Totta, tarua vai jotain ihan muuta? Miten löytää oman tapa opettaa raamatunkertomuksia?

Meiltä uskonnonpedagogisilta kouluttajilta kysytään usein, että miten niihin raamatunkertomuksiin pitäisi suhtautua. Voinko sanoa, että en itse usko niihin? Tai voinko sanoa, että uskon? Miten vastata lasten hankaliin kysymyksiin kuten siihen, että miksi Jumala antoi oman poikansa kuolla?

Tarinat ja kertomukset ovat nousussa niin oppimisen tutkimuksessa kuin muillakin elämänalueilla: yritykset ja järjestöt brändäävät itseään kertomusten avulla ja narratiivinen oppiminen kasvattaa suosiotaan. Uskontotunnit uskontojen kertomusperinteen äärellä voisivatkin olla narratiivisen oppimisen luvattu maa.

Uskonnolliset kertomukset eivät kuitenkaan ihan helposti avaudu meille nykylukijoille, jotka olemme kasvaneet erilaiseen maailmankuvaan ja kulttuuriin. Ei ole ihan helppoa keksiä miten vaikkapa kertomus Joonasta kalaan vatsassa liittyisi minun tai oppilaideni elämään.  Jos opettaja ei tunne olevansa kotonaan kertomusten äärellä, niiden käyttö opetuksessa tuntuu epärehelliseltä ja väkinäiseltä. Miten siis voisin itse suhtautua raamatunkertomuksiin, jotta ne oikeasti tuntuisivat pedagogisesti järkevältä valinnalta?

Yksi tapa hahmotella omaa suhtautumistapaa voisi olla erilaisten tekstilajien merkityksen pohtiminen. Raamatussa on monenlaisia tekstejä. Kysymys runon totuudesta ja merkityksestä on erityyppinen kuin kysymys historiallisen kuvauksen totuudesta tai merkityksestä.

Tähän kietoutuu myös kysymys siitä, mitä ylipäänsä tarkoittaa, että jokin teksti on tosi. Kertomus voi olla tosi tai epätosi monella tasolla: historiallisesta näkökulmasta, henkilökohtaisen vakaumuksen näkökulmasta, analogiana tai vertauskuvana jostain toisesta asiasta ja niin edelleen.

Myös Raamatun syntyhistoriaan ja tulkintatapoihin tutustuminen voi auttaa muodostamaan oman vastauksen siitä, miten raamatunkertomuksiin tulisi suhtautua. Oman suhtautumistavan tiedostaminen on tärkeää myös siksi, että se väistämättä heijastuu omaan opetukseen. Siinä missä pelastushistoriallisen tulkintatavan edustaja auttaa oppilaita hahmottamaan kokonaisuutta piirtämällä suurta kaarta Jumalan suunnitelmasta, eksistentiaalisen tulkitatavan omaksunut painottaa ajasta ja paikasta riippumattomien suurten elämänkysymysten pohdintaa. Opettajan tehtävänä on auttaa oppilaita ymmärtämään, että voimme ajatella eri tavalla kertomusten totuudesta. Tässä tehtävässä oman suhtautumistavan tiedostaminen on välttämätöntä.

Kertomuksiin voi aina suhtautua ainakin kertomuksina: riippumatta siitä onko kertomus tosi, se voi olla kiinnostava ja siitä voi oppia monenlaisia asioita. Samalla tapaa kuin voimme pohtia Dostojevskin äärellä monenlaisia asioita riippumatta siitä, oliko kertomus tosi.

Opettajan rooli kertomusten kanssa voisikin olla pikemminkin näkökulmien avaamista kertomuksiin kuin oikeiden vastauksien antamista. Kertomuksia voi myös käyttää ajatusleikkinä ja harjoituksina asettua toisen asemaan. Jos oppilas sanoo, että hän ei usko Jumalaan, opettaja voi sanoa, että ei sinun tarvitsekaan uskoa. Nämä ihmiset kertomuksessa uskoivat ja voimme yrittää ymmärtää, millaista heidän elämänsä oli. Samalla opitaan tärkeitä ajattelun taitoja ja empatiaa.

Jos oppilas kysyy, onko kertomus totta, opettaja voi esimerkiksi sanoa, että tapahtumista on niin kauan aikaa, että emme voi ihan varmasti tietää. Oppilaiden kanssa voidaan miettiä millä eri tavoilla kertomuksessa esiin nousseet asiat voivat olla totta. Onko totta että toisista pitää välittää? Onko totta että me ihmiset olemme välillä erehtyväisiä? Onko totta että elämä on välillä monimutkaista?

Toki opettajan on hyvä tietää myös keskeisimmät seikat Raamatun historiallisesta taustasta: esimerkiksi, että Jeesus on ollut ihan oikea historiallinen hahmo ja että meillä ei ole riittävää historiallista todistusaineistoa siitä, että Joonan kertomus olisi historiallisessa mielessä tosi. On myös hyvä huomata kulttuuriero 'historiankirjoitukseen' suhtautumisessa: Raamatun koonneet kirjoittajat eivät pyrkineet objektiiviseen historiankirjoitukseen samalla tapaa kuin miten me sen ymmärrämme. He välittivät ensisijaisesti uskonnollista perinnettä.

Kertomuksilla on kautta historian välitettyä tietoa, vahvistettu yhteenkuuluvuutta, pohdittu elämän suuria kysymyksiä, pidetty yllä kulttuuriperintöä sekä viihdytetty itseä ja muita jo kauan ennen kirjoitustaitoa. Näitä samoja funktioita niillä voi olla myös edelleen osana uskonnonopetusta. 

Opetussuunnitelman mukaista materiaalia Raamatun käsittelyyn materiaalipankissamme.

Essi Ikonen
uskonnonpedagoginen kouluttaja

Ajattelun taitoja ja tiimityötä 2. luokassa

Erilaista ussaa! –materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöisen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Alakoulun opettajat yhdistelevät jo lähtökohtaisesti työskentelyissään eri oppiaineita ja opettavat monenlaisia ajattelun taitoja. Ajattelun taitojen näkyväksi tekeminen ja niiden oppimaan oppiminen ei oikeastaan vaadi paljonkaan ylimääräistä panostusta. Tiedostamalla mitä ajattelun taidot ovat ja miten ne kehittyvät erilaisilla työtavoilla, on mahdollista ohjailla oppimisprosessia kohti jäsentynyttä ajattelun taitojen oppimista.

Esittelen tässä minkälaisia mahdollisuuksia ajattelun taitojen oppimiseen kertomustyöskentely tarjosi 2. luokassa sekä miten ajattelun taitojen oppimista olisi vielä voinut laajentaa.

Kasvatuspsykologi Benjamin Bloomin mukaan ajattelun taitoja ovat tiedon muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, yhdistely ja arvioiminen. Ajattelun taidot voidaan jaotella myös kriittisen ajattelun, luovan ajattelun ja ongelmanratkaisun taidoiksi riippuen ajattelutapahtuman kontekstista ja tavoitteesta.

Työskentelimme 2. luokkalaisten kanssa yhdessä yhden oppitunnin ajan kahtena maanantaiaamuna. Ensimmäinen tunti eteni kuten eskariluokassa. Harjoittelimme tunnetaitoja ja kerroin kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta kertomusesineiden avulla. 

Kerronta opetusmenetelmänä helpottaa asian muistamista. Kertomuksen juonellinen rakenne sekä kertomukseen liittyvät tunteita herättävät tapahtumat saavat aikaan sen, että kertomukset muistetaan asiatekstiä paremmin. Kerronnan visualisointi edelleen vahvistaa muistijälkiä.

Kertomuksen ohessa kertomusesineiden ihmettely on mainio keino herätellä luovaa ajattelua.Yksinkertainen kysymys "mikä tämä kankaanpala voisi olla?", herättää oppilaat katselemaan esinettä ´toisin silmin’.

Kertomuksen jälkeen kertomuksen hahmojen tilanteita, ajatuksia ja tunteita pohdittiin yhdessä. Eläytyminen hahmojen tilanteisiin auttoi tarkastelemaan samaa tilannetta monesta eri näkökulmasta ja kehittää vertailun taitoja: auttaja ehkä ajatteli näin, kun taas ryöstäjä saattoi ajatella näin. Mitä yhteistä heillä oli, mikä heitä erotti?

Ajatusten ja tunteiden yhteenkietoutumien tarkastelu helpottaa eri näkökulmien ymmärtämistä ja jonkun ihmisen toiminnan ymmärrettäväksi tekemistä.

Toisella oppitunnilla oli vuorossa kertomuksen yhteistoiminnallinen työstäminen kertomusta kuvaavien tapahtumakorttien ja jokaisen oppilaan omienkommenttiruutujen avulla. Tervetulotoivotusten jälkeen muistelimme hetken mitä oli edellisellä kerralla tehty. Sen jälkeen annoin ohjeet tunnin työskentelyä varten: 

• Luetaan kertomus, 
• Leikataan kuvat, järjestetään ne ja liimataan julisteelle, 
• Mietitään missä kohdassa itse haluasi olla 
• Mitä ajatuksia ja tunteita tähän tilanteeseen liittyisi? 
• Lopuksi liimataan myös oma kuva ja omat ajatukset julisteeseen.

Kun tehtävänä oli leikata tapahtumakorttien ruudut erilleen, annoin ohjeeksi leikata niin, että jokainen sai leikata. Osa ryhmistä leikkasi vuorotellen samaa paperia, osa keksi että paperin voi leikata ensin kahteen tai useampaan osaan, jolloin heti useampi oppilasta pääsee töihin ja työ sujuu nopeammin. Ohjeeksi olisi voinut myös antaa leikata sillä tavoin, että työ sujuu mahdollisimman nopeasti. Näin leikkausvaiheeseen liittyi saumattomasti pieni ongelmanratkaisutehtävä.

Kertomuksen hahmottaminen sekä kuvien että tekstin välityksellä painaa asiasisällön paremmin tiedon yhdistelemistä ja vertailua yhdistellessään kahta erityyppistä informaatiota.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet lisätä tehtävään tiedon soveltamista ja ongelmanratkaisua esimerkiksi pyytämällä oppilaita miettimään, mikä tässä kertomuksessa oli heidän mielestään tärkeää ja mitä siitä voi oppia. Nämä oivalluksia voisi sitten soveltaa esimerkiksi johonkin nykypäivän tilanteeseen.

Mitä tottuneempia pienryhmät ovat työskentelemään itsenäisesti ja tavoitteellisesti, sitä vaativampia ajattelun taitoja edistäviä tehtäviä heille voi antaa. Tämä 2. luokka oli niin tottunut työskentelemään pienryhmissä, että heille olisi luultavasti voinut vain näyttää mallikuvan tavoitellusta lopputuloksesta ja antaa heidän itse ratkaista miten se toteutetaan. Tai jos haluaa painottaa luovaa ajattelua, olisi voinut antaa vain erilaisia työskentelymateriaaleja ja pyytää ryhmiä tuottamaan niistä jonkun tuotoksen, joka liittyy jotenkin kertomukseen.

Kriittistä ajattelua kertomusten parissa voi harjoittaa esimerkiksi tutustumalla kertomuksen historiallisen taustaan ja pohtimalla mikä on kertomuksen merkitys ja tavoite. Miksi Jeesus kertoi tämän kertomuksen? Onko kertomus oikeasti tapahtunut? Onko sillä väliä onko kertomus oikeasti tapahtunut vai ei? Nämä kysymykset eivät välttämättä nouse vielä 2.luokkalaisten ajatusmaailmasta, mutta jos joku niitä pohtii, on hyvä huomata että ne tarjoavat hienon mahdollisuuden harjoittaa yhdessä kriittistä ajattelua.

Arviointitaitoja ja oppimaan oppimisen taitoja tehtävänantoon voisi lisätä esimerkiksi siten, että oppilaille annetaan tietyt kriteerit, jotka työn tulee täyttää, tai heille annetaan tietyt oppimistavoitteet, jotka heidän tulisi työskentelyssä oppia. Työskentelyn lopuksi oppilaat voivat arvioida itse ovatko nämä tavoitteet toteutuneet. On tärkeää, että tavoitteet ovat riittävän yksinkertaiset ja selkeät ja niitä ei saa olla kerralla liikaa. Oppimisen arviointia voi jäsentää esimerkiksi yksinkertaisilla arviointilomakkeilla.

Ideaalitilanteessa oppilaat itse suunnittelevat työnsä tavoitteet ja sen toteutuksen, toteuttavat työn sekä arvioivat miten ovat työssään onnistuneet. Tämä vaatii jo kuitenkin harjaantumista, joten kannattaa aloittaa pienin askelin. Työskentely tämän taitavan 2. luokan kanssa loi minuun kuitenkin paljon uskoa siihen, että järjestelmällinen yhteistoiminnallinen työskentely tuottaa hyviä tuloksia ja luo hyvän pohjan myös ajattelun taitojen oppimiselle. Kiitos ihana Laura –ope yhteistyöstä!

Kaikki kerronta- ja työskentelymateriaalit

Ajattelun iloa toivottelee

Essi Ikonen

Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori

”Konferenssin parasta antia” – kertomuspedagogiikkaa tieteellisessä konferenssissa

”Konferenssin parasta antia” oli palaute jonka saimme venäläiseltä uskonnonpedagogiikan professorilta esityksemme jälkeen Nordic Conference on Religious Education - konferenssissa kesäkuussa Tartossa.

Konferenssissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ns. open foorum –tila, jossa haettiin uusia pedagogisia ideoita ja hyviä käytänteitä. Ajattelimme Railin kanssa kokeilla, miten kertomuspedagogiikka toimii tiukan teoreettisen asian esittämisessä. Kysymykset, joihin toivoimme keskustelua olivat:

Mitä mahdollisuuksia kertomusten käyttö avaa merkityksellisen oppimisen näkökulmasta?

Mitä haasteita kertomusten käyttö asettaa erilaisten identiteettien tunnustamisen näkökulmasta?

Esityksen rakenne oli seuraava:

1.       Johdattelimme kuulijat kysymysten pariin kertomalla tarinan, jossa me, eli Essi ja Raili, vierailimme nimekkäiden kasvatustieteilijöiden ja filosofien luona kuulemassa heidän ajatuksiaan aiheesta. Jokaista hahmoa varten olimme ottaneet mukaamme pieniä Godly Play –hahmoja, sekä suuren ruskean kankaan ja kaksi ”kaupunkia”. Jotta kuulijan olisi helpompi pysyä mukana, teimme paperista kyltit, joihin kirjoitimme jokaisen ajattelijan keskeisen ajatuksen tai käsitteen. Kerronnan edetessä nostelimme näitä kylttejä esiin.

2.       Kerronnan jälkeen esitimme kolme väitettä. Pyrimme muotoilemaan väitteet siten, että ne olisivat hieman sisäisesti ristiriitaisia tai monimerkityksellisiä, jotta ne herättäisivät kuulijoissa halun kommentoida tai korjata väitteitä.

3.       Kuulijat valitsivat väitteen, joka herätti heissä eniten ajatuksia ja kokoontuivat ryhmiin siten, että saman väitteen valinneet olivat samassa ryhmässä. Tämän jälkeen he kirjoittivat yhden väitteeseen liittyvän ajatuksen post-it lapulle.

4.       Kun kaikki ryhmäläiset olivat valmiita, he jakoivat ajatuksensa muille. Tehtävänä oli keskustella väitteestä ja sen herättämistä ajatuksista, sekä kirjata Padlet –seinälle ajatuksia tai muotoilla väite uudelleen.

5.       Lopuksi kaikkien ryhmien Padlet –seinät heijastettiin kaikkien näkyville ja muiden ryhmien ajatuksia sai vielä lyhyesti kommentoida.

Tarinoiden kertominen pikku-ukkojen avulla tieteellisessä konferenssissa jännitti meitä sen verran, että edellisenä iltana kerroimme tarinaa tyhjälle hotellihuoneelle sekuntikellon tikittäessä vieressä ja muistilaput kahisten.

Työskentely sujui kuitenkin oikein hyvin, osallistujat pääsivät mukavasti kiinni aiheeseen ja väitteet herättivät keskustelua. Muutama muukin osallistuja kertoi pitäneensä työskentelystä ja eräs osallistuja jopa tunnisti kertomuksen rakenteesta ja kulisseista Godly Play –kertomuksen Aabrahamista, josta olimme rekvisiittamme lainanneet.

Työskentely vahvisti uskoamme siihen, että kertomukset ovat oivallinen tapa herättää kiinnostusta, välittää tietoa ja luoda merkityksiä. Ja että kertomukset toimivat kaikenikäisille ja kaikenlaisissa konteksteissa.

Siis uusia haasteita päin! Kehitämme innolla kertomuspedagogiikkaa edelleen…

Essi Ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginenkouluttaja

The Book - oppimiskokemuksia Raamatun äärellä

Piia onkin pitänyt pari edellistä tuntisessiota ja pitkästä aikaa oli taas minun vuoroni päästä opettamaan. Tänään halusin testata arviointivälineitä opettajan tukena sisällöllisten tavoitteiden lisäksi.

 Raamattu - maailman levinnein kirja

• Perustietojen tarkistus ja kertaus, mitä muistamme Raamattuun liittyvistä faktoista?
• Raamattu tutkimuksen kohteena, miten Raamattua voi tarkastella?
• Raamatun kertomuksia toiminnallisesti kerraten
• Raamattutestun uusiminen - opitun arviointi

Mitä muistamme Raamattuun liittyvistä faktoista?

Jotta sain tietoa opiskelijoiden Raamattuun liittyvistä tiedoista ja siitä, millä syvyydellä asioihin lähdemme, päätin tehdä Raamattutestin ActivExpression -vastausjärjestelmillä.Kysymyksiä oli niin Raamatun alkukielistä, sen synnystä, levinneisyydestä kuin sen tutkimisesta. Opiskelijat vastasivat intensiivisesti omaan tahtiin kysymyksiin omilla päätteillään ja kyselivät välillä apua tovereilta. En puuttunut tähän, koska ajattelin sen olevan hyvä asia. Tiedonhaussa itsekin työssäni kysyn joskus työtovereilta apua.

Raamattutestin tuloksia tunnin alusta

Kun katsoimme tuloksia yhdessä läpi, huomasin opiskelijoiden olevan todella kiinnostuneita tuloksista ja päätinkin etukäteen valmistelemani powerpointin olevan nyt aivan turha. Sen sijaan käsittelimme asiat heidän vastauspylpyröitään katsellen. Heidän motivaationsa kuunnella oli uskomaton, kun he näkivät omat vastauksensa taululla. Kerroin myös testaavani heidät tunnin jälkeen samalla testillä nähdäkseni mitä he tunnilla ovat oppineet.

Raamattu tutkimuksen kohteena, miten Raamattua voi tarkastella?

Opiskelijoiden viimeinen testivastaus johdatti minut helposti myös seuraavaan sisältöön: Tarkastelemaan miten eri kertomukset ja Raamatun sisällöt kinnostavat eri tieteenaloja. Opiskelijat muistelivat itse eri kertomuksia ja valitsivat ehkä juuri mediassakin pyörivän Noah -elokuvan trailerin vuoksi Nooan tarinan ja keskustelimme siitä. Opiskelijat saivat myös kertoa, miksi puolet heistä aidosti ajatteli, ettei Raamattua voi tutkia tieleellisesti. 

Pohdimme kielitieteelle herkullisia näytteitä Raamatun alkukielistä tähän päivään, historian tutkimukselle näkökulmia ja väläyksiä antavista kertomuksista, maantieteeseen liittyviä tietoja, Eksegetiikkaa ja montaa muuta tieteen näkökulmaa. Opiskelijat tuntuivat oivaltavan, että vaikka Raamatussa on myös uskonnollinen kerros, se on syntynyt tuhansien vuosien aikana ihmisten historiassa ja elänyt kertomuksina. Sen käännöstyö ja tutkiminen jatkuvat edelleen, samoin uskonnollinen ulottuvuus ja vaikutus. Tästä oli hyvä jatkaa hieman toiminnallisempaan ja ehkä hassuttelevampaankin otteeseen, johon pyysin työtoveriani Raili Keränen -Pantsua vierailijaksi.

 

Raamatun kertomuksia toiminnallisesti kerraten (Raili kertoo)

Raamattutunnilla kokeilimme kymppiluokkalaisten kanssa Raamatturäppi -menetelmää. Kyseessä on hauska ja monipuolinen menetelmä, jossa liikkeiden, hokemien, leikkien ja musiikin avulla muistellaan Raamatunkertomuksia ja rakennetaan niistä kronologinen kokonaisuus. Kerronnan tukena ovat hauskat kerrontakuvat ja avainsanoihin on sävelletty iskevä musiikki. 

Oppilaat katsoivat hieman epäillen kun aloimme nostella kaloja, pyramideja ja muuta rekvisiittaa luokkaan. Salla oli toivonut aiheeksi Vanhaa testamenttia, sillä se mitä luultavimmin oli oppilaille oudompi. Aluksi kävimme nopeassa tahdissa läpi alkukertomukset ja niihin liittyvät sanat ja liikkeet. Tutuilta tuntuivat oppilaista niin luominen, syntiinlankeemus kuin vedenpaisumuskin. 

Karttamerkkien asettamisen jälkeen puhuttiin vähän enemmän Abraham-kertomuksesta, sen yhteydestä Islamiin ja uhrikulttuurista yleisemmin. Tämä herätti opiskelijoiden mielenkiinnon ja sai hyvin aikaan keskustelua. Myös Joosef-kertomus jännittävine juonenkäänteineen kiinnosti oppilaita. Kyseessä on kuitenkin yleisesti ihmisyyteen liittyviä teemoja vanhempien suosiosta, sisaruskateudesta ja anteeksiannosta. 

Sitten olikin aika pistää oppilaat itse töihin. Ryhmät saivat pieniä kokonaisuuksia Mooses-kertomuksista, viimeinen ryhmä ehti jo Jerikon muureille. Ryhmät lähtivät hyvin käyntiin ja työstivät kertomuksia naurun säestämänä. Liikkeitä ja sanoja harjoiteltiin innolla ja suljettuun Facebook-ryhmään päätyi hauskoja kuvia työstämisen eri vaiheista selityksineen. Portfoliotehtävänä olikin tällä kertaa julkaista ryhmän työskentelyä Groopiena (vrt selfie) facebook -ryhmäämme kommentoiden vastuuliikkeitä ja niiden taustalla vaikuttavia kertomuksia.

Nuutin ryhmän "selfie" vastuuliikkeistä Punainen meri, Siinain vuori ja laki matkalla opetettavaksi muulle ryhmälle

Luokassa ryhmät kertoivat kertomukset lyhyesti muille ja näyttivät kertomuksiin kuuluvat liikkeet. Viimeinen ryhmä työsti pienoisdraaman Jerikon muurien sortumisesta. Tunti vierähti nopeasti ja loppupalaute kertoi suurimmalla osalla olleen hauskaa tutustua Raamattuun vähän erilaisin menetelmin. Toiminnallisuus toimii aina!

Raamattutestin uusiminen - opitun arviointi

 

Raamattutestin vastauksia tunnin jälkeen, opitun arvointia.

 Aikamme meinasi jo loppua kesken, mutta sain opiskelijat vielä vastaamaan samaan testiin kuin alussa nähdäkseni, miten tunnin käsittelyt ja sisällöt olivat vaikuttaneet oppimiseen. Aiemmin näyttämäni kysymyksen 10 vastauksien vastaukset näyttivät nyt tunnin jälkeen esim tältä (kuva vasemmalla). Opettajaminäni teki mielensisäisiä hehkutusliikkeitä.

Minulla oli oikeasti työkalu, jolla pystyin mittaamaan opetukseni vaikutusta oppimiseen ja pelkän intuition perille menneistä asioista ei enää tarvinnut olla ainoa todiste itselleni ymmärretyistä asioista. Innostuin tutkimaan ja vertaamaan lisää.

Palasin ActivInspire -ohjelmistoon tallentamaani vastaussarjaan ja poimin sieltä vastauksia ennen ja jälkeen ja vertasin tuloksia. Hämmästyttävää. 10. luokkalaiset olivat oppineet asioita todella hyvin.

Vastaukset numeroon 2 ennen ja jälkeen opetuksen. (opetussessio 3 x 45 min)

Tuntikokonaisuudesta jäi todella hyvä mieli. Tiesin, että tälle porukalle ei pelkkä luennointi toimi. Kolme 45 minuutin pätkää peräjälkeen powerpoint sulkeisilla kaataen tietoa opiskelijoiden päähän ei vain olisi saavuttanut tällaisia tuloksia. Mielenkiintoistahan olisi, jos tätä olisi voinut jotenkin testata myös, mutta opettajan kokemukseni on jo näyttänyt, että jos puhun 3 minuuttia pidempään yksinpuheluna heille, olen jo menettänyt 70% opiskelijoiden keskittymisestä käsittelemääni asiaan.

Opiskelijat jäivät anelemaan, että menisimme yhdessä katselemaan Noah -elokuvaa, mutta ikävä kyllä yhteinen aikamme on kovin lopussa. Piia pitää seuraavan kerran ja sitten onkin jo loppukoe. Viimeisellä kerralla tutustumme kyllä kristinuskon taidevaikutuksiin, mutta kokeen palautus ja portfoliopalaute vievät viimeisen kertamme siten, etten raaski sitä nyt kuitenkaan elokuvalle vapauttaa. Siispä annoin mahdollisuuden korottaa aktiivisuuspisteitä käymällä omalla ajalla katsomassa elokuvan.

Tätä porukkaa tulee ikävä!

Kiitos Railille vierailusta! Raamatturäppi kuuluu yhdeksi kouluttamistamme tuotteista.