Mitä kerron kuvista? Kuvien avulla lukuvuosi käyntiin.

Lukuvuoden alkaessa kuvat ovat mainio tapa kesämuistojen läpikäyntiin, tutustumiseen ja ryhmäyttämiseen tai oppilaiden ajattelun virittämiseen kohti tulevan vuoden aihepiirejä.
Katsomusaineissa kuvat voivat toimia mm. elämänkysymysten pohdinnan tukena. Kuvien kautta voidaan lähestyä myös oppiaineen sisältöjä ja keskeisiä käsitteitä.

Luovan ajattelun harjoituksia kuvien ja käsitteiden avulla.

Tästä blogista löydät kolme erilaista työskentelyä, jotka voit toteuttaa koulun alkessa joko oman ryhmäsi kanssa tai katsomusaineiden tunneilla.Oikeita vastauksia ei ole, eikä työskentelyssä oppilaiden tarvitse tietää kuvan taustaa tai mitä siinä tapahtuu. Usein oppilaat kuitenkin kiinnostuvat kuvista ja haluavat tietää niistä jotain, joten jos aika antaa periksi niin sukeltakaa ihmeessä myös kuvien teemoihin ja taustoihin. Voit käyttää valmiita taidekuvia ja sanakortteja (kirjoituksen lopussa liitteissä) tai valita omat. Sanoja voi myös keksiä yhdessä oppilaiden kanssa.


1. Miltä kesälomani näytti? (lomaterveiset)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Hellettä vai koleaa? Miltä kesäsi näytti?

Katsostaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat miettivät ensin rauhassa, mikä kuva vastasi heidän omaa kesälomaansa parhaiten. Kuvat sijoitetaan eri puolille luokkaa ja oppilaat menevät valitsemansa kuvan luo. Pohditaan yhdessä, millainen tunnelma eri kuvista välittyy ja mitä niissä ehkä tapahtuu. Halukkaat voivat samalla jakaa jonkun kesämuistonsa. Miksi he valitsivat juuri sen kuvan?

2. Puhuvat kuvat (samastuminen ja dialogi kuvan kanssa, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: 1 kpl jokaista kuvaa yhdessä katsottavaksi

Katsotaan ensin kaikkia kuvia yhdessä. Oppilaat valitsevat pareissa/ryhmissä jonkun kuvista ja miettivät, mitä siinä tapahtuu, mitä kuvan henkilöt tai asiat voisivat sanoa ja mitä kuvan ottamisen jälkeen voisi tapahtua. Tehtävänä on esittää tilanne muille ryhmille ja muut arvaavat, mistä kuvasta on kyse.

3. Yhdistä kuva ja sanat (luova käsitteellinen ajattelu, työskentely pareissa / ryhmissä)

Tarvikkeet: useampi kpl samaa kuvaa, pino sanakortteja per ryhmä

Mitkä sanat voisivat sopia kuvaan?

Kuvat ovat pinoissa sopivalla paikalla luokassa niin, että jokainen oppilas voi käydä rauhassa katsomassa niitä, valita itselleen yhden kuvan ja ottaa sen mukaansa. Tämän jälkeen oppilaat kokoontuvat ryhmiin ja kertovat muille ryhmäläisille, miksi valitsivat kyseisen kuvan.

Työskentelyn toisessa vaiheessa oppilaat valitsevat pöydällä olevista sanakorteista itselleen kolme sanaa. Ryhmäläiset voivat valita myös keskenään samoja sanoja. Kun kaikki ovat valinneet haluamansa sanat, oppilaat kertovat toisilleen, miten heidän valitsemansa sanat liittyvät heidän mielestään kyseiseen kuvaan.

Huom. Vieraat käsitteet voidaan selittää oppilaille. Myöskään tässä tehtävässä ei ole valmiita vastauksia eikä oppilaiden tarvitse tietää teosten taustoja! Tavoitteena on oppilaiden oman luovan ajattelun tukeminen.

Liitteet:

Taidekuvat

Sanakortit kesäsanoista

Sanakortit uskonnon sanoista


Uskonnonopetus.fi sukeltaa tänä lukuvuonna Lue kuvaa -teemaan: luvassa on maksutonta koulutusta eri puolilla Suomea sekä maksutonta opetusmateriaalia verkossa. Lisätietoa Lue kuvaa - teemasta edellisestä blogikirjoituksestamme.

Tsemppiä töiden alkuun toivottavat Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat 

Mari Huotari, Essi Ikonen, Raili Keränen-Pantsu ja Salla Vainio

”Konferenssin parasta antia” – kertomuspedagogiikkaa tieteellisessä konferenssissa

”Konferenssin parasta antia” oli palaute jonka saimme venäläiseltä uskonnonpedagogiikan professorilta esityksemme jälkeen Nordic Conference on Religious Education - konferenssissa kesäkuussa Tartossa.

Konferenssissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. open foorum –tila, jossa haettiin uusia pedagogisia ideoita ja hyviä käytänteitä. Ajattelimme Railin kanssa kokeilla, miten kertomuspedagogiikka toimii tiukan teoreettisen asian esittämisessä. Kysymykset, joihin toivoimme keskustelua olivat:

Mitä mahdollisuuksia kertomusten käyttö avaa merkityksellisen oppimisen näkökulmasta?

Mitä haasteita kertomusten käyttö asettaa erilaisten identiteettien tunnustamisen näkökulmasta?

Esityksen rakenne oli seuraava:

1.       Johdattelimme kuulijat kysymysten pariin kertomalla tarinan, jossa me, eli Essi ja Raili, vierailimme nimekkäiden kasvatustieteilijöiden ja filosofien luona kuulemassa heidän ajatuksiaan aiheesta. Jokaista hahmoa varten olimme ottaneet mukaamme pieniä Godly Play –hahmoja, sekä suuren ruskean kankaan ja kaksi ”kaupunkia”. Jotta kuulijan olisi helpompi pysyä mukana, teimme paperista kyltit, joihin kirjoitimme jokaisen ajattelijan keskeisen ajatuksen tai käsitteen. Kerronnan edetessä nostelimme näitä kylttejä esiin.

2.       Kerronnan jälkeen esitimme kolme väitettä. Pyrimme muotoilemaan väitteet siten, että ne olisivat hieman sisäisesti ristiriitaisia tai monimerkityksellisiä, jotta ne herättäisivät kuulijoissa halun kommentoida tai korjata väitteitä.

3.       Kuulijat valitsivat väitteen, joka herätti heissä eniten ajatuksia ja kokoontuivat ryhmiin siten, että saman väitteen valinneet olivat samassa ryhmässä. Tämän jälkeen he kirjoittivat yhden väitteeseen liittyvän ajatuksen post-it lapulle.

4.       Kun kaikki ryhmäläiset olivat valmiita, he jakoivat ajatuksensa muille. Tehtävänä oli keskustella väitteestä ja sen herättämistä ajatuksista, sekä kirjata Padlet –seinälle ajatuksia tai muotoilla väite uudelleen.

5.       Lopuksi kaikkien ryhmien Padlet –seinät heijastettiin kaikkien näkyville ja muiden ryhmien ajatuksia sai vielä lyhyesti kommentoida.

Tarinoiden kertominen pikku-ukkojen avulla tieteellisessä konferenssissa jännitti meitä sen verran, että edellisenä iltana kerroimme tarinaa tyhjälle hotellihuoneelle sekuntikellon tikittäessä vieressä ja muistilaput kahisten.

Työskentely sujui kuitenkin oikein hyvin, osallistujat pääsivät mukavasti kiinni aiheeseen ja väitteet herättivät keskustelua. Muutama muukin osallistuja kertoi pitäneensä työskentelystä ja eräs osallistuja jopa tunnisti kertomuksen rakenteesta ja kulisseista Godly Play –kertomuksen Aabrahamista, josta olimme rekvisiittamme lainanneet.

Työskentely vahvisti uskoamme siihen, että kertomukset ovat oivallinen tapa herättää kiinnostusta, välittää tietoa ja luoda merkityksiä. Ja että kertomukset toimivat kaikenikäisille ja kaikenlaisissa konteksteissa.

Siis uusia haasteita päin! Kehitämme innolla kertomuspedagogiikkaa edelleen…

Essi Ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginenkouluttaja