UPEITA opettajia uskonnonopetuksen äärellä

Jotain kummaa siinä on, kun opettajat tulevat yhteen. Se ei ole vain ammattitaidon suurta sutinaa, vaan myös aidosti oman työn ja sen sisältöjen pohtimista, arvioimista, ideoiden etsimistä, toisen kuuntelemista ja kokemuksen sanoittamista.

UPEAT -kiertue 2014 Kuopiossa

Olen saanut viimeisen viikon aikana kohdata opettajia aina Helsingin kärjestä, Espoon ja Järvenpään kautta Savon sydämeen Mikkeliin ja Kuopioon. Huomenna on edessäni vielä Joensuu ja 36 alan ammattilaista. Enkä koskaan pety. Vaikka opettajana astunkin näihin tilanteisiin aikuiskouluttajana, saan kuitenkin laittaa silmilleni opettajan silmälasit ja harteilleni kasvattajan kaavun. Ehkä myös rinnallakulkijan suuret korvat kaivan esiin hiussuortuvieni alta ja silmilläni ammennan ammattilaisten eleistä ja kehonkielestä samoin kuin opettajana oppilaideni kanssa.

Mikä sinun työssäsi on virkistävää vettä?

Olen kiitollinen työstäni. Saan opettamisen lisäksi kouluttaa opettajia ja kehittää uskonnonopetusta Suomessa. Se ei ehkä ole tänä päivänä helpoin paikka, mutta en häpeä sanoa, että näen uskonnonopetuksella olevan merkitystä tänä päivänä. Näen katsomusaineiden opetuksella olevan merkitystä siksi, että koulu ei koskaan ole katsomusvapaata kenttää. Siellä kohtaavat niin kovat, kuin pehmeät arvot, eri uskonnolliset vakaumukset jo yhdenkin uskonnon sisällä ja erilaiset ihmiskuvat.

Minä ajattelen, että on tärkeää, että jokainen saa eväät oman maailmankatsomuksen sanoittamiseen, pohtimiseen ja dialogiin niin katsomuksen sisällä kuin niiden välillä. Minusta on olennaista, että lapseni osaavat tulevaisuuden työelämässä kunnioittaa työtoveriaan olivatpa he kansainvälisen yrityksen johtajia tai koodaajia sekä asiakkaitaan, olivatpa he kätilöitä tai kauppiaita.Olivatpa nuo työtoverit tai asiakkaat minkä tahansa katsomuksen edustajia. Minä toivon, että lapselleni aukeavat tulevaisuudessakin niin taide, musiikin sanoitukset ja sarjakuvat, vaikka niiden sisällön oivaltaminen vaatisi Raamatun - tai jonkin muun uskonnollisen kertomusmaailman tuntemusta.

Minä en pidä siitä, että minut leimataan hihhuliksi kun puhun uskonnonopetuksen puolesta. En varsinkaan silloin, kun tajuan tuon leimaajan puhuvan sellaisesta uskonnonopetuksesta, jota ei tänä päivänä ole olemassakaan tai hänen tietonsa osoittautuvat olemattomiksi. Hän ei ollut esim. tietoinen siitä, että 96% suomalaisista vanhemmista valitsee lapsellensa mieluummin uskonnon katsomusaineeksi kuin elämänkatsomustiedon. Hän ei myöskään tiennyt sitä, että uskonto ei ole enää 10 vuoteen ollut tunnustuksellista tai että uskonnonopetus ei ole uskonnonharjoittamista vaan yleissivistävää koulutusta, jonka sisällöt määrittelee valtakunnallinen Opetussuunnitelma, jonka tekemistä johtaa Opetushallitus. Hieman noloa hänelle, mutta minkäs teet.

Mutta eihän se minulle kuitenkaan kuulu. Vaikka en tunnista sieltä kaikkea sitä laadukasta opetusta, mitä kentällä Suomessa tänä päivänä tehdään tai uskonnonopetusta, jonka puolesta minä teen töitä, voin sanoa itselleni ja muille UPEIlle: meidän työmme on tärkeää ja hyvää. Se on laadukasta ja arvokasta.

Minusta on ilo olla UskonnonPedagoginen Asiantuntija (UPEA) teidän kaikkien kanssa! Kiitos ajastanne UPEAT -kiertueella ja kiinnostuksestanne, siitä että avasitte suunne ja jaoitte omastanne. Voimia työhön ja iloa arkeen!

Lämpimin ajatuksin UPEAT -kiertueen keskeltä Kuopiosta


Kouluttaja Salla Vainio



Mikä ihmeen UPEAT?