Katsomustietoisuus on koko koulun asia - edistetään sitä yhdessä!

 

Tämän vuoden koulutusteema Uskonnonopetus.fi:ssa on on ollut katsomustietoisuus ja sen edistäminen. Koulutuksen otsikko, Katsomustietoinen? herättelee kysymysmerkkinsä avulla pohtimaan, mistä on kyse ja olenko minä katsomustietoinen. Tutkitaanpa tätä hieman tarkemmin.

Katsomus löytyy jokaiselta

Kaikilla on katsomus. Tämä on ollut yksi koulutuksen ydinteemoista. Uskonnoton, uskonnollinen tai jotain siltä väliltä. Katsomus sisältää ihmisen perusolettamukset maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Katsomus vastaa myös arvoja ja merkityksiä rakentaviin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus ja mitä ihminen pitää tärkeänä ja arvokkaana. Katsomusta täytyy rakentaa itse, sitä ei voi omaksua kirjoista tai naputella hakukoneen hakukenttään. Katsomus rakennetaan kriittisesti reflektoiden siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, jossa ihminen kasvaa ja elää. Mitä tietoisempi ihminen on itseään määrittävistä kulttuurisista ja katsomuksellisista rakenteista, sitä paremmin hän pystyy näitä analysoimaan ja arvioimaan ja mahdollisesti myös muuttamaan.

Katsomustietoinen hahmottaa kaiken tämän. Hän ymmärtää, että katsomuksilla on tärkeä merkitys myös oppimisen ja erilaisuuden kohtaamisen teemoissa. Siksi katsomustietoisuus on vahvasti myös kasvatuksen ja pedagogiikan asia. 

Tapauskeskustelu antaa valmiuksia käydä dialogia

Aihepiiriä on koulutuksessa lähestytty eri näkökulmista, sillä näinkin abstrakti teema tarvitsee konkreettisia välineitä. Yksi näistä on Helsingin yliopiston Uskallus-hankkeen tapauskeskustelumenetelmä. Siinä lähdetään purkamaan erilaisia katsomuksiin liittyviä tilanteita kysyen ja keskustellen valmiin kaavan mukaan. Näin oppilailla on jokin runko johon tukeutua, jos keskustelu meinaa tyrehtyä tai ohjautua sivuraiteille. Tärkeää tapauskeskustelussa on myös se, että päästään puhumaan katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä turvallisesti, ilman että kenenkään tarvitsee jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Silti työskentely antaa välineitä kohdata vastaavia tilanteita myös omassa elämässä ja kehittää dialogi- ja empatiataitoja - molemmat niistä ovat aivan katsomustietoisuuden ytimessä. 

Kohdataan tilanteet tapaus kerrallaan

Itse pidän tässä menetelmässä myös siitä, että asioita lähestytään tapaus kerrallaan, ilman että tehdään kaikkia katsomuksia koskevia yleistyksiä. Näinhän tilanne on päiväkodin ja koulun arjessakin. Ei ole mitään käsikirjaa, josta voisi katsoa oikean toimintamallin kun uskontoihin ja katsomuksiin jollain tapaa liittyvä tilanne tulee eteen. Tottakai on perustavaa laatua olevia arvoja ja periaatteita, kuten yhdenvertaisuus, positivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus, lapsen oikeudet sekä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat. Mutta silti jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja sen joutuu ratkaisemaan yleensä nopeasti, miettien mikä on lapsen etu, miten huomioidaan vanhempien arvopohja ja mikä toisaalta on koko ryhmää parhaiten palveleva toimitnamalli. Kun näitä tilanteita on 'harjoitellut' tämän työskentelyn myötä etukäteen, ei ehkä varsinaisen tilanteen tullen ole ihan niin yksin toiveiden ja normien ristipaineessa. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan menetelmään ja materiaaleihin. 

Katsomustietoinen yhteisö

Katsomustietoisuudessa on tärkeää huomata, ettei se ole yksinomaan yksilön -oppilaan tai opettajan - asia. Se on mitä suurimmissa määrin myös yhteisön - päiväkodin tai koulun -asia, sillä yhteisössä luodaan yleinen toimintakulttuuri myös suhteessa eri uskontoihin ja katsomuksiin. Saavatko ne näkyä arjessa vai viestitäänkö vähintään piiloisesti, että parempi kun eivät tulisi esille ja pysyisivät kotona? Entäs käytetyt opetusmateriaalit, ovatko ne tarpeeksi monipuolisia, jotta koko ryhmä löytää jotain tuttua ja samastuttavaa vai näyttäytyykö oma katsomus vieraana ja stereotyypppisenä? Jäävätkö tietyt katsomusperinteet tyystin näkymättömiin? Entäs yhteisön yhteiset juhlat, ovatko ne aidosti yhteisöä rakentavia ja sellaisia, että erilaiset katsomukset ovat osa niitä vai pyritäänkö rakentamaan näennäisneutraalia juhlaperinnettä, joka ei täytä enää perinteen määritelmää eikä näin ollen tunnu omalta enää kenellekään?

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin koulutuksessa. Osallistujien palaute oli erittäin positiivista, koettiin että koulutus herätti ajatuksia, pisti pohtimaan omia toimintamalleja ja kutsui myös ideoimaan uusia, eri katsomukset paremmin huomioivia käytäneitä. Monet kokivat myös saavansa välineitä oman katsomuksen ja mielikuvien työstöön esimerkiksi kuvatyöskentelyiden avulla.

Maksuttomat Katsomustietoinen? -materiaalit ja lisätietoa aiheesta löydät materiaalipankistamme.

Koulutuksia keväällä 2021

Vaikka Katsomustietoinen? -verkkokoutulukset ovat tältä keväältä ohi, tarjolla on vielä pari muuta, erittäin suosittua koulutusta, jotka osaltaa myös tukevat katsomustietoisuutta.

Kuvien pedagogiseen käyttöön ja kulttuuriseen lukutaitoon antaa eväitä Lue kuvaa - koulutus 16.3.2021. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/luekuvaa/

Dialogisuuden edistämiseen ja kunnioittavaan kohtaamiseen keskittyy taas Dialogitaitaja- koulutus 17.4.2021. Erityisen pidettyjä ovat olleet keskustelun ylläpitoa ja vaikeistakin teemoista puhumista kannustavat, verkosta löytyvät keskustelukortit, joita koulutuksessa hyödynnetään. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/dialogitaitaja/

Kiitos kaikille koulutuksiin osallistuneille, on ollut ilo pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä tämän teeman äärellä. 

Voimia ja valoa kevääseen sekä iloa tärkeään työhönne toivottaa,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

Kuvatyöskentelyjä katsomusten ja suomalaisen juhlakulttuurin käsittelyyn

 

Kuva: Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.

Mitä oheinen kuva sinussa herättää? Mihin asioihin sinun kokemusmaailmassasi se tarttuu? Miltä se tuntuu? 

Kuva on vahva viestinnän väline. Kuvat herättävät tunteita ja muokkaavat asenteita. Kuvien avulla voi rakentaa osallisuutta ja vahvistaa itseluottamusta tai sulkea ulos ja mitätöidä. 

 

Tästä blogista saat työskentelyvinkin katsomustietoiseen kuvien käyttöön. Tavoitteena on saada aikaan keskustelua katsomuksiin liittyvistä teemoista, pohtia miten kuvat välittävät arvoja ja uskomuksia sekä oppia huomaamaan, miten oma henkilöhistoria ja ympäröivästä kulttuurinen konteksti muokkaavat tulkintoja. Tehtävä liittyy tapakulttuuriin ja juhlaperinteisiin, joka on keskeinen teema sekä uskonnon että elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmassa. Jos opetat jotain muuta kuin kristillistä uskontoa, voit halutessasi vaihtaa katsottavia kuvia. Kuvatyöskentely toimii myös muiden kuvien ja aiheiden kanssa.

Jos kiinnostuit teemasta, tervetuloa hakemaan lisää ideoita maksuttomasta Katsomustietoinen? -verkkokoulutuksestamme tiistaina 9.2. klo 12.30-16.

 

Mikään kuva ei itsessään ole opetukseen sopimaton, vaan kyse on siitä miten ja millaisessa kontekstissa kuvat esitetään ja miten niitä käsitellään. Jos emme koskaan näe kuvia, joihon voisimme samaistua tai jos vaikkapa uskonnollinen tai kulttuurinen taustamme tai seksuaalinen suuntautumisemme näyttäytyy ympäristön kuvissa voittopuolisesti negatiivisessa valossa, se vaikuttaa motivaatioomme ja itseluottamukseemme. Rikas ja monipuolinen kuvakulttuuri ja kuvien dialoginen lukeminen vahvistavat kaikkien osallisuutta ja kehittävät kriittistä kuvanlukutaitoa. 

 

Jotta kuvatyöskentely houkuttelisi itseilmaisuun ja erilaisiin näkökulmien esiin tuomiseen, on hyvä tarkastella ensin kuvaa ilman taustatietoa siitä. Tässä vaiheessa on tärkeää tehdä oppilaille selväksi, että oikeita tai vääriä vastauksia ei ole vaan tarkoitus on tutkia kuvaa ja sitä, mitä oppilaat siinä näkevät. Tämä jälkeen voidaan siirtyä tiedollisempaan tarkasteluun.  Opettajalla on hyvä olla perustieto kuvasta, esimerkiksi keitä kuvan henkilöt ovat, mitä kuvassa olevat esineet ovat, milloin kuva on otettu ja minkälaiseen tilanteeseen se liittyy. Tässä ohjeistuksessa on hieman taustatietoa joistakin kuviin liittyvistä teemoista.Työskentelyä voi ohjata muihinkin teemoihin.

Tehtävä: Juhlaperinteitä suomalaisissa kouluissa eri aikakausina

 

1. Tarkastellaan kuvaa ja sen herättämiä tulkintoja. Oheiset kysymykset liittyvät Visual Thinking Strategy -menetelmään. Niiden tarkoitus on pitää keskustelu kiinni kuvassa ja saada uusia näkökulmia siihen. Katsokaa kuvia ja pohtikaa seuraavia kysymyksiä:

a) Mitä kuvassa on?

b) Mikä kuvassa saa sinut sanomaan näin?

b) Mitä muuta kuvasta voi löytää?

 

2. Kiinnitetään kuva sen historialliseen ja katsomukselliseen kontekstiin. Tämä voi tapahtua siten, että opettaja kertoo kuvien taustoista, tai oppilaita voi ohjata itsenäiseen tiedon hakuun jostain heitä kiinnostavasta asiasta. Opettajan on hyvä kuitenkin kertoa ainakin se, mistä kuva on otettu. 

 

3. Ohjataan oppilaat tekemään jonkinlainen oma tuotos. Jos teette kuvallisia tuotoksia, voitte koota niistä näyttelyn. Näitä kuvia voidaan taas tarkastella käyttämällä kohdan 1. kysymyksiä. Usein oppilaat valitsevat jotain itselle läheisiä juhlia ja näin myös luokan erilaiset uskonnolliset ja kulttuuriset perinteet saavat tulla näkyväksi. Lapsen ja nuoren tulee kuitenkin voida itse valita, tuoko omaa taustaansa näkyväksi vai ei, tai jos tuo, niin miten paljon. Tämän takia on tärkeää pitää tuottamistehtävä riittävän avoimena ja kertoa oppilaille, että heidän työnsä tulevat näkyville yhteiseen näyttelyyn. Tässä muutama esimerkki mahdollisista tehtävistä.

 

Alakoulu

 

Alaluokat: Valitse joku juhla. Mitä asioita siihen kuuluu? Kysy läheisiltä aikuisilta miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Piirrä kuva tai kirjoita tarina.

Yläluokat: Valitse joku juhla. Etsi siitä siitä tietoa. Kysy myös läheisiltä aikuisilta, miten heidän lapsuudessaan juhlaa on vietetty. Mitä uskonnollisia elementtejä siihen on liittynyt? Tee joku tuotos, joka kertoo valitsemastasi juhlasta.  

Yläkoulu

 

Ota selvää itsenäisyyspäivään ja jouluun liittyvistä historiasta ja perinteistä. Valitse jokin teema, joka sinua kiinnostaa ja tee siitä jokin tuotos.    

 

Lukio

 

a) Suunnitelkaa kouluunne juhla, jossa erilaiset uskonnolliset ja ei-uskonnolliset perinteet saavat näkyä ja jossa kunnioitetaan osallistujien uskonnonvapautta. Seuraavat verkkosivut voivat olla avuksi:

 

Rissanen I. (2020) Monikatsomuksellisten koulujen juhlakulttuuri. Katsomukset.fi. Viitattu 8.1.2021 

Ohje uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä sekä uskonnollisista tilaisuuksista lukiossa. Opetushallitus. Viitattu 8.1.2021 

 

Tietoa kuvista (kuvat ja taustatieto saatavilla myös vapaasti muokattavassa PP-esityksessä)

Kuva: Itsenäisyyspäivän juhlat Pihlajamäen ala-asteella. Myllykoski Piia 2017. Museovirasto. CC BY 4.0.

 

On alkamassa itsenäisyysjuhla Pihlajamäen koulun juhlasalissa. Juhlan punaisena lankana on Suomi -neidon elinkaari ja esityksissä matkataan itsenäisen Suomen historian läpi tanssi-, musiikki- ja videoesitysten avulla. Kuva on vahva symbolinen viesti yhteisen, kulttuurirajat ylittävät toivon ja rauhan rakentamisesta. Se tiivistää oman aikamme eettisiä tuntoja koulun merkityksestä toiveikkaan tulevaisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä. Lintuun liittyy monia symbolisia merkityksiä. Linnuilla on poikkeuksellinen kyky liikkua erilaisissa elementeissä: ilmassa, maalla ja vedessä. Lintu esiintyy eri kulttuureissa mm. toivon ja rauhan, muutoksen, syntymän ja kuoleman symbolina, sekä olentona, joka pystyy liikkumaan eri todellisuuksien välillä. Lisätietoa lintuun liittyvästä symboliikasta löydät interaktiivisesta aineistosta Bird - Symbols and Stories from Europe, Middle East and Ancient Egypt.

 

Kuva: Käpylän koulun joulujuhla. Pietinen 1932. Museovirasto CC BY 4.0.

Oheinen kuva 30-luvulta Helsingistä, Käpylän koulusta, on omana aikanaan välittänyt samoja toivon ja yhteenkuuluvuuden arvoja. Tyttö pitää sylissää Jeesus-lasta ja hänen takanaan enkeli laulaa. Joulu on alun perin kristillinen juhla, jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi. Raamatusta löytyvien kertomusten mukaan Jeesus-lapsi syntyi jouluna ja enkeli kertoi tästä iloisesta uutisesta ihmisille. Kertomus löytyy mm. Luukkaan evankeliumista luvusta 2.

 

1930-luvulla lähes kaikki suomalaiset kuuluivat johonkin kristilliseen kirkkokuntaan. Jeesus-lapsi ja enkeli kertoivat viestiä toivosta valtaosalle väestöstä ja rakensivat näin yhteisöllisyyttä. Ihan kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan tunteneet yhteenkuuluvuutta kristilliseen kuvastoon. Suomessa oli pieni määrä muihin uskontoihin kuuluvia, esimerkiksi jehovantodistajia, mormoneita sekä venäjältä muuttaneita juutalaisia ja muslimeita. Myös buddhalaisia ja hindulaisia vaikutteita esiintyi. Jo 1800-luvun puolella esiintyi liikehdintää uskonnonvapauden ja uskonnottomuuden puolesta. Vuonna 1923 säädetty uskonnonvapauslaki mahdollisti virallisesti myös muiden kuin kristillisten uskontojen harjoittamisen sekä uskontokuntiin kuulumattomuuden. (Lue lisää: Illman, Ketola, Latvio & Sohlberg (2017) Monien uskontojen ja katsomusten Suomi) 

Katso myös:

Lisää tietoa ja pedagogisia ideoita katsomustietoisuuteen liittyen

Ideoita kuvien käyttöön opetuksessa

Iloa kuvien katseluun toivottaa,

 

Essi Ikonen

Uskonnonopetus.fi

Juhlitaan yhdessä!

Syksy hiipii pikkuhiljaa. Illat pimenevät ja sää viilenee, sekä luonto sekä ihmiset valmistatuvat tulevaan talvikauteen. Arki voi tuntua loputtoman pitkältä.  Onneksi meillä on juhlia! Juhlien yksi merkitys on katkaista arkista aherrusta, kerätä ihmisiä yhteen ja herättää perinteet tähän päivään. Tästä blogista löydät kivan tavan juhlia valoa koko luokan voimin. Samalla edistät katsomustietoista opetusta. 

Monet juhlista liittyvät vuodenkierron taitekohtiin. Syksyllä juhlitaan sadonkorjuuta ja kiitetään maan antimista, sytytetään valot, kynttilät ja lyhdyt kun luonto kääntyy kohti pimeämpää aikaa ja siirrytään ulkoa enemmän suojaan ja sisälle. On aikaa kertomuksille, jotka liittävät ihmisiä perheen, suvun ja kulttuurin pitkään historiaan.

On tärkeää huomioida erilaiset kulttuuri- ja katsomustaustat ja näihin perinteisiin liittyvät juhlat. Ne tekevät näkyväksi luokassa ja lähiyhteisössä olevia erilaisia katsomuksia ja nostavat esiin myös yhteisiä piirteitä - ihmiset ovat jo aikojen alusta kokoontuneet yhteen syömään, muistelemaan ja iloitsemaan. 

On hyvä muistaa, että kaikille juhlat eivät merkitse vain iloisia asioita. Juhliin voi liittyä huonoja muistoja, yksinäisyyttä, taloudellisia haasteita ja ristiriitoja. Koulussa vietettävät juhlat voivat luoda uutta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlat ovat tärkeitä kaikille, katsomustaustasta riippumatta. Siksi koulussa vietettävissä juhlissa on hyvä huomioida erilaiset taustat, myös uskonnottomat juhlaperinteet. Jokaiselle on tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon.  

Pedagoginen vinkki: Oma lyhty

Tavoite: Luova ajattelun, geometrisen hahmottamisen ja katsomustietoisuuden lisääminen

Aika: 10 minuuttia

Tarvikkeet: Sakset, yksi A4-paperi

1. Annetaan jokaiselle oppilaalle tai parille valkoinen tai värillinen A4-paperi. Myös ns. suttupaperit käyvät hyvin.

2. Ohjeistetaan leikkaamaan paperi lyhyen sivun mukaisiin ohuisiin suikaleisiin. Nopeiten tämä käy taittamalla paperi ensin kahtia, sitten kahtia jne.

3. Annetaan ohjeeksi tehdä suikaleista oma lyhyt tuomaan valoa pimeään. Työ voidaan toteuttaa yksilö- tai parityönä.

4. Otetaan kuva valmiista töistä tai käydään kiertämässä luokassa ja ihailemassa muiden lyhtyjä.

5. Kuvat voidaan koota kuvakollaasiksi sähköiselle alustalle tai luokan seinälle.

6. Keskustellaan valon merkityksestä ihmisille yleensä (jaksaminen, työn teon mahdollistuminen jne.) sekä eri katsomuksissa ja niiden juhlissa (esim. kristinuskon adventti ja joulun aika, hindujen diwali, juutalaisten hanukka). 

 

Diwali

Diyas-lyhtyjä

(Pohjois-Intia ja Nepali), toiselta nimeltään deepavali (Intia eteläosat), on yksi tunnetuimmista hindulaiseen perinteeseen liittyvä juhla. Sanatarkasti Diwali tarkoitaa "riviä sytytettyjä lamppuja" ja tämän vuoksi Diwali tunnetaan valon juhlana. Juhlan teemana on hyvän voitto pahasta sekä tiedon ja valon tulo ihmisille. Diwalia juhlitaan viisi päivää ja monille hinduille se on uuden vuoden alun juhla. Juhlaan liittyy jännittäviä kertomuksia Rama-jumalan seikkailuista. Myös erilaisilla lyhdyillä ja valoilla on tärkeä rooli juhlinnassa. Diwalina koteihin, kauppoihin ja kaduille ripustetaan pieniä diyas-lyhtyjä.

 

Lucian päivä

Kuva: Claudia Gründer, Wikimedia. CC BY-SA 3.0

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta erityisesti suomenruotsalaisilla alueilla. Lucia on valontuoja (lat. lux = valo), jolla on yllään valkoinen asu, punainen vyö ja kynttiläkruunu. Hän kantaa kädessään kynttilää ja vierailee mm. vanhusten ja sairaiden luona tuomassa iloa. Alunperin Lucia-kertomukset ovat peräsisin Italiasta. Hänen kerrotaan kuolleen martyyrinä 300 -luvulla. Hän on sokeiden ja näkövammaisten suojelupyhimys katolilaisessa perinteessä. 

 

 Joulu

Kuva: Myriams-Photos. Pixabay.

Joulua vietetään kristillisessä perinteessa Jeesuksen syntymäjuhlana. Kerrotaan, että Jeesus-lapsi syntyi
yöllä ja kirkas tähti johdatti hänen luokseen paimenia ja itämaan tietäjiä. Jeesus-lapsi tuo mukanaan valon ja pelastuksen. Kristillisessä perinteessä joulua edeltää kuukauden mittainen adventin aika. Sitä juhlitaan sytyttämällä jokaisena adventtisunnuntaina yksi kynttilä lisää. Kun kynttilöitä palaa neljä, on aika juhlia Jeesuksen syntymää, joulua.

 

 

Hanukka 

Kuva: Robert Couse-Baker, Pxhere.

 Hanukka on juutalaiseen perinteeseen liittyvä juhla, jota vietetään marras-tammikuun välillä. Kertomusten mukaan juutalaisten temppeli Jerusalemissa oli häpäisty kapinan aikana. Kun juutalaliset saivat temppelin takaisin, he halusivat sytyttää tulen kynttelikköön. He löysivät vain pienen määrän öljyä. Tapahtui kuitenkin ihme ja tuo pieni määrä öljyä riitti siihen, että temppelin kynttelikkö paloi kahdeksan päivää. Yhdeksänhaarainen kynttelikkö sytytetään tämän ihmeen muistoksi.
  

 

Pimenevään syksyyn liittyy muitakin juhlia, joissa muistetaan edesmenneitä sukupolvia ja vietetään aikaa yhdessä. Näistä voidaan mainita Pyhäinpäivä, kekri, Samhain ja Halloween. Oiva tietopaketti aiheesta löytyy Ylen sivuilta.

Koulutuksiin mukaan!

Mm. näistä teemoista kuulet lisää Katsomustietoinen?-koulutuksissa, jotka ovat 6.10 ja 29.10.2020 klo:12.30-16 verkossa. Mukana on jo mukava joukko, mutta mukaan mahtuu vielä!

 

Juhlakalenteri

www.juhlakalenteri.fi -sivuston kalenterista voit seurata mitä eri katsomusperinteiden juhlia eri kuukausina vietetään. Kalenterista löytyy perustietoa juhlista, kuvia ja pedagogisia vinkkejä.

Valoisaa syksyä toivottaen,

Raili Keränen-Pantsu

Uskonnonopetus.fi

Tapauskeskustelun avulla opitaan puhumaan katsomuksista

Koulussa kaikkien tulisi voida kokea itsensä hyväksytyksi kokonaisena, oman taustansa ja vakaumuksensa kanssa. Elämän katsomuksellisen ulottuvuuden tiedostaminen ja huomioiminen on tässä keskeistä.Tänä lukuvuonna tarjoamme pedagogisia välineitä tämän tavoitteen toteuttamiseen.  

Tehtävät sopivat uskonnon- ja elämäkatsomustiedon tuntien lisäksi eri aineiden keskustelu- ja tunnetaitoharjoituksiin.

Katsomuksiin liittyvät kysymykset herättävät monenlaisia tunteita ja mielikuvia. Lisäksi niiden käsittelyyn voi liittyä epävarmuutta ja hämmennystä. Miten niistä voi, saa tai pitäisi puhua? Miten katsomukset saavat näkyä koulussa vai saavatko? Tuottavatko ne haasteita vai rikastavatko oppimista? 

 

Katsomustietoisuus on kykyä tiedostaa katsomusten merkitys osana ihmisen elämää; identiteettiä, oppimista ja arvoja. Katsomustietoisuuteen kuuluu myös katsomusten tuntemus, valmius dialogiin sekä kyky reflektoida omia käsityksiään ja niiden vaikutusta omaan ajatteluun ja toimintaan. Katsomustietoisuuden harjoittelu yhdessä auttaa kohtaamaan moninaisuutta ja antaa välineitä puhua katsomuksellisista kysymyksistä. 

 

Tapauskertomuksista katsomustietoisuutta

 

Uskallus -hankkeen tuottama tapauskeskustelumateriaali on loistava keskustelu- reflektiotyökalu, joka sopii niin luokkahuoneeseen kuin aikuisille. Lyhyet  tapauskertomukset tarjoavat turvallisen mahdollisuuden eläytyä toisen kokemukseen sekä pohtia omaa suhtautumista toisen ja omaan katsomukseen. Niistä on myös helppo rakentaa silta tiedollisiin kysymyksiin ja opetussuunnitelman sisältöihin. 

Materiaalissa on 11 autenttista tapauskertomusta sekä yksinkertaisuudessaan nerokas ja toimiva kysymyspatteristo:

1. Mitä tunteita sinulla herää tapauksesta?
2. Mitä tunteita tapauksen henkilöllä on?
3. Mitä haluaisitte kysyä henkilöiltä?

Lisäksi jokaiseen tapauksen yhteydessä on myös juuri tähän tapaukseen liittyviä kysymyksiä, jotka johdattavat oppilaita pohtimaan osallisuutta tukevia ratkaisuja tapauksiin. 

Tapauskertomusten tilalle on mahdollista sijoittaa myös kuvia. 

Menetelmä sopii loistavasti eri-ikäisille, sillä keskustelun abstraktiotaso määrittyy luontevasti ryhmäläisten tiedon ja kokemusten pohjalta. Nuorten ja aikuisten kanssa turvallisessa ryhmässä on myös mahdollista käyttää keskustelun pohjana ryhmäläisten omia tapauskertomuksia. 

Kiinnostuitko? Tule mukaan oppimaan lisää tapauskertomusten käytöstä ja katsomustietoisuudesta maksuttomassa verkkokoulutuksessa, jonka toteutamme yhdessä Uskallus-hankkeen kanssa!

Lisää katsomustietoisia materiaaleja sekä lisätietoa löydät materiaalipankistamme.

Katso myös Dialogikasvatus -sivuston aineistot kieli- kulttuuri- ja katsomustietoisen kasvatuksen tueksi.

Iloa opetukseen toivottaa,

Essi Ikonen

kouluttaja

Uskonnonopetus.fi  

 

Rakennetaan koulurauhaa katsomustietoisesti

Mukavaa alkavaa työkautta! 

Erikoista kevättä seurasi lämmin ja toivottavasti rentouttava kesä. Tulevan työkauden alkaessa on jälleen monta ajatusta mielessä siitä, mitä kaikkea tuleva syksy tuo tullessaa. Tietyt perusasiat kuitenkin pysyvät, ja yksi niistä on oppilaan oikeus kaikilta osin turvalliseen oppimisympäristöön. 

Koulurauha julistetaan 19.8.2020. Tämän vuoden teemana koulurauhassa on yhdenvertaisuus: Kaikki ovat samanarvoisia taustastaan tai ominaisuuksistaan riippumatta. Koulussa jokainen saa olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. 

Katsomus, eli yksilön uskomukset siitä mistä maailma koostuu, miten voimme saada tietoa sekä mikä on tärkeää ja arvokasta, on keskeinen osa ihmisenä olemista. Kun ihmisiltä kysytään, mitä omana itsenä oleminen merkitsee, he yleensä kertovat asioita, jotka liittyvät elämän katsomukselliseen ulottuvuuteen. Katsomusten tiedostaminen ja huomiointi onkin yksi tärkeä osa-alue tasavertaisuuden toteutumisessa. 

Haluamme auttaa opettajia huomioimaan erilaiset katsomukset ja niiden merkityksen laaja-alaisesti. Tämä lukuvuoden teemana meillä Uskonnonopetus.fi:ssä onkin Katsomustietoisuus. 

Yhdessä yhteistyökumppaneidemme Helsingin yliopiston Uskallus -hankkeen sekä Kulttuurifoorumi Fokus ry:n kanssa olemme valmistelleet opettajille pedagogisia välineitä, koulutusta ja tietoa katsomustietoisuuden edistämiseksi. 

Lue lisää aiheesta materiaalipankissamme. 

Elokuun katsomustietoinen pedagoginen vinkki suuntautuu koulurauhan julistuksen päivään. 

Rauhan symbolit

Alakoulu:

• Valitse yksi rauhan symboli (valmis pohja tulostettavaksi) tai piirrä oma.
• Väritä symboli ja kirjoita sen alle mitkä asiat voisivat tuoda rauhaa meidän luokkaan.
• Kootaan symbolit yhteiseksi tauluksi luokan seinälle tai luokan nettisivuille ja keskustellaan yhdessä, miten jokainen voi omalta osaltaan edistää rauhaa ja hyväksymistä luokassa.

Alakoulun yläluokat/yläkoulu/lukio

Etsikää tietoa rauhan symboleista: 

• Mihin kulttuureihin ja uskontoihin tai katsomuksiin ne liittyvät? 
• Minkälaisia merkityksiä niillä on? 
• Tee kantaaottava juliste rauhan puolesta. Voit hyödyntää löytämiäsi symboleita tai keksiä oman. 

Ohje kantaaottavan julisteen tekemiseen Zine -tekniikalla. 

 

Iloisin terveisin,

Uskonnonpedagogiset kouluttajat Essi Ikonen ja Raili Keränen-Pantsu

 

Yliopistohankkeilta uusia katsomusteemaisia materiaaleja koulujen käyttöön

Onko koulullanne pohdittu, miten järjestää aidosti monikatsomuksellinen, kaikkien yhteinen juhla? Tai oletko pähkäillyt, miten saisit elävöitettyä kirkkohistorian kertausta ja kenties vahvistettua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa opetuksessasi? Mietitkö, mistä löytäisit hyviä virikekuvia esimerkiksi oppituntien aloituksiin?

Meillä on ollut ilo tehdä jo pidempään yhteistyötä useamman katsomusopetusta, katsomuksia kouluissa tai laajemmin yhteiskunnassa tutkivan yliopistohankkeen kanssa. Tehtävänämmme on ollut muun muassa sen pohtiminen osaltamme, miten Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen rahoittamien hankkeiden tutkimustuloksia ja käytännön työtä varten tuotettua materiaalia voitaisiin paremmin saada opettajien ynnä muiden koulussa työskentelevien saataville. Eräänlainen

Onnelliset kouluttajat Educan jälkeen.

tähänastinen huipennus yhteistyössä koitti tammikuisilla Educa-messuilla, jossa yhdistimme voimamme yliopistohankkeiden ja Suomen uskonnonopettajain liiton kanssa viestillä: Katsomus- ja kulttuuritietoinen? Palstallamme Synsygus-lehdessä oli myös taannoin artikkeli koskien hankkeita ja niiden antia opettajan näkökulmasta, löydät jutun numerosta 1 / 2020.

Moni mainituista yliopistohankkeista tulee päätökseen tämän vuoden aikana, niinpä useammista on jo alkanut tihkua kiinnostavia maistiaisia koulukäyttöön valmistuvista materiaaleista. Osa liittyy suoraan katsomusaineiden opetukseen, osa taas katsomusten asemaan ja merkitykseen laajemmin kouluyhteisöissä ja yhteiskunnassa. Materiaaleja saattoi saada omakseen käsin kosketeltavassa muodossa Educa-ständimme onnenpyörästä ja tässä alla linkkaan niitä sähköisessä muodossa lukijoidemme iloksi! Kannattaa laittaa vinkatut hankkeet seurantaan, sillä moni niistä julkaisee laajemmin myöhemmin tänä vuonna.

Keskusteluopas katsomuksellisiin kysymyksiin ja keväinen juhlavinkki

Katsomuksiin liittyvät kysymykset puhuttavat kouluissa. Tämän voi huomata helposti esimerkiksi aina uudelleen mediassakin esiin nousevasta koulun juhlia ja mahdollisia uskonnollisia tilaisuuksia koskevasta keskustelusta tai vaikkapa siitä, miten kouluissa punnitaan oppilaiden mahdollista oikeutta saada katsomuksensa perusteella vapautus jonkin aineen opetuksesta tai siihen liittyvästä yksittäisestä oppisisällöstä. Mutta miten voisimme aidosti toimia näissä tilanteissa kestävästi ja vastuullisesti, ihmisoikeuksia kunnioittaen ja omaa kulttuurista tietopohjaamme alati reflektoiden ja kartuttaen? Ja olisiko meillä hyviä keinoja edistää näiden kysymyksien kohdalla laadukasta ja erilaisia vakaumuksia kunnioittavampaa keskustelua kouluyhteisössämme?

KuKaS – Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä -hankkeessa on kehitetty opas, jonka avulla voi järjestää opettajien kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyttä edistäviä tapauskeskustelutyöpajoja. Opas ohjeistaa selkeästi ja sisältää esimerkkitapaukset sekä monistepohjan keskustelun tueksi.

KuTiMat - Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulu arkea ja käytänteitä -hankkeen osiossa Katsomustietoinen koulu julkaistiin vastikään monikatsomuksellinen juhlavinkki. Sen avulla voi järjestää koko koulun yhteisen monikatsomuksellisen juhlan eri kulttuurien ja katsomusten keväisiin juhliin liittyen. Ohje voi toimia myös pohjana esimerkiksi mahdollista pääsiäiskirkkoa korvaavalle uskonnottomalle tilaisuudelle. Hanke julkaisee myöhemmin lisää materiaalia monikatsomuksellisen koulun tarpeisiin.

Monipuolisia materiaaleja ja näkökulmia katsomusaineiden opetukseen

UsKaLluS – Uskonnot, katsomukset ja osallisuus -hankkeessa on muodostettu moninainen kehittäjäopettajatiimi, joka tutkimustietoon pohjautuen tekee oppimateriaaleja katsomusaineita varten eri kouluasteille. Erilaisia oppimismentelmiä hyödyntävien harjoitusten on tarkoitus palvellla katsomuksiin liittyvien kysymysten turvallista keskusteluttamista oppitunneilla sekä luonnollisesti katsomusaineiden eri sisältöjen oppimista. Ensimmäinen harjoitus on jo julkaistu, Kuka on kristitty? materiaali tarjoaa draamallisen menetelmän kirkkohistorian kertaukseen ja kiinnittää samalla oppijoiden huomion valtakysymyksiin.

Katsomukset.fi -sivusto sometileineen tarjoaa paljon käyttökelpoista, tutkimuspohjaista materiaalia katsomusaineiden opetukseen molemmilla kotimaisilla kielillä. Sivustolta löytyvässä blogissa julkaistaan yleistajuisia tekstejä, joiden viimeaikaisina teemoina on ollut muun muassa nuorten aikuisten elämänkatsomukset sekä uskonto ja ympäristöteema. Instagramissa @katsomukset julkaisee uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia, joiden yhteydessä on aina lyhyt informatiivinen teksti kuvan sisällöstä.

Katsomukset julkaisee Instagramissa uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia.

KUPERA – Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus -hanke valmisteli vuoden alussa avatun uuden dialogikasvatus.fi -verkkoportaalin, johon on koottu teemaan liittyviä olemassa olevia koulumateriaaleja sekä tietoa ajankohtaisista koulutuksista. Portaalia ylläpitää jatkossa Kulttuurifoorumi FOKUS ry, joka tunnetaan muun muassa kulttuurisesti moninaisesta juhlakalenterista sekä YK:n uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärrysviikon koordinoinnista.

KUPERA-hanke julkistin lisäksi maaliskuun 1. päivä kaikille avoimen ja maksuttoman MOOC-verkkokurssin Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus. Kurssi löytyy myös Helsingin yliopiston mooc.helsinki.fi kurssihakemiston kautta. Kurssilla on materiaaleina muun muassa asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden videopuheenvuoroja sekä yleistajuisia artikkeleita.

Tampereella ja Jyväskylässä yleisölle avoimia tilaisuuksia katsomuksiin ja kouluun liittyen

Monitieteinen Argumenta: Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa -hanke järjestää Tampereella 23. - 24.4. tilaisuuden otsikolla Uskontolukutaito ja koulu ja Joensuussa 13. - 14.10. tilaisuuden Uskonnonopetuksen mallit meillä ja muualla. Tilaisuuksista  myös streamataan vähintään yksi osio, joka löytyy myöhemmin tallenteena. Lue lisää hankkeesta ja sen tilaisuuksista täältä.

FOKUS ry:n ja Uskonnonopetus.fi:n
henkilöstö innostuneina :-)

Yhteistyömme yliopistohankkeiden kanssa jatkuu edelleen muun muassa siten, että tänä vuonna julkaistavista materiaaleista osa tulee käyttöön tulevan lukuvuoden koulutuskiertueellamme Dialogissa ympäristön kanssa. Tässä yhteydessä ympäristö merkitsee sekä välitöntä luonnonympäristöä että ympäröivää yhteisöä ja toteutamme kiertueen yhteistyössä Kulttuurifoorumi FOKUS ry:n kanssa. Seuraa tiedotustamme somekanavissa, uutiskirjeessä ja täällä blogissa, niin pysyt parhaiten kärryillä suunnitelmiemme etenemisestä ja aikanaan siitä, miten voit ilmoittautua mukaan koulutuksiin!

Aurinkoista alkavaa kevättä toivottaen,
Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

Mitä sinä haluaisit kertoa uskonnon opetuksesta?

Hei kollega,

tiedäthän sen tunteen, kun julkisuudessa kerrotaan tarinaa työstäsi ja ammatistasi, muttet tunnista sitä kertomusta lainkaan? Aivan. Sen kokemuksen äärellä olemme taas olleet useamman kerran seuratessamme lähiaikojen julkista keskustelua. Koulujen uskonnon opetusta koskien on edelleen liikkeellä mitä ihmeellisimpiä mielikuvia ja käsityksiä. Mitäs jos otettaisiin vähän tilaa haltuun omilla kertomuksillamme ja ajanmukaisella tiedolla?

Uskonto oppiaineena tarjoaa välttämättömiä taitoja maailmankansalaiselle. Tänä päivänä uskonnon sisältö avautuu koko maailmaan jo perusopetuksen alaluokilla, kun tunneilla perehdytään erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin varhaisesta vaiheesta lähtien. Itse muistan omalta kouluajaltani syttyneeni ussan tunneilla roihuun juuri tämän aihepiirin laajenemisen myötä, joka silloin aammoin tapahtui yläasteelle siirryttäessä. Opetussuunnitelmat ovat sittemmin moneen kertaan uudistuneet ja vastaavat nykyisellään erinomaisesti globaalin yhteiskuntamme tarpeisiin.

Oma roihuni ei kerran sytyttyään koskaan laantunutkaan. Se kantoi yläasteelta lukioon ja sittemmin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan ja uskontotieteen laitokselle. On valtava etuoikeus saada tehdä työtä sellaisten teemojen parissa, joista voi oppia aina vain uutta itsekin, edistäen lasten ja nuorten kanssa taitoja, joita pitää elintärkeinä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa toimimiselle.

Uusimpien opetussuunnitelmien mukaan yksi uskonnonopetuksen keskeisistä tehtävistä on kehittää valmiuksia uskontojen ja katsomusten dialogiin. Tähän liittyy oleellisesti myös kasvanut ihmisoikeuksiin liittyvä aines uskonnonopetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Lisäksi uskontojen moninaisuuden rinnalle on noussut opetussuunnitelman tasolle eksplisiittisesti myös uskontojen sisäinen monimuotoisuus. Ilolla on tervehditty tätä alati lisääntyvää painotusta uskontojen ja katsomusten elettyihin muotoihin. Uskonto kulttuurisena ja yhteiskunnallisena oppiaineena sisältää myös vahvan eettisen orientaation.

Linnea ja Loviisa työstävät kuoleman teemaa Hugo
Simbergin teoksen pohjalta. Kuva: Aura Kotkavirta

Mitäpä jos me uskonnon opettajat, jotka näemme tämän päivän uskonnon opetuksen arvokkaana ja tärkeänä välineenä katsomustietoisuuden ja uskontolukutaitojen edistämisessä, laittaisimme omat kertomuksemme mukaan keskusteluun ja avaisimme sitä, mitä uskonnon tunneilla tapahtuu juuri tänään? Mitäpä jos jonain päivänä julkisuudessa uskonnon oppiaineesta esitetyt mielikuvat vastaisivatkin Opetushallituksen opetussuunnitelmassa määrittämiä ja opetuksessa toteutuvia mainioita yleissivistäviä sisältöjä?

Jos koit kutkutuksen tai tutinan rinnassasi, liity tähän iloon kanssamme hashtagilla  #ussatänään ja postaa somessa omia merkityksellisiä uskonnon tuntien sisältöjä, toimintaa ja tapahtumia. Kerrotaan yhdessä tarinaa siitä, mitä ussan opetus on tänä päivänä!

Iloiten siitä, miten laadukasta uskonnon opetus on Suomessa jo nyt,

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Maksuton koulutuskiertueemme käsittelee tänä lukuvuonna juuri kertomusten voimaa ja mahdollisuuksia opetuksessa. Vielä ehdit ilmoittautua mukaan ensi kuussa alkavalle kiertueelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan 

Kerro minulle tarina –opetusmateriaalit maksutta verkossa 

Uskonnollisten tilojen BINGO

Tulosta 9 eri bingoalustaa verkosta

Kevään viimeisten uskonnontuntien koittaessa voi virkistää muistia tai oppia ihan uutta pelaamalla vaikka bingoa uskonnollisista tiloista. Tähän materiaaliin on kasattu esineistöä kolmesta eri uskonnollisesta tilasta: Luterilaisesta kirkosta, moskeijasta ja ortodoksisesta kirkosta.

Miten pelata uskonnollisten tilojen bingoa? 

1. Tulosta bingoalustat 2-3 hengen ryhmille ja leikkaa ne 3 x 3 kuvan alustoiksi katkoviivan yläpuolelta. Anna alustoja yksi per ryhmä. 

2. Leikkaa sivujen alareunasta esineet yksittäisiksi korteiksi leikkausviivan alta bingon vetäjälle. 

4. Bingon vetäjä nostaa yhden kortin kerrallaan näkyville. Kun ryhmän alustalta löytyy vastaava kuva, he merkitsevät sen joko rastilla tai hyödyntämällä tilapoletteja.

5. Tavoitteena on saada kolme esinettä samaan suoraan linjaan pystyyn, vaakaan tai vinoon. Samalla mietitään ryhmän kesken tai parina kyseisen esineen nimi ja se uskonnollinen tila, jossa esineen voi nähdä (Luterilainen kirkko, moskeija tai ortodoksinen kirkko). 

5. Kun jokin ryhmä tai pari on saanut kolme osumaa samaan linjaan, he huutavat: Bingo! He esittelevät muille bingolinjansa nimeten sille osuneet esineet ja kertovat mihin tilaan esineet kuuluvat. Bingoa ei voi saada, mikäli kaikki esineet tai tilat eivät mene oikein.  

6. Bingoa jatketaan niin kauan, että yksi ryhmä on saanut kaksi kolmen osuman riviä sekä nimettyä linjallaan olevat esineet ja tilat oikein. Haastetta voi lisätä vaatimalla bingon lausuneen ryhmän kertomaan, mihin tai miten linjalle osuneita esineitä käytetään tai mikä niiden merkitys kyseisessä tilassa on. 

Bingovinkkejä

Minkä tilan esine on kyseessä?

• Laminoi bingoalustat ja käytä pestävää tussia bingoalustoilla tai tulosta materiaalista löytyviä tilapoletteja kullekin ryhmälle niin, että he voivat laittaa huudetun esineen päälle tilaa vastaavan poletin, jonka ajattelevat olevan kyseessä. 
• Jos haluat ryhmien kokevan saavansa nopeammin alustaa täytettyä, vetäkää kerralla kaksi korttia esiin kerralla.
• Voitte pelillistää bingoa vielä lisää antamalla ryhmien yrittää huutaa mahdollisimman nopeasti kortin esiin nostamisen jälkeen, mikä esine on kyseessä. Lisäpisteitä voi saada, jos tietää, mikä merkitys esineellä on tilassa. 
• Kerratkaa tiloja ja niiden esineistöä vaikka rakentamalla oppilaiden kanssa tilat esinekorttien avulla luokkaanne. 
• Keskustelkaa pelin jälkeen siitä, mitä opittiin, mikä oli jo tuttua ja mistä haluaisi kuulla lisää.
• Bingon jälkeen ryhmät voivat myös toteuttaa itse tai vertaisarviointia siten, että he antavat toisilleen Hienoa ryhmätyöskentelyä -poletin. Poletteja voi kerätä pitkin vuotta ja julistaa voittajan (eniten kyseistä polettia kerännyt) kuukausittain, jaksoittain tai vuoden lopussa.

Tämä bingo on osa ympäristönlukutaidon edistämisen Tutki tilaa -materiaalia, jonka löydät maksutta verkosta osoitteesta www.uskonnonopetus.fi/tutkitilaa

Mukavia bingohetkiä ympäristönlukutaidon edistämisen parissa!

Toivottaa uskonnonopetus.fi:n kouluttaja 

Salla Vainio