tiistai 6. syyskuuta 2016

Burkineista ja dialogitaidoista


Tässä kirjoitussarjassa julkaistaan asiantuntija-artikkeleita dialogisuudesta ja dialogitaidoista sekä työskentelyvinkkejä näiden edistämiseksi opetuksessa.


Oikeastaan minun piti kirjoittaa jostain ihan muusta kuin burkineista. Burkini-keskustelussa nousee kuitenkin esiin monta kysymystä, jotka liittyvät dialogisuuden ja vallan teemoihin, joten en voinut vastustaa kiusausta. 

Musliminaisille suunnattu vartalon peittävä uima-asu burkini on herättänyt suurta huomiota tämän syksyn aikana. Sekä burkinien puolustajat että vastustajat vetoavat vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen kritisoiden vallankäyttöä. Molemmilla puolilla on taipumus nähdä burkinia käyttävät naiset massana, jonka intentiot, halut ja toiveet on mahdollista niputtaa yhteen. 

Dialogitaitaja -kirjoitussarjassamme uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani kirjoittaa samantyyppisestä niputtamisilmiöstä, uskonnollistamisesta. Uskonnollistaminen tarkoittaa sitä, että yksilöä ja asioita tulkitaan uskonnon kautta silloinkin kun tämä ei ole tarpeen.

Koulussa tämä voi tarkoittaa oppilaiden niputtamista "et-oppilaiksi" tai "muslimioppilaiksi" olettaen, että samat uskomukset ja tavat ohjaavat näiden oppilaiden toimintaa.Samalla luodaan tarpeettomia raja-aitoja ja mahdollisia konflikteja oppilaiden välille.

Asioiden luokittelu ja niputtaminen on meille ihmisille hyvin tyypillinen taipumus. Vaatteiden valintaan, oppilaan uskonnolliseen taustaan tai moneen muuhunkaan asiaan liittyvät merkitykset eivät kuitenkaan koskaan ole yksiselitteisiä.

Kun dialogisuuden ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, keskeistä on kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle?

Aikanaan opetusharjoittelussani keskusteltiin pitkään ja hartaasti siitä, voiko opettaja käyttää tietynlaisia vaatteita, kuten pitkävartisia korkeakorkoisia saappaita. Yleinen mielipide oli niitä vastaan: ne välittävät vääränlaista viestiä. Tämä ajattelutapa heijasteli samanlaista logiikkaa kuin burkinikeskustelu tänä päivänä: vaatteella on yksi tietty viesti. Sama vaatekappale voi kuitenkin olla kantajastaan ja kontekstistaan riippuen kulttuurikritiikkiä, alistumista tai levollista normaaliuteen sulautumista.

Dialogisuuden perusajatuksiin kuuluu toisen ihminen kohtaaminen kunnioittavasti ja ilman ennakko-odotuksia sekä pyrkimys ymmärtää hänen maailmaansa. Pyrimme kuulemaan hänen ajatuksiaan sen sijaan että olettaisimme hänestä asioita hänen pukeutumisensa, uskontonsa tai jonkin muun seikan perusteella Jos tätä ajatusta sovelletaan vaatetuskeskusteluun, ennen tulkintaa tai tuomiota tulisi aina kysyä: mitä tuo vaate merkitsee sinulle? 

Miksi dialogitaitojen opetus on tärkeää?


Dialogitaitoja harjoittelemalla voidaan auttaa oppilaita ymmärtämään asioiden moninaisia merkityksiä ja samalla auttaa heitä tekemään sellaisia valintoja, jotka edistävät heitä oman paikkansa löytämisessä. Hyvät vuorovakutus- ja tunnetaidot ovat tutkitusti yhteydessä sekä hyvinvointiin että oppimiseen. Opettajan aktiivien pyrkimys dialogisen tilan rakentamiseen ja säännöllinen dialogitaitojen harjoittelu luo oppilaille mahdollisuuksia osallisuuden kokemuksiin ja auttaa heitä löytämään oman äänen sekä suhtautumaan kunnioittavasti erilaisiin valintoihin.

Dialogisuus antaa paljon myös opettajalle: mahdollisuuksia pysähtyä hetkeen ja oppia itsestään sekä saada voimaa aidoista kohtaamisista. Opetusneuvos Pekka Iivosen sanoin: dialogisuus on väline elämän syvien asioiden ymmärtämiseen.

Seuraa Dialogitaitaja -palstaamme täällä blogissa! Materiaalit julkaistaan syksyn aikana kokonaisuudessaan Pearltrees-sivustollamme.

Toivotamme lämpimästi kaikki lukijat mukaan UPEAT 2016 -2017 kiertueelle harjoittelemaan ja pohtimaan  yhdessä dialogitaitoja ja hakemaan Dialogitaitaja -materiaalin työvälineeksi omaan luokkahuoneeseen. 

Dialogiterveisin,

Essi ikonen
Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja


Lue lisää:

Ubani, Martin. Uskonnollistaminen – näetkö yksilön? Teoksessa E. Ikonen & S. Vainio (toim.) Dialogitaitaja s. 9. Agricola 2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti