Juhlitaan yhdessä!

Syksy hiipii pikkuhiljaa. Illat pimenevät ja sää viilenee, sekä luonto sekä ihmiset valmistatuvat tulevaan talvikauteen. Arki voi tuntua loputtoman pitkältä.  Onneksi meillä on juhlia! Juhlien yksi merkitys on katkaista arkista aherrusta, kerätä ihmisiä yhteen ja herättää perinteet tähän päivään. Tästä blogista löydät kivan tavan juhlia valoa koko luokan voimin. Samalla edistät katsomustietoista opetusta. 

Monet juhlista liittyvät vuodenkierron taitekohtiin. Syksyllä juhlitaan sadonkorjuuta ja kiitetään maan antimista, sytytetään valot, kynttilät ja lyhdyt kun luonto kääntyy kohti pimeämpää aikaa ja siirrytään ulkoa enemmän suojaan ja sisälle. On aikaa kertomuksille, jotka liittävät ihmisiä perheen, suvun ja kulttuurin pitkään historiaan.

On tärkeää huomioida erilaiset kulttuuri- ja katsomustaustat ja näihin perinteisiin liittyvät juhlat. Ne tekevät näkyväksi luokassa ja lähiyhteisössä olevia erilaisia katsomuksia ja nostavat esiin myös yhteisiä piirteitä - ihmiset ovat jo aikojen alusta kokoontuneet yhteen syömään, muistelemaan ja iloitsemaan. 

On hyvä muistaa, että kaikille juhlat eivät merkitse vain iloisia asioita. Juhliin voi liittyä huonoja muistoja, yksinäisyyttä, taloudellisia haasteita ja ristiriitoja. Koulussa vietettävät juhlat voivat luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlat ovat tärkeitä kaikille, katsomustaustasta riippumatta. Siksi koulussa vietettävissä juhlissa on hyvä huomioida erilaiset taustat, myös uskonnottomat juhlaperinteet. Jokaiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon.  

Pedagoginen vinkki: Oma lyhty

Tavoite: Luova ajattelun, geometrisen hahmottamisen ja katsomustietoisuuden lisääminen

Aika: 10 minuuttia

Tarvikkeet: Sakset, yksi A4-paperi

1. Annetaan jokaiselle oppilaalle tai parille valkoinen tai värillinen A4-paperi. Myös ns. suttupaperit käyvät hyvin.

2. Ohjeistetaan leikkaamaan paperi lyhyen sivun mukaisiin ohuisiin suikaleisiin. Nopeiten tämä käy taittamalla paperi ensin kahtia, sitten kahtia jne.

3. Annetaan ohjeeksi tehdä suikaleista oma lyhyt tuomaan valoa pimeään. Työ voidaan toteuttaa yksilö- tai parityönä.

4. Otetaan kuva valmiista töistä tai käydään kiertämässä luokassa ja ihailemassa muiden lyhtyjä.

5. Kuvat voidaan koota kuvakollaasiksi sähköiselle alustalle tai luokan seinälle.

6. Keskustellaan valon merkityksestä ihmisille yleensä (jaksaminen, työn teon mahdollistuminen jne.) sekä eri katsomuksissa ja niiden juhlissa (esim. kristinuskon adventti ja joulun aika, hindujen diwali, juutalaisten hanukka). 

 

Diwali

Diyas-lyhtyjä

(Pohjois-Intia ja Nepali), toiselta nimeltään deepavali (Intia eteläosat), on yksi tunnetuimmista hindulaiseen perinteeseen liittyvä juhla. Sanatarkasti Diwali tarkoitaa "riviä sytytettyjä lamppuja" ja tämän vuoksi Diwali tunnetaan valon juhlana. Juhlan teemana on hyvän voitto pahasta sekä tiedon ja valon tulo ihmisille. Diwalia juhlitaan viisi päivää ja monille hinduille se on uuden vuoden alun juhla. Juhlaan liittyy jännittäviä kertomuksia Rama-jumalan seikkailuista. Myös erilaisilla lyhdyillä ja valoilla on tärkeä rooli juhlinnassa. Diwalina koteihin, kauppoihin ja kaduille ripustetaan pieniä diyas-lyhtyjä.

 

Lucian päivä

Kuva: Claudia Gründer, Wikimedia. CC BY-SA 3.0

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta erityisesti suomenruotsalaisilla alueilla. Lucia on valontuoja (lat. lux = valo), jolla on yllään valkoinen asu, punainen vyö ja kynttiläkruunu. Hän kantaa kädessään kynttilää ja vierailee mm. vanhusten ja sairaiden luona tuomassa iloa. Alunperin Lucia-kertomukset ovat peräsisin Italiasta. Hänen kerrotaan kuolleen martyyrinä 300 -luvulla. Hän on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys katolilaisessa perinteessä. 

 

 Joulu

Kuva: Myriams-Photos. Pixabay.

Joulua vietetään kristillisessä perinteessa Jeesuksen syntymäjuhlana. Kerrotaan, että Jeesus-lapsi syntyi
yöllä ja kirkas tähti johdatti hänen luokseen paimenia ja itämaan tietäjiä. Jeesus-lapsi tuo mukanaan valon ja pelastuksen. Kristillisessä perinteessä joulua edeltää kuukauden mittainen adventin aika. Sitä juhlitaan sytyttämällä jokaisena adventtisunnuntaina yksi kynttilä lisää. Kun kynttilöitä palaa neljä, on aika juhlia Jeesuksen syntymää, joulua.

 

 

Hanukka 

Kuva: Robert Couse-Baker, Pxhere.

 Hanukka on juutalaiseen perinteeseen liittyvä juhla, jota vietetään marras-tammikuun välillä. Kertomusten mukaan juutalaisten temppeli Jerusalemissa oli häpäisty kapinan aikana. Kun juutalaliset saivat temppelin takaisin, he halusivat sytyttää tulen kynttelikköön. He löysivät vain pienen määrän öljyä. Tapahtui kuitenkin ihme ja tuo pieni määrä öljyä riitti siihen, että temppelin kynttelikkö paloi kahdeksan päivää. Yhdeksänhaarainen kynttelikkö sytytetään tämän ihmeen muistoksi.
  

 

Pimenevään syksyyn liittyy muitakin juhlia, joissa muistetaan edesmenneitä sukupolvia ja vietetään aikaa yhdessä. Näistä voidaan mainita Pyhäinpäivä, kekri, Samhain ja Halloween. Oiva tietopaketti aiheesta löytyy Ylen sivuilta.

Koulutuksiin mukaan!

Mm. näistä teemoista kuulet lisää Katsomustietoinen?-koulutuksissa, jotka ovat 6.10 ja 29.10.2020 klo:12.30-16 verkossa. Mukana on jo mukava joukko, mutta mukaan mahtuu vielä!

 

Juhlakalenteri

www.juhlakalenteri.fi -sivuston kalenterista voit seurata mitä eri katsomusperinteiden juhlia eri kuukausina vietetään. Kalenterista löytyy perustietoa juhlista, kuvia ja pedagogisia vinkkejä.

Valoisaa syksyä toivottaen,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

Tapauskeskustelun avulla opitaan puhumaan katsomuksista

Koulussa kaikkien tulisi voida kokea itsensä hyväksytyksi kokonaisena, oman taustansa ja vakaumuksensa kanssa. Elämän katsomuksellisen ulottuvuuden tiedostaminen ja huomioiminen on tässä keskeistä.Tänä lukuvuonna tarjoamme pedagogisia välineitä tämän tavoitteen toteuttamiseen.  

Tehtävät sopivat uskonnon- ja elämäkatsomustiedon tuntien lisäksi eri aineiden keskustelu- ja tunnetaitoharjoituksiin.

Katsomuksiin liittyvät kysymykset herättävät monenlaisia tunteita ja mielikuvia. Lisäksi niiden käsittelyyn voi liittyä epävarmuutta ja hämmennystä. Miten niistä voi, saa tai pitäisi puhua? Miten katsomukset saavat näkyä koulussa vai saavatko? Tuottavatko ne haasteita vai rikastavatko oppimista? 

 

Katsomustietoisuus on kykyä tiedostaa katsomusten merkitys osana ihmisen elämää; identiteettiä, oppimista ja arvoja. Katsomustietoisuuteen kuuluu myös katsomusten tuntemus, valmius dialogiin sekä kyky reflektoida omia käsityksiään ja niiden vaikutusta omaan ajatteluun ja toimintaan. Katsomustietoisuuden harjoittelu yhdessä auttaa kohtaamaan moninaisuutta ja antaa välineitä puhua katsomuksellisista kysymyksistä. 

 

Tapauskertomuksista katsomustietoisuutta

 

Uskallus -hankkeen tuottama tapauskeskustelumateriaali on loistava keskustelu- reflektiotyökalu, joka sopii niin luokkahuoneeseen kuin aikuisille. Lyhyet  tapauskertomukset tarjoavat turvallisen mahdollisuuden eläytyä toisen kokemukseen sekä pohtia omaa suhtautumista toisen ja omaan katsomukseen. Niistä on myös helppo rakentaa silta tiedollisiin kysymyksiin ja opetussuunnitelman sisältöihin. 

Materiaalissa on 11 autenttista tapauskertomusta sekä yksinkertaisuudessaan nerokas ja toimiva kysymyspatteristo:

1. Mitä tunteita sinulla herää tapauksesta?
2. Mitä tunteita tapauksen henkilöllä on?
3. Mitä haluaisitte kysyä henkilöiltä?

Lisäksi jokaiseen tapauksen yhteydessä on myös juuri tähän tapaukseen liittyviä kysymyksiä, jotka johdattavat oppilaita pohtimaan osallisuutta tukevia ratkaisuja tapauksiin. 

Tapauskertomusten tilalle on mahdollista sijoittaa myös kuvia. 

Menetelmä sopii loistavasti eri-ikäisille, sillä keskustelun abstraktiotaso määrittyy luontevasti ryhmäläisten tiedon ja kokemusten pohjalta. Nuorten ja aikuisten kanssa turvallisessa ryhmässä on myös mahdollista käyttää keskustelun pohjana ryhmäläisten omia tapauskertomuksia. 

Kiinnostuitko? Tule mukaan oppimaan lisää tapauskertomusten käytöstä ja katsomustietoisuudesta maksuttomassa verkkokoulutuksessa, jonka toteutamme yhdessä Uskallus-hankkeen kanssa!

Lisää katsomustietoisia materiaaleja sekä lisätietoa löydät materiaalipankistamme.

Katso myös Dialogikasvatus -sivuston aineistot kieli- kulttuuri- ja katsomustietoisen kasvatuksen tueksi.

Iloa opetukseen toivottaa,

Essi Ikonen

kouluttaja

Uskonnonopetus.fi  

 

Yliopistohankkeilta uusia katsomusteemaisia materiaaleja koulujen käyttöön

Onko koulullanne pohdittu, miten järjestää aidosti monikatsomuksellinen, kaikkien yhteinen juhla? Tai oletko pähkäillyt, miten saisit elävöitettyä kirkkohistorian kertausta ja kenties vahvistettua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa opetuksessasi? Mietitkö, mistä löytäisit hyviä virikekuvia esimerkiksi oppituntien aloituksiin?

Meillä on ollut ilo tehdä jo pidempään yhteistyötä useamman katsomusopetusta, katsomuksia kouluissa tai laajemmin yhteiskunnassa tutkivan yliopistohankkeen kanssa. Tehtävänämmme on ollut muun muassa sen pohtiminen osaltamme, miten Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen rahoittamien hankkeiden tutkimustuloksia ja käytännön työtä varten tuotettua materiaalia voitaisiin paremmin saada opettajien ynnä muiden koulussa työskentelevien saataville. Eräänlainen

Onnelliset kouluttajat Educan jälkeen.

tähänastinen huipennus yhteistyössä koitti tammikuisilla Educa-messuilla, jossa yhdistimme voimamme yliopistohankkeiden ja Suomen uskonnonopettajain liiton kanssa viestillä: Katsomus- ja kulttuuritietoinen? Palstallamme Synsygus-lehdessä oli myös taannoin artikkeli koskien hankkeita ja niiden antia opettajan näkökulmasta, löydät jutun numerosta 1 / 2020.

Moni mainituista yliopistohankkeista tulee päätökseen tämän vuoden aikana, niinpä useammista on jo alkanut tihkua kiinnostavia maistiaisia koulukäyttöön valmistuvista materiaaleista. Osa liittyy suoraan katsomusaineiden opetukseen, osa taas katsomusten asemaan ja merkitykseen laajemmin kouluyhteisöissä ja yhteiskunnassa. Materiaaleja saattoi saada omakseen käsin kosketeltavassa muodossa Educa-ständimme onnenpyörästä ja tässä alla linkkaan niitä sähköisessä muodossa lukijoidemme iloksi! Kannattaa laittaa vinkatut hankkeet seurantaan, sillä moni niistä julkaisee laajemmin myöhemmin tänä vuonna.

Keskusteluopas katsomuksellisiin kysymyksiin ja keväinen juhlavinkki

Katsomuksiin liittyvät kysymykset puhuttavat kouluissa. Tämän voi huomata helposti esimerkiksi aina uudelleen mediassakin esiin nousevasta koulun juhlia ja mahdollisia uskonnollisia tilaisuuksia koskevasta keskustelusta tai vaikkapa siitä, miten kouluissa punnitaan oppilaiden mahdollista oikeutta saada katsomuksensa perusteella vapautus jonkin aineen opetuksesta tai siihen liittyvästä yksittäisestä oppisisällöstä. Mutta miten voisimme aidosti toimia näissä tilanteissa kestävästi ja vastuullisesti, ihmisoikeuksia kunnioittaen ja omaa kulttuurista tietopohjaamme alati reflektoiden ja kartuttaen? Ja olisiko meillä hyviä keinoja edistää näiden kysymyksien kohdalla laadukasta ja erilaisia vakaumuksia kunnioittavampaa keskustelua kouluyhteisössämme?

KuKaS – Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä -hankkeessa on kehitetty opas, jonka avulla voi järjestää opettajien kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyttä edistäviä tapauskeskustelutyöpajoja. Opas ohjeistaa selkeästi ja sisältää esimerkkitapaukset sekä monistepohjan keskustelun tueksi.

KuTiMat - Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulu arkea ja käytänteitä -hankkeen osiossa Katsomustietoinen koulu julkaistiin vastikään monikatsomuksellinen juhlavinkki. Sen avulla voi järjestää koko koulun yhteisen monikatsomuksellisen juhlan eri kulttuurien ja katsomusten keväisiin juhliin liittyen. Ohje voi toimia myös pohjana esimerkiksi mahdollista pääsiäiskirkkoa korvaavalle uskonnottomalle tilaisuudelle. Hanke julkaisee myöhemmin lisää materiaalia monikatsomuksellisen koulun tarpeisiin.

Monipuolisia materiaaleja ja näkökulmia katsomusaineiden opetukseen

UsKaLluS – Uskonnot, katsomukset ja osallisuus -hankkeessa on muodostettu moninainen kehittäjäopettajatiimi, joka tutkimustietoon pohjautuen tekee oppimateriaaleja katsomusaineita varten eri kouluasteille. Erilaisia oppimismentelmiä hyödyntävien harjoitusten on tarkoitus palvellla katsomuksiin liittyvien kysymysten turvallista keskusteluttamista oppitunneilla sekä luonnollisesti katsomusaineiden eri sisältöjen oppimista. Ensimmäinen harjoitus on jo julkaistu, Kuka on kristitty? materiaali tarjoaa draamallisen menetelmän kirkkohistorian kertaukseen ja kiinnittää samalla oppijoiden huomion valtakysymyksiin.

Katsomukset.fi -sivusto sometileineen tarjoaa paljon käyttökelpoista, tutkimuspohjaista materiaalia katsomusaineiden opetukseen molemmilla kotimaisilla kielillä. Sivustolta löytyvässä blogissa julkaistaan yleistajuisia tekstejä, joiden viimeaikaisina teemoina on ollut muun muassa nuorten aikuisten elämänkatsomukset sekä uskonto ja ympäristöteema. Instagramissa @katsomukset julkaisee uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia, joiden yhteydessä on aina lyhyt informatiivinen teksti kuvan sisällöstä.

Katsomukset julkaisee Instagramissa uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia.

KUPERA – Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus -hanke valmisteli vuoden alussa avatun uuden dialogikasvatus.fi -verkkoportaalin, johon on koottu teemaan liittyviä olemassa olevia koulumateriaaleja sekä tietoa ajankohtaisista koulutuksista. Portaalia ylläpitää jatkossa Kulttuurifoorumi FOKUS ry, joka tunnetaan muun muassa kulttuurisesti moninaisesta juhlakalenterista sekä YK:n uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärrysviikon koordinoinnista.

KUPERA-hanke julkistin lisäksi maaliskuun 1. päivä kaikille avoimen ja maksuttoman MOOC-verkkokurssin Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus. Kurssi löytyy myös Helsingin yliopiston mooc.helsinki.fi kurssihakemiston kautta. Kurssilla on materiaaleina muun muassa asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden videopuheenvuoroja sekä yleistajuisia artikkeleita.

Tampereella ja Jyväskylässä yleisölle avoimia tilaisuuksia katsomuksiin ja kouluun liittyen

Monitieteinen Argumenta: Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa -hanke järjestää Tampereella 23. - 24.4. tilaisuuden otsikolla Uskontolukutaito ja koulu ja Joensuussa 13. - 14.10. tilaisuuden Uskonnonopetuksen mallit meillä ja muualla. Tilaisuuksista  myös streamataan vähintään yksi osio, joka löytyy myöhemmin tallenteena. Lue lisää hankkeesta ja sen tilaisuuksista täältä.

FOKUS ry:n ja Uskonnonopetus.fi:n
henkilöstö innostuneina :-)

Yhteistyömme yliopistohankkeiden kanssa jatkuu edelleen muun muassa siten, että tänä vuonna julkaistavista materiaaleista osa tulee käyttöön tulevan lukuvuoden koulutuskiertueellamme Dialogissa ympäristön kanssa. Tässä yhteydessä ympäristö merkitsee sekä välitöntä luonnonympäristöä että ympäröivää yhteisöä ja toteutamme kiertueen yhteistyössä Kulttuurifoorumi FOKUS ry:n kanssa. Seuraa tiedotustamme somekanavissa, uutiskirjeessä ja täällä blogissa, niin pysyt parhaiten kärryillä suunnitelmiemme etenemisestä ja aikanaan siitä, miten voit ilmoittautua mukaan koulutuksiin!

Aurinkoista alkavaa kevättä toivottaen,
Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

Lattiakuvakertomus lukiolaisten kanssa

Syksyn alussa kirjoitin siitä, miten rohkaistuin symbolityöskentelyn maailmaan. Tekstissäni kerroin siitä, kuinka työtapa arvelutti ennakolta: olisiko minusta siihen ja mitä se vaatisi? Blogitekstin lopulla kuitenkin odotin jo innolla pääseväni tositoimiin, ja nyt tahdonkin kertoa teille siitä, kun viimein pääsin. Suurkiitos siitä minut ryhmäänsä päästäneelle opekollegalle!

Ennalta huomasin jännittäväni tätä itselleni uutta työtapaa aika paljon. Jokin siinä, miten mielsin kertomuksen kertomisen konkreettisia symboleita hyödyntäen, sai minut kokemaan, että työskentely vaatisi aivan erityistä heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Pohdin myös sitä, miten noin 16-vuotiaat mahtaisivat suhtautua tähän oppimismenetelmään, joka hyödyntää niin vahvasti leikkiä ja luovuutta?

Valittu kertomus, Muhammadin ilmestys, nivoutuu aiheensa puolesta lukion uskonnon ensimmäisen kurssin / moduulin keskeisiin sisältöihin (kuten toki myös perusopetuksen ala- ja yläluokkien oppimääriin). Parhaimmillaan symbolididaktinen työskentely vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kehotietoisuutta sekä katsomusten välistä dialogia, joten myös menetelmän taitotavoitteet osuvat yksiin niin lukion opetussuunnitelman uskonnon oppiaineen kuin yleisen osan laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoitteiden kanssa. Aikaa työskentelyyn meni 60 minuttia, joka varmasti on enemmän, kuin mitä lukion uskonnossa keskimäärin käytetään yksinomaan Muhammadin ilmestystä kuvaavan kertomuksen käsittelyyn, joten perusteltavaa saattaa lukijan näkökulmasta jäädä vielä tältä osin.

Lattiakuvakertomusten avulla voidaan edistää lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueista erityisesti globaali- ja kulttuuriosaamista, hyvinvointiosaamista ja vuorovaikutusosaamista.

Lukion toimintakulttuuria kuvaavassa opetussuunnitelman luvussa kohdassa Oppiva yhteisö todetaan seuraavasti: ”Opetuksessa hyödynnetään yhteistoiminnallisuutta ja tuetaan ryhmän sosiaalisten suhteiden muotoutumista.” Alaluvussa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus puhutaan toimintatavoista ja käytännöistä, jotka tukevat ilmapiirin kiireettömyyttä. Symbolididaktinen kertomustyöskentely, jossa koko ryhmä rakentaa yhteisen kuvan, ja jokainen tulee osalliseksi (kuitenkin niin, ettei ketään pakoteta esimerkiksi sanallistamaan omaa osuuttaan ääneen) tukee yhteishenkeä ja opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista. Erityisesti tällainen on epäilemättä hyödyllistä juuri lukion ykkösten kanssa. Varaamalla työskentelyyn aikaa ja panostamalla yhteiseen rauhoittumiseen tuetaan kiireettömyyden kokemusta, joka saattaa usein olla kortilla lukio-opintojen työntäyteisessä ja hektisessäkin arjessa.

Hieman ihmetellen ja osa hihitellenkin kolmisenkymmentä lukiolaista kävivät piiriin istumaan, eikä hiljaisuus meinannut ihan heti laskeutua. Tilanteen asetuttua pidin johdantosanat tarkoituksella lyhyinä, tärkeintä oli korostaa, että tänään meillä ei olisi oikeita tai vääriä vastauksia, vaan juuri se, mikä kultakin sisimmästä nousisi, olisi merkityksellistä yhteisen pyrintömme kannalta. Oma jännitykseni hälveni heti alkuun päästyämme. Tästä työskentelyohjeesta voit katsoa, miten kertomus ja lattiakuva etenevät: kertomus, liike, kuvan rakentaminen ja keskustelu vuorottelevat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lukiolaisryhmän yhdessä tekemä lattiakuva Muhammadin ilmestyskertomuksesta.

Ryhmän jäsenet osallistuivat eriasteisella pieteetillä lattiakuvan muotoiluun, mutta kaikki osallistuivat, mikä parasta. Ikävaihe on herkkä, puhumattakaan siitä, että on juuri aloitettu uudessa porukassa lukio-opinnot - ei ole välttämättä helppoa heittäytyä luovaan toimintaan koko ryhmän edessä. Samoin ihmetellessämme kertomuksen jälkeen pyhää erilaisten kysymysten avulla ei avoin kysymys koko ringille tuottanut puheenvuoroja, mutta turvallisemmat pariporinat löystivät kielenkannat.

Lopuksi jakauduimme pienryhmiin muistelemaan kertomuksen päävaiheita ja tunnelmia. Kiertelin ryhmissä ja etsiskelin nuorten kanssa vastauksia heiltä nousseisiin spontaaneihin kysymyksiin, kuten: "Mihin uskontoon tämä nyt liittyikään?" "Oliko Gabriel siis se profeetta?" "Mikä tunne se on, jos sulta kerta toisensa jälkeen pyydetään jotain sellaista, mitä et osaa tehdä?" Tuntui siltä, että edeltävä työskentely oli saanut ainakin osan lukiolaisista avoimeksi pohtimaan kysymyksiä ääneen heille tuntemattoman aikuisen kanssa, mistä iloitsin.

Kertomuksen pääkohdat ja tunnelmat kirjattiin lapuille.

Kertomustyöskentelyn pohjalta on luontevaa jatkaa kurssin islamiin liittyvien sisältöjen käsittelyä. Kertomuksen eri kohtiin palaamalla voi lähteä tutkimaan esimerkiksi profeetta Muhammadin elämää, Koraania tai resitaation merkitystä.

Jäin vielä innolla odottelemaan, millaista palautetta opiskelijat mahdollisesti antaisivat työskentelystä omalle opettajalleen jälkikäteen. Semminkin, kun eräs nuori lausahti vielä ringissä istuessamme: "Ihan kivaahan tällainen on, mutta pakko kysyä, että mitä tässä on oikein tarkoitus oppia?" Tuolloin vastasin, että tämän kurssin asioita, mutta että oppimisen näkökulmasta voimme ehkä paremmin arvioida menetelmän toimivuutta hieman myöhemmin.

Muutaman viikon päästä arviointitilaisuuden yhteydessä opiskelijat saivat antaa palautetta mistä vain koskien kurssia, ja jotkut olivat nostaneet lattiakuvatyöskentelyn erikseen esiin myönteiseen sävyyn. Erityisesti seuraava palaute kuvastaa nähdäkseni hyvin menetelmän hyödyllisyyttä sisältöjen oppimisen näkukulmasta: ".. tunti oli hyvällä tavalla erilainen, koska silloin pääsi konkreettisesti tekemään. Tekemällä eri tavalla auttoi minua muistamaan paremmin joitakin asioita."

Kertomuksia on aina hyödynnetty tiedonvälittämisen muotona ja kerronnallinen rakenne auttaakin meitä muistamaan paremmin. Yhdistettynä keholliseen tekemiseen, visuaaliseen kuvaan ja omakohtaiseen sekä yhteiseen pohdintaan kyseessä onkin jo aika tehokas yhdistelmä oppimisen kannalta. Itselleni puhuttelevinta symbolididaktiikassa on kuitenkin se, kuinka se vahvistaa osallisuutta ryhmässä. Kuva rakentuu yhdessä ja jokainen vie kuvaan vähintäänkin yhden symboliesineen, jollei muuta. Avoimet symbolit voivat kantaa monenlaisia merkityksiä käyttäjästään riippuen, ja oman symbolinsa saa sanallistaa, muttei ole pakko. Metodi huomioi näin paitsi erilaisia oppijoita, myös erilaisia temperamentteja ryhmässä. Työtapa toteuttaa siten hyvin myös turvallisemman tilan periaatteita, joihin uusi lukion opetussuunnitelma meitä uskonnossa velvoittaa.

Kokeile siis rohkeasti :-) Täältä löydät ohjeita symboleita hyödyntäviin kertomustyöskentelyihin. Olemme valinneet mukaan kertomuksia eri perinteistä siten, että ne nivoutuvat luontevasti uskonnon oppiaineen sisältöihin eri kouluasteilla. Kuulisimme mielellämme kokemuksistasi!

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Keväällä on vielä mahdollisuus osallistua maksuttomiin Kerro minulle tarina -koulutusiltapäiviimme Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella tai Helsingissä. Lue lisää, ilmoittaudu mukaan ja ota kertomusten voima omaksesi.

Mitä sinä haluaisit kertoa uskonnon opetuksesta?

Hei kollega,

tiedäthän sen tunteen, kun julkisuudessa kerrotaan tarinaa työstäsi ja ammatistasi, muttet tunnista sitä kertomusta lainkaan? Aivan. Sen kokemuksen äärellä olemme taas olleet useamman kerran seuratessamme lähiaikojen julkista keskustelua. Koulujen uskonnon opetusta koskien on edelleen liikkeellä mitä ihmeellisimpiä mielikuvia ja käsityksiä. Mitäs jos otettaisiin vähän tilaa haltuun omilla kertomuksillamme ja ajanmukaisella tiedolla?

Uskonto oppiaineena tarjoaa välttämättömiä taitoja maailmankansalaiselle. Tänä päivänä uskonnon sisältö avautuu koko maailmaan jo perusopetuksen alaluokilla, kun tunneilla perehdytään erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse muistan omalta kouluajaltani syttyneeni ussan tunneilla roihuun juuri tämän aihepiirin laajenemisen myötä, joka silloin aammoin tapahtui yläasteelle siirryttäessä. Opetussuunnitelmat ovat sittemmin moneen kertaan uudistuneet ja vastaavat nykyisellään erinomaisesti globaalin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Oma roihuni ei kerran sytyttyään koskaan laantunutkaan. Se kantoi yläasteelta lukioon ja sittemmin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen laitokselle. On valtava etuoikeus saada tehdä työtä sellaisten teemojen parissa, joista voi oppia aina vain uutta itsekin, edistäen lasten ja nuorten kanssa taitoja, joita pitää elintärkeinä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa toimimiselle.

Uusimpien opetussuunnitelmien mukaan yksi uskonnonopetuksen keskeisistä tehtävistä on kehittää valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin. Tähän liittyy oleellisesti myös kasvanut ihmisoikeuksiin liittyvä aines uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Lisäksi uskontojen moninaisuuden rinnalle on noussut opetussuunnitelman tasolle eksplisiittisesti myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus. Ilolla on tervehditty tätä alati lisääntyvää painotusta uskontojen ja katsomusten elettyihin muotoihin. Uskonto kulttuurisena ja yhteiskunnallisena oppiaineena sisältää myös vahvan eettisen orientaation.

Linnea ja Loviisa työstävät kuoleman teemaa Hugo
Simbergin teoksen pohjalta. Kuva: Aura Kotkavirta

Mitäpä jos me uskonnon opettajat, jotka näemme tämän päivän uskonnon opetuksen arvokkaana ja tärkeänä välineenä katsomustietoisuuden ja uskontolukutaitojen edistämisessä, laittaisimme omat kertomuksemme mukaan keskusteluun ja avaisimme sitä, mitä uskonnon tunneilla tapahtuu juuri tänään? Mitäpä jos jonain päivänä julkisuudessa uskonnon oppiaineesta esitetyt mielikuvat vastaisivatkin Opetushallituksen opetussuunnitelmassa määrittämiä ja opetuksessa toteutuvia mainioita yleissivistäviä sisältöjä?

Jos koit kutkutuksen tai tutinan rinnassasi, liity tähän iloon kanssamme hashtagilla  #ussatänään ja postaa somessa omia merkityksellisiä uskonnon tuntien sisältöjä, toimintaa ja tapahtumia. Kerrotaan yhdessä tarinaa siitä, mitä ussan opetus on tänä päivänä!

Iloiten siitä, miten laadukasta uskonnon opetus on Suomessa jo nyt,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Maksuton koulutuskiertueemme käsittelee tänä lukuvuonna juuri kertomusten voimaa ja mahdollisuuksia opetuksessa. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan ensi kuussa alkavalle kiertueelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 

Kerro minulle tarina –opetusmateriaalit maksutta verkossa 

Uskonnollisten tilojen BINGO

Tulosta 9 eri bingoalustaa verkosta

Kevään viimeisten uskonnontuntien koittaessa voi virkistää muistia tai oppia ihan uutta pelaamalla vaikka bingoa uskonnollisista tiloista. Tähän materiaaliin on kasattu esineistöä kolmesta eri uskonnollisesta tilasta: Luterilaisesta kirkosta, moskeijasta ja ortodoksisesta kirkosta.

Miten pelata uskonnollisten tilojen bingoa? 

1. Tulosta bingoalustat 2-3 hengen ryhmille ja leikkaa ne 3 x 3 kuvan alustoiksi katkoviivan yläpuolelta. Anna alustoja yksi per ryhmä. 

2. Leikkaa sivujen alareunasta esineet yksittäisiksi korteiksi leikkausviivan alta bingon vetäjälle. 

4. Bingon vetäjä nostaa yhden kortin kerrallaan näkyville. Kun ryhmän alustalta löytyy vastaava kuva, he merkitsevät sen joko rastilla tai hyödyntämällä tilapoletteja.

5. Tavoitteena on saada kolme esinettä samaan suoraan linjaan pystyyn, vaakaan tai vinoon. Samalla mietitään ryhmän kesken tai parina kyseisen esineen nimi ja se uskonnollinen tila, jossa esineen voi nähdä (Luterilainen kirkko, moskeija tai ortodoksinen kirkko). 

5. Kun jokin ryhmä tai pari on saanut kolme osumaa samaan linjaan, he huutavat: Bingo! He esittelevät muille bingolinjansa nimeten sille osuneet esineet ja kertovat mihin tilaan esineet kuuluvat. Bingoa ei voi saada, mikäli kaikki esineet tai tilat eivät mene oikein.  

6. Bingoa jatketaan niin kauan, että yksi ryhmä on saanut kaksi kolmen osuman riviä sekä nimettyä linjallaan olevat esineet ja tilat oikein. Haastetta voi lisätä vaatimalla bingon lausuneen ryhmän kertomaan, mihin tai miten linjalle osuneita esineitä käytetään tai mikä niiden merkitys kyseisessä tilassa on. 

Bingovinkkejä

Minkä tilan esine on kyseessä?

• Laminoi bingoalustat ja käytä pestävää tussia bingoalustoilla tai tulosta materiaalista löytyviä tilapoletteja kullekin ryhmälle niin, että he voivat laittaa huudetun esineen päälle tilaa vastaavan poletin, jonka ajattelevat olevan kyseessä. 
• Jos haluat ryhmien kokevan saavansa nopeammin alustaa täytettyä, vetäkää kerralla kaksi korttia esiin kerralla.
• Voitte pelillistää bingoa vielä lisää antamalla ryhmien yrittää huutaa mahdollisimman nopeasti kortin esiin nostamisen jälkeen, mikä esine on kyseessä. Lisäpisteitä voi saada, jos tietää, mikä merkitys esineellä on tilassa. 
• Kerratkaa tiloja ja niiden esineistöä vaikka rakentamalla oppilaiden kanssa tilat esinekorttien avulla luokkaanne. 
• Keskustelkaa pelin jälkeen siitä, mitä opittiin, mikä oli jo tuttua ja mistä haluaisi kuulla lisää.
• Bingon jälkeen ryhmät voivat myös toteuttaa itse tai vertaisarviointia siten, että he antavat toisilleen Hienoa ryhmätyöskentelyä -poletin. Poletteja voi kerätä pitkin vuotta ja julistaa voittajan (eniten kyseistä polettia kerännyt) kuukausittain, jaksoittain tai vuoden lopussa.

Tämä bingo on osa ympäristönlukutaidon edistämisen Tutki tilaa -materiaalia, jonka löydät maksutta verkosta osoitteesta www.uskonnonopetus.fi/tutkitilaa

Mukavia bingohetkiä ympäristönlukutaidon edistämisen parissa!

Toivottaa uskonnonopetus.fi:n kouluttaja 

Salla Vainio