Ohi on. Jokavuotinen ponnistus, takana ideointia, suunnittelua, valmistelua, materiaalien tilausta, osaston ilmeen miettimistä, ohjelman varmistamista ja niin edelleen.
Ja sitten kaikki on ohi yhdessä hujauksessa, kaksi intensiivistä päivää, satoja hymyjä, vaihdettuja kuulumisia, jaettua opetusmateriaalia ja tsemppaamista tärkeässä työssä. Siitä on tehty Educa, opetusalan suurimmat messut.
Ohjelma on yleensä laadukasta. Kasvatusalan kärkinimet tulevat puhumaan, ohjelmassa on huomioitu kasvatuksen koko kirjo varhaiskasvatuksesta aikuiskasvatukseen. Tapahtuma kiinnostaa myös yritysmaailmaa, sillä opettajat ovat tulevaisuuden tekijöitä. Samoin poliittiset päättäjät ovat tapahtumassa hyvin mukana, sillä koulutuspoliittiset teemat eivät ole mitään pieniä asioita, eivät ainakaan kun eduskuntavaalit lähestyvät.
Kun itse olin opettajana, olivat Educa-messut aina mukava
tapahtuma. Messuilla kierrellessä mukaan tarttui monenmoista opetusmateriaalia,
karkkeja tuli napsittua eri osastoilta ja vaihdettua muutama sana monen
ständillä päivystäjän kanssa. Ja koululle tulin monen monta kynää ja ajatusta
rikkaampana.
Nykysin, Agricolan uskonnonpedagogisena kouluttajana
Educa-messut edustavat vähän erilaisia asioita. Kahdessa päivässä on tarkoitus kohdata
mahdollisimman monta opetusalan ammattilaista ja tehdä tiettäväksi meidän
toimintaa uskonnonopetuksen tukemiseksi. Suunnitellaan sellaista materiaalia,
joka tukisi opettajia heidän käytännön työssään ja vaihdetaan ajatuksia siitä,
miksi uskonnonopettaminen tuntuu vaikealta ja mitä se toisaalta antaa. Tänä
vuonna ”kuva koskettaa” teema tuntui monesta opettajasta ajankohtaiselta.
Taiteen tukija, symboliasiantuntija Liisa Väisäsen tietoiskut olivat hyvin
suosittuja ja kiinnostusta herätti myös ikonien käyttö ja kuvien ja symboliikan
osuus tulevassa opetussuunnitelmassa. Ja
oletettavasti myös materiaalin suunnittelussa oli onnistuttu, sillä paljon
hyvää palautetta saivat Erilaista Ussaa!-hankkeen tunnetaitoja ja itse- ja
vertaisarviointia tukeva materiaali. Niitä kun voi hyvin käyttää monen eri
oppiaineen opetuksessa. Tärkeitä olivat myös erilaiset opettajuuteen liittyvät
keskustelut, jaettu kokemus ja vertaistuki.
Palaan kuitenkin vielä alkuun, opettajuuteen. Se on ehkä hienointa Educassa. Koolla on valtava joukko eri alojen opettajia. Tunnelma on leppoisa. Kollegiaalisuus on käsin kosketeltavaa. Opettaja saa olla ylpeästi sitä mitä on, eikä tarvitse selitellä, miksi on valinnut uran mistä ei makseta bonuksia tai valtavia tulospalkkioita. Toivottavasti kohdataan ensi vuonnakin. Meidän opettajien tulee pitää yhtä ja kasvatuksen ja koulutuksen lippukorkealla. Miksikö? Educan tämän vuoden teemaa lainaten: Sillä tulevaisuus tehdään nyt.
Palaan kuitenkin vielä alkuun, opettajuuteen. Se on ehkä hienointa Educassa. Koolla on valtava joukko eri alojen opettajia. Tunnelma on leppoisa. Kollegiaalisuus on käsin kosketeltavaa. Opettaja saa olla ylpeästi sitä mitä on, eikä tarvitse selitellä, miksi on valinnut uran mistä ei makseta bonuksia tai valtavia tulospalkkioita. Toivottavasti kohdataan ensi vuonnakin. Meidän opettajien tulee pitää yhtä ja kasvatuksen ja koulutuksen lippukorkealla. Miksikö? Educan tämän vuoden teemaa lainaten: Sillä tulevaisuus tehdään nyt.
Kollegoistaan ylpeänä iloiten,
Raili Keränen-Pantsu
Agricolan uskonnonpedagoginen kouluttaja
ps. Monenlaista materiaalia tarjolla sitä käytännön työtä
tukemaan:
- Erilaista Ussaa! –hankkeen materiaali. Erityisen suosittuja
olivat tunnekortit ja itse- ja vertaisarvioinnin materiaali
- Lue ajankohtaista-artikkeli osastomme sisällöistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti