Tunnetaitoja eskarilaisten kanssa

Erilaista ussaa!–materiaali julkaistaan 17.9. Tässä kirjoitussarjassa esitellään taitolähtöiseen oppimiseen suunnitellun materiaalin käyttökokemuksia eri luokka-asteilla.

Eskarilaisten kanssa päätin testata tunnetaitoharjoitusten yhdistämistä Laupias samarialainen –kertomuksen kerrontaan kuten Erilaista ussaa! –materiaalin osallisuuden polussa. Aikaa oli käytettävissä n. 45 minuuttia ja tarkoituksena oli tehdä yksi tunnetaitoharjoitus sekä kertoa kertomus ja ihmetellä kertomuksen tapahtumiin liittyviä tunteita.

Olimme lasten kanssa jo ennestään tuttuja ja ennen työskentelyn alkua he kurkistelivat kiinnostuneena laatikkoani, jossa kertomustavarat olivat. ”Miksi sä olet täällä?”, ”Mitä siellä on?” ”Mitä me tehdään?”

Lauloimme alkuun opettajan johdolla muutaman eskarilaisten valitseman laulun ja sitten hiljennyimme piiriin. Otin tunnekortit ja laatikon viereeni. ”Tänään me leikitään näillä. Tiedättekö mitä nämä ovat?” Kysyin.  ”Ne ovat sitä kun joskus tuntuu sellaiselta”, ”Tunteita!” 

”Joo, ne ovat tunteita. Ja täällä laatikossa on kertomus. Mutta leikitään ensin näillä tunteilla”. Teimme korttien avulla tunnetaitoharjoituksen nimeltä Liikkuvat tunteet, jossa harjoitellaan tunnistamaan tunteisiin liittyviä kasvonilmeitä, pohditaan missä tilanteissa voisi tuntua samalta kuin kyseisessä tunnekortissa sekä harjoitellaan ilmaisemaan tunteita omalla keholla.

Lapset heittäytyivät täysin rinnoin ilmaisemaan iloa, hämmästystä, surua, pelkoa, inhoa, vihaa ja taas iloa. Mielikuvituksen avulla piirin keskelle loihdittu susi sai muutaman oppilaan syöksymään luokan nurkkaan kiljuen karkuun. Opettaja toppuutteli oppilaita ja minä toppuuttelin opettajaa. ”Annetaan lasten eläytyä ja rauhoitutaan kohta yhdessä”

Kokoontuminen jälleen piirin istumaan ja laatikon esille ottaminen sai oppilaat rauhoittumaan ja suuntaamaan kiinnostuksensa laatikkoon. Ilmapiiri oli selvästi jännittyneen kiinnostunut: Mitä laatikossa oikein on?

Erilaista ussaa! –kerronta on muokattu Godly Play –kerronnasta, jossa keskeisenä elementtinä on ihmettely. Nostelin siis ensin kertomustavarat yksitellen laatikosta lattialle ja ihmettelimme yhdessä niitä.”Mikähän tämä on? Se on aika iso ja aika ruskea.” Nostin ruskean kankaan lattialle ja silittelin sitä sileäksi. ”Se voisi olla suklaata! Tai se voi olla piparkakku!” ”Tai se voi olla autiomaa!” Oppilaat keksivät.

”Niin, se voisi olla suklaa tai piparkakku tai autiomaa. Katsotaanpa mitä muuta täällä on”. Näin yhdessä ihmetellen kävimme läpi kaikki laatikossa olevat esineet. Eskarilaisten kanssa mukavaa on erityisesti se, että heille ei ole vielä muodostunut ajatusta, että opettajalla on yksi ainoa oikea vastaus jonka hän haluaa kuulla. Mielikuvitus laukkasi ja ideat lentelivät tavaroita ihmetellessä.

Kun kertomuksen kulissit oli näin rakennettu, kertomus saattoi alkaa. Hiljaisuudesta. Kerroin kertomuksen esineiden avulla hyvin niukoilla lauseilla, kuten Godly Play –kerronnassa on tapana. Lapset kuuntelivat hiljaa. 

Kun kertomus oli kerrottu, ryhdyttiin taas ihmettelemään. ”Oliko kertomuksessa jokin kohta josta sinä pidit?” ”Oliko siinä jokin kohta jonka olisit halunnut muuttaa?” Kaikki halukkaat saivat kertoa.

Tämän jälkeen otimme tunnekortit taas esiin ja ryhdyimme miettimään miltä kertomuksen henkilöistä mahtoi tuntua eri tilanteissa ja mitä he mahtoivat ajatella. Rakensin uudestaan muutamia kohtauksia ja kävimme läpi niissä esiintyvien ihmisten ajatuksia ja tunteita. Lapset osasivat hyvin eläytyä henkilöiden asemaan. Yksi lapsista oli erityisen taitava huomaamaan tunteiden ja ajatusten välisiä yhteyksiä. ”Se oli surullinen koska siihen toiseen sattui mutta se oli myös vähän iloinen kun se saattoi auttaa”.

Teki mieli hihkua että hienoa, kylläpä sinä olet taitava! Mutta sanoin vain: ”niin, joskus voi olla surullinen ja iloinen yhtä aikaa.” Kerronnan ideana on, että jokaisen lapsen ajatuksia vahvistetaan myönteisesti. Tällöin on tärkeää pidättäytyä arvottavista kommenteista, myös positiivisista. Se, että lapsen ajatus kuullaan ja se hyväksytään yhteiseen tilaan, on jo itsessään lasta vahvistava palaute. Se myös laajentaa yhteisen tilan tervetulleeksi kaikkien oppilaiden ajatuksille, ei vain niiden, jotka onnistuvat vastaamaan opettajan ajattelua ja arvomaailmaa renosoiden.

Arvottamisen välttäminen on usein helpotus myös opettajalle: on mahdollisuus asettua avoimin mielin vuorovaikutukseen lasten kanssa ja ihmetellä heidän erityisyyttään. Kun lapsi, jonka kertoja tietää pelkäävän monia asioita, julistaa ”minä en pelkää mitään”, voi olla lohdullista huomata miten se pieni hetki, jolloin kertoja katsoo häntä silmiin ja toistaa ”ahaa, sinä et pelkää mitään”, voi olla lapselle tärkeä.

Oppilaat alkoivat muutaman kohtauksen jälkeen liikkua hieman levottomasti, joten päätin päättää työskentelyn. Aikakin alkoi olla täynnä. Nostelin esineet huolellisesti ja hellästi takaisin kultaiseen laatikkoon. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa lapset olisivat voineet vielä leikkiä esineillä ja olisimme voineet tehdä luovan työskentelyn kertomuksen pohjalta. Tällä kertaan näin oli hyvä ja oppilaat lähtivät hypellen jatkamaan päivän muita puuhia.

Ohjeet kerrontahetken toteuttamiseen löytyvät Erilaista ussaa! -hankkeen verkkosivuilta 17.9.2015 alkaen. Materiaalin käytöstä on tarjolla myös maksuton koulutus julkaisutilaisuuden yhteydessä 17.9.2015.

Essi Ikonen

Erilaista ussaa! -hankkeen koordinaattori