Kulttuurista lukutaitoa: matkoja moskeijaan Suomessa ja muualla

Miltä tuntuu astua moskeijaan? Mitä moskeijan esineistö kertoo islamista? Mitä moskeija minussa herättää ja mitä se kertoo itsestäni ja ympäröivästä kulttuurista?


Tässä blogikirjoituksessa esitellään pedagoginen polku, jossa tutustutaan moskeijaan ja sen keskeisiin elementteihin sekä saadaan tietoa muslimeista Suomessa. Materiaaleista voi koota helposti myös omia pedagogisia polkuja.



Kulttuurinen osaaminen ja uskonnon lukutaito ovat keskeisiä opetussuunnitelman tavoitteita. Opetussuunnitelma ohjaakin voimakkaasti sekä vuoropuheluun, että erilaisiin kulttuuriperinteisiin tutustumiseen. Islam on ollut osa suomalaista kulttuuria jo 1800 -luvulta lähtien ja nykypäivänä yhä enenevässä määrin. Moskeijoita ei kuitenkaan suomalaisessa katukuvassa helposti erota ja julkinen keskustelu islamista luo usein yksipuolista kuvaa islamista. Koululla onkin tärkeä rooli asianmukaisen tiedon ja asenteiden välittäjänä.

Halusimme tarjota opettajille välineitä kertoa islamista tavalla, joka tarjoaa kokemuksia sekä ohjaa tutkimaan ja pohtimaan. Meillä on ollut ilo työskennellä yhteistyössä Suomen Islam -seurakunnan kanssa ja valmistaa oppimateriaalia, jonka avulla moskeijaan voi tutustua sekä vierailuilla, että myös siellä, missä moskeijaa ei ole lähellä.

Työskentelyvinkit: 

I. Kertomus: Minun matkani moskeijoihin
Oppilaat ottavat mukavan asennon ja laittavat silmät kiinni. Opettaja lukee tekstin. Jos opettajalla on omia kokemuksia moskeijasta, niitä voi lisätä tarinaan tai tehdä kokonaan oman tarinan.

II. Keskustellaan siitä, mitä kertomus herätti. Oppilaat voivat jakaa omia kokemuksiaan moskeijassa vierailuista tai maista, joissa he ovat nähneet moskeijoita. Voitte myös pohtia seuraavia kysymyksiä:
1. Miten tekstin perusteella moskeijat näkyvät suomalaisessa katukuvassa? Oletko itse huomannut moskeijoita lähiympäristössäsi? Entä kirkkoja? Onko näkyvyydessä eroja? Mistä se johtuu? Miten se vaikuttaa meidän ajatuksiimme ja kokemuksiimme kristinuskosta ja islamista?
2. Mihin uskontokuntaan arvelet kirjoittajan kuuluvan?


III. Moskeijan esineistö
Tutustutaan esineistöön ja niiden merkityksiin
a)  Ladatkaa älylaitteisiin maksuton Zappar -sovellus, skannatkaa esinekorttien kuvat sovelluksella ja kuunnelkaa aukeavia sisältöjä. Voitte myös pohtia korttien takana olevia kysymyksiä.
b)  Tutkikaa Fredrikinkadun moskeijan salia Thinglink -kuvan kautta.

IV. Oma tuotos 
Jokainen valitsee esineen/asian, joka tänään tuntui kiinnostavimmalta. Asian äärellä voi tehdä oman vapaavalintaisen tuotoksen: kirjoituksen, runon, piirroksen tms, joka jotenkin tuo näkyväksi omia ajatuksia aiheeseen liittyen. Jos teillä on aikaa, tutustukaa islamilaiseen taiteeseen ja miettikää, miten saisitte näyttelyynne tai töihinne elementtejä siitä (esim. ornamentiikka on melko helposti hyödynnettävä teema). Työt voidaan koota luokan seinälle siten, että saman esineen äärellä syntyneet työt asetetaan tämän kyseisen kortin ympärille.

Materiaalit:

Minun matkani moskeijoihin -kertomus 

Elin lapsuuteni pienessä suomalaisessa kylässä, jonka lähes kaikki asukkaat olivat valkoihoisia suomalaisia luterilaisia kristittyjä. Mutta kirjastossa oli kirjoja, jotka kertoivat seikkailuista muissa maissa, muissa kulttuureissa ja muiden uskontojen piirissä. Luin ja haaveilin matkustamisesta. Jotkut luokkakaverini olivat jo käyneet vaikkapa Kanarian saarilla tai Kreikassa. Vihdoin 14 -vuotiaana pääsin perheeni kanssa ulkomaille. Matkustimme Israeliin. Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa astuin ensimmäistä kertaa moskeijaan.

Hieman epäröiden jätin kenkäni oven suuhun Kalliomoskeijan ovella. Löytäisinköhän niitä enää kymmenien, jopa satojen muiden parien joukosta poistuessani? Ajatus kulkemisesta ilman kenkiä Jerusalemin kaduilla tuntui huolestuttavalta, mutta jätin kenkäni riviin muiden mukana. Astuimme peremmälle. Edessäni avautuva rukoussali lumosi minut välittömästi. Kymmenet valkopukuiset rukoilijat kumartuivat rukousten rytmissä kohti maata ja taas ylös. Valo siivilöityi rakenteiden läpi hämyisenä ja aineettomana mutta kuitenkin lähes käsin kosketeltavana. Seinät olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia koristekuvioita. Kauniit matot tuntuivat pehmeiltä ja lämpimiltä sukkieni läpi. Olisin luopunut ilomielen kengistäni tämän kokemuksen tähden. Sain kuitenkin molemmat: kenkäni odottivat minua samassa paikassa kuin tullessani.

Seuraavan kerran astuin moskeijaan nuorena opettajana Jyväskylässä kun vierailin opiskelijaryhmäni kanssa paikallisessa rukoushuoneessa. Rukoushuone sijaitsi vanhan kerrostalon alakerran huoneistossa. Olin kulkenut siitä monta kertaa ohi tietämättä, että sisällä on moskeija. Sisäänkäynti oli ahdas. Tällä kertaa kenkien löytäminen ei huolettanut -tuskin rukoushuoneelle olisi edes mahtunut paljon ryhmäämme suurempaa määrää ihmisiä. Me naispuoliset laitoimme huivit päähämme, kuten imaami oli toivonut. Imaami otti meidät ystävällisesti vastaan ja johdatteli meidät käytävän läpi rukoushuoneeseen. Kuten Jerusalemissa, lattia oli peitetty kauniilla matoilla, seinillä oli kaunista koristeellista tekstiä ja tunnelma oli lämmin ja rauhoittava. Istuimme matoille kuuntelemaan imaamin tarinoita. Oppilailla oli paljon kysymyksiä. Sen jälkeen saimme tutkia tilaa tarkemmin: katselimme koraaneja, koskettelimme mattoja ja tutkimme kirjoituksia seinillä.

Nykyinen kotikaupunkini Järvenpää on Suomen ainoa kaupunki, jossa on moskeijaksi rakennettu rakennus. Minä asun ihan sen lähellä ja kävelen melkein joka aamu sen ohi. Rakennus on kaunis ja muistuttaa hieman yksinkertaista puurakenteista kirkkorakennusta, joita joskus näkee pienemmillä paikkakunnilla. Torni on kuitenkin erilainen: siinä on ristin sijaan puolikuu. Olin pitkään miettinyt, että olisipa kiva käydä tuolla sisällä ennenkuin rohkaistuin selvittämään, kuka rakennuksen omistaa. Sain selville, että moskeijan omistaa Suomen vanhin islamilainen yhteisö eli Suomen tataarien Islam -seurakunta. Tataarit tulivat Suomeen 1800 -luvun lopulla Venäjältä ja monet heistä asettuivat Järvenpäähän asumaan. Nykyisin Islam-seurakunnan keskus on Helsingissä Fredrikinkadulla kerrostalossa.

Otin yhteyttä Islam -seurakuntaan ja sain kutsun Fredrikinkadulle.  Imaami kertoo, että vierailijat voivat tulla ilman huivia joten tällä kertaa en laita huivia päähän. Astumme sisään ja tilan arkkitehtuuri yllättää minut:  kerrostalon keskellä sijaitsevan rukoushuoneen keskellä on kupoli, joka nousee yllättäviin korkeuksiin. Kun seison kupolin alla, katson suoraan ylöspäin ja käytän hieman mielikuvitustani, voin matkustaa mielessäni myös Jerusalemin Kalliomoskeijan valtavan kupolin alle.

Myöhemmin pääsen vierailemaan myös Järvenpään moskeijassa. Meitä on paikalla minun lisäkseni luterilaisen seurakunnan pappi, Islam seurakunnan imaami ja Islam -seurakunnassa Moskovasta vierailulla oleva imaami. Juttelemme mm. moskeijasta, kirkosta ja rukoilemisesta. Imaami opettaa meitä rukoilemaan islamilaiseen tapaan. Vierailemme myös kirkossa ja juttelemme elämästä ja uskonnosta sekä Moskovan uudesta moskeijasta. Ajatus vierailusta Moskovaan alkaa kutitella mieltäni. Ehkä joku päivä pääsen kurkistamaan, miltä yksi Euroopan suurimmista moskeijoista näyttää.

Esinekortit moskeijaan

Thinglink -kuva moskeijasta

Tietoa Tataarien historiasta Suomessa

Tällä viikoll vietetään Yhteisymmärrysviikkoa jonka #yhteisymmärrysteko -kampanjaan voivat osallistua kaikki halukkaat edistäen uskontojen välistä vuorovaikutusta. Tällä blogilla ja Tutki tilaa -materiaaleilla haluamme antaa välineitä uskontojen ymmärtämiselle ja sitä kautta mahdollistaa entistä aidomman ja avoimemman vuorovaikutuksen eri uskontojen välillä. 

Tutustu myös muihin Tutki -tilaa materiaaleihin



Iloa opetukseen toivottelee,

Essi Ikonen
kouluttaja
Uskonnonopetus.fi

Miten olla ja miksi vierailla oppilaiden kanssa uskonnollisissa tiloissa?

Eskarilaisten kanssa tutkimassa tilan arkkitehtuuria
Kuva: Satu Reinikainen

"Kun on itselläkin vähän epävarma olo siitä, miten siellä kirkossa pitäisi olla ja mihin saa mennä" sanoitti tunteitaan eräs opettajaopiskelija, kun pohdimme kirkkoa oppimisympäristönä. Tämän tunteen varmaan jakaa moni muukin. Minuakin uuteen tilaan meneminen aina vähän jännittää, puhumattakaan siitä, että menisin sinne vallattoman lapsiryhmän kanssa.

Uskonnolliset tilat ovat kuitenkin kauneudessaan, virikkeellisyydessään ja moniaistisuudessaan kerrassaan loistavia oppimisympäristöjä, joita voi hyödyntää mm. monilukutaidon ja ympäristönlukutaidon sekä historiantuntemuksen ja kulttuurisen lukutaidon oppimiseen. 


Vertaapa hetki mielessäsi vaikka perinteistä luokkatilaa ja sitten jotakin kulttuurista tilaa. Tilat tarjoavat aika erilaisia virikkeitä jo arkkitehtuurisesti ja esineistöllään, eikö vain? Lähiympäristön uskonnollisiin tiloihin tutustuminen edistää monella tapaa opetussuunnitelman yleisiä tavoitteita. Opetuksen tehtävänä on mm. edistää kulttuurien sekä aatteellisten, maailmankatsomuksellisten ja uskonnollisten, kuten kristillisen perinteiden sekä länsimaisen humanismin perinteen tuntemista (POPS2014, 19) Työskentelytavoissa opetusuunnitelma korostaa mm. kokemuksellisuutta, moniaistisuutta, tutkivaa otetta ja liikkumista (POPS2014, 30).  Uskonnollisessa tilassa näitä tavoitteita ja työtapoja on helppo edistää. Samalla tieto uskonnoista ja kulttuurista kietoutuu yhteen omien kokemusten kanssa tilasta ja mahdollistaa erilaisia ja mahdollisesti syvempiä oppimiskokemuksia kuin luokkahuonetodellisuus.

Tässä muutamia ajatuksia uskonnollisesta tilasta oppimisympäristönä sekä ideoita vierailun toteuttamiseen.

Ensinnäkin, ei kannata olla kovin huolissaan vaikka ei tiedä miten uskonnollisessa tilassa pitäisi olla. Päinvastoin, se on hyvä lähtökohta, sillä yleispätevää normistoa ei ole olemassakaan. Jokaisella yhteisöllä on omat käytänteensä siihen, miten tilassa ollaan ja ne voivat vaihdella myös saman uskonnon sisällä. Toisaalta sama pätee moniin muihinkin vierailukohteisiin. Esimerkiksi museossa joutuu nykyään aina hieman tarkkailemaan ja mahdollisesti kysymään mihin saa koskea. Usein saa, toisinaan ei. Kysyminen on hyvä strategia myös uskonnollisissa tiloissa. Yhteisöjen työntekijät osaavat kertoa, miten he toivovat tilassaan oltavan ja tekevät yleensä mielellään yhteistyötä opettajan kanssa.

Järvenpään moskeijaan liittyy kiinnostavia tarinoita Suomen
historiasta. Islaminuskoiset Tataarit tulivat Suomeen
1800 -luvulla. Kuvassa Järvenpään moskeija.

Mitä uskonnollisessa tilassa sitten voi oppia? Ensinnäkin, uskonnollinen tila on merkittävä historiallisten ja kulttuuristen merkitysten kantaja. Lähes jokaisessa kylässä ja yhteisössä on jokin uskonnollinen rakennus, Suomessa yleensä ainakin kirkko. Uskonnolliset rakennukset ovat usein alueen vanhimpien rakennusten joukossa ja kantavat mukanaan valtavan määrän paikallishistoriaa sekä laajempia kulttuurisia virtauksia. Rakennuksiin liittyvien tarinoiden tutkiminen auttaa ymmärtämään omaa paikallista elinympäristöä ja sen historiaa. Vaikka kristillinen uskonto ja kirkko eivät enää samalla tavalla toimi ihmisten
elämän rytmittäjänä kuin aiemmin, edelleen monet yhteiskuntamme rakenteet, kuten juhlapyhät ja ajanlasku, käsitys siitä mitä on uskonto, kielikuvat ja lainsäädäntö heijastelevat kristillisiä perinteitä. Toisaalta kurkistus vaikkapa moskeijaan ja siellä toimivaan yhteisöön kertoo paljon myös yhteiskunnallisesta todellisuudesta meillä ja muualla auttaen näin ymmärtämään erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämää.


Toisaalta vierailun kautta voi oppia myös paljon itsestään. Mitä tila minussa herättää? Mikä siellä minua kiinnostaa tai mietityttää? Omia kokemuksia, ajatuksia ja tuntemuksia tutkimalla voi oppia ymmärtämään itseään ja omia juuriaan sekä myös usein vaikeasti sanoiksi puettavia asioita, joita uskonnolliset tai myös muut esim. esteettisesti vaikuttavat tilat voivat herättää.

Kolmanneksi, vierailu uskonnollisessa tilassa tukee luonnollisesti uskonnon oppiaineen tavoitteita. Kaikkien katsomusaineiden tavoitteissa on myös tutustumista muihin uskontoihin ja katsomuksiin. Uskonto ei ole pelkkiä uskomuksia vaan se on myös hyvin suuressa määrin kokemuksia, toimintaa ja elämän jäsentämistä tietyllä tapaa: uskonto kurottaa havaittavan todellisuuden tuolle puolen. Vierailu uskonnollisessa tilassa tuo näitä uskonnon puolia luokkahuonetta paremmin näkyväksi ja ymmärrettäväksi.

Uskonnollisen tilan arkkitehtuuri, esineistö ja taide ovat tarkasti mietittyjä. Ne eivät ole sattumanvaraisia valintoja vaan niillä on tärkeä symbolinen viesti, joka tukee läsnäolijan kokemusta ja ymmärrystä kyseisestä uskonnosta. Monia uskontoon liittyviä merkityksiä – kuten vaikkapa ajatusta pyhästä – voi olla helpompi ymmärtää sanattoman kokemuksen kautta kuin sanallisten selitysten avulla.

Kokemuksellisuus ja itse tekeminen tehostaa ja syventää oppimista. Uskonnonopetus ei saa kuitenkaan tähdätä uskontoon sitouttamiseen eikä sisältää uskonnonharjoittamista. Oppijan tulee voida muodostaa omanlainen suhde uskontoon sekä vapaus valita oma sitoutumisen asteensa. Myös uskonnollisessa tilassa  työskentelyn tulee siis olla sellaista, että se kunnioittaa jokaisen henkilökohtaista vakaumusta ja jättää tilaa ihmettelylle.Tehtävien tulee olla avoimia siten, että jokainen voi lähestyä uskonnon kokemuksellista puolta omista lähtökohdistaan ja säädellä omaa ”läheisyyttään” uskontoon. Esimerkiksi oppilaille voidaan antaa tehtäväksi etsiä kirkosta oma suosikkipaikka ja viettää siellä hetki. Näin oppilas voi itse määritellä minkälaisen suhteen hän tuohon paikkaan luo ja mitä hän siellä tekee tai kokee.

Tutki tilaa -materiaalissa tarjoamme välineitä oppimispolkujen rakentamiseen uskonnollisessa tai muussa kulttuuriperintökohteessa. Erityisesti olemme pyrkineet edistämään ympäristönlukutaidon kehittymistä. Materiaali ohjaa tutustumaan rakennuksen keskeisiin esineisiin ja niihin liittyviin merkityksiin. Oppija voi tutkia näitä esineitä ja tilaa omista lähtökohdistaan käsin. Näin henkilökohtaiset merkitykset kietoutuvat osaksi prosessia ja oppimisesta tulee syvällisempää ja mielekkäämpää. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista lähteä vierailulle ja läheskään kaikissa kylissä ja kaupungeissa ei ole vaikkapa moskeijaa tai ortodoksista kirkkoa. Tutki tilaa -materiaalin avulla luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkon tai moskeijan voi myös tuoda luokkahuoneeseen.

Iloa opetukseen toivottaa

Essi Ikonen

Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

Lue lisää aiheesta:

Essi Ikonen: Kirkkotila oppimisympäristönä
Salla Vainio: Oppimisympäristöt osana opetuksen toteuttamista

Artikkelit on julkaistu kirjassa Uudistuva uskonnon opetus (Kirjapaja 2017) ja julkaistaan kustantajan ja kirjoittajan luvalla osana Tutki tilaa -materiaalia

Salla Vainio: Tilat pedagogisesti haltuun: Tutki tilaa -malli pähkinänkuoressa