Joulupuu on rakennettu

kuva:wikimedia

Joulusarjassamme tänä vuonna kuunnellaan jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeiden askartelua.
  


Joulupuu on rakennettu, on yksi kaikkein tutuimpia joululaulujamme. Laulun pohjalla on suomalainen kansansävelmä v. 1876, johon G. O. Schöneman kirjoitti sanat. 

Kuusen koristeiden symboliikkaa

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

Aluksi joulukuusi koristi koteja sellaisenaan, mutta pian se alkoi saada oksilleen erilaisia koristeita. Varhaisimpia joulukuusen koristeita olivat omenat, piparkakut, paperikaramellit, ja latvaan laitettu tähti. Itse valmistetut olkikoristeet olivat myös yleisiä. Useimmilla perinteisillä kuusen koristeilla on taustallaan kristillinen symboliikka. Omenat ja myöhemmin pallot kuvaavat hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä, olkikoristeet Jeesuksen seimen olkia ja tähti latvassa Betlehemin tähteä. Kuusen hopeiset nauhat loistavat tähden valoa ja perinteinen lippunauha muistuttaa, että Jeesus on syntynyt kaikkien kansojen vapahtajaksi. Joulukuusi itsessään symbolisoi ikivihreine oksineen paratiisin puuta.

  

Legenda joulupuusta

Eräänä päivänä Isä Jumala kutsui luokseen neljä enkeliä. Enkelit olivat nimeltään Toivo, Ilo, Usko ja Rakkaus. ”Minulla on teille tärkeä tehtävä”, Isä Jumala sanoi enkeleille. ”Menkää maan päälle ja etsikää puu, joka sopii ihmisille joulupuuksi.”

Enkelit lähtivät matkaan. ”Millainen on hyvä joulupuu?” he pohtivat. ”Sen tulee pystyä tarjoamaan suojaa talven pakkasissa ja syksyn viimoissa linnuille ja metsän muille eläimille”, Rakkaus sanoi. ”Sen pitää jaksaa kantaa oksillaan kaikenlaista kaunista ja tuoda iloa jokaiseen kotiin, oli koti sitten köyhä maja tai loistava linna”, Ilo toivoi. ”Sen tulee säilyä vihreänä läpi vuoden. Sillä vihreä on toivon väri ja muistuttaa, että lopulta pimeys väistyy ja elämä voittaa”, Toivo sanoi. ”Mikä tärkeintä”, Usko sanoi, ”siinä täytyy olla jokin merkki, joka muistuttaa joulun lapsesta.”

Viimein enkelit lennähtivät maan päälle. Talvisessa metsässä oli hämärää. Pihlaja oli pudottanut kukkansa ja tilhet olivat syöneet sen marjat. Koivun runkoa tuskin erotti talven valkoisesta hangesta, sillä siinä ei ollut ainuttakaan vihreää tai keltaista lehteä. Haapa värisi kylmissään ja lehdistä paljaana koivun kyljessä.

Lopulta enkelit löysivät männyn, joka kantoi ylväänä vihreää viittaansa talvisessa metsässä. ”Tässä puussa on toivon väri”, Ilo sanoi. ”Ja vahvat oksat kantamaan kaikkea kaunista”, Toivo huomasi ja ehdotti: ”Valitaan mänty joulupuuksi!" Rakkaus ja Usko puistelivat päitään. ”Ei käy!” he sanoivat. ”Siinä ei ole Jeesuksen merkkiä”, Usko sanoi. ”Sen oksat ovat liian harvat ja ylhäällä, jotta se voisi tarjota pikkulinnuille suojaa talven viimoilta”, Rakkaus huomautti.

Enkelit jatkoivat etsimistään. Jonkun matkan päässä kasvoi toinen vihreä puu, kuusi. Sen oksat ylsivät maahan saakka ja muodostivat kuin pienen suojaisan majan ikivihreiden oksien ja rungon väliin. Vahvat oksat kantoivat väsymättöminä paksua lumitaakkaa. Usko meni lähemmäs puuta. ”Tämä kelpaa”, hän sanoi ja nosti kuusen oksan toisten enkelin nähtäväksi. Valkoista hankea vasten enkelit näkivät, kuinka kuusen oksan kärjet muodostivat ristin.

”Tässä on meille joulupuu!” enkelit iloitsivat. Jokainen enkeli antoi vasta valitulle joulupuulle lahjan. Usko koristeli kuusen oksat kynttilöillä, jotka loistivat kuin tähdet Betlehemin taivaalla jouluyönä. Toivo ripusti puun latvaan suuren tähden muistuttamaan siitä tähdestä, joka johdatti tietäjät Jeesus-lapsen luokse. Rakkaus asetti kuusen juurelle lahjoja, jotta ihmiset muistaisivat toisiaan rakkaudella. Ilo siunasi joulupuun, jotta se toisi joulun iloa jokaiseen kotiin.

Koristekaramelli-askartelu

Tarvikkeet: sakset, teippiä/liimaa, silkkipaperia, enkeli- tai jouluaiheisia kiiltokuvia tai lehdistä leikattuja pieniä kuvia, sanomalehtipaperia, erivärisiä puuvillalankoja.

Valmistus: Taittele sanomalehden suikaleista litteä paketti, joka on kooltaan 2,5 x 5 cm. Teippaa tai liimaa paketti kasaan. Leikkaa silkkipaperista noin 15 cm leveä pitkä suikale. Kiedo silkkipaperisuikaletta useita kerroksia paketin ympärille, niin että sanomalehti ei kuulla lävitse. Sido paketin päät puuvillalangalla. Liimaa silkkipaperikarkin päälle kiiltokuva tai lehdestä leikkaamasi jouluinen kuva. Hapsuta saksilla karkin päät. Halutessasi voit laittaa sisään myös oikeita, kovia karamelleja. Kiedo paperittomat karamellit ensin leivinpaperiin ja sitten vasta silkkipaperiin. Silkkipaperikarkit sopivat kuusenkoristeiksi, pakettien koristeiksi tai pieniksi joululahjoiksi sellaisinaan.

  

Askarrellaan makaronienkeleitä

Tarvikkeet: erilaisia makaroneja, spray-maaleja esim. kulta, hopea, valkoinen), liimaa. Sommitelkaa makaroneista enkeleitä. Liimatkaa sopivat siiviksi, ruumiiksi ja pääksi. Liimatkaa osat kiinni toisiinsa, kiinnittäkää kuivuneisiin enkeleihin ripustuslangat ja spayatkaa valmiit enkelit haluamanne värisiksi. Sprayaamisen voi tehdä myös ennen osien liimaamista. Tällöin esim. siivet ja ruumis voivat olla erivärisiä. Enkelit sopivat koristeeksi joulukkuuseen, paketin päälle tai joulukorttiin.

Jouluiloa toivottaa

Satu Reinikainen, Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja

Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013

Seimen äärellä

kuva: wikimedia

Joulusarjassamme tänä vuonna kuunnellaan jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeiden askartelua.

Joulun aikaa liittyy paljon erilaisia tarinoita ja legendoja. Eräs vanhoista legendoista kertoo, kuinka härkä ja aasi päätyivät Jeesuksen seimen äärelle. Luukkaan evankeliumin tekstissä eli nk. jouluevankeliumissa kumpaakaan eläintä ei mainita. Härän ja aasin läsnäolo jouluseimen äärellä perustuukin kauemmas, Vanhan testamentin puolelle. 

Jesajan kirjan tekstissä sanotaan: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen.” (Jes. 1:3) Kirkkoisä Origenes asetti tämän tekstin jouluevankeliumin yhteyteen ja näin aasi ja härkä saivat paikan seimen äärellä. Kaikkein varhaisimmissa kirkkotaiteen kuvissa ovatkin Jeesus-lapsen lisäksi vain nämä eläimet. Myöhemmin kuviin ilmaantui Maria ja sitten Joosef, paimenet ja tietäjät. Jesajan kirjassa aasi symbolisoi ei-juutalaisia ja härkä puolestaan juutalaista kansaa.

Legenda tallin eläimistä

Isä Jumala alkoi suunnitella Jeesuksen syntymää. Sitä varten oli paljon tekemistä, ja hän tarvitsi apua. Niinpä hän kutsui enkeli Gabrielin luokseen.

Roomalainen sarkofagi 400-luvulta  Kuva: Giovannni DallÓrto, wikimedia

”Koko luomakunnan täytyy olla todistamassa Jeesuksen syntymää. Emme voi kutsua kaikkia eläimiä paikalle, vaan muutama saa edustaa heitä. Mene maan päälle ja etsi sopivat eläimet”, Jumala sanoi Gabrielille. 

Gabriel lensi maahan ja alkoi etsiä seimen äärelle sopivia eläimiä. Ensimmäisenä paikalle asteli mahtipontinen leijona. ”Minä olen eläinten kuningas”, leijona karjui. ”Minun pitää ehdottomasti saada olla paikalla Jumalan Pojan syntyessä.” Arkkienkeli Gabriel pudisteli päätään. ”Ei”, hän sanoi leijonalle. ”Jumalan Poika ei tule maan päälle etsimään valtaa ja kunniaa.” Ja niin Gabriel käännytti leijonan tiehensä.

Seuraavana paikalle tepasteli riikinkukko sateenkaaren väreissä loistava pyrstö levällään. ”Minun tulee olla paikalla lapsen syntyessä”, riikinkukko pöyhkeili. ”Vain minä voin kauneudellani tehdä tallista taivaan ja maan kuninkaalle sopivan syntymäpaikan”, se rehvasteli. ”Jumalan Poika ei viihdy pöyhkeyden ja omahyväisyyden keskellä”, Gabriel sanoi riikinkukolle ja jatkoi etsimistään.

Samassa paikalle ilmestyi kettu. ”Minua ei voi sivuuttaa, kun valitaan eläimiä lapsen seimen äärelle”, kettu sanoi. ”Minä pystyn livahtamaan kenenkään huomaamatta lähimpään kylään ja varastamaan maukkaita kananpoikia Pyhän perheen syötäväksi”, se sanoi huuliaan lipoen. ”Jumalan Poika ei tule maan päälle varastamaan toisten omaa”, Gabriel sanoi ja käänsi ketulle selkänsä.

Puusta kuului kahahdus, kun pöllö lehahti paikalle. ”Minä olen eläimistä kaikkein viisain”, pöllö huhuili. ”Minun tulee olla läsnä, jotta minä voin jälkeenpäin selittää muille, mitä Jumalan Pojan syntymä oikeasti merkitsee”, pöllö perusteli. Gabriel pudisti jälleen päätään. ”Ei!” hän sanoi. ”Jumalan Poika ei kaipaa viisaiden selityksiä.”

Eläin toisensa jälkeen tuli Gabrielin luokse. Jokainen kerskui omilla taidoillaan ja erinomaisuudellaan, mutta Gabriel käännytti yhden toisensa jälkeen pois.

Lopulta yksikään eläin ei ollut enää tulossa tyrkyttämään itseään seimen äärelle. Gabriel katseli pettyneenä ympärilleen. Hän ei ollut löytänyt yhtään seimelle sopivaa eläintä. Silloin Gabriel näki härän ja aasin seisomassa läheisellä niityllä syömässä ruohoa. Gabriel meni niiden luokse ja kysyi: ”Mitä teillä on tarjota Jeesus-lapselle?” ”Ei mitään”, härkä ja aasi vastasivat. ”Eikö yhtään mitään?” Gabriel ihmetteli. Mutta aasi vain huiski häntäänsä ja härkä puhalteli ilmaa suurista sieraimistaan. 

Gabriel katseli näitä vaatimattomia eläimiä: aasin uskollisia silmiä ja härän jykeviä hartioita. ”Minä valitsen teidät Jumalan Pojan seimen äärelle”, Gabriel sanoi yllättäen. ”Te olette juuri sopivat eläimet. Aasi saa huiskia hännällään kärpäsiä vastasyntyneen ympäriltä ja härkä voi lämmittää lasta hengityksellään”, enkeli perusteli.

Niin valittiin härkä ja aasi todistamaan kuninkaan syntymää maan päälle. Arkkienkeli Gabriel kelpuutti kaikkein tavallisimmat. Ne, jotka eivät kehuskelleet omalla erinomaisuudellaan. 

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

Työskentely: tavallisten asioiden ylistys

Tarvikkeet: eri värisiä paperilappuja ja kyniä.

Kirjoittakaa lappuihin asioita, joista arjen keskellä ei muista kiittää ja joita ei aina muista arvostaa, mutta jotka kuitenkin ovat tärkeitä ja tuovat hyvää mieltä. Kiinnittäkää laput yhteiselle alustalle. Voitte myös piirtää alustalle härän, aasin ja Jeesus -lapsen.

Työskentely: joulunäytelmä

Käsikirjoittakaa joko Legenda joulupuusta tai tallin eläimistä joulunäytelmäksi oman luokan iloksi tai vanhemmille esitettäväksi. 

Jouluiloa toivottaa

Satu Reinikainen

Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja

Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013

Kohti joulun salaisuutta

Kuva: wikimedia

Joulusarjassamme kuunnellaan tänä vuonna jouluisia tarinoita, kurkistetaan joulun symboliikan juurille ja tehdään jouluisia hyvän mielen askarteluja. Joulusarjan teemat: 15.11. hyvän mielen adventtikalenteri, 22.11. jouluevankeliumi eläinten näkökulmasta ja 29.11. joulukuusen koristeet.




Jouluaatto osuu tänä vuonna lauantaihin. Se tarkoittaa, että adventinaika on pisin mahdollinen ja adventtikalenterista saa avata peräti neljä luukkua ennen, kuin joulukalenterista ensimmäistäkään.


Salaisuuksien kuusipuu

Lapsuudenkodissani joulukuusi haettiin kotimetsästä. Isä toi kuusen pihaan joulunalusviikolla ja tökkäsi hankeen odottamaan jouluaattoa. Muistoissani lunta oli aina jo ennen joulua kinoksiksi asti. Aattoaamuna kuusi kannettiin tupaan. Kotitaloni tuvassa ei ollut enää minun lapsuudessani seinustoja kiertäviä penkkejä, vaan huoneen nurkassa oli sohva ja sen vieressä oli kuusen paikka. Kuusen alle levitettiin sininen puuvillainen kangas, jossa punalakkiset tontut iloisesti tanssivat piirileikkiä.

Kuusen koristelun järjestys toistui aina samana. Ensin isä kiinnitti oksille sähkökynttilät, seuraavaksi äiti ripusti hopeiset joulukuusen nauhat. Sitten me lapset saimme laittaa mielemme mukaan oksille loput koristeet. Paitsi yhden, jonka paikka oli määrätty vuodesta toiseen samaksi. Se oli punainen kuusenpallo, jossa oli pieniä ympäriinsä kaarena palloa kiertäviä uria. Pallo asetettiin aina oksalle, joka oli kaikkein lähimpänä sitä sohvannurkkaa, minne isä heittäytyi päivällisen jälkeen ruokalevolle. Pallo piti ripustaa niin lähelle, että isä yletti pyöräyttämään sitä sohvalla maaten. Isän sormien jäljiltä pallo pyöri vinhaa vauhtia, ja kuvio sen pinnassa eli. Pallo säkenöi ja säihkyi taianomaisesti kynttilöiden valossa. Tuohon palloon sai koskea vain isä, mutta meitä se ei haitannut. Niin me halusimmekin. Halusimme, että juuri isä laittoi pallon pyörimään ja välkkymään joulun valoa tupaan.

Pohdittavaksi ja keskusteltavaksi: 

Vanhoissa maalaistaloissa ei ole useinkaan erillistä keittiötä, vaan tupa, jossa on paitsi ruokapöytä, usein myös leivinuuni. Eri puolilla Suomea talojen huoneiden nimitykset vaihtelevat.

Minkälaisia huoneiden nimityksiä tunnette? Mitkä ovat peräisiä mistäkin päin Suomea? Tarkoittavatko sanat teille samoja asioita vai eroavatko merkitykset toisistaan? Mikä on teidän kotinne tärkein paikka? Mihin ihmiset teidän kodisanne kokoontuvat? Laitetaanko teillä joulukuusi? Mihin huoneeseen kuusi laitetaan? Onko teidän joulun vietossanne jotain asioita, jotka täytyy aina tehdä samalla tavalla? 


Joulukuusen historiaa

Viggo Johansen 1891 Lähde: wikipedia

Joulukuusen juuret juontavat tapaan koristella koti ikivihrein oksin juhla-aikaan. Joulun koristeena kuusi on lähtöisin Saksasta 1500-luvun lopulta. Aluksi sisälle tuotiin pieniä kuusia, jotka ripustettiin latvastaan kattoon tai laitettiin pöydälle. 1800-luvun alkupuolella saksalaiset aateliset toivat tavan Englannin hoviin. Vuonna 1832 kirjoitti 13 vuotias prinsessa Viktoria päiväkirjaansa, että pöydällä oli jouluna kaksi kuusta, joiden juurelle lahjat laitettiin. Suomeen joulukuusi tuli Ruotsin kautta 1800-luvun alussa. Ensin kuusi oli vain rikkaiden kotien joulukoriste. Z.Topelius kuului perheineen ylempään yhteiskuntaluokkaan, jossa joulukuusi tunnettiin jo varhain. Hän kirjoitti v. 1837 lapsista, jotka leikkivät joulukuusen ympärillä. Joulukuusi levisi tavallisen kansan pariin vasta 1900-luvun alussa. Suomessa valaistiin ensimmäinen joulukuusi Tampereella v. 1894.

Työskentely: Hyvä mielen adventtikalenteri 

Tarvitaan materiaalia joulukuusen valmistamiseen, kuten huopaa, aaltopahvia, kartonkia, tms. Kestävämmän joulupuun saa sahaamalla vanerista tai ompelemalla ja vuorittamalla kauniista kankaasta. Lisäksi tarvitaan paperia, ohutkärkisiä tusseja, punaista puuvilla- tai villalankaa, isosilmäinen neula. 

Piirtäkää ensin kuusen malli paperille. Yksinkertaisimmillaan malli voi olla pelkkä kartio. Miettikää sitten 29 (tai 24, mikäli teette joulukalenterin 1-24 päivälle) tekstiä, jotka kirjoitatte kalenterin ”luukkuihin”. 

Tutkimusten mukaan kiitollisuus ja omien tärkeiden asioiden äärelle hiljentyminen parantaa hyvinvointia ja edistää myös oppimista. Tässä on muutama erilainen kalenterivaihtoehto. Voit myös yhdistellä ideoita tai keksiä omia! 

Runokalenteri: Ajatelmia, runon pätkiä, virsien säkeistöjä tai raamatunjakeita.

Kiitollisuuskalenteri: Asioita, joista voi olla kiitollinen

Arvokalenteri: Asioita, jotka ovat tärkeitä

Hyvän tekemisen kalenteri: Asioita, joita voin tehdä, jotta meillä olisi hyvä olla yhdessä.

Kuva: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

Tekstit/asiat kirjoitetaan pienille paperilapuille, jotka kääritään rullalle ja rullat sidotaan punaisella langalla. Mikäli jonkun rullan haluaa tietyn päivän kohdalle, rullan päälle kannattaa jo tässä kohdin kirjoittaa päivän numero. Kalenterin voi tehdä etukäteen valmiiksi ja avata laput päivä kerrallaan tai sen voi rakentaa käänteisesti, eli joka päivä lisätä yhden asian kalenteriin. 

Rullat kiinnitetään kuuseen neulalla ja langalla tai jos käytettävissä on metallirinkuloita, ommellaan ne ensin kiinni kuuseen ja solmitaan rullat rinkuloihin. Joulukalenterikuusen voi käyttää vaikka joka vuosi uudestaan.

Iloa joulun odotukseen toivottaa,

Satu Reinikainen
Agricolan varhaiskasvatuksen kouluttaja

  

Lisää tietoa ja tarinoita adventinaikana ja jouluun löydät kirjasta Ihme joulu, Lasten keskus 2013

Tunnetaidot dialogin välineenä

Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan kirjoituksia dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.

GIF: Mari Huotari / uskonnonopetus.fi

"Naapurimme rakennetaan koirapuisto."
"Rehtori pyysi minut luokseen käymään."
"Minut on valittu vetämään tämän lukuvuoden joulujuhlatoimikuntaa."

Mikä oli ensimmäinen reaktiosi näihin lauseisiin? Ihmisellä on luontainen tapa luokitella ärsykkeet lähestyttäviin ja vältettäviin. Omien välittömien tunnereaktioiden tunnistaminen on osa dialogitaitoja, joiden edistämiseen opetuksessa Dialogitaitaja-materiaali tähtää.


Dialogitaitoja ovat muun muassa vuorovaikutus- ja tunnetaidot, joista Ulla Klemola ja Marja Kokkonen ovat kirjoittaneet Dialogitaitaja-teokseen.Tunnetaidot edistävät yksilön tunne-elämän lisäksi vuorovaikutustilanteissa toimimista. Dialogia käydessä tunteita herää usein silloin, kun ihminen kuulee omista mielipiteistään poikkeavia näkemyksiä, kokee omat näkökantansa kyseenalaistetuksi ja joutuu perustelemaan tai pohtimaan omia kantojaan. Uskonnosta ja katsomuksista keskusteleminen herättää voimakkaita tunnereaktioita niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. 

Oman välittömän reaktion tunnistaminen ja pieni tilannearvio ennen reagointia parantaa vuorovaikutustilanteita. Omia tunteita ei tarvitse häpeillä, sillä omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen minäviestein myös lisää kohtaamisen avoimuutta ja ehkäisee väärinymmärryksiä. Tärkeää on kuitenkin myös kyetä kuuntelemaan toista osapuolta ja tunnistaa hänen tunnetilojaan. Omien tunteiden säätely auttaa mahdollistaa dialogin kannalta välttämättömän itsestän ja toisesta välittämisen ja huolehtimisen ilmapiirin säilymisen.

Harjoitelkaa välittömien tunteiden ilmaisua ja harkintaa dialogitilanteissa  Rohkaisevan kysymisen korttien ja Esimerkkilauseiden avulla. Kortteja voi katsomusaineiden tunneilla soveltaa esimerkiksi maailmanuskontojen, Raamatun ja etiikan käsittelyyn.


Entä jos vuorovaikutustilanteessa tulee ristiriitoja, jolloin tulee loukanneeksi toista tai kokee toisen sanoman asian loukkaavaksi? Ristiriitatilanteiden käsittelyä ja ratkomista voi harjoitella Dialogikorttien avulla. Käyttäkää valmiita Auts! Hups! Häh? -kysymyksiä tai keksikää omia. Pysäyttäkää tilanne sopivalla kortilla.Varsinkin vanhempien oppilaiden kanssa työskentelyä voi purkaa osiin sitä taustoittavien Dialogipolun ja Tienviittojen avulla.




 Terveisin,

Mari Huotari & Essi Ikonen,
Agricolan uskonnonpedagogiset kouluttajat








Katso Marja Kokkosen ajatuksia siitä, miten tunnetaitoja opitaan videopankissamme.

Lue lisää:

Materiaaleihimme Pearltrees-galleriassamme.

Tunnekortit eri tunteisiin Erilaista ussaa! -materiaalistamme. 


Ulla Klemola ja Marja Kokkonen: Tunne- ja vuorovaikutustaidot dialogin rakennusaineina 
Teoksesta Essi Ikonen ja Salla Vainio (toim.) Dialogitaitaja. Agricola 2016.
  

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------

Aasilla kohti pääsiäistä

Tänä vuonna palmusunnuntai on 20.3, siis oikeastaan aika pian jo. 
Tässä blogikirjoituksessa on koottuna 

• tietoa palmusunnuntain vieton taustoista 
• leikkiohjeet hauskaan Kujakuiskaukseen, jonka avulla voi harjoitella hyvien sanojen sanomista toiselle ja
• virpomaoksien koristeluvinkkejä

Taustatietoa palmusunnuntaista

Palmusunnuntai on siitä hassu kirkollinen juhlapyhä, että sen aihe on sama kuin 1. adventtisunnuntaina. Molempien pyhien teksteissä puhutaan kirkossa siitä, kuinka Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Pääsiäisen alla tämä on osa monipolvista tapahtumaketjua ja ihan kronologisesti ajatellen paikallaankin. Näiden kahden kertomuksen ero löytyykin symbolisesta merkityksestä.

Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla
ja ihmiset ottivat hänet vastaan kuin kuninkaan.
Kuva:  The bible revival/clipart

Molempien pyhien aiheena on kuninkaan tulon odotus. Adventtina odotettu kuningas on koko maailman valtias ja taivaan kuningas, jonka syntymäjuhlaa kristityt valmistautuvat viettämään.

Palmusunnuntaina puolestaan kristityt kautta maailman muistelevat pian kärsivää Messiasta ja ihmiskunnan pelastajaa, näin valmistaudutaan pääsiäisen tapahtumiin. 

Jeesuksen ratsastaminen aasilla kaupunkiin on ollut juutalaisille monella tavalla merkittävä, ja hämmentäväkin tapahtuma. Aasi tiedettiin odotetun Messiaan ratsuksi jo Vanhan testamentin teksteistä. Aasi oli tuon ajan ihmisille rauhan ratsu, toisin kuin hevonen, joka oli lähestulkoon pelottava ja toi ihmisten mieleen sodan ja väkivaltaiset vallan pitäjät.

Symboliikkaa ja sanojen taustaa

Kuva:Wikimedia

Aasi esiintyy jo 300-luvulla yleistyneissä jouluseimikuvissa. Aasi symbolisoi nöyryyttä, lempeyttä ja rauhaa. Juutalaisille aasi on ollut hyvin vanha Messias-symboli, rauhan sanomaa tuovan hallitsijan ratsu.


Palmunoksa on voiton ja ikuisen elämän, kuolemattomuuden symboli. Joskus sitä pidetään myös kärsimyksen merkkinä.

Messias hebreaksi mashiach tarkoittaa voideltua. Juutalaisuuden mukaan messias on kuningas Daavidin sukua ja hän on kaikkien Israelin heimojen ja kansojen kuningas ja maailmanlaajuinen rauhan sanoman tuoja. Vanha testamentti sisältää lukuisia ennustuksia Messiaan tulosta. Ne juutalaiset, jotka eivät pidä Jeesusta Messiaana odottavat yhä tätä kirjoitusten lupaamaa Messiasta.

Hoosianna tulee hebrean kielestä ja tarkoittaa ”oi auta”, ”pelasta”. Se on alun perin ollut rukoushuudahdus, mutta Uuden testamentin aikaan oli tapana tervehtiä tällä tavalla kuningasta.

Virpominen tulee sanana meille venäjän kielen sanasta ”verba”, mikä merkitsee pajua. Virpomisen tapa on peräisin ortodoksisuudesta, missä on ollut tapana toivottaa sukulaisille ja lähimmille naapureille kaikkea hyvää, mitä Jumala voi antaa. Toivottaa siis siunausta. Virpomapalkka saatiin alun perin noutaa vasta viikon kuluttua, pääsiäisenä.

Trullit ja noidat ovat rantautuneet Suomeen Ruotsista. Sana trulli tuleekin ruotsin sanasta ”trull”. Muinoin trulleiksi kutsuttiin vanhoja syrjäytyneitä naisia, jotka kulkivat pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä leikkaamassa naapureiden eläimiltä karvoja, jotta olisivat saaneet näiden karjaonnen itselleen. 

Kuiskausten kuja - työskentely

Mukavien asioiden sanominen toiselle on joskus hiukan vaikeaa. Positiivisen palautteen antamista voi harjoitella luokassa vaikkapa kujakuiskauksen avulla. Jutelkaa oppilaiden kanssa aluksi yhdessä minkälaiset asiat ovat mukavia. Kerro kujan säännöt, ennenkuin aloitatte leikin. 

1. Oppilaat asettuvat kahteen vastakkaiseen riviin seisomaan niin, että välistä mahtuu hyvin kävelemään. 
2. Yksi leikkijöistä valitaan vuorollaan kujan kulkijaksi. Hänen silmilleen sidotaan huivi ja hänet ohjataan kujan alkuun. 
3. Kulkija kävelee hitaasti rivien väliin jäävää kujaa pitkin. Kujan varrella seisovat kuiskaavat kulkijan kävellessä ohitse mukavia asioita hänestä. Kuiskattavien asioiden tulee olla lyhyitä, yhden tai kahden sanan pituisia, jotta kulkija ehtii kuulla ne kävellessään ohitse. 
4. Kulkijaa ei saa koskettaa. Kujan viimeinen pari pysäyttää lempeästi kulkijan. Jokainen halukas saa kulkea vuorollaan kujaa pitkin.

Voitte varioida kujakuiskausta ja liittää mukaan virpomaoksat. Muodostakaa kuja samalla tavalla, kuin yllä. Kulkijan astellessa kujaa pitkin kujan varrella seisovat koskettavatkin hellästi häntä olkapäihin tai selkään virpomaoksilla ja kuiskaukset ovatkin hyvien asioiden toivotuksia kulkijalle. Pitäkää huoli, että oksilla koskettaminen on lempeää ja että jokainen saa jälleen vuorollaan kulkea hyvien toivotusten kujaa pitkin.

Koristellaan virpomaoksia

Perinteinen ortodoksinen virpomaoksa on kolmihaarainen, jossa kukin haara kuvaa yhtä Jumalan persoonaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kaikki kolme haaraa tulee myös koristella samalla tavalla.

Kuva: Satu Reinikainen

1. Hauska tapa koristella oksia on sivellä oksat maitoliimalla ja pyöritellä sitten silkkipaperisilpussa tai rei´ittimestä kerätyssä paperisilpussa.

2. Askartelunorkoista saa kivoja perhosia oksiin, kun ensin taittelee norkosta perhosen keskiruumiin ja sitten liimaa silkkipaperista siivet.

3. Lehdistä leikatuista tai internetistä tulostetuista pääsiäisaiheisista kuvista saa kivoja roikkuvia koristeita, kun liimaa kuvat kartongista leikatuille, erivärisille munan muotoisille paloille ja kiinnittää niihin narun.

  

Mie se virvon viisahasti

taputtelen taitavasti

rikkahaksi rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

neljän lehmän kaitsijaksi!

Isännälle ihravatsa,

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket!

- Vanha karjalainen virpoluku

 

Pääsiäinen saa sitten  omat vinkkinsä vielä
 ennen kuin palmusunnuntai on ohitse. 

 Mukavaa matkaa palmusunnuntain kautta kohti pääsiäistä! 

 

Satun vinkit:

• Palmusunnuntain kertomuksesta on tehty hauska pieni video Legoilla kuvittaen.
• Kujakuiskaus ja virpomaoksavinkit löytyvät myös kirjasta, Ihme pääsiäinen. Sieltä löydät paljon muitakin vinkkejä laskiaisesta aina helluntaihin, kesän korvalle saakka. Kirjassa on mm. ääneen luettavaksi tarkoitettuja kertomuksia, tietolaatikoita ja useita kopiovapaita värityskuvia jakson teemoihin.

Jokaisessa oppilaassa ja kollegassa on jotain hyvää - ideoita vertaisarviointiin

Minulle opettajan työssä kaikkein vastenmielisin osuus on arviointi. Järjestää oppilaat sen mukaan mitä he osaavat ja antaa siitä numero. Luokitella oppilaita koko ajan tietoisena siitä että arviointini ei tule koskaan olemaan täysin oikeudenmukaista ja että ne kriteerit joilla arvioin, eivät koskaan mittaa  oppilaan koko osaamista.

Uudessa opetussuunnitelmassa huomioidaan entistä paremmin monipuolisten arviointapojen merkitys. Itse- ja vertaisarvioinnin merkitys kasvaa ja opettajia kannustetaan tarjoamaan mahdollisuuksia osoittaa omaa osaamista entistä monipuolisemmin. Tämä on hyvä suuntaus, joka saattaa aiheuttaa uudistushikeä mutta myös uudistusiloa. 

Ohessa on esitelty yksi idea, jonka avulla arviointia ja palautteenantoa voi toteuttaa hauskasti ja taitolähtöisesti.Tähtimerkkien avulla itse -ja vertaisarvioinnin antamiseen on mahdollista yhdistää mm. ajattelun- ja oppimaan oppimisen taitoja, harjoitella tunnistamaan omia ja muiden vahvuuksia sekä luoda mukavaa ja oppimissuuntautunutta ilmapiiriä. 

Erilaista ussaa! -hankkeessa eräs vitosluokkalaisten ryhmä pääsi testaamaan arviointivälineitä. Heidän tehtävänään oli tehdä juliste Laupias samarialainen kertomuksesta annettujen ohjeiden mukaan. 

Ryhmä arvioi ryhmätöitään ja ryhmätyötaitojaan lomakkeella, jossa oli kolme arvioitavaa teemaa liittyen ryhmätyön tehtävänantoon ja lisäksi yksi kohta liittyen yhteiseen työskentelyyn, Tehtävänannossa oli tavoiteltu tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelemista, joten niihin kiinnitettiin huomiota myös arvioinnissa.

Töiden valmistuttua oppilaat esittelivät työnsä toisilleen ja muut ryhmät saivat jakaa heille hopearahoja sen mukaan missä he arvelivat ryhmän onnistuneen parhaiten työssään. Vertailu kohdistui siis ryhmän onnistumiseen suhteessa tavoitteisiin, ei siihen miten he ovat pärjänneet suhteessa muihin ryhmiin. Tämä on tärkeää, sillä näin kilpailuasetelma oppilaiden välillä ei korostu vaan jokainen saa positiivista palautetta.

Lisäksi oppilaat saivat jakaa toisilleen tähtimerkit sen mukaan missä kukin oli heidän mielestään onnistunut sillä kerralla parhaiten. Tähtimerkkien määrä oli rajattu neljään ryhmätyössä keskeiseen taitoon. 

Arviointilomake esiteltiin oppilaille ennen työhön ryhtymistä. Ajatuksena oli, että oppilaat suuntaavat työskentelyään tavoitteiden mukaiseksi. Näin myös tapahtui: osa oppilaista toimi tavoitteellisesti saadakseen tietyn poletin työlleen. Hämmästelimme esimerkiksi opettajan kanssa sitä, miksi eräs tyttö kertoi työn esittelyssä itselleen epätyypillisen vitsin, kunnes ymmärsimme että hän oli tavoitellut ryhmälleen polettia "hauska". Vertaisarviointi voi siis kannustaa oppilaita myös kokeilemaan jotain itselle uutta asiaa, jota ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksi.

Oppilaat olivat myös kovasti innoissaan hopearahojen jakamisesta ja heille oli selkeästi merkityksellistä se, mitä rahoja ja tähtiä he saivat tovereiltaan, sekä se, että jako tapahtui oikeudenmukaisesti.

Minua ilahdutti se, että muutama oppilas, joka harvoin sai positiivista palautetta tovereiltaan, onnistui tässä työskentelyssä saamaan yllättävää arvostusta sekä opettajalta että tovereiltaan kiinnittämällä tovereidensa huomion siihen, että rahoja ei voi jakaa miten vain vaan täytyy miettiä miten ryhmä saavutti kuvatut tavoitteet. 

Essin vinkit hopearahojen ja tähtimerkkien käyttöön:

Opettajalle
· Oppilaiden vahvuuksien ja onnistumisten huomiointiin
· Työtovereiden ilahduttamiseen: sujauta tähtimerkkejä vaikkapa työtoverien lokeroihin

Oppilaille
· Omien onnistumisten ja vahvuuksien hahmottamiseen
· Vertaisarviointiin ja positiivisen palautteenannon harjoitteluun
· Erilaisten roolien harjoitteluun esimerkiksi ryhmätöiden aikana.

Miksi?
· Kun merkkejä jaetaan tavoitteellisesti oppilaan ajattelun ja oppimaanoppimisen taidot kehittyvät
· Kun kaikki jakavat toisilleen positiivista palautetta ryhmähenki paranee

Huomaa

Ennen kuin otat merkit käyttöön, kannattaa miettiä tapauskohtaisesti mitä haluat niillä saavutta ja mitä haluat oppilaiden harjoittelevan. Näistä tavoitteista voi tehdä arviointilomakkeen, jolloin tavoite kirkastuu paremmin sekä itselle että oppilaalle. Samalla huomaan myös sen, onko tavoite riittävän maltillinen jotta oppilaiden on mahdollista jäsentyneesti arvioida omaa ja muiden osaamista. Eli arvioitavia kohtia ei saa olla liikaa. 

Iloa arviointiin toivottelee 

Essi Ikonen

Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja


Lataa hopearahoja ja tähtimerkkejä itsellesi arvioinnin ja palautteenannon tueksi.

Tule tutustumaan tähtimerkkeihin Educa -osastollemme 6 g 79  ja tee itsellesi tai kaverillesi siellä tähtirintanappi!

Lue lisäideoita ajattelun- ja oppimaan oppimisen taitojen kehittämiseen.