Teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana

 

Kirjoitin jutun Pikkuväki-lehteen (6/2014), joka on juuri ilmestynyt. Lehden teemana on Kertomukset kannattelevat lasta. Minulla on ollut ilo työskennellä upeiden alkuopetuksen ammattilaisten kanssa ja nähdä miten teknologian käyttö taipuu upeaksi välineeksi lapsen ajattelun esille tuomiseksi ja kasvattajan tueksi tuollakin. Juttuni syntyi näistä kokemuksista ja yhteistyön voimasta. Ajattelin, että siitä voisi olla iloa täälläkin varhaiskasvatuksen sekä esi- & alkuopetuksen väelle ja ehkä muillekin.

 

 

Ajatteluni näkyy ja kuuluu - teknologia lapsen itseilmaisun vahvistajana

 

Lapset puhuvat, kiljahtelevat, jalat tömisevät ja kikatus kuuluu, kun seuraan lasten tarinankehittelytuokiota Riihimäellä, Peltosaaren koulun esikouluryhmässä. Osa lapsista leikkii lattialla, toiset piirtävät ja askartelevat pöydillä. Pieni ryhmä suunnittelee omaa tarinaansa ison valkoisen kosketustaulun edessä. Eräs tyttö hieroo mikkiä kädessään samalla kun keho keinuu. Lapset harjoittelevat oman äänen liittämistä yhdessä kehittämäänsä tarinaan ja sitä tukeviin kuvituksiin.

Ryhmän tilassa on yksi kosketustaulu (ActivBoard), jolle heijastuu tietokoneen näytön kuva videotykiltä. Lapset siirtelevät valitsemiaan kuvia kosketustaululla kynän avulla tai sormillaan, samalla tavalla kuin hiirellä liikutellaan asioita tietokoneen näytöllä. Tähän tarinaan lapset ovat
tuoneet dokumenttikameralla kaapatun kuvan myös itse huovuttamistaan hiiristä.


Hiiret ovat pääosassa lasten keksimässä tarinassa, joka kertoo ystävyydestä ja leikkiin mukaan ottamisesta.
- Ketään ei saa jättää yksin, Elsa sanoo.
- Ei niin. Nää hiiret lähtee ton tytön mukaan, ettei sen tartteis olla surullinen kun se on yksin, jatkaaEnniina innoissaan.
- Joo, sitten ne menee leikkimään sen tytön kotiin ja niillä on kivaa yhdessä, vaikka niitä hiiriä
vähän pelottikin ensin, kommentoi Elsa.

Teknologia on oiva väline

Teknologian mukanaan ottaminen varhaiskasvatuksessa tarjoaa monia positiivisia mahdollisuuksia. Varsinkin, kun teknologia valjastetaan palvelemaan lapselle varhaiskasvatuksen piirissä annettavia taitoja. Olennaista laadukkaassa varhaiskasvatuksessa on huomioida teknologian kokonaisvaltainen käyttö ja lasten aktiivinen rooli. Kokemusten mukaan prosessiluonteiset toiminnot tukevat tätä hyvin. Lapsen mielikuvitus, emootiot ja kokemukset pääsevät keskiöön, kun teknologia laitetaan palvelemaan tätä kaikkea.

Lapsen näkökulman lisäksi teknologia palvelee myös ohjaajaa. Seuratessa lasten kokemuksia prosesseissa, joissa hyödynnetään teknologiaa, lapsen ajattelu ja ääni tulevat näkyviksi. Tiedolliset, kognitiiviset ja sosiaaliset elementit ovat vahvasti esillä. Ryhmissä käytetään vertaisoppimista, opetellaan vastuunottamista ja -jakamista, toisen kuuntelemista ja toiminnan suunnittelua yhdessä.

Peltosaaren koulun esiopettaja Minna Jussila on vetänyt tarinapedagogiikkatyöskentelyjä jo neljä vuotta. Teknologian mukaan ottamisen myötä hän on kokenut saaneensa uutta potkua omaan opettajuuteensa.

- Digitaaliset työvälineet ovat oiva lisä muiden perinteisten välineiden rinnalla, mutta kosketustaulu, tarinoiden animoiminen ja videotallenteiden katselu yhdessä vievät toiminnan ihan uudelle tasolle. Prosessin aikana lapsista paljastuu puolia ja taitoja, joita en muuten näin helposti pääsisi näkemään. Näen myös työskentelyn eri vaiheissa lasten yksilöllisiä kehityshaasteita helposti.

- Piirustuksia on ihana katsella, mutta kun videoita tehdään ja katsellaan yhdessä, lapset kuulevat oman äänensä ja näkevät yhdessä tehdyn tarinan heräävän henkiin. Se on koskettava näky. Lapset ylpeinä omasta työstään suu isossa hymyssä. Ujotkin lapset otetaan mukaan ja he pääsevät esille.
- Videot näytetään tietenkin myös vanhemmille, jotka hämmästelevät lasten taitoja ja liikuttuvat niistä ehkä jopa lapsia ja minuakin enemmän, Jussila toteaa.

Sampoa kuunnellaan ja keskustelu työstä on alkamassa

Kokonaisvaltainen toiminta ja lasten kokemukset etusijalla

Tarinapedagogiikkaa käytetään myös kouluissa esimerkiksi lukemaan opettelussa. Lukukirjan sijaan tai sen rinnalla lapset tuottavat itse luettavia kertomuksia ja videoita. Teknologiaa voidaan käyttää monin tavoin. Yksi varhaiskasvatukseen hyvin soveltuva tapa on sadutuksen muunnos, kodutus.

Espoon Viherkallion koulussa esikoululaiset ovat päässeet kodutuksessa suunnittelemaan (design) pareittain uusia pelimaailmoja. Koduttamisessa heitä auttavat koulun vanhemmat oppilaat, joiden kanssa eskarilaiset koodaavat (coding) suunnittelmansa valmiiksi peleiksi. Kun koodaus on valmis, lapset saavat pelata omia pelejään itse luomissaan maailmoissa. Innostus, osallisuuden kokeminen ja omien ajatusten näkyväksi tekeminen ovat hyvin konkreettisia ja kiehtovia tällä menetelmällä.

Kodutuksessa, samoin kuin tarinapedagogiikkatyöskentelyssä, olennaista on lapsen kokonaisvaltainen toiminta ja toisen kohtaaminen, aito dialogi lasten välillä. Lapset yrittävät ymmärtää toistensa toiveita, ajatuksia ja toimintasuunnitelmia voidakseen toimia yhdessä. Luovuus kehittyy samalla, kun lapsi kokee tulleensa arvostetuksi. Prosessi teknologioiden avustuksella tuotetuista videoista ja peleistä on kuin retki, jonka aikana lapsi saa tyydyttää uteliaisuuttaan ja kokea osallisuutta ympärillä oleviin ihmisiin ja elämään.

Molemmissa prosesseissa kasvattaja pääsee mukaan omalla toiminnallaan. Läsnäolollaan, kiinnostuksen osoittamisella ja kaikkinaisekka vuorovaikutuksella hän voi vaikuttaa lasten osallisuuteen ja sen kokemukseen. Kun mielikuvitus on riittävän kehittynyttä, visuaaliset kuvat ja niiden yhdistäminen ääneen auttavat lapsia kertomaan oman tarinansa uudella tavalla, toisin kuin pelkästään piirtämällä. Animaatioihin voi lisätä erilaisia merkityksiä, lasten oman käden jäljen, askartelun tai piirroksen. Kodutuksen keinoin luodut pelit ja sen todellisuus ovat myös lapsen itsensä luomaa ja arvokasta.

Lapsen ajattelu ja ääni kuuluviin

Näiden uudenlaisten maailmojen ja työtapojen myötä se mikä on lapselle merkityksellistä, tulee
näkyväksi, kuultavaksi ja kosketeltavaksi – pelattavaksikin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen emotionaalista ja sosiaalista kasvua sekä identiteettiä. ”Minä sain tämän aikaan!”, ”Minä osaan tällaistakin!”, ”Hui miten hienoa!”, kuuluu lasten suusta. Eikä hymyä lasten kasvoilla voi olla huomaamatta. Toisille taputtaminen on spontaania ja innostunutta.

Hyvät menetelmät ja käytänteet kannattaa ottaa haltuun, tai jos ei omaksi työvälineeksi, niin ainakin laittaa mieleen muhimaan. Millaisia teknologian mahdollisuuksia voisin itse hyödyntää? Mikä on minulle luovuttamatonta lasten kanssa työskenneltäessä ja miten voisin sitä lähestyä teknologian avulla? Kysy myös itseltäsi, miten voisin hyödyntää teknologiaa siten, että lapsen oma toiminta, mielikuvitus, tunteet ja ajattelu tulevat näkyviksi. Annetaan siis lapselle ääni ja ennen kaikkea lapsen kokea, että hänen äänellään on merkitystä.

Teknologian edut lasten varhaiskasvatuksessa

 

• lapsen ajattelu ja taidot tulevat monipuolisesti esille
• lapset harjaannuttavat sosiaalisia taitojaan ja käyvät aitoa dialogia
• lapset kehittävät mielikuvitustaan ja visuaalista tuottamista
• lapset oppivat käyttämään teknologiaa toiminta ja tavoite edellä, ei itseisarvona
• työntekijä pääsee lähelle lapsen maailmaa ja merkitysten antoa kehittämällä samalla itseään
ohjaajana


Kiitokset Peltosaaren Esiopettaja Minna Jussilalle ja hänen esiopetusryhmälleen kuvaamismahdollisuudesta ja yhteistyöstä!

Kuvat ja teksti: Salla Vainio

P.S. Tammikuussa 2015 Kirjapajalta ilmestyy kirja Uskonto lapsuuden kulttuureissa, jonka toimittavat Arto Kallinoniemi, Martin Ubani ja Saila Poulter. Kirjassa on mukana myös syväluotaavampi artikkelini edellä esitellystä aiheesta, jos kiinnostuit vahvemmin prosessin antamista mahdollisuuksista kasvattajan ja lapsen oppimisen näkökulmasta.

The Book - oppimiskokemuksia Raamatun äärellä

Piia onkin pitänyt pari edellistä tuntisessiota ja pitkästä aikaa oli taas minun vuoroni päästä opettamaan. Tänään halusin testata arviointivälineitä opettajan tukena sisällöllisten tavoitteiden lisäksi.

 Raamattu - maailman levinnein kirja

• Perustietojen tarkistus ja kertaus, mitä muistamme Raamattuun liittyvistä faktoista?
• Raamattu tutkimuksen kohteena, miten Raamattua voi tarkastella?
• Raamatun kertomuksia toiminnallisesti kerraten
• Raamattutestun uusiminen - opitun arviointi

Mitä muistamme Raamattuun liittyvistä faktoista?

Jotta sain tietoa opiskelijoiden Raamattuun liittyvistä tiedoista ja siitä, millä syvyydellä asioihin lähdemme, päätin tehdä Raamattutestin ActivExpression -vastausjärjestelmillä.Kysymyksiä oli niin Raamatun alkukielistä, sen synnystä, levinneisyydestä kuin sen tutkimisesta. Opiskelijat vastasivat intensiivisesti omaan tahtiin kysymyksiin omilla päätteillään ja kyselivät välillä apua tovereilta. En puuttunut tähän, koska ajattelin sen olevan hyvä asia. Tiedonhaussa itsekin työssäni kysyn joskus työtovereilta apua.

Raamattutestin tuloksia tunnin alusta

Kun katsoimme tuloksia yhdessä läpi, huomasin opiskelijoiden olevan todella kiinnostuneita tuloksista ja päätinkin etukäteen valmistelemani powerpointin olevan nyt aivan turha. Sen sijaan käsittelimme asiat heidän vastauspylpyröitään katsellen. Heidän motivaationsa kuunnella oli uskomaton, kun he näkivät omat vastauksensa taululla. Kerroin myös testaavani heidät tunnin jälkeen samalla testillä nähdäkseni mitä he tunnilla ovat oppineet.

Raamattu tutkimuksen kohteena, miten Raamattua voi tarkastella?

Opiskelijoiden viimeinen testivastaus johdatti minut helposti myös seuraavaan sisältöön: Tarkastelemaan miten eri kertomukset ja Raamatun sisällöt kinnostavat eri tieteenaloja. Opiskelijat muistelivat itse eri kertomuksia ja valitsivat ehkä juuri mediassakin pyörivän Noah -elokuvan trailerin vuoksi Nooan tarinan ja keskustelimme siitä. Opiskelijat saivat myös kertoa, miksi puolet heistä aidosti ajatteli, ettei Raamattua voi tutkia tieleellisesti. 

Pohdimme kielitieteelle herkullisia näytteitä Raamatun alkukielistä tähän päivään, historian tutkimukselle näkökulmia ja väläyksiä antavista kertomuksista, maantieteeseen liittyviä tietoja, Eksegetiikkaa ja montaa muuta tieteen näkökulmaa. Opiskelijat tuntuivat oivaltavan, että vaikka Raamatussa on myös uskonnollinen kerros, se on syntynyt tuhansien vuosien aikana ihmisten historiassa ja elänyt kertomuksina. Sen käännöstyö ja tutkiminen jatkuvat edelleen, samoin uskonnollinen ulottuvuus ja vaikutus. Tästä oli hyvä jatkaa hieman toiminnallisempaan ja ehkä hassuttelevampaankin otteeseen, johon pyysin työtoveriani Raili Keränen -Pantsua vierailijaksi.

 

Raamatun kertomuksia toiminnallisesti kerraten (Raili kertoo)

Raamattutunnilla kokeilimme kymppiluokkalaisten kanssa Raamatturäppi -menetelmää. Kyseessä on hauska ja monipuolinen menetelmä, jossa liikkeiden, hokemien, leikkien ja musiikin avulla muistellaan Raamatunkertomuksia ja rakennetaan niistä kronologinen kokonaisuus. Kerronnan tukena ovat hauskat kerrontakuvat ja avainsanoihin on sävelletty iskevä musiikki. 

Oppilaat katsoivat hieman epäillen kun aloimme nostella kaloja, pyramideja ja muuta rekvisiittaa luokkaan. Salla oli toivonut aiheeksi Vanhaa testamenttia, sillä se mitä luultavimmin oli oppilaille oudompi. Aluksi kävimme nopeassa tahdissa läpi alkukertomukset ja niihin liittyvät sanat ja liikkeet. Tutuilta tuntuivat oppilaista niin luominen, syntiinlankeemus kuin vedenpaisumuskin. 

Karttamerkkien asettamisen jälkeen puhuttiin vähän enemmän Abraham-kertomuksesta, sen yhteydestä Islamiin ja uhrikulttuurista yleisemmin. Tämä herätti opiskelijoiden mielenkiinnon ja sai hyvin aikaan keskustelua. Myös Joosef-kertomus jännittävine juonenkäänteineen kiinnosti oppilaita. Kyseessä on kuitenkin yleisesti ihmisyyteen liittyviä teemoja vanhempien suosiosta, sisaruskateudesta ja anteeksiannosta. 

Sitten olikin aika pistää oppilaat itse töihin. Ryhmät saivat pieniä kokonaisuuksia Mooses-kertomuksista, viimeinen ryhmä ehti jo Jerikon muureille. Ryhmät lähtivät hyvin käyntiin ja työstivät kertomuksia naurun säestämänä. Liikkeitä ja sanoja harjoiteltiin innolla ja suljettuun Facebook-ryhmään päätyi hauskoja kuvia työstämisen eri vaiheista selityksineen. Portfoliotehtävänä olikin tällä kertaa julkaista ryhmän työskentelyä Groopiena (vrt selfie) facebook -ryhmäämme kommentoiden vastuuliikkeitä ja niiden taustalla vaikuttavia kertomuksia.

Nuutin ryhmän "selfie" vastuuliikkeistä Punainen meri, Siinain vuori ja laki matkalla opetettavaksi muulle ryhmälle

Luokassa ryhmät kertoivat kertomukset lyhyesti muille ja näyttivät kertomuksiin kuuluvat liikkeet. Viimeinen ryhmä työsti pienoisdraaman Jerikon muurien sortumisesta. Tunti vierähti nopeasti ja loppupalaute kertoi suurimmalla osalla olleen hauskaa tutustua Raamattuun vähän erilaisin menetelmin. Toiminnallisuus toimii aina!

Raamattutestin uusiminen - opitun arviointi

 

Raamattutestin vastauksia tunnin jälkeen, opitun arvointia.

 Aikamme meinasi jo loppua kesken, mutta sain opiskelijat vielä vastaamaan samaan testiin kuin alussa nähdäkseni, miten tunnin käsittelyt ja sisällöt olivat vaikuttaneet oppimiseen. Aiemmin näyttämäni kysymyksen 10 vastauksien vastaukset näyttivät nyt tunnin jälkeen esim tältä (kuva vasemmalla). Opettajaminäni teki mielensisäisiä hehkutusliikkeitä.

Minulla oli oikeasti työkalu, jolla pystyin mittaamaan opetukseni vaikutusta oppimiseen ja pelkän intuition perille menneistä asioista ei enää tarvinnut olla ainoa todiste itselleni ymmärretyistä asioista. Innostuin tutkimaan ja vertaamaan lisää.

Palasin ActivInspire -ohjelmistoon tallentamaani vastaussarjaan ja poimin sieltä vastauksia ennen ja jälkeen ja vertasin tuloksia. Hämmästyttävää. 10. luokkalaiset olivat oppineet asioita todella hyvin.

Vastaukset numeroon 2 ennen ja jälkeen opetuksen. (opetussessio 3 x 45 min)

Tuntikokonaisuudesta jäi todella hyvä mieli. Tiesin, että tälle porukalle ei pelkkä luennointi toimi. Kolme 45 minuutin pätkää peräjälkeen powerpoint sulkeisilla kaataen tietoa opiskelijoiden päähän ei vain olisi saavuttanut tällaisia tuloksia. Mielenkiintoistahan olisi, jos tätä olisi voinut jotenkin testata myös, mutta opettajan kokemukseni on jo näyttänyt, että jos puhun 3 minuuttia pidempään yksinpuheluna heille, olen jo menettänyt 70% opiskelijoiden keskittymisestä käsittelemääni asiaan.

Opiskelijat jäivät anelemaan, että menisimme yhdessä katselemaan Noah -elokuvaa, mutta ikävä kyllä yhteinen aikamme on kovin lopussa. Piia pitää seuraavan kerran ja sitten onkin jo loppukoe. Viimeisellä kerralla tutustumme kyllä kristinuskon taidevaikutuksiin, mutta kokeen palautus ja portfoliopalaute vievät viimeisen kertamme siten, etten raaski sitä nyt kuitenkaan elokuvalle vapauttaa. Siispä annoin mahdollisuuden korottaa aktiivisuuspisteitä käymällä omalla ajalla katsomassa elokuvan.

Tätä porukkaa tulee ikävä!

Kiitos Railille vierailusta! Raamatturäppi kuuluu yhdeksi kouluttamistamme tuotteista.

Nuoriso hyppäsi kuvaan!

Vaihteeksi pöydän äärestä ylös

Kokeilimme 10. luokan kanssa toiminnallisempaa puuhaa kuin olen tähän mennessä tunneillani heidän kanssaan toteuttanut. Käytimme kuvaprojisaatiota, jossa kuvat heijastetaan datatykillä suuriksi luokkahuoneen seinään. Opiskelijat menivät kuvaan mukaan, toisin sanoen he olivat kuvan heijastuspintana. Apuna käytimme valkoisia lakanoita ja papereita, sillä tummista vaatteista kuva ei heijastu. Kuvaprojisaatio eli kuvamenetelmä on moniaistinen metodi. Haasteena opettajalle menetelmässä on struktuurin rakentaminen sen ympärille. Olisi hyvin tärkeää miettiä etukäteen mitä menetelmän avulla haluaa opettaa. Projisaatiossa vahvin elementti on kuvan luoma tunnelma, jota kannattaa miettiä tiedollista opetustavoitetta asettaessaan. Oman haasteensa tuovat  myös tekniset seikat ja tila. Mikäli luokkatilaa ei saa pimennettyä kunnolla, kuvat jäävät liian haaleiksi. Kuten esimerkkikuvista näkyy, ne eivät ole kovin värikylläisiä. Toki eivät valitsemani alkuperäisetkään kuvat ole, kirkkaammat värit toimivat projisaatiossa aina parhaiten. Kuvaus- ja julkaisulupien sekä teemojen vuoksi kuitenkin päädyin tällä kertaa näihin. Me saimme luokan juuri ja juuri välttävän hämäräksi, sekä katosta irti olevan datatykin käyttöömme. Menetelmässä on hyvin tärkeää saada kuva heijastettua lattianrajasta saakka ylöspäin, katossa kiinni olevalla tykillä se ei onnistu.



Viereisessä kuvassa upotaan ikävästi roskiin, eettisenä teemana on luonnonsuojelu. Tunnilla oli sen verran hulinaa, että varsinaisesti teemoihin syventyminen jäi heikolle tasolle. Hulina oli kuitenkin iloista ja hyväntuulista, joten keskityin jälkikeskusteluissa ottamaan palautetta itse menetelmästä. Jälleen kuitenkin muistin rakenteen ja sisällöllisten tavoitteiden luomisen ja pitämisen merkityksen kyseisessä menetelmässä. Kuvaan hyppääminen vie mukanaan, ja sen valjastaminen opittavaa asiaa hyödyntämään on tehokasta mutta haasteellista. Struktuurin löytämisessä auttaa selkeä tehtävienjako: osa hyppää kuvaan, osa tarkkailee ja tekee havaintoja, osa dokumentoi. Kyseiset kuvat ovat siis opiskelijoiden ottamia. Musiikki voi auttaa keskittymisessä, sillä juttelu vie kuvista ja tunnelmasta intensiteettiä. Musiikin soidessa juttelu usein vähenee.


Vastine nojatuolimatkailulle

Aihepiirinä tunnillamme olivat maailmanuskonnot ja etiikka. Vierailimme buddhalaisessa maailmassa ja Jerusalemissa Kalliomoskeijalla. Kuten kuvasta huomaa, myös varjokuvat toimivat projisaatiossa hauskasti. Nuoret löysivät hienosti kuvakulmia ja sijoittuivat kuviin ilman suurempaa ohjausta. Palautteen mukaan juuri oma vapaus kokeilla oli heistä hyvin antoisaa ja mukavaa. Nuorten palaute oli pääasiassa positiivista. Kuvaan hyppääminen oli kuulemma erilaista ja uutta, ja he pitivät kovasti toiminnallisuudesta. Osa kertoi, ettei ihan aluksi ymmärtänyt mistä on kyse, mutta heti ensimmäisten mentyä kuvaan menetelmän idea avautui. Tämä oli minulle muistutus siitä, että myös menetelmän opettelu ja / tai selkeä ohjeistaminen on tarpeen.

Parasta kuitenkin tunneillamme oli nuorten ilo. Vaikka kaikki ei menisikään täydellisesti tai niin kuin opettaja oli suunnitellut, hyvä mieli jättää varmasti jonkin oppimiskokemuksen. "Ihan kuin olisi ollut paikan päällä", tuumasi eräs nuori nainen.

Kuvamenetelmä on osa Erityispedagogisesti suuntautunut uskonnonopetus -hanketta.