Kuinka rohkaistuin kertomusten ja symbolityöskentelyn maailmaan

Aloitin vastikään kouluttajana Uskonnonopetus.fi:ssä ja tunnelmassani on paljon samaa, kuin aloittaessani ensimmäisen uskonnon kurssini opettamista tai kirjoittamista ensimmäisessä oppikirjaprojektissani. Kutkuttaa, innostaa, en meinaisi millään malttaa – mutta samalla jännittää todella paljon. Miten tulen onnistumaan, entä jos en osaa? Uuteen alkuun liittyy aina ristiriitaisia tunteita, vaikka päällimmäisenä olisivatkin ilo ja into.

Anna aloitti uudessa työssään 1.8.

Yksi ihan ensimmäisistä tehtävistäni on ollut perehtyä uuteen Kerro minulle tarina -materiaaliimme. Ihaillen kollegoitteni tekemää työtä pistin heti alkuun merkille paketin monipuolisuuden: kertomuksia monista uskonnollisista perinteistä, inspiroivia tosielämän elämäkertoja ja kiinnostavia harjoituksia, jotka saatoin mielessäni kaikki liittää vaivatta tiettyjen opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen opiskeluun. Toisaalta huomasin sisimmässäni heräävän kysymyksen siitä, olisiko useaan osioon liittyvä kerronnan ja symbolityöskentelyn yhdistelmä haastava ottaa haltuun? Lähdin koettelemaan, mistä tällainen tunnelma minussa syntyi ja kysymään, oliko se perusteltu.

Symbolididaktisissa menetelmissä kertoja luo tarinaa kertoessaan siitä samalla kuvaa esimerkiksi laittialle tai pöydälle erilaisten symboliesineiden avulla. Yleensä kuulijat kutsutaan osallistumaan kuvan muotoutumiseen joko kertomuksen aikana tai sen jälkeen. He peilaavat omaa elämysmaailmaansa kuulemaansa ja näkemäänsä ja tuovat sen esille symboliesineitä käyttäen ja mahdollisesti samalla mietteistään ja tunnoistaan puhuen. Jostain syystä omissa mielikuvissani rima oli alkuun melko korkealla tällaisen menetelmän käyttöönoton suhteen. Mutta oliko siihen aihetta?

Kertomuksiahan me nimittäin käytämme kaikki, lukemattomin tavoin - kerromme vaikkapa oman elämämme sattumuksista kertomuksen muodossa. Tietoisemmin katsomusaineiden tunneilla olemme kaikki vähintäänkin kertoneet - tai muulla tavoin käsitelleet - eri uskontoperinteitten myyttejä. Ihan reippaasti olen näissä yhteyksissä hyödyntänyt esimerkiksi piirtämistä, liikkumista ja draamaa oppilaiden kanssa. Piiriin käyminenkään ei ollut minulle vierasta, joten olivatko symboliesineet kuten kankaanpalat, kivet, hiekka tai köysi todella niin kaukana kaikesta, mitä olin koskaan tunneillani hyödyntänyt?

Symboliesineet voivat olla monenlaisia.

Symboliikkakaan ei ole katsomusaineiden opettajalle vieras alue, opetammehan eri traditioitten symboleita tämän tästä. Rohkaisemme myös usein oppilaita kertomaan käsityksistään piirtämällä kuvia. Monen muun tavalla olen viime vuosina laittanut oppilaat tuottamaan “symbolikieltä” kirjoittamalla uskontoaiheisen viestin pelkillä emojeilla. Tällaisessa tehtävässä hyöty on itse asiassa sama, kuin Kerro minulle tarina -materiaalissamme kertomuksiin liitettävällä symbolityöskentelyllä: jokainen oppilas pääsee osallistumaan, eikä tarvitse rohkaistua viittaamaan tai edes sanoa mitään. Ja opettaja lukee varmasti jokaisen viestin.

Symbolityöskentelyt ovatkin loistava keino vahvistaa oppilaiden osallisuutta turvallisella tavalla. Muistan hyvin, kuinka erään kerran tällaisessa seiskaluokkalaisen emojiviestissä käsiteltiin edellispäivänä tapahtunutta terrori-iskua: vierekkäin olivat valtion lippu, pommi ja itkuemoji. Tässä tapauksessa en usko, että aihe olisi tullut esiin, mikäli oppilaan olisi pitänyt viitata luokassa ja tehdä suusanallisesti aloite keskustelulle tapahtuneesta.

Mitä tietoisemmaksi tulin niistä tavoista, joilla jo hyödynnän kertomuksia tai symboleita opettajana, sitä enemmän aloin rohkaistua materiaalimme äärellä. Kertomuksen ja symbolityöskentelyn yhdistäminen samanaikaiseksi kokonaisuudeksi ei olisikaan niin suuri askel otettavaksi, kuin minusta ensinäkemältä tuntui!

Osallisuuden vahvistaminen puhutteli minua aivan erityisesti. Kuinka usein meillä on aikaa kuulla kaikkia oppilaitamme oppitunnin puitteissa? Omassa opettajan arjessani vastaus olisi ollut: usein liian harvoin. Symbolididaktisessa työskentelyssä jokainen tulee näkyväksi ja pääsee samalla rakentamaan koko ryhmän yhteistä kuvaa. Sen lisäksi menetelmä mahdollistaa opetuksen sisältöjen käsittelyn elämyksellisellä tavalla, jolloin mukaan prosessiin voidaan saada sellaisia mielen syvätasoja, jotka muutoin uinuisivat. Menetelmä myös kehittää empatiataitoja, ja antaa siten eväitä eettiseen kehitykseen. Sopivalla kertomuksella, esimerkiksi uudesta materiaalistamme löytyvällä Arvokas timantti -kertomuksella, voidaan ottaa jokin moraaliin liittyvä kysymys käsiteltäväksi, ja hyödyntää menetelmää laajemminkin etiikan opiskelussa.

Jos, kuten minäkin aluksi, epäröit uuden menetelmän äärellä, ehdotan seuraavaksi yhdenlaista välimuotoa, jolla voit ottaa askeleen lähemmäs kertomuksen ja symbolityöskentelyn täysimittaista yhdistämistä.

• Kerro oppilaille valitsemasi kertomus. 
  
• Heijasta sen jälkeen älytaululle tai valkokankaalle tunnekortit. Kerro, että eriväriset värikynät viittavat korttien mukaisesti eri tunteisiin. 
• Pyydä jokaista ottamaan esiin värikyniä sen mukaan, mitä tunteita hänellä heräsi kertomuksen aikana. 
• Järjestäkää kaikkien värikynät esimerkiksi “auringon” muotoon. Halutessasi voit asettaa auringon keskelle jonkin esineen, joka symboloi itse kertomusta. 
• Vaihtoehtoisesti voit tulostaa kaikille omat tunnekortit, jos se on mahdollista, jolloin voitte koota niiden avulla koko luokan “tunnekartan” kertomuksen päätteeksi. 
• Kysy, haluaisiko joku kertoa tunteistaan tarkemmin.
• Samaan tapaan voit kartoittaa ryhmän fiiliksiä monissa eri yhteyksissä, vaikkapa oppitunnin aluksi ja lopuksi. Tunteita voivat symboloida myös oppilaiden itse valitsemat esineet luokassa. 

Jos taas olet valmis ryhtymään tuumasta toimeen, ota haltuusi symbolidaktiset työskentelyt vaikkapa Ruutin matkakertomuksen tai profeetta Muhammadin ilmestyskertomuksen merkeissä! Itse en malta odottaa, että pääsen tositoimiin materiaalin parissa :-)

Innostunein terveisin,

Anna Saurama
kouluttaja, Uskonnonopetus.fi

P.S. Tässä vielä linkit tarinantäyteiseen lukuvuoteemme liittyen:
Lyhyt esittely Kerro minulle tarina -teemastamme
Kerro minulle tarina -materiaalipaketti
Ilmoittaudu mukaan teeman mukaiselle koulutuskiertueelle

Itsetuntemuksen ja dialogin taitoja ystävänpäivänä

Kaipaatko pedagogisia vinkkejä ystävänpäivälle? Hyödynnä maksutonta Dialogitaitaja-materiaalia oppilaiden itsetuntemuksen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen edistämiseen! Maksuttomaan verkosta ladattavaan materiaaliin kuuluu asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita, valmiita tehtäviä sekä monipuolinen liitemateriaali. Tässä blogipostauksessa saat muutaman vinkin materiaalin käyttöön.

1.Kehitetään itsetuntemusta - ystävyydessä kaksi ihmistä kohtaa

Seuraavat työskentelyt ohjaavat oppilaita pohtimaan, millaisia he ovat itse persoonina. Olemme dialogisen työskentelyn helmiä lähtökohtana muiden ja ystävien kanssa toimimiseen koulussa ja vapaa-ajalla.

kaikki ihmisinä erilaisia ja ainutlaatuisia ja reagoimme tilanteisiin eri tavalla. Hyvä itsetuntemus on pohja sille, miten kykenemme vuorovaikutukseen toisten kanssa ja tarvittaessa pohtimaan ja kehittämään omaa toimintaamme. Oppilaiden kanssa voi pohtia vaikka seuraavia kysymyksiä:

Tehtävä: Minä dialogin osapuolena

Millainen olet esimerkiksi kohdatessasi uuden tilanteen? Innostutko heti, vai tarvitsetko ensin pienen tuumaustauon? Itsenäisesti täytettävässä monisteessa pohditaan ja askarrellaan omia temperamenttipiirteitä, tärkeitä asioita (sydämet) ja unelmia (pilvet). Lisäksi piirretään oma kuva ja tarkastellaan omaa perhettä, kotimaata ja uskontoa/katsomusta.

Tarkemmat työskentelyohjeet ja -pohjat

Tehtävä 2: Mulla on tapana

• Mitä sinulla on tapana tehdä omassa arjessasi?
• Mitä syöt mieluiten aamulla, tai mitä teet kun olet iloinen/surullinen?
• Ovatko omat tapasi erilaisia tai samanlaisia kuin luokkakaverillasi?

Työskentelyssä voit hyödyntää valmista lausepohjaa päivittäisistä asioista. Työskentelyä voi laajentaa myös uskontojen, katsomusten ja kulttuurien välisen dialogin pohdintaan oppilaiden oman elämän, heidän perheensä sekä aikaisempien sukupolvien kautta. Minkälaisia juhlia kukin oppilas perheineen viettää ja millä tavoin? Mitä samanlaista tai erilaista loman viettoon tai ruokailuun voi liittyä?

Tarkemmat työskentelyohjeet ja -pohjat

2.  Harjoitellaan dialogia ja kohtaamista - ystävänä voi kehittyä

Dialogitaitaja-materiaalissa on erilaisia tehtäviä, joiden avulla voitte käydä läpi sekä harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Dialogitaidoissa kun on lopulta pitkälti kyse näistä taidoista. Eri taidot, kuten esimerkiksi kuuntelu ja ilmaisu on palasteltu timanteiksi siten, että jokaisesta tehtävästä voi kerätä tuon tehtävän avulla harjoiteltua taitoa, timanttia  (ilmaisen, kuuntelen, harkitsen, tunnistan jne).


Halutessa voitte askarrella tai värittää materiaalista valmista aarrearkkua, johon omia timantteja voi kerätä. Materiaaleja voit hyödyntää myös eri oppiaineissa. Timanteista voi tehdä erilaisia laskutoimituksia matematiikassa tai loihtia omia erilaisia timantteja kuvataiteen tunnilla. Katsomusaineiden tunneilla voit yhdistää dialogikortit ja ristiriitojen ratkaisuun tarkoitetun materiaalin esimerkiksi etiikan opetukseen.

Tehtävien teemoja:

• Dialogitaidot tutuksi - Tunne- ja vuorovaikutustaitojen (timanttien) läpikäynti
• Kehollinen viestintä
• Eläytyvä kuuntelu
• Kertominen ja kuuntelu
• Omien reaktioiden tunnistaminen ja rohkaiseva kysyminen (Vau, Hmm, Oijoi)
• Liitemateriaalit (aarrearkku, timantit, helmet)

Isommillekin oppilaille soveltuvia työskentelyä:

• Mitä tuli kirjoitettua? Kirjallisen viestinnän haasteet (video)
• Auts! Hups! Häh? -kortit ristiriitatilanteisiin (videot)
• Tienviitat ristiriitatilanteiden ratkaisuun
• Keskustelu dialogikorteilla (Auts! Hups! Häh?)

Löydät Dialogitaitajan tehtävät tästä linkistä
 
Koko Dialogitaitaja-materiaali (taustatieto, tehtävät, videot)

Tulosta koko materiaali maksutta

Hyvää ystävänpäivää! Toivottaa,

Mari Huotari, uskonnonopetus.fi-kouluttaja

Tunnetaidot dialogin välineenä

Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan kirjoituksia dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.

GIF: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

"Naapurimme rakennetaan koirapuisto."
"Rehtori pyysi minut luokseen käymään."
"Minut on valittu vetämään tämän lukuvuoden joulujuhlatoimikuntaa."

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi näihin lauseisiin? Ihmisellä on luontainen tapa luokitella ärsykkeet lähestyttäviin ja vältettäviin. Omien välittömien tunnereaktioiden tunnistaminen on osa dialogitaitoja, joiden edistämiseen opetuksessa Dialogitaitaja-materiaali tähtää.


Dialogitaitoja ovat muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaidot, joista Ulla Klemola ja Marja Kokkonen ovat kirjoittaneet Dialogitaitaja-teokseen.Tunnetaidot edistävät yksilön tunne-elämän lisäksi vuorovaikutustilanteissa toimimista. Dialogia käydessä tunteita herää usein silloin, kun ihminen kuulee omista mielipiteistään poikkeavia näkemyksiä, kokee omat näkökantansa kyseenalaistetuksi ja joutuu perustelemaan tai pohtimaan omia kantojaan. Uskonnosta ja katsomuksista keskusteleminen herättää voimakkaita tunnereaktioita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. 

Oman välittömän reaktion tunnistaminen ja pieni tilannearvio ennen reagointia parantaa vuorovaikutustilanteita. Omia tunteita ei tarvitse häpeillä, sillä omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen minäviestein myös lisää kohtaamisen avoimuutta ja ehkäisee väärinymmärryksiä. Tärkeää on kuitenkin myös kyetä kuuntelemaan toista osapuolta ja tunnistaa hänen tunnetilojaan. Omien tunteiden säätely auttaa mahdollistaa dialogin kannalta välttämättömän itsestän ja toisesta välittämisen ja huolehtimisen ilmapiirin säilymisen.

Harjoitelkaa välittömien tunteiden ilmaisua ja harkintaa dialogitilanteissa  Rohkaisevan kysymisen korttien ja Esimerkkilauseiden avulla. Kortteja voi katsomusaineiden tunneilla soveltaa esimerkiksi maailmanuskontojen, Raamatun ja etiikan käsittelyyn.


Entä jos vuorovaikutustilanteessa tulee ristiriitoja, jolloin tulee loukanneeksi toista tai kokee toisen sanoman asian loukkaavaksi? Ristiriitatilanteiden käsittelyä ja ratkomista voi harjoitella Dialogikorttien avulla. Käyttäkää valmiita Auts! Hups! Häh? -kysymyksiä tai keksikää omia. Pysäyttäkää tilanne sopivalla kortilla.Varsinkin vanhempien oppilaiden kanssa työskentelyä voi purkaa osiin sitä taustoittavien Dialogipolun ja Tienviittojen avulla.




 Terveisin,

Mari Huotari & Essi Ikonen,
Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat








Katso Marja Kokkosen ajatuksia siitä, miten tunnetaitoja opitaan videopankissamme.

Lue lisää:

Materiaaleihimme Pearltrees-galleriassamme.

Tunnekortit eri tunteisiin Erilaista ussaa! -materiaalistamme. 


Ulla Klemola ja Marja Kokkonen: Tunne- ja vuorovaikutustaidot dialogin rakennusaineina 
Teoksesta Essi Ikonen ja Salla Vainio (toim.) Dialogitaitaja. Agricola 2016.
  

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------