehittää empatiataitoja, ja antaa siten eväitä eettiseen kehitykseen. Sopivalla kertomuksella, esimerkiksi uudesta materiaalistamme löytyvällä Arvokas timantti -kertomuksella, voidaan ottaa jokin moraaliin liittyvä kysymys käsiteltäväksi, ja hyödyntää menetelmää laajemminkin etiikan opiskelussa.

Jos, kuten minäkin aluksi, epäröit uuden menetelmän äärellä, ehdotan seuraavaksi yhdenlaista välimuotoa, jolla voit ottaa askeleen lähemmäs kertomuksen ja symbolityöskentelyn täysimittaista yhdistämistä.

• Kerro oppilaille valitsemasi kertomus. 
  
• Heijasta sen jälkeen älytaululle tai valkokankaalle tunnekortit. Kerro, että eriväriset värikynät viittavat korttien mukaisesti eri tunteisiin. 
• Pyydä jokaista ottamaan esiin värikyniä sen mukaan, mitä tunteita hänellä heräsi kertomuksen aikana. 
• Järjestäkää kaikkien värikynät esimerkiksi “auringon” muotoon. Halutessasi voit asettaa auringon keskelle jonkin esineen, joka symboloi itse kertomusta. 
• Vaihtoehtoisesti voit tulostaa kaikille omat tunnekortit, jos se on mahdollista, jolloin voitte koota niiden avulla koko luokan “tunnekartan” kertomuksen päätteeksi. 
• Kysy, haluaisiko joku kertoa tunteistaan tarkemmin.
• Samaan tapaan voit kartoittaa ryhmän fiiliksiä monissa eri yhteyksissä, vaikkapa oppitunnin aluksi ja lopuksi. Tunteita voivat symboloida myös oppilaiden itse valitsemat esineet luokassa. 

Jos taas olet valmis ryhtymään tuumasta toimeen, ota haltuusi symbolidaktiset työskentelyt vaikkapa Ruutin matkakertomuksen tai profeetta Muhammadin ilmestyskertomuksen merkeissä! Itse en malta odottaa, että pääsen tositoimiin materiaalin parissa :-)

Innostunein terveisin,

Anna Saurama
kouluttaja, Uskonnonopetus.fi

P.S. Tässä vielä linkit tarinantäyteiseen lukuvuoteemme liittyen:
Lyhyt esittely Kerro minulle tarina -teemastamme
Kerro minulle tarina -materiaalipaketti
Ilmoittaudu mukaan teeman mukaiselle koulutuskiertueelle

Joulukalenteri kouluun - Merkityksiä metsästämässä osa II: Lahja

Miltä tuntuisi antaa tai saada aineeton lahja?

Joulun alla pimeä maamme pukeutuu valoon ja lahjoihin. Tästä blogipostauksesta löydät pedagogisen polun lahjan merkityksiä tutkailevaan työskentelyyn, saat tietoa lahjojen jakamisen kulttuurihistoriasta ja pääset harjoittelemaan oppilaiden kanssa hyvän tekemistä. 


Tämän vuoden joulukalenteristamme löydät vinkkejä ympäristönlukutaidon edistämiseen valoon ja lahjoihin liittyviä merkityksiä tutkien. Julkaisemme joulun alla kaksi blogitekstiä, joista tämä on toinen.

Vaihe I: Sähkötä hyvä toivotus - aineeton lahja

Hieman muunneltuna kirjasta Polkuja rauhoittumiseen s.60

Aloitetaan nousemalla seisomaan ja taputtelemalla hellästi keho hereille käymällä se kokonaan läpi. Taputellaan itseämme kevyesti päästä niskaan ja hartioihin, edelleen käsivarsien, kylkien ja vatsan kautta varpaisiin saakka. Seistään piirissä ja otetaan vieruskavereita käsistä kiinni. Yksi osallistuja miettii, mitä hyvää tahtoisi toivottaa kaikille ryhmän jäsenille juuri tällä hetkellä, tänään tässä ja nyt. Hän sanoo toivotuksensa ääneen ja puristaa samalla toista vieruskaveria kädestä. Puristus on äänetön viesti, joka siirtyy osallistujalta toiselle koko piirin läpi. Se on merkki toivotuksesta, jonka koko ryhmä jakaa yhdessä, aineeton lahja.

Hyvän toivotuksen kierrettyä piirin ympäri seuraava tai joku muu ryhmässä saa sanoa oman toivotuksensa. Ryhmän koosta riippuen kaikki tai osa lähettävät oman toivotuksensa. Hyviä toivotuksia voivat olla esimerkiksi lepo, ilo, rohkeus, itseluottamus, rauha, sovinto, kunnioitus tai oikeudenmukaisuus. Se voi olla myös toivotus hyvälle lomalle, ennen joululomaa tai toive siitä, että toisten jokin toive toteutuu joululomalla. Harjoitusta voi jatkaa vaikka seuraavan tunnin alussa tai toisena päivänä, jotta kaikki saavat halutessaan toivottaa jotain ryhmälle.

Jutelkaa hetki:

Miltä tuntui saada tällainen aineeton lahja?

Onko se yhtä todellinen, kuin aineellinen lahja?

Vaihe II: Missä lahjoja annetaan ja miksi?

Pareittain tai pienissä ryhmissä:

Miltä (aineellinen) lahja yleensä näyttää?

Millaisia erilaisia lahjoja 

olette viime päivinä nähneet ja missä? 

Miksihän ne ovat siellä?

Milloin annetaan lahjoja? Miksi?

Miksi jouluna annetaan lahjoja?
Minkälaiset lahjat ovat hyviä lahjoja?

Monissa uskonnoissa on ainakin yksi vuosijuhla johon liittyy lahjojen jakamista. Diwalina hindulaisuudessa ajatellaan hyvinvoinnin ja onnen jumalatar Lakshmin liikkuvan maan päällä. Diwalin toisena päivänä hindulaiset viettävät pikkudiwalia, jolloin tavataan ystäviä ja voidaan antaa lahjoja. Islamilaisessa perinteessä  Ramadanin päätösjuhlaan Id al fitriin liittyy lahjojen antamista etenkin lapsille.

Kristillisessä perinteessä joulua vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi ja läheisille annetut lahjat muistuttavat Jeesuksen lahjasta meille: kristityt uskovat, että Jeesus on kuolemallaan lunastanut kaikille ihmisille ikuisen elämän. Emme voi antaa vastalahjaa, mutta voimme jakaa saamaamme hyvää eteenpäin muistamalla läheisiämme ja niitä, jotka tarvitsevat apua. Monet uskonnottomatkin viettävät joulua antaen lahjoja toisilleen, vaikka heille joulun merkitys ei ole kristillinen.

Lahjoja jakavan joulupukin historia juontuu myös kristilliseen perinteeseen. Joulupukin hahmon taustalla on 300 -luvulla elänyt kreikkalainen piispa Pyhä Nikolaus, joka oli tunnettu hyväntekijä. Hän jakoi salaa rahalahjoja köyhille. Ihmiset jatkoivat hänen kuolemansa jälkeen lahjojen antamista toisilleen. Roomalais-katolinen kirkko nimitti Nikolauksen pyhimykseksi. Pyhästä Nikolauksesta tulee joulupukin englanninkielinen nimi Santa Claus.

Vaihe III: Lahja kristillisessä kulttuuriympäristössä

Luterilaisessa kirkossa voi löytää jonkinlaisen symbolin jouluna muistuttamassa meitä Jumalalta

saadusta lahjasta. Se voi olla maalaus Jeesuksesta, joka on aina kirkossa tai seimiasetelma, jota ei muina vuodenaikoina kirkosta tai sen lähettyviltä löydä. Luterilaisessa kirkossa on myös toinen lahjaan liittyvä elementti, joka on kolehtihaavi. Jumalanpalveluksessa kerätään kolehti johonkin ennalta nimettyyn kohteeseen, johon jokainen voi antaa haluamansa summan. Suomalaisten kaupunkien kaduilla voi nähdä pelastusarmeijan joulupatoja, joilla kerätään rahaa heikompiosaisten auttamiseksi. 

Vaihe IV: Vaihtoehtoisia työskentelyideoita 

• Tutustukaa pareittain tai yksin erilaisiin kuviin kirkkotilasta verkossa, Tutki tilaa -materiaalin interaktiiviseen kuvaan Lahden ristinkirkosta tai Tampereen tuomiokirkkoon verkossa. Omasta lähikirkostakin voi löytyä kuvia verkosta tai sinne voi vaikka mennä vierailemaan.
• Etsikää kuvasta symboleita Jeesuksesta ja tutkikaa, näkyisikö kuvissa myös kolehtihaavia tai ehkä jopa seimiasetelmaa. Jos teitä kiinnostaa, voitte mobiililaitteisiin ladatulla maksuttomalla Zappar -sovelluksella skannata kolehtihaavin kuvan ja kuunnella ja katsoa mitä sisältöä kortista aukeaa.
• Pohtikaa, miltä tuntuisi antaa omastaan ja mitä haluaisi kovasti antaa jollekin läheiselle
• Miettikää, miltä tuntuisi saada Aineeton lahja, toisenlainen lahja ja miksi joku toivoo konkreettisen lahjan sijaan itselle jotain tällaista toiselle.
• Ideoikaa luokan kanssa yhdessä miten voisitte ilahduttaa ihmisiä lähellä tai kaukana aineettomalla tai aineellisella lahjalla ja toteuttakaa ainakin jokin ideoista. 

 Kenelle voisin itse antaa lahjan?
Millaisen lahjan antaisin?
Entä jos tekisimme lahjan yhdessä, millainen se olisi?

Vinkkilinkit:

• Ideoikaa yhdessä tai yksin aineettoman lahjan lahjakortteja läheisille tällä valmiilla pohjalla. 
• Valmistakaa omia yksilöllisiä lahjakortteja askarrellen tai Canva.com -sivuston valmiita pohjia hyödyntäen. (Marketing materials > Gift certificates)
• Monistepohja kolehtihaavikuviin, joita oppilaat voivat skannata mobiililaitteisiin ladatulla maksuttomalla zappar -sovelluksella.
• Juolukalenterimme I osa: Valo
• Ympäristönlukutaitoa edistävä koko Tutki tilaa  -materiaali maksutta verkossa 
• Maksuton Tutki tilaa -koulutuskiertue jatkuu keväällä 2019 

Hyvää joulun odotusta ja rauhallista joulua toivottaen,
kouluttajat Essi ja Salla,
uskonnonopetus.fi

Joulukalenteri kouluun - Merkityksiä metsästämässä osa I: Valo

Joulunalusaika antaa mahtavan mahdollisuuden edistää monilukutaitoa ympäristöä tutkaillen. Tämän vuoden joulukalenterissamme metsästetään merkityksiä joulun alla ympärillemme ilmestyvistä asioista edistäen monilukutaitoa, kulttuurista lukutaitoa, arjen taitoja ja TVT-taitoja. Julkaisemme joulun alla kaksi blogitekstiä, joista tämä on ensimmäinen. Tästä blogipostauksesta saat ideoita joulukuun alun työskentelypolkuun, jossa syvennytään kokonaisvaltaisesti valoon ja sen merkitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa ja kristillisessä perinteessä.

Vaihe I: Valo saapuu -harjoitus 

Hieman muunneltuna kirjoittajien luvalla kirjasta Polkuja rauhoittumiseen s.33

Tarvikkeet: Taskulamppu tai kynttilä ja sytytin

Himmennetään tai pienennetään luokan valaistusta ja istutaan tai seistään piirissä. Hengitetään muutama kerta sisään ja ulos, sisään ja ulos rauhassa. Etsitään hyvä asento ja suljetaan silmät. Ohjaaja kertoo, että jotain saapuu kohta jokaisen luokse.

Kun huomaat sen saapuneen, voit avata silmäsi.

 Siihen asti malta odottaakaikessa rauhassa, sinun vuorosi tulee kyllä.

Koko ryhmä on hetken silmät kiinni, jokainen tunnustelee omaa oloaan. Hengitetään edelleen ihan rauhassa. Ohjaaja ottaa käteen pöytäkynttilän, johon on sytytetty tuli jo etukäteen (ettei ääni kuulu) tai taskulampun. Hän alkaa kiertää valon kanssa hyvin hitaasti piirin sisäpuolella vieden valon lähteen jokaisen luo vuorollaan.

Valo viedään turvallisen etäisyyden päähän yhden osallistujan kasvoista kerrallaan, esimerkiksi hiuksia ja huiveja varoen kynttilän kanssa tai otsalle taskulampulla ylhääktä osoittaen, ei silmille. Kuitenkin mahdollisimman lähelle kasvoja. Ohjaaja voi aina osallistujien välillä peitellä valoa toisella kädellä. Valon annetaan olla paikoillaan kasvojen lähellä niin kauan, että valon saanut osallistuja aistii sen ja avaa silmänsä. Sitten ohjaaja siirtyy seuraavan luokse. Ne joiden luona valo on jo käynyt, odottavat rauhassa paikallaan, kunnes jokainen on saanut valon ja avannut silmänsä.

Anna osallistujien jutella hetki siitä pareittain, miltä harjoitus tuntui ja kuunnelkaa muutama kommentti vielä yhdessäkin.

Vaihe II: Missä valoja on ja miksi?

Pareittain tai pienissä ryhmissä:  

Millaisia erilaisia valoja 

olette viime päivinä nähneet ja missä? 

Miksi ne ovat siellä, missä ne ovat tai

Mikä niiden merkitys mahtaa olla?

Jutelkaa vielä yhdessä ja kootkaa joitain vaikka taululle näkyviin asiana ja viereen selityksiä. (Esim. tähti -valo ikkunassa - Itämaantietäjiä johdatti kertomuksessa tähti Jeesus-lapsen luo)

Jouluvalot tai kynttilät tuovat valoa niin kaduilla, kodeissa kuin muuallakin ja se voi merkitä eri ihmisille eri asioita. Joillekin valot tuovat iloa pimeyteen ja joillekin valolla on myös jokin syvempi merkitys. Eri uskonnoissa juhlitaan valon tulemista pimeyteen, kuten esimerkiksi juutalaisuudessa hanukkaa, kristinuskossa joulua ja hindulaisuudessa diwalia. Näiden kaikkien juhlinnan aikana sytytetään kynttilöitä, jotka saavat omat merkityksensä. Kaikki eivät Suomessa vietä joulua, mutta nauttivat silti valosta pimeässä.

Vaihe III: Valon merkityksiä kristillisessä perinteessä

Tarvikkeet:
Esinekortit tulostettuna 1. luterilaisen kirkon kynttilä 2. ortodoksisen kirkon tuohusteline, 3. lampukka ja 4. vainajien muistelupöytä

Asenna maksuton zappar -sovellus älylaitteille, jonka avulla kortteihin upotettu lisätty todellisuus ja sisällöt aukeavat. Jos et halua tai sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää zappar -sovellusta, tulosta esinekortit kaksipuoleisena, jolloin merkitykset löytyvät tekstinä korttien takapuolelta.

Joulun odotuksen aikaa kutsutaan kristillisessä perinteessä adventiksi. Silloin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa sytytetään joka viikko yksi kynttilä merkkinä odotuksesta ja pian koittavasta ilon ja valon juhlasta. Kun neljäs kynttilä syttyy, vietetään pian joulua. Kristillisessä perinteessä valolla on erilaisia merkityksiä, jotka avautuvat, kun tutustuu eri perinteisiin. Valoa juhlitaan myös Lucian päivänä 13. joulukuuta.

• Tulosta valmiiksi esinekortteja haluamasi määrä ja kiinnitä niitä useampia kappaleita kutakin ympäri luokkaa tai käytäviä sinitarralla. Pareittain tavoitteena on käydä läpi kaikki 4 erilaista kynttilöihin liittyvää kuvaa.
• Parit kiertävät korttien luona ja miettivät ensin kunkin kortin luona, mitä he tietävät jo tuon esineen merkityksestä kristillisessä perinteessä ja kumpaan perinteeseen, ortodoksiseen vai luterilaiseen he tuon esineen liittävät.
• Sen jälkeen parit lukevat kortin takaa merkityksen tai katsovat ja kuuntelevat älylaitteen zappar -sovelluksella lisää tietoa esineestä. Kerätkää jokaisesta esineestä tietoa siitä, mikä eri merkitys sytytetyllä valolla näissä on haluamallanne tavalla.
• Korosta rauhallisuutta. Tarkoitus ei ole kilpailla parien kesken, vaan aidosti ymmärtää, mitä erilaisilla valoon liittyvillä esineillä eri perinteissä tarkoitetaan.

A4 moniste Valo kristillisessä perinteessä

Vaihtoehtoja:
Mikäli mahdollista, voit järjestää vierailun ortodoksiseen tai luterilaiseen kirkkoon joulun alla tutkimaan valoa näissä kulttuuriympäristöissä.
Voitte myös tutustua ortodoksisen ja luterilaisen kirkon interaktiivisten kuvien kautta siihen, mistä tällaisia esineitä voi noissa tiloissa löytää ja mitkä niiden merkitykset ovat.


Vaiheen III lopuksi: 

Mihin perinteeseen liitätte minkäkin esineen?
Mitä eri merkityksiä löysitte? 

Itsearviointi:

Mitä uutta opin itse?

Mikä minusta oli kiinnostavinta?

Vaihe IV: Minun valoni

Tässä vaiheessa oma pohdinta siitä, mikä itselle on ollut tämän aiheen käsittelemisessä merkittävää syvenee. Jollekin se voi olla oivallus siitä, mitä jollekulle toiselle valo merkitsee ja toiselle se, että rakastaa kynttilöitä, joita kotona poltetaan pimeän tullen. Olennaista on, että oppilaat saavat vielä käsitellä asiaa ja purkaa sitä jotenkin. Jos ohjaat tekemään tämän pareittain, vahvistat oppilaiden välistä dialogia ja jos taas ohjaat heitä tekemään tämän rauhassa yksin, vahvistat heidän omaa sisäistä puhettaan ja pohdintaansa.

Kuva kotoa kynttilöistä, jotka muistuttavat tulevasta joulusta.

Voit ohjata oppilaita piirtämään, muovailemaan tai askartelemaan aiheen äärellä, jotain aivan uniikkia tai yhteistä. He voivat tuottaa tekstiä, etsiä tai ottaa kuvia sellaisesta valosta, joka heitä puhuttelee ja työstämään aihetta eteenpäin siitä.

Tämän osan voi toteuttaa uskonnon tunnin ulkopuolellakin vaikka kuvataiteen tunnilla aiheesta jatkaen ja laittaen kivaa joulumusiikkia taustalle ja erilaisia valoja luokkaan tunnelmaa tuomaan. Jokainen oppilas voi tuoda vaikka seuraavalle päivälle jonkin oman valonlähteen mukanaan tunnelmaa tuomaan.

Työt voi pitää henkilökohtaisina tai jakaa, jos ryhmä on turvallinen. Usein lapset todella mielellään haluavat näyttää ja tulla kuulluksi siitä, mitä he ovat tuottaneet. Miksei isommatkin?

Kotitehtävä:

Etsi kolme erilaista valoa koulun ulkopuolisesta ympäristöstä, jotka liittyvät mielestäsi jotenkin ajatukseen joulun valosta. Perustele valintasi vihkoon kirjoittamalla tai muulla tavalla ja ota jokaisesta myös kännykällä kuva.

Vertailkaa löydöksiänne seuraavan tunnin alussa.

Vinkkilinkit:

Ideoita jouluaskarteluun valon äärellä vuoden 2015 joulukalenterissamme

Pinterestistä löydät paljon valoon liittyviä askarteluideoita

Ympäristönlukutaitoa edistävä Tutki tilaa  -materiaali maksutta verkossa 

Maksuton Tutki tilaa -koulutuskiertue jatkuu keväällä 2019 

Hyvää joulun odotusta ja valojen äärellä viipymistä toivottaen,

kouluttaja Salla Vainio

uskonnonopetus.fi

Aistit auki kulttuuriympäristössä - Vinkkejä vierailun toteuttamiseen

Kun oppimisen tila muuttuu

Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa koulutuskiertueella

Meillä on ilo kouluttaa opettajia tänä vuonna uskonnollisissa tiloissa. Tunnelma on ollut aivan erilainen kuin luentosaleissa. Jo tilaan astuminen kylmästä ja kiireestä pysäyttää. Esimerkiksi ortodoksisen kirkon tuoksut, rikas värimaailma ja kauniit esineet hivelevät aisteja. Keho rentoutuu ja uteliaisuus herää. Huomaan puhuvani rauhallisemmin. Sama näyttää tapahtuvan opettajillekin. Heidän kiireensä tuntuu valuv ulos kirkkosalin nurkista. Olemme läsnä tilassa.

Tämä kokemus, lukemamme ja monet testiryhmämme vahvistavat ymmärrystämme siitä, miten jo oppimisympäristön muutos voi terävöittää aistejamme ja herättää meitä havainnoimaan uusin silmin. Olemme koko viime vuoden kehittäneet pedagogista mallia ja materiaalia, joka kääntäisi uuden opetussuunnitelman aatteita konkreettisiksi opetusvälineiksi. Tutustuminen lähiympäristön kulttuurikohteisiin, lähteminen ulos luokasta ja ylös pulpetista sekä yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa ovat vain muutamia tavoitteista. Pienimmässäkin kylässä on yleensä kirkko ja se kantaa mukanaan valtavan määrän paikallista historiaa ja kulttuuriperintöä. Kirkossa on outoja ja tuttuja asioita sekä paljon tutkittavaa vaikka mittasuhteista aina äänen kulkemiseen tilassa. Oppimisympäristönä uskonnolliset tilat ovat siis mainioita!

´

Tilassa voi toimia monella tapaa

Perinteisen lähestymistavan sijaan, jossa usein tilassa työtä tekevät puhuvat, olemme lähteneet liikkeelle ajatuksesta, että oppijat voisivat tutkia tilaa itsenäisesti ja pohtia tilan ja sen esineiden merkitystä eri näkökulmista. Näin oppijan oma suhde tutkittavaan ympäristöön saa enemmän tilaa ja oppimisesta tulee merkityksellisempää.



Jo pelkkä oppimisympäristön muutos voi terävöittää aistejamme
Kuva Jyväskylän ortodoksisesta kirkosta koulutuskiertueelta. 

Meitä jännitti kovasti miten opettajat ottavat vastaan tällaisen kokemuksellisen ja tutkivan lähestymistavan oppimisprosessiin. Kun seisomme hiljaa tutkien tilaa eri aistien kautta, oloni on vielä hieman epävarma. Mitähän niiden mielessä oikeasti liikkuu? Kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun koulutuksen osallistujat kulkevat into piukkana kortit kädessä ympäri tilaa etsien, tutkien ja pohtien, huoli hälvenee. Kyllä vain, uskomme vahvistuu: keksimisen ja löytämisen ilo sekä luova ajattelu ovat oppimisprosessin hiiva. Ja rauhoittuminen virittää oppimiseen.

Etsiminen ja keksiminen ja luovuus tarvitsevat kuitenkin jatkuvasti lisävääntöä, polttoainetta. Jotta uteliaisuus tyydyttyy, tarvitaan tietoa. Mihin sitä kynttilää sitten käytetään tai miksi saarnatuoli on korkealla? Mitä alttarin kuvassa tapahtuu? Miksi ikonin päällä roikkuu huivi? Osaan kysymyksistä vastaus löytyy materiaalimme esinekorteista. Uskonnollisen yhteisön asiantuntija osaa antaa kysymyksiin syvemmälle meneviä vastauksia. Tieto ja kokemukset yhdistyvät ja oppimista tapahtuu myös syvätasolla.



Koulutuksen loppuvaiheessa reflektoimme ja puramme yhdessä koettua pedagogisesta näkökulmasta. Opettajan jo koulutuksen alkupuolella liikkeelle lähtenyt pohdinta saa lisätuulta ja kouluttajallekin avautuu yhä uusia näkökulmia jo tutkitun tiedon lisäksi. Miten virvoittavaa voi olla meille kaikille saada olla hetki etäämmällä omasta perustyöstä ja mutustella, maistella jotain ajan kanssa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Vinkkejä kulttuuriympäristössä vierailemiseen



Opettajat tutkimassa luterilaista kirkkoa Mikkelin koulutuksessa

Autenttisessa ympäristössä oppiminen on tutkitusti tehokasta. On eri asia lukea kirjasta rakennuksen koosta tai katsoa pienestä oppikirjan kuvasta taideteosta, kuin seistä tilan keskellä ja aistia valtavat holvikaaret tai nähdä teos alkuperäisessä ympäristössä täydessä väriloistossa. Vierailut ovat aina oppilaille myös elämyksiä, jotka jättävät pysyvän muistijäljen. Sen takia vierailuja erilaisiin kohteisiin kannattaa suosia, vaikka järjestelyt vaativat hieman aikaa ja vaivaa. Tässä muutama vinkki vielä vierailun suunnitteluun.

• Selvitä koulunne ympäristössä olevat mahdolliset tilat
• Tutustu maksuttomaan materiaaliimme, valitse tavoitteet ja toimintatapa. Ota huomioon käytettävissänne oleva aika ja matkaan liittyvät asiat.
• Kysyä saa aina! Ole yhteydessä kirkkoon, moskeijaan tai muualle, missä materiaalia haluat hyödyntää ja kerro, mitä haluat tulla tekemään. Vierailut on saatettu tottua järjestämään toisin, joten kerro avoimesti, mitä suunnittelet ja miksi. Älä pelkää rasittavasi työntekijöitä. He kyllä kertovat, jos aikaa ei nyt juuri tällä kertaa ole. Ja tämä malli voi jopa helpottaa heidän panostaan. Kutsu työntekijöitä ihmeessä vaikka mukaan kokeilemaan tätä toimintatapaa kanssanne ja kertomaan jotain lisää tilasta, jos heillä on aikaa.
• Tiedota vierailusta koteihin ja kerro heillekin mitä vierailulla tavoitellaan. Joku vanhemmista saattaa mielellään lähteä apukäsiksi, niitä kun ei koskaan ole liikaa.

• Keskustele oppilaiden kanssa ennen tilaan menemistä siitä, mikä heitä mietityttää mahdollisesti vieraassa tai uudessakin paikassa ja siitä, miten erilaisissa tiloissa käyttäydytään. Voitte vaikka miettiä sitä, että millä lailla käyttäytyvien vieraiden kanssa on itse ollut kiva olla vaikka omassa kodissa. Mikä ei ole tuntunut kivalta?  Rohkaise heitä siihen, että tavalliset hyvä käytöstavat riittävät, ja että yhteisön edustaja kyllä kertoo, mikä on toivottavaa heidän tilassaan.
• Opettajalle mukaan vanhempien yhteystiedot, pieni ensiapulaukku, puhelin ja iloista retkimieltä. Oppilaille ehkä jopa pienet retkieväät, joita on kiva maistella rakennusta vielä ulkoa tarkastellessa esinekorttien rakennuskortin kysymystenkin kautta.
  

Materiaalit maksutta verkossa

Vielä ehdit mukaan kevään maksuttomalle koulutuskiertueelle!

Iloisin koulutuskiertuetunnelmin,

kouluttajat Essi ja Salla

Tilat pedagogisesti haltuun: Tutki tilaa -malli pähkinänkuoressa

Ympäristön tutkiminen koko keholla ja tilassa liikkuen tukee tunnepitoisen suhteen muodostumista ympäristöön. Samalla tietoisuus omasta suhteesta elinympäristöön, kulttuuriin ja yhteisön historiaan ja juuriin syvenee. Kulttuuriympäristöissä on mahdollista toteuttaa oppimisprosesseja, joissa opitaan samanaikaisesti monenlaisia tietoja, taitoja ja asenteita. Tästä postauksesta saat omaan työkalupakkiisi pedagogisen mallin minkä tahansa tilan tutkimiselle. Hyvä oppimisympäristö on aina päämääräsuuntautunut, riittävän kompleksinen ja vuorovaikutteinen. Lisäksi se ohjaa eettiseen pohdintaan ja antaa välineitä oppimisprosessin arviointiin. Pelkkä tila ei siis riitä vaan tarvitaan suunnitelma ja välineet sen toteuttamiseen.

Tutki tilaa -materiaalin pedagoginen malli

Tutki tilaa -materiaalin pedagoginen malli tarjoaa välineitä oppimisprosessin rakentamiseen kulttuurisessa tilassa. Malli on suunniteltu edistämään erityisesti monilukutaitoa ja sen sisällä ympäristönlukutaitoa, eli kykyä lukea aineellista (esim. rakennukset ja artefaktit) ja aineetonta kulttuuria (toiminnot ja traditiot).

Tutki tilaa -mallissa

(1. Koe, 2. lue ja 3. tuota tilaa) ympäristönlukutaitoa kehitetään kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltaisuudella tarkoitetaan toisaalta multimodaalisuutta, eli kiinnitetään huomiota siihen, miten erilaiset symbolijärjestelmät ja tiedonalat välittävät meille tietoa ympäristöstä, jota tarkastelemme. Toisaalta kokonaisvaltaisuus tarkoittaa myös oppijan koko persoonan huomioimista oppimisprosessissa: tehtävät on pyritty muotoilemaan siten, että ne houkuttelevat tarkastelijaa luomaan ja tutkimaan erilaisia henkilökohtaisia merkityksiä, joita tila nostaa esiin.

Tutki tilaa -materiaalin pedagogista mallia voi käyttää minkä tahansa tilan tarkasteluun. Materiaalissa on ohjevihko ja valmiita välineitä oppimisprosessien suunnitteluun luterilaisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa ja moskeijassa. Lisätyn todellisuuden avulla näihin oppimisympäristöihin liittyvä tiedollinen sisältö on mahdollista sijoittaa osaksi erilaisia oppimisprosesseja ja tukea oppijan tieto- ja viestintäteknologista osaamista. Halutessaan lisätyn todellisuuden ja interaktiiviset kuvat voi jättää hyödyntämättä. Malli taipuu muidenkin kuin uskonnollisten tilojen kulttuuriseen tarkasteluun. Tilan tutkimisen vaiheessa voi hyödyntää monialaisia kortteja ja valita niistä kulloisiakin tavoitteita parhaiten palvelevat.

Vaihtoehtoisia tapoja tutkia tilaa

Yhdistele mielesi mukaan materiaalin osia kohderyhmä ja käytettävissä oleva aika huomioiden. Voit hyödyntää materiaalia ennen tilaan menemistä, tilassa sekä vierailun jälkeen. Materiaalin avulla voi halutessaan rakentaa tilan vaikka luokkahuoneeseen. Oppilaat voivat tallentaa Lue tilaa -työskentelyn vastauksensa paperille, älypuhelimen muistioon, alustallenne, tai mobiililaitteilla kuvaamalla ja äänittämällä. Näin vierailun aikana läpikäytyihin asioihin on helppo palata vierailun jälkeen ja hyödyntää Tuota tilaa -vaiheessa. Rakenna mieleisesi polku vaikka jotakin alla olevaa esimerkkiä mukaillen!

Esinekorteista löydät tiivistetyn koe tilaa -työskentelyn ohjeet

Esineistön kautta

Rakennuskortti ennen tilaan menemistä koululla – Koe tilaa -työskentely – Lue tilaa esineistön kautta esinekorteilla lisättyä todellisuutta hyödyntäen – Tuota tilaa -tuotokset koululla ja purku.

Kokonaisuuden kautta

Koe tilaa -työskentely – Lue tilaa kokonaisuuden kautta interaktiivista kuvaa hyödyntäen – Tuota tilaa paikan päällä – Purku verkossa oppimisalustalla toisten töitä tarkastellen ja kommentoiden.

Näkökulma tai teema edellä

Koe tilaa -työskentely – Lue tilaa valitusta näkökulmasta käsin monialaisilla korteilla – Tuota tilaa ja purku paikan päällä.


Kerro meille kokemuksistasi ja jaa kuvia #tutkitilaa -tagilla vaikka uskonnonopetus.fi:n facebooksivulla!

• Tutustu materiaaliin verkossa
• Ohjevihkosta ja esinekorteista (esim. luterilainen kirkkotila) löydät koe tilaa -työskentelyt, rakennuskortit ja tuota tila -tehtävät.
• Interaktiiviset kuvat löydät (esim. ortodoksinen kirkkotila) löydät kunkin kulttuurisen tilan alta
• Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa nimellä uskonnonopetus.fi

Tutkimusretkille iloa toivottaen,

Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja Salla Vainio

Miten opettaa kuvanlukutaitoa kokonaisvaltaisesti?



Lue kuvaa -kuvanlukumalli kutsuu
dialogiin kuvan kanssa ja kuvan äärellä.
Kuva: Essi Ikonen. Public domain.

"Kuvis on katsomusaine!" totesi eräs kuvataiteen opettaja kun keskustelimme taide- ja katsomusopetuksesta. Yhtälailla voisi ajatella, että uskonto on taideaine. Luovuus oman elämänkatsomusprojektin äärellä, kyky katsoa asioita eri näkökulmista sekä kyky tarkastella kriittisesti ympäröivää kulttuuria ovat keskeisiä nykypäivän uskonnonopetuksen tavoitteita.

Kun lähdimme valmistelemaan tämän vuoden koulutusteemaa monilukutaidosta, mietimme miten saisimme rakennettua sellaisen pedagogisen mallin, joka olisi helppo ottaa käyttöön luokkahuoneissa ja jonka avulla kuitenkin olisi mahdollista pureutua kuviin syvälle, moniaistisesti ja eri tiedon aloja hyödyntäen.

Monilukutaitoa ja katsomusdialogia kaikilla aisteilla

Halusimme luoda materiaalin, joka ohjaa kokonaisvaltaiseen kuvanlukuprosessiin. Sellaiseen, joka antaa mahdollisuuden tutkia omaa sisäistä maailmaa ja muodostaa syvällinen suhde johonkin kuvan herättämään ilmiöön tai asiaan. Halusimme myös vahvistaa dialogista lähestymistapaa kuviin, sekä luoda tilaa moniääniselle katsomusdialogille oppilasryhmän kesken.



Kulttuuri-identiteetin rakentuminen, Räsänen 2015, s.211

Avuksi löytyi Turun yliopiston kuvataiteen didaktiikan yliopistonlehtori Marjo Räsäsen monilukumalli. Räsänen yhdistää monilukumallissaan useita kuvataiteen ja kulttuurintutkimuksen viitekehyksiä. Mallissa identiteettityö ja kulttuurikritiikki kietoutuvat yhteen. Samoin kuvien tulkinta ja tuottaminen nähdään rinnakkaisina, toisiaan tukevina prosesseina. Malli auttaa meitä tarkastelemaan oman makro- ja mikrokulttuuriemme vaikutuksia omaan elämäämme ja meitä ympäröivään maailmaan, sekä käymään dialogia erilaisista taustoista tulevien kanssa. Lähtökohtana on ajatus, että olemme kaikki monikulttuurisia.

Olemme muokanneet Räsäsen Monilukumallin pohjalta kuvien lukemisen karvalakkimallin, joka on helppo ottaa käyttöön minkä tahansa aineen oppitunneilla. Kuvan lukeminen on pilkottu kolmeen vaiheeseen: moniaistinen tarkastelu, kuvan taustaan syventyminen ja oman tulkinnan kuvallinen tuottaminen. Vaiheittainen eteneminen helpottaa kuvaan tutustumista, mutta ei ole välttämätöntä.

Tehtäviä voi myös varioida ja valikoida oppilasryhmän tarpeiden sekä oppimisen tavoitteiden mukaan. Esimerkiksi koe ja kuvaile tehtäviä voi käyttää virittäytymiseksi johonkin opiskeltavaan teemaan menemättä sen syvemmälle itse virikkeenä toimivaan kuvaan. Lisäksi olemme tuottaneet yhteistyössä asiantuntijaopettajiemme kanssa muutaman malliesimerkin siitä, miten kuva voi toimia monialaisen työskentelyn jäsentäjänä ja kokoajana.

Koulujärjestelmämme on pitkään painottanut kirjallista ilmaisua. Kirjalliseen ilmaisuun, analyysiin ja tiedolliseen vastausten etsimiseen tottunut tarttuu ehkä helpoiten Lue ja tulkitse kohtaan. Se onkin tärkeä ja kiinnostava osa-alue, kun haluaa pureutua syvemmälle kuvan viesteihin. Lue kuvaa -gallerian kuvissa tähän vaiheeseen meitä johdattelee taidehistorioitsija ja symbolitututkija Liisa Väisänen, jonka tekstit ja ääninauhat kuvan symboliikasta vievät katsojan mielikuvitusta ja uteliaisuutta kutkuttavalle matkalle taideteokseen. 

Vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteissa korostetaan aiempaa enemmän erilaisten viestinnän ja tietämisen tapojen merkitystä ja tasa-arvoisuutta. Koe ja kuvaile sekä Tuota kuvaa -vaiheissa eri aistit ja mielikuvitus toimivat oppimisprosessin tukena ja syventäjänä. Koe kuvaa -tehtävät houkuttelevat katsojan lempeästi sisälle kuvaan: tällä tasolla ei ole oikeita vastauksia eikä tarvitse osata mitään. Myöskään tuota kuvaa -vaiheessa ei ole oikeita vastauksia, sillä tavoitteena on luoda suhde johonkin sekä ilmaista tuota suhdetta ja omaa ajattelua ja kokemuksia siihen liittyen.

Kuitenkaan kuvien tuottaminen ei ole pois tiedollisesta oppimisesta. Lue ja tulkitse -vaihe eli tiedonhaku on tärkeä, jotta olisi jotain mihin muodostaa oma suhde. Omien kuvien tuottaminen auttaa myös oppilaita huomaamaan, miten tekniikka ja ilmaisukeinot sekä tekijän ja vastaanottajan taustat vaikuttavat kuvien sisältöön, havaitsemiseen ja tulkintaan. Oma tuottaminen siis syventää kuvan tulkintaprosessia ja edistää syväoppimista.




Omia ajatuksiaan ja oppineisuuttaan voi ilmaista vaikkapa meemin avulla.
Kuva: Essi Ikonen. Public domain. Alkuperäinen kuva: Alberto Sciutto 1993. Kopio Michelangelon teoksesta Luominen. Kuva: Marco Perettto 

Interaktiivisessa Lue kuvaa -galleriassamme julkaistaan lokakuun alussa muutamia eurooppalaisen ja suomalaisen taiteen klassikkokuvia. Kuvat on valittu siten, että niistä aukeaa luontevasti uskonnon ja elämänkatsomustiedon sisältöihin liittyviä teemoja. Niihin on koottu aiemmin blogissa esitetty pedagoginen kuvan lukemisen malli, sekä taustatietoa, joka auttaa pureutumaan syvemmälle kuvien viesteihin. Materiaalin tuottamiseen on osallistunut joukko taiteen asiantuntijoita sekä eri oppineiden opettajia.

Tehtävissä tutustutaan erilaisiin kuvailmaisun tapoihin sekä tarkastellaan erilaisia kuvantuottamisen tavoitteita. Tehtävät johdattavat oppilaita mm. pohtimaan kuvien roolia vallitsevien arvojen tukemisessa ja niiden vastustamisessa. Oppilaat voivat esimerkiksi harjoitella kuvanmuokkaustaitoja tuottamalla kantaa ottavia kuvia tai kulutuskäytäntöjä kritisoivia vastamainoksia. Kuvia tuottamalla oppilaat huomaavat, että myös heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin visuaalisen kulttuurin avulla. Kuvatulkinta edistää siis yhtä lailla kuvista nauttimista kuin kriittisen ajattelun kehittymistä ja aktiivista kansalaisuutta.

Seuraavissa blogeissamme pääset tutustumaan eri teoksiin ja niihin tekemiimme tehtäviin. Oikein hyvää syksyä kuvalukutaidon edistämisen parissa!

Linkkivinkit:

1. Tulosta itsellesi monilukumallin teoriaosuus pähkinänkuoressa ja Lue kuvaa -tehtävätyypit verkosta maksutta.
2. Täydennämme Lue kuvaa -materiaalikansiotamme pitkin syksyä. Poimi itsellesi mieluisimmat ja linkkaa helposti verkkolinkit kollegoille sosiaalisessa mediassa!

Kuvalähde: Räsänen, M. 2015. Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopisto. 

Terveisin Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat Essi Ikonen ja Salla Vainio



Kirjoitussarjassa pureudutaan kuvien ja monilukutaidon kiehtovaan maailmaan