torstai 28. syyskuuta 2017

Kuvanlukutaitoa Simbergin Kuoleman puutarhassa viipyillen


Millaista olisi tehdä oppilaiden kanssa sarjakuvaa vaikkapa Hugo Simbergin Kuoleman puutarhan äärellä vietetyn kokemushetken jälkeen? Tässä Lue kuvaa -blogipostauksessa pääset kurkistamaan Loviisan ja Linnean työskentelyyn ja työskentelyyn kuvataideopettaja Aura Kotkavirran ohjauksessa. 

Edellisestä blogipostauksestamme voit lukea mistä Lue kuvaa -projektissa on kyse ja miten voit edistää kuvanlukutaitoa omassa opetuksessasi.

Virittäytyminen työskentelyyn

Näytin Linnealle ja Loviisalle kolmea kuvaa joista he voisivat valita yhden lähtökohdan sarjakuvalle. Kuvat olivat Hugo Simbergin Kuoleman puutarha ja Haavoittunut Enkeli sekä Albert Edelfeltin Kristus ja Mataleena. He päätyivät tekemään sarjakuvan Kuoleman puutarhasta. Molemmille teos oli entuudestaan tuttu. 

Kerroin heille maalauksen taustaa ja sen merkityksiä. Kerroin myös vähän Hugo Simbergistä. Kuoleman puutarhassa Simbergin jälki on usein hyvinkin sarjakuvamainen. Veikkaan että sen vuoksi heidän oli helppo nähdä se työnsä lähtökohtana. 

Kokemisesta ja tulkinnasta tuottamiseen

Jostain syystä tytöt kokivat maalauksen huvittavana ja teos sai heidät miettimään hyvinkin villejä tarinoita. Pyysin heitä miettimään Simbergin ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, luurangoista jotka hoitavat taivaallista puutarhaa. Miten he voisivat tuoda tämän aiheen tai sen ajatukset nykyaikaan ja poimia siihen asioita omasta elämästään?  


Sarjakuvan toteuttamiseen välineet:  

  • hyviä, paksuja akvarellipapereita (200g) 
  • kopiopaperia luonnosteluun  
  • lyijykyniä 
  • erikokoisia akvarellisiveltimiä 
  • puisia grillitikkuja musteella piirtämiseen  
  • Indian Ink- mustetta, joka on perinteinen sarjakuvan piirtämiseen käytetty muste. Kuivuessaan se muuttuu vedenpitäväksi, joka mahdollistaa huolettoman värien kanssa työskentelyn piirtämisen jälkeen. Sitä ei pidä sekoittaa kiinalaiseen tussiin, joka ei ole vedenpitävä  
  • nestemäisiä akvarellivärejä. Niiden värisävyt ovat usein aivan erityisen kirkkaita ja niitä on mukavampi sekoittaa kuin vesivärinappeja. 
  • astioita värien sekoittamiseen ja vedelle  

Tuottamisen eteneminen

  1. Lapset halusivat tehdä sarjakuvan yhdessä toisen kanssa. He suunnittelivat juonta ja piirsivät lyijykynillä luonnoksia noin 15 minuuttia. En puuttunut suunnitteluun juurikaan, muistutin vain jossain kohtaa että ruutuja kannattaa tehdä tähän työhön alle kymmenen. Tehtävään oli varattu aikaa rajallisesti, noin 4 tuntia. Työ toteutettiin melko suureen kokoon ja perinteisemmästä kirjan muodosta poiketen yhdelle kokonaiselle suurelle paperiarkille. Luonnostelun aikana hahmottelin arkille viisi heidän toivomansa kokoista ruutua. 
  2. Kopiopaperille tehtyjen suunnitelmien ja niiden läpikäymisen jälkeen he hahmottelivat sarjakuvan teksteineen lyijykynillä arkille, ja vahvistivat sen jälkeen tekemänsä jäljen Indian ink- musteella. Keskustelu soljui tekemisen lomassa ja kopiopaperille tehty suunnitelma sai vielä lisää pieniä hauskoja yksityiskohtia. Molemmat antoivat hyvin tilaa toisen ajatuksille ja mielipiteille. 
  3. Pidimme musteen käytön jälkeen tauon, sen on oltava täysin kuivaa akvarelliväreillä työskentelyn alkaessa. 
  4. Värien esiin ottaminen ja niillä työskentelyn aloittaminen oli selvästi iloinen ja helpottunut hetki juonen miettimisen ja tarkkojen yksityiskohtien piirtämisen jälkeen. Värittäminen sujui vaivattomasti ja tytöt tekivät väritettävien alueiden suhteen järkevän työnjaon, jokainen ruutu sai värin kerrallaan, sävyt pysyivät näin samanlaisina kaikissa kohdissa.

Oman kuvan tuottaminen syventää tulkinta ja tekee ajattelun näkyväksi

Hugo Simberg, Kuoleman puutarha, 1896. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Jouko Könönen.
Simbergin työt käsittelevät vaikeitakin asioita inhimillisesti. Niissä on rauhallinen ja lohdullinen tunnelma. Kuoleman puutarhasta tulee tunne, että kasvien hoitajilla on homma hanskassa

Tyttöjen versioissa taas tilanne riistäytyy käsistä, kasvit ottavat vallan ja syntyy pieni katastrofi. Tytöt pohtivat työssään omasta elämänpiiristään nousevia kysymyksiä: kun luuranko sanoo toiselle epäystävällisesti, tämä ottaa kännykän esiin ja ilahduttaa itseään sillä, että on saanut tykkäyksiä. Keskittyessään puhelimeen hän kuitenkin kaataa vettä yli ja kasvit villiintvät. Kukkakauppiaat suhtautuvat kaaokseen kumpikin omalla tavallaan: toista harmittaa ja toinen iloitsee, että siitä saa hyviä kuvia ehkäpä someen lähetettäväksi. 
Linnea ja Loviisa Lehtinen 2017.
Kuoleman puutarha Kuva: Aura Kotkavirta 

Työskentelyssä toteutuivat ilahduttavalla tavalla monet uuden opetussuunnitelman tavoitteet. Työskentelyn aikana ei vain tutustuttu aiheeseen ja tarkasteltu kuoleman teemaa ja symboliikkaa taiteessa, vaan pohdittiin myös omaa maailmankuvaa ja suhtautumista aiheeseen. Luurankojen kukkakaupassa eletään läpi arkielämän eettinen tilanne ja tytöt esittävät myös oman näkemyksensä siitä, millaiset valinnat edistävät hyvä elämää.

Koska aihe oli tyttöjen mielestä vähän synkkä, he halusivat tuoda siihen lohtua kirkkailla ja iloisilla väreillä. Työskentely antoi luontevan tilan puuhastelun lomassa pohtia haastavaakin aihetta.



Katso lyhyeltä videolta, mitä tytöt kertovat itse työstään





Vinkkejä:


Iloisin terveisin kouluttajat Salla Vainio ja Essi Ikonen sekä kuvisope Aura Kotkavirta




Kirjoitussarjassa pureudutaan kuvien ja monilukutaidon kiehtovaan maailmaan




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti