YK:n päivä ja vastuuviikko: uusi materiaali ihmisoikeuskasvatukseen

Alkaneella viikolla vietetään ekumeenista vastuuviikkoa. Se on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, jonka teemana ovat tänä vuonna ihmisoikeuspuolustajat. Samaisen viikon torstaina 24.10. vietetään YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.

Valtakunnalliset opetussuunnitelmamme lähtevät siitä, että ihmisoikeudet kuuluvat paitsi velvoittavaan normipohjaan myös niihin arvoihin, joille koko opetus perustuu. Ihmisoikeuskeskuksen mukaan: “ihmisoikeuskasvatusta on kaikki sellainen koulutus, kasvatus ja tiedotus, joka tähtää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien maailmanlaajuiseen kunnioitukseen, ja joka siten ehkäisee ihmisoikeusloukkauksia.” Viime OPS -kierroksella ihmisoikeuskasvatukseen liittyvä aines lisääntyi myös uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä.

Kunnioittaaksemme YK:n päivää ja ekumeenista vastuuviikkoa nostammekin esiin tämän vuoden Kerro minulle tarina –materiaalistamme ihmisoikeuskasvatusta varten luodun tehtävän. Siihen liittyvä kertomus on herättänyt vilkasta ja innostunutta keskustelua vastikään alkaneella koulutuskiertueellamme ja iloitsemme voidessamme jakaa jotain yhteisistä pohdinnoista näin laajemmallekin yleisölle.

Nuori kaukaisesta maasta –tarina ja siihen liittyvä työskentely on alkujaan lähtöisin moninaisuus-oivallus-dialogi eli MOD-koulutuskokonaisuudesta. MOD-toiminta tähtää yhdenvertaisuuden edistämiseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kertomuksen taustalla vaikuttavat useamman ihmisen oikeat elämäntarinat, mutta se on kirjoitettu mahdollisimman avoimeen muotoon. Päähenkilöstä käy esimerkiksi ilmi, että hän on turvapaikanhakija, mutta tarina ei kerro hänen sukupuoltaan, lähtömaataan tai ikäänsä - häneen viitataan vain sanalla Nuori. Tämä haastaa pohtimaan, millaisilla oletuksilla ja mielikuvilla täytämme tarinan aukot. Mitä sukupuolta edustaa lyhytsanainen viranomainen, entä empaattinen kanssamatkustaja - tai tämän puoliso? Muuttuisiko suhtautumisemme päähenkilöön, jos hänen kotimaansa olisikin jokin muu, kuin mitä kuvittelimme? Mistä ovatkaan peräisin ne ennakkoasetelmat, joilla mielessämme kertomusta täydennämme?

Materiaalin pohdintakysymykset tuovat myös näkyväksi tosielämän moraalisten valintatilanteiden moninaisuuden ja haastavuuden. Miksi meidän on vaikeaa toimia oikein, vaikka tietäisimme mikä on oikein? Kun omaa näkökulmaa vaihtaa, ei ratkaisu olekaan niin helppo, kuin aluksi saattaisi olettaa.

Kertomus muotona tuo ihmisoikeuskysymykset ja -ongelmat lähemmäs oppijoita ja monesti uutistekstejä helpommin ymmärrettäväksi. Tarina herättää myös tunteet mukaan oppimisprosessiin ja virittää empatiaan eri tavalla kuin esimerkiksi tietotekstin opiskelu. Kertomuksesta keskustelu ja sen havaitseminen, että eri asiat ja henkilöt koskettavat eri tavoin kuulijoita, on avartavaa ja lisää ymmärrystä. Näin asia painuu mieleenkin voimakkaammin. Parhaimmillaan kertomuksesta ja siihen liittyvästä työskentelystä käynnistyvä sisäinen prosessi johtaa vaikuttamisen haluun ja yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen.

Tutustu siis Nuori kaukaisesta maasta -materiaaliimme ja katso voisiko se palvella sinun oppilaitasi tai opiskelijoitasi ihmisoikeusteeman äärellä. Mikäli innostut kerronnan maailman hyödyntämisestä laajemminkin oppimisen ja eettisyyden tukena, tule ihmeessä mukaan maksuttomalle Kerro minulle tarina -koulutuskiertueellemme.

Antoisaa vastuuviikkoa ja YK:n päivää toivottaen,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Opetushallituksen sivuilla on julkaistu vastikään laaja materiaalivaranto liittyen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen, johon tutustumista suosittelen myös lämpimästi.

Mitä sinä haluaisit kertoa uskonnon opetuksesta?

Hei kollega,

tiedäthän sen tunteen, kun julkisuudessa kerrotaan tarinaa työstäsi ja ammatistasi, muttet tunnista sitä kertomusta lainkaan? Aivan. Sen kokemuksen äärellä olemme taas olleet useamman kerran seuratessamme lähiaikojen julkista keskustelua. Koulujen uskonnon opetusta koskien on edelleen liikkeellä mitä ihmeellisimpiä mielikuvia ja käsityksiä. Mitäs jos otettaisiin vähän tilaa haltuun omilla kertomuksillamme ja ajanmukaisella tiedolla?

Uskonto oppiaineena tarjoaa välttämättömiä taitoja maailmankansalaiselle. Tänä päivänä uskonnon sisältö avautuu koko maailmaan jo perusopetuksen alaluokilla, kun tunneilla perehdytään erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse muistan omalta kouluajaltani syttyneeni ussan tunneilla roihuun juuri tämän aihepiirin laajenemisen myötä, joka silloin aammoin tapahtui yläasteelle siirryttäessä. Opetussuunnitelmat ovat sittemmin moneen kertaan uudistuneet ja vastaavat nykyisellään erinomaisesti globaalin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Oma roihuni ei kerran sytyttyään koskaan laantunutkaan. Se kantoi yläasteelta lukioon ja sittemmin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen laitokselle. On valtava etuoikeus saada tehdä työtä sellaisten teemojen parissa, joista voi oppia aina vain uutta itsekin, edistäen lasten ja nuorten kanssa taitoja, joita pitää elintärkeinä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa toimimiselle.

Uusimpien opetussuunnitelmien mukaan yksi uskonnonopetuksen keskeisistä tehtävistä on kehittää valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin. Tähän liittyy oleellisesti myös kasvanut ihmisoikeuksiin liittyvä aines uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Lisäksi uskontojen moninaisuuden rinnalle on noussut opetussuunnitelman tasolle eksplisiittisesti myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus. Ilolla on tervehditty tätä alati lisääntyvää painotusta uskontojen ja katsomusten elettyihin muotoihin. Uskonto kulttuurisena ja yhteiskunnallisena oppiaineena sisältää myös vahvan eettisen orientaation.

Linnea ja Loviisa työstävät kuoleman teemaa Hugo
Simbergin teoksen pohjalta. Kuva: Aura Kotkavirta

Mitäpä jos me uskonnon opettajat, jotka näemme tämän päivän uskonnon opetuksen arvokkaana ja tärkeänä välineenä katsomustietoisuuden ja uskontolukutaitojen edistämisessä, laittaisimme omat kertomuksemme mukaan keskusteluun ja avaisimme sitä, mitä uskonnon tunneilla tapahtuu juuri tänään? Mitäpä jos jonain päivänä julkisuudessa uskonnon oppiaineesta esitetyt mielikuvat vastaisivatkin Opetushallituksen opetussuunnitelmassa määrittämiä ja opetuksessa toteutuvia mainioita yleissivistäviä sisältöjä?

Jos koit kutkutuksen tai tutinan rinnassasi, liity tähän iloon kanssamme hashtagilla  #ussatänään ja postaa somessa omia merkityksellisiä uskonnon tuntien sisältöjä, toimintaa ja tapahtumia. Kerrotaan yhdessä tarinaa siitä, mitä ussan opetus on tänä päivänä!

Iloiten siitä, miten laadukasta uskonnon opetus on Suomessa jo nyt,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Maksuton koulutuskiertueemme käsittelee tänä lukuvuonna juuri kertomusten voimaa ja mahdollisuuksia opetuksessa. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan ensi kuussa alkavalle kiertueelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 

Kerro minulle tarina –opetusmateriaalit maksutta verkossa