Yliopistohankkeilta uusia katsomusteemaisia materiaaleja koulujen käyttöön

Onko koulullanne pohdittu, miten järjestää aidosti monikatsomuksellinen, kaikkien yhteinen juhla? Tai oletko pähkäillyt, miten saisit elävöitettyä kirkkohistorian kertausta ja kenties vahvistettua sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmaa opetuksessasi? Mietitkö, mistä löytäisit hyviä virikekuvia esimerkiksi oppituntien aloituksiin?

Meillä on ollut ilo tehdä jo pidempään yhteistyötä useamman katsomusopetusta, katsomuksia kouluissa tai laajemmin yhteiskunnassa tutkivan yliopistohankkeen kanssa. Tehtävänämmme on ollut muun muassa sen pohtiminen osaltamme, miten Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen rahoittamien hankkeiden tutkimustuloksia ja käytännön työtä varten tuotettua materiaalia voitaisiin paremmin saada opettajien ynnä muiden koulussa työskentelevien saataville. Eräänlainen

Onnelliset kouluttajat Educan jälkeen.

tähänastinen huipennus yhteistyössä koitti tammikuisilla Educa-messuilla, jossa yhdistimme voimamme yliopistohankkeiden ja Suomen uskonnonopettajain liiton kanssa viestillä: Katsomus- ja kulttuuritietoinen? Palstallamme Synsygus-lehdessä oli myös taannoin artikkeli koskien hankkeita ja niiden antia opettajan näkökulmasta, löydät jutun numerosta 1 / 2020.

Moni mainituista yliopistohankkeista tulee päätökseen tämän vuoden aikana, niinpä useammista on jo alkanut tihkua kiinnostavia maistiaisia koulukäyttöön valmistuvista materiaaleista. Osa liittyy suoraan katsomusaineiden opetukseen, osa taas katsomusten asemaan ja merkitykseen laajemmin kouluyhteisöissä ja yhteiskunnassa. Materiaaleja saattoi saada omakseen käsin kosketeltavassa muodossa Educa-ständimme onnenpyörästä ja tässä alla linkkaan niitä sähköisessä muodossa lukijoidemme iloksi! Kannattaa laittaa vinkatut hankkeet seurantaan, sillä moni niistä julkaisee laajemmin myöhemmin tänä vuonna.

Keskusteluopas katsomuksellisiin kysymyksiin ja keväinen juhlavinkki

Katsomuksiin liittyvät kysymykset puhuttavat kouluissa. Tämän voi huomata helposti esimerkiksi aina uudelleen mediassakin esiin nousevasta koulun juhlia ja mahdollisia uskonnollisia tilaisuuksia koskevasta keskustelusta tai vaikkapa siitä, miten kouluissa punnitaan oppilaiden mahdollista oikeutta saada katsomuksensa perusteella vapautus jonkin aineen opetuksesta tai siihen liittyvästä yksittäisestä oppisisällöstä. Mutta miten voisimme aidosti toimia näissä tilanteissa kestävästi ja vastuullisesti, ihmisoikeuksia kunnioittaen ja omaa kulttuurista tietopohjaamme alati reflektoiden ja kartuttaen? Ja olisiko meillä hyviä keinoja edistää näiden kysymyksien kohdalla laadukasta ja erilaisia vakaumuksia kunnioittavampaa keskustelua kouluyhteisössämme?

KuKaS – Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä -hankkeessa on kehitetty opas, jonka avulla voi järjestää opettajien kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyttä edistäviä tapauskeskustelutyöpajoja. Opas ohjeistaa selkeästi ja sisältää esimerkkitapaukset sekä monistepohjan keskustelun tueksi.

KuTiMat - Kulttuurinen moninaisuus osaksi koulu arkea ja käytänteitä -hankkeen osiossa Katsomustietoinen koulu julkaistiin vastikään monikatsomuksellinen juhlavinkki. Sen avulla voi järjestää koko koulun yhteisen monikatsomuksellisen juhlan eri kulttuurien ja katsomusten keväisiin juhliin liittyen. Ohje voi toimia myös pohjana esimerkiksi mahdollista pääsiäiskirkkoa korvaavalle uskonnottomalle tilaisuudelle. Hanke julkaisee myöhemmin lisää materiaalia monikatsomuksellisen koulun tarpeisiin.

Monipuolisia materiaaleja ja näkökulmia katsomusaineiden opetukseen

UsKaLluS – Uskonnot, katsomukset ja osallisuus -hankkeessa on muodostettu moninainen kehittäjäopettajatiimi, joka tutkimustietoon pohjautuen tekee oppimateriaaleja katsomusaineita varten eri kouluasteille. Erilaisia oppimismentelmiä hyödyntävien harjoitusten on tarkoitus palvellla katsomuksiin liittyvien kysymysten turvallista keskusteluttamista oppitunneilla sekä luonnollisesti katsomusaineiden eri sisältöjen oppimista. Ensimmäinen harjoitus on jo julkaistu, Kuka on kristitty? materiaali tarjoaa draamallisen menetelmän kirkkohistorian kertaukseen ja kiinnittää samalla oppijoiden huomion valtakysymyksiin.

Katsomukset.fi -sivusto sometileineen tarjoaa paljon käyttökelpoista, tutkimuspohjaista materiaalia katsomusaineiden opetukseen molemmilla kotimaisilla kielillä. Sivustolta löytyvässä blogissa julkaistaan yleistajuisia tekstejä, joiden viimeaikaisina teemoina on ollut muun muassa nuorten aikuisten elämänkatsomukset sekä uskonto ja ympäristöteema. Instagramissa @katsomukset julkaisee uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia, joiden yhteydessä on aina lyhyt informatiivinen teksti kuvan sisällöstä.

Katsomukset julkaisee Instagramissa uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kuvia.

KUPERA – Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus -hanke valmisteli vuoden alussa avatun uuden dialogikasvatus.fi -verkkoportaalin, johon on koottu teemaan liittyviä olemassa olevia koulumateriaaleja sekä tietoa ajankohtaisista koulutuksista. Portaalia ylläpitää jatkossa Kulttuurifoorumi FOKUS ry, joka tunnetaan muun muassa kulttuurisesti moninaisesta juhlakalenterista sekä YK:n uskontojen ja katsomusten välisen yhteisymmärrysviikon koordinoinnista.

KUPERA-hanke julkistin lisäksi maaliskuun 1. päivä kaikille avoimen ja maksuttoman MOOC-verkkokurssin Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen opetus. Kurssi löytyy myös Helsingin yliopiston mooc.helsinki.fi kurssihakemiston kautta. Kurssilla on materiaaleina muun muassa asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden videopuheenvuoroja sekä yleistajuisia artikkeleita.

Tampereella ja Jyväskylässä yleisölle avoimia tilaisuuksia katsomuksiin ja kouluun liittyen

Monitieteinen Argumenta: Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa -hanke järjestää Tampereella 23. - 24.4. tilaisuuden otsikolla Uskontolukutaito ja koulu ja Joensuussa 13. - 14.10. tilaisuuden Uskonnonopetuksen mallit meillä ja muualla. Tilaisuuksista  myös streamataan vähintään yksi osio, joka löytyy myöhemmin tallenteena. Lue lisää hankkeesta ja sen tilaisuuksista täältä.

FOKUS ry:n ja Uskonnonopetus.fi:n
henkilöstö innostuneina :-)

Yhteistyömme yliopistohankkeiden kanssa jatkuu edelleen muun muassa siten, että tänä vuonna julkaistavista materiaaleista osa tulee käyttöön tulevan lukuvuoden koulutuskiertueellamme Dialogissa ympäristön kanssa. Tässä yhteydessä ympäristö merkitsee sekä välitöntä luonnonympäristöä että ympäröivää yhteisöä ja toteutamme kiertueen yhteistyössä Kulttuurifoorumi FOKUS ry:n kanssa. Seuraa tiedotustamme somekanavissa, uutiskirjeessä ja täällä blogissa, niin pysyt parhaiten kärryillä suunnitelmiemme etenemisestä ja aikanaan siitä, miten voit ilmoittautua mukaan koulutuksiin!

Aurinkoista alkavaa kevättä toivottaen,
Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

Lattiakuvakertomus lukiolaisten kanssa

Syksyn alussa kirjoitin siitä, miten rohkaistuin symbolityöskentelyn maailmaan. Tekstissäni kerroin siitä, kuinka työtapa arvelutti ennakolta: olisiko minusta siihen ja mitä se vaatisi? Blogitekstin lopulla kuitenkin odotin jo innolla pääseväni tositoimiin, ja nyt tahdonkin kertoa teille siitä, kun viimein pääsin. Suurkiitos siitä minut ryhmäänsä päästäneelle opekollegalle!

Ennalta huomasin jännittäväni tätä itselleni uutta työtapaa aika paljon. Jokin siinä, miten mielsin kertomuksen kertomisen konkreettisia symboleita hyödyntäen, sai minut kokemaan, että työskentely vaatisi aivan erityistä heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista. Pohdin myös sitä, miten noin 16-vuotiaat mahtaisivat suhtautua tähän oppimismenetelmään, joka hyödyntää niin vahvasti leikkiä ja luovuutta?

Valittu kertomus, Muhammadin ilmestys, nivoutuu aiheensa puolesta lukion uskonnon ensimmäisen kurssin / moduulin keskeisiin sisältöihin (kuten toki myös perusopetuksen ala- ja yläluokkien oppimääriin). Parhaimmillaan symbolididaktinen työskentely vahvistaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja, kehotietoisuutta sekä katsomusten välistä dialogia, joten myös menetelmän taitotavoitteet osuvat yksiin niin lukion opetussuunnitelman uskonnon oppiaineen kuin yleisen osan laaja-alaisen osaamisen alueiden tavoitteiden kanssa. Aikaa työskentelyyn meni 60 minuttia, joka varmasti on enemmän, kuin mitä lukion uskonnossa keskimäärin käytetään yksinomaan Muhammadin ilmestystä kuvaavan kertomuksen käsittelyyn, joten perusteltavaa saattaa lukijan näkökulmasta jäädä vielä tältä osin.

Lattiakuvakertomusten avulla voidaan edistää lukion laaja-alaisen osaamisen osa-alueista erityisesti globaali- ja kulttuuriosaamista, hyvinvointiosaamista ja vuorovaikutusosaamista.

Lukion toimintakulttuuria kuvaavassa opetussuunnitelman luvussa kohdassa Oppiva yhteisö todetaan seuraavasti: ”Opetuksessa hyödynnetään yhteistoiminnallisuutta ja tuetaan ryhmän sosiaalisten suhteiden muotoutumista.” Alaluvussa Hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus puhutaan toimintatavoista ja käytännöistä, jotka tukevat ilmapiirin kiireettömyyttä. Symbolididaktinen kertomustyöskentely, jossa koko ryhmä rakentaa yhteisen kuvan, ja jokainen tulee osalliseksi (kuitenkin niin, ettei ketään pakoteta esimerkiksi sanallistamaan omaa osuuttaan ääneen) tukee yhteishenkeä ja opiskelijoiden välisten suhteiden muodostumista. Erityisesti tällainen on epäilemättä hyödyllistä juuri lukion ykkösten kanssa. Varaamalla työskentelyyn aikaa ja panostamalla yhteiseen rauhoittumiseen tuetaan kiireettömyyden kokemusta, joka saattaa usein olla kortilla lukio-opintojen työntäyteisessä ja hektisessäkin arjessa.

Hieman ihmetellen ja osa hihitellenkin kolmisenkymmentä lukiolaista kävivät piiriin istumaan, eikä hiljaisuus meinannut ihan heti laskeutua. Tilanteen asetuttua pidin johdantosanat tarkoituksella lyhyinä, tärkeintä oli korostaa, että tänään meillä ei olisi oikeita tai vääriä vastauksia, vaan juuri se, mikä kultakin sisimmästä nousisi, olisi merkityksellistä yhteisen pyrintömme kannalta. Oma jännitykseni hälveni heti alkuun päästyämme. Tästä työskentelyohjeesta voit katsoa, miten kertomus ja lattiakuva etenevät: kertomus, liike, kuvan rakentaminen ja keskustelu vuorottelevat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Lukiolaisryhmän yhdessä tekemä lattiakuva Muhammadin ilmestyskertomuksesta.

Ryhmän jäsenet osallistuivat eriasteisella pieteetillä lattiakuvan muotoiluun, mutta kaikki osallistuivat, mikä parasta. Ikävaihe on herkkä, puhumattakaan siitä, että on juuri aloitettu uudessa porukassa lukio-opinnot - ei ole välttämättä helppoa heittäytyä luovaan toimintaan koko ryhmän edessä. Samoin ihmetellessämme kertomuksen jälkeen pyhää erilaisten kysymysten avulla ei avoin kysymys koko ringille tuottanut puheenvuoroja, mutta turvallisemmat pariporinat löystivät kielenkannat.

Lopuksi jakauduimme pienryhmiin muistelemaan kertomuksen päävaiheita ja tunnelmia. Kiertelin ryhmissä ja etsiskelin nuorten kanssa vastauksia heiltä nousseisiin spontaaneihin kysymyksiin, kuten: "Mihin uskontoon tämä nyt liittyikään?" "Oliko Gabriel siis se profeetta?" "Mikä tunne se on, jos sulta kerta toisensa jälkeen pyydetään jotain sellaista, mitä et osaa tehdä?" Tuntui siltä, että edeltävä työskentely oli saanut ainakin osan lukiolaisista avoimeksi pohtimaan kysymyksiä ääneen heille tuntemattoman aikuisen kanssa, mistä iloitsin.

Kertomuksen pääkohdat ja tunnelmat kirjattiin lapuille.

Kertomustyöskentelyn pohjalta on luontevaa jatkaa kurssin islamiin liittyvien sisältöjen käsittelyä. Kertomuksen eri kohtiin palaamalla voi lähteä tutkimaan esimerkiksi profeetta Muhammadin elämää, Koraania tai resitaation merkitystä.

Jäin vielä innolla odottelemaan, millaista palautetta opiskelijat mahdollisesti antaisivat työskentelystä omalle opettajalleen jälkikäteen. Semminkin, kun eräs nuori lausahti vielä ringissä istuessamme: "Ihan kivaahan tällainen on, mutta pakko kysyä, että mitä tässä on oikein tarkoitus oppia?" Tuolloin vastasin, että tämän kurssin asioita, mutta että oppimisen näkökulmasta voimme ehkä paremmin arvioida menetelmän toimivuutta hieman myöhemmin.

Muutaman viikon päästä arviointitilaisuuden yhteydessä opiskelijat saivat antaa palautetta mistä vain koskien kurssia, ja jotkut olivat nostaneet lattiakuvatyöskentelyn erikseen esiin myönteiseen sävyyn. Erityisesti seuraava palaute kuvastaa nähdäkseni hyvin menetelmän hyödyllisyyttä sisältöjen oppimisen näkukulmasta: ".. tunti oli hyvällä tavalla erilainen, koska silloin pääsi konkreettisesti tekemään. Tekemällä eri tavalla auttoi minua muistamaan paremmin joitakin asioita."

Kertomuksia on aina hyödynnetty tiedonvälittämisen muotona ja kerronnallinen rakenne auttaakin meitä muistamaan paremmin. Yhdistettynä keholliseen tekemiseen, visuaaliseen kuvaan ja omakohtaiseen sekä yhteiseen pohdintaan kyseessä onkin jo aika tehokas yhdistelmä oppimisen kannalta. Itselleni puhuttelevinta symbolididaktiikassa on kuitenkin se, kuinka se vahvistaa osallisuutta ryhmässä. Kuva rakentuu yhdessä ja jokainen vie kuvaan vähintäänkin yhden symboliesineen, jollei muuta. Avoimet symbolit voivat kantaa monenlaisia merkityksiä käyttäjästään riippuen, ja oman symbolinsa saa sanallistaa, muttei ole pakko. Metodi huomioi näin paitsi erilaisia oppijoita, myös erilaisia temperamentteja ryhmässä. Työtapa toteuttaa siten hyvin myös turvallisemman tilan periaatteita, joihin uusi lukion opetussuunnitelma meitä uskonnossa velvoittaa.

Kokeile siis rohkeasti :-) Täältä löydät ohjeita symboleita hyödyntäviin kertomustyöskentelyihin. Olemme valinneet mukaan kertomuksia eri perinteistä siten, että ne nivoutuvat luontevasti uskonnon oppiaineen sisältöihin eri kouluasteilla. Kuulisimme mielellämme kokemuksistasi!

Anna Saurama, Uskonnonopetus.fi:n kouluttaja

P.S. Keväällä on vielä mahdollisuus osallistua maksuttomiin Kerro minulle tarina -koulutusiltapäiviimme Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella tai Helsingissä. Lue lisää, ilmoittaudu mukaan ja ota kertomusten voima omaksesi.