Kirjoitin jutun Pikkuväki-lehteen (6/2014), joka on juuri ilmestynyt. Lehden teemana on Kertomukset kannattelevat lasta. Minulla on ollut ilo työskennellä upeiden alkuopetuksen ammattilaisten kanssa ja nähdä miten teknologian käyttö taipuu upeaksi välineeksi lapsen ajattelun esille tuomiseksi ja kasvattajan tueksi tuollakin. Juttuni syntyi näistä kokemuksista ja yhteistyön voimasta. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa täälläkin varhaiskasvatuksen sekä esi- & alkuopetuksen väelle ja ehkä muillekin.
Ajatteluni näkyy ja kuuluu - teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana
Lapset puhuvat, kiljahtelevat, jalat tömisevät ja kikatus kuuluu, kun seuraan lasten tarinankehittelytuokiota Riihimäellä, Peltosaaren koulun esikouluryhmässä. Osa lapsista leikkii lattialla, toiset piirtävät ja askartelevat pöydillä. Pieni ryhmä suunnittelee omaa tarinaansa ison valkoisen kosketustaulun edessä. Eräs tyttö hieroo mikkiä kädessään samalla kun keho keinuu. Lapset harjoittelevat oman äänen liittämistä yhdessä kehittämäänsä tarinaan ja sitä tukeviin kuvituksiin.
Ryhmän tilassa on yksi kosketustaulu (ActivBoard), jolle heijastuu tietokoneen näytön kuva videotykiltä. Lapset siirtelevät valitsemiaan kuvia kosketustaululla kynän avulla tai sormillaan, samalla tavalla kuin hiirellä liikutellaan asioita tietokoneen näytöllä. Tähän tarinaan lapset ovat
tuoneet dokumenttikameralla kaapatun kuvan myös itse huovuttamistaan hiiristä.
Hiiret ovat pääosassa lasten keksimässä tarinassa, joka kertoo ystävyydestä ja leikkiin mukaan ottamisesta.
- Ketään ei saa jättää yksin, Elsa sanoo.
- Ei niin. Nää hiiret lähtee ton tytön mukaan, ettei sen tartteis olla surullinen kun se on yksin, jatkaaEnniina innoissaan.
- Joo, sitten ne menee leikkimään sen tytön kotiin ja niillä on kivaa yhdessä, vaikka niitä hiiriä
vähän pelottikin ensin, kommentoi Elsa.
Teknologia on oiva väline
Teknologian mukanaan ottaminen varhaiskasvatuksessa tarjoaa monia positiivisia mahdollisuuksia. Varsinkin, kun teknologia valjastetaan palvelemaan lapselle varhaiskasvatuksen piirissä annettavia taitoja. Olennaista laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on huomioida teknologian kokonaisvaltainen käyttö ja lasten aktiivinen rooli. Kokemusten mukaan prosessiluonteiset toiminnot tukevat tätä hyvin. Lapsen mielikuvitus, emootiot ja kokemukset pääsevät keskiöön, kun teknologia laitetaan palvelemaan tätä kaikkea.Lapsen näkökulman lisäksi teknologia palvelee myös ohjaajaa. Seuratessa lasten kokemuksia prosesseissa, joissa hyödynnetään teknologiaa, lapsen ajattelu ja ääni tulevat näkyviksi. Tiedolliset, kognitiiviset ja sosiaaliset elementit ovat vahvasti esillä. Ryhmissä käytetään vertaisoppimista, opetellaan vastuunottamista ja -jakamista, toisen kuuntelemista ja toiminnan suunnittelua yhdessä.
Peltosaaren koulun esiopettaja Minna Jussila on vetänyt tarinapedagogiikkatyöskentelyjä jo neljä vuotta. Teknologian mukaan ottamisen myötä hän on kokenut saaneensa uutta potkua omaan opettajuuteensa.
- Digitaaliset työvälineet ovat oiva lisä muiden perinteisten välineiden rinnalla, mutta kosketustaulu, tarinoiden animoiminen ja videotallenteiden katselu yhdessä vievät toiminnan ihan uudelle tasolle. Prosessin aikana lapsista paljastuu puolia ja taitoja, joita en muuten näin helposti pääsisi näkemään. Näen myös työskentelyn eri vaiheissa lasten yksilöllisiä kehityshaasteita helposti.
- Piirustuksia on ihana katsella, mutta kun videoita tehdään ja katsellaan yhdessä, lapset kuulevat oman äänensä ja näkevät yhdessä tehdyn tarinan heräävän henkiin. Se on koskettava näky. Lapset ylpeinä omasta työstään suu isossa hymyssä. Ujotkin lapset otetaan mukaan ja he pääsevät esille.
- Videot näytetään tietenkin myös vanhemmille, jotka hämmästelevät lasten taitoja ja liikuttuvat niistä ehkä jopa lapsia ja minuakin enemmän, Jussila toteaa.
Sampoa kuunnellaan ja keskustelu työstä on alkamassa |
Kokonaisvaltainen toiminta ja lasten kokemukset etusijalla
Tarinapedagogiikkaa käytetään myös kouluissa esimerkiksi lukemaan opettelussa. Lukukirjan sijaan tai sen rinnalla lapset tuottavat itse luettavia kertomuksia ja videoita. Teknologiaa voidaan käyttää monin tavoin. Yksi varhaiskasvatukseen hyvin soveltuva tapa on sadutuksen muunnos, kodutus.
Espoon Viherkallion koulussa esikoululaiset ovat päässeet kodutuksessa suunnittelemaan (design) pareittain uusia pelimaailmoja. Koduttamisessa heitä auttavat koulun vanhemmat oppilaat, joiden kanssa eskarilaiset koodaavat (coding) suunnittelmansa valmiiksi peleiksi. Kun koodaus on valmis, lapset saavat pelata omia pelejään itse luomissaan maailmoissa. Innostus, osallisuuden kokeminen ja omien ajatusten näkyväksi tekeminen ovat hyvin konkreettisia ja kiehtovia tällä menetelmällä.
Kodutuksessa, samoin kuin tarinapedagogiikkatyöskentelyssä, olennaista on lapsen kokonaisvaltainen toiminta ja toisen kohtaaminen, aito dialogi lasten välillä. Lapset yrittävät ymmärtää toistensa toiveita, ajatuksia ja toimintasuunnitelmia voidakseen toimia yhdessä. Luovuus kehittyy samalla, kun lapsi kokee tulleensa arvostetuksi. Prosessi teknologioiden avustuksella tuotetuista videoista ja peleistä on kuin retki, jonka aikana lapsi saa tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokea osallisuutta ympärillä oleviin ihmisiin ja elämään.
Molemmissa prosesseissa kasvattaja pääsee mukaan omalla toiminnallaan. Läsnäolollaan, kiinnostuksen osoittamisella ja kaikkinaisekka vuorovaikutuksella hän voi vaikuttaa lasten osallisuuteen ja sen kokemukseen. Kun mielikuvitus on riittävän kehittynyttä, visuaaliset kuvat ja niiden yhdistäminen ääneen auttavat lapsia kertomaan oman tarinansa uudella tavalla, toisin kuin pelkästään piirtämällä. Animaatioihin voi lisätä erilaisia merkityksiä, lasten oman käden jäljen, askartelun tai piirroksen. Kodutuksen keinoin luodut pelit ja sen todellisuus ovat myös lapsen itsensä luomaa ja arvokasta.
Lapsen ajattelu ja ääni kuuluviin
Näiden uudenlaisten maailmojen ja työtapojen myötä se mikä on lapselle merkityksellistä, tuleenäkyväksi, kuultavaksi ja kosketeltavaksi – pelattavaksikin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen emotionaalista ja sosiaalista kasvua sekä identiteettiä. ”Minä sain tämän aikaan!”, ”Minä osaan tällaistakin!”, ”Hui miten hienoa!”, kuuluu lasten suusta. Eikä hymyä lasten kasvoilla voi olla huomaamatta. Toisille taputtaminen on spontaania ja innostunutta.
Hyvät menetelmät ja käytänteet kannattaa ottaa haltuun, tai jos ei omaksi työvälineeksi, niin ainakin laittaa mieleen muhimaan. Millaisia teknologian mahdollisuuksia voisin itse hyödyntää? Mikä on minulle luovuttamatonta lasten kanssa työskenneltäessä ja miten voisin sitä lähestyä teknologian avulla? Kysy myös itseltäsi, miten voisin hyödyntää teknologiaa siten, että lapsen oma toiminta, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu tulevat näkyviksi. Annetaan siis lapselle ääni ja ennen kaikkea lapsen kokea, että hänen äänellään on merkitystä.
Teknologian edut lasten varhaiskasvatuksessa
• lapsen ajattelu ja taidot tulevat monipuolisesti esille
• lapset harjaannuttavat sosiaalisia taitojaan ja käyvät aitoa dialogia
• lapset kehittävät mielikuvitustaan ja visuaalista tuottamista
• lapset oppivat käyttämään teknologiaa toiminta ja tavoite edellä, ei itseisarvona
• työntekijä pääsee lähelle lapsen maailmaa ja merkitysten antoa kehittämällä samalla itseään
ohjaajana
Kiitokset Peltosaaren Esiopettaja Minna Jussilalle ja hänen esiopetusryhmälleen kuvaamismahdollisuudesta ja yhteistyöstä!
Kuvat ja teksti: Salla Vainio
P.S. Tammikuussa 2015 Kirjapajalta ilmestyy kirja Uskonto lapsuuden kulttuureissa, jonka toimittavat Arto Kallinoniemi, Martin Ubani ja Saila Poulter. Kirjassa on mukana myös syväluotaavampi artikkelini edellä esitellystä aiheesta, jos kiinnostuit vahvemmin prosessin antamista mahdollisuuksista kasvattajan ja lapsen oppimisen näkökulmasta.